Jääkö lapseni jostain paitsi, jos ei pääse "kunnon" ulkomaanmatkalle?

Mieti itse. Oman lapseni kaverit ovat lähes kaikilla lomilla vähintään hotellissa. Oma lapsi on käynyt kymmenessä maassa. On 10v. 

Kyllä, jää paljosta paitsi. Kuten aikuisetkin jotka eivät pääse tai enää pääse. Jos rahaa ei oikeasti ole, EI kannata matkustaa, pieniä säästöjä tarvitsee muuhun. Sitten vasta kun on oikeasti pätäkkää tai mummo avustaa. He ehtivät isonakin matkustaa. Lähellä on tekemistä ja mielikuvitusta, jopa aurinkoa hieman.

Eivät jää.  Lapsen mieliinpainuvin kokemus ulkomaanreissusta voi olla, millaisen jäätelön siellä sai.

Vierailija kirjoitti:

Eivät jää.  Lapsen mieliinpainuvin kokemus ulkomaanreissusta voi olla, millaisen jäätelön siellä sai.

Taas tämä jäätelöesimerkki... Kyllä ala-asteikäinen yleensä saa ulkomaanreissuista paljonkin irti, mutta mitä sitten, jos jäätelö oli paras kokemus? Sehän voi olla erilainen jäätelö kuin mitä Suomessa saa.

Omassa lapsuudessa lomamatkat olisi hyvin voitu jättää väliin. Olisi sitä kotonakin voinut riidellä. 

Ei jää mistään paitsi, ehtivät kyllä sitten aikuisiälläkin kun kykenevät omat matkansa maksamaan. Se on noin nuorelle aivan sama onko se ranta Yyteri vai Mallorca. Itse kävin ensimmäisen kerran ulkomailla oltuani 23v eikä oo jääny haittaamaan etteivät vanhempani mitään rikkaita olleet. 

En lapsena päässyt ulkomaille, ei siihen aikaan pikkukylästä lähdetty eikä tiedetty ulkomaita. Olimme tyytyväisiä kun päästiin mummolaan ja serkuille. Aikuisena olen matkustellut paljon omillani ja taas suunnittelen matkaa Italiaan. 

Ap, jos teillä on varaa matkustaa kotimaassa ja Virossa ja käydä Tukholman risteilyllä, niin ehkä teidän budjetti voisi riittää myös kauemmas. Rantalomat ovat joo hintavia, kun ostaa pakettimatkan, mutta entä jos tekisikin rantaloman Viron Pärnuun tai Latvan Jurmalaan? Ja Saksa sekä itäinen Keski-Eurooppa ovat verrattain edullisia maita lomailla. Itselläni on aika pienet tulot, mutta ollaan silti lasten kanssa tehty ulkomaanmatkoja Eurooppaan. Nykyisin tosin lentolippujen hinnat ovat kallistuneet, mikä vähän nostaa kustannuksia. Mutta esim. hotellihuoneen hinta voi joissain maissa olla halvempi kuin Suomessa.

Mun perheeni ei lapsuudessani matkustanut paljonkaan mihinkään mummolaa lukuunottamatta. Olen nuorena ja aikuisena sitten itse kolunnut maailmaa senkin edestä. En jäänyt mistään paitsi. 

Olen ollut itse omien lasteni ikäisenä Kanarialla. Se oli varmasti ihan kivaa siinä hetkessä, mutta ei sitä näin aikuisena nyt niin muistele. Emme ole varakkaita vaan etelänlomalla päästäisiin käymään ehkä kerran koko sinä aikana kun lapset asuvat kotona. Eri asia jos olisi varaa matkustella säännöllisesti Euroopassa. Ap

Kyllä oma 13-vuotias lapseni haluaisi käydä eri maissa lomilla. Ja sanoo myös tuota, että monet luokkakaverit käyvät joka kesä jossain pitemmällä lomareissulla.

Ollaan käyty pari kertaa Tallinnassa, Ruotsissa Tukholmassa, Kolmårdenissa ja Visbyssä sekä Tanskassa Legolandissa. Ensi kesän reissuja juuri mietittiin, ja lapsi haluaisi johonkin uuteen paikkaan. Minä itse en niin rantalomista välitä, mutta johonkin keski-Euroopan lomalle menisin itsekin mieluusti.

Tietysti jää paitsi, mutta eihän sille minkään voi jos rahaa ei ole. 

Meillä ei ollut varaa ulkomaan lomiin silloin, kun lapsemme oli pv-koti/alakoululainen. Kysyin nyt häneltä, että jäikö traumoja, kun vaan kotimaassa matkailimme. Ei kuulemma ole traumoja jäänyt ja hänestä kotimaan matkailut oli hyvin hauskoja. Ihan ilman huvipuistojakin. Kas kun lapsi ja äiti tulivat näissä härveleissä huonovointisiksi.

Jos haluat ehdottomasti viedä lapsesi jonnekin ulkomaille niin suosittelen Legolandia Tanskassa.

Ehkä parempi kysymys on, että mitä arvoja sinä haluat lapsellesi opettaa. Jos ei ole rahaa, niin vastuullinen aikuinen opettaa lapselle, että sitten ei voi tuhlata. Ja jos kaverit kiusaa sen takia, niin lapselle opetetaan, että se on narsistista ja empatiakyvytöntä käytöstä, eikä sellaista tarvitse ottaa tosissaan. Lapsen kanssa tietysti voi puhua niistä tunteista, jos olisi kauheasti halunnut johonkin lähteä eikä pääse. Aina kaikkia tunteita ei voi parantaa tavaroilla ja rahalla, ja elämän realiteet täytyy oppia, sekin on ihan hyvä opetus jo nuorena. Ja toisaalta että siitä saa tuntea surua, ja sitten voi keksiä tilalle jotain muuta kivaa.

Lasten kanssa ovat kyllä kotimaanlomatkin kivoja, ja eri kaupungeissa on paljon kivoja kohteita, ja onhan Suomessa hyviä luontokohteita myös. Itse tykkään kotimaanlomista lasten kanssa, koska se on aika rentoa ja helppoa, mutta tykkään käydä heidän kanssaan ulkomailla myös. Mutta eivät kaikki matkustele ulkomailla, vaikka olisi varaakin. Mutta jos ulkomaanmatkat teitä kiinnostaisi, niin kyllä silloin kehottaisin miettimään, olisiko se omalla budjetilla mahdollista. Koska kyllähän nekin antavat paljon, myös lapsille. Toisaalta sitten Virossakin on paljon nähtävää, eli pienemmällä budjetilla voi sielläkin saada kivan loman, ja toisaalta maita pitkin pääsee Latviaan ja Liettuaankin.

Sanoisin, että tuollaiselle ala-asteikäiselle on seura tärkeämpää kuin itse kohde. Pari ikäistään luokkatoveria mukaan niin hyvin yksinkertaisetkin reissut on paljon mieleenpainuvempia kuin perheenä jossain ulkomaan kohteessa könöttäminen.

Olen lapsena ollut ulkomailla kerran ja sekä teininä. Nuorena aikuisena sitten matkustellut enemmän. Ekalta reissulta jäi mieleen Juustovoileivät, appelsiini mehu ja palaneet olkapäät. Tokalla reissulla oli sitten krapula ekan illan jälkeen. Ihan kivoja reissuja olivat, mutta pienet lapset ovat kuin kala vedessä missä vaan kunhan jotain heille mielenkiintoista on tarjolla. Se on ihan sama tapahtuuko ne kotimaassa vai ulkomailla. Parhaita muistoja minulla on isäni vanhempien luota, jossa käytiin aina kerran kesässä. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että tuollaiselle ala-asteikäiselle on seura tärkeämpää kuin itse kohde. Pari ikäistään luokkatoveria mukaan niin hyvin yksinkertaisetkin reissut on paljon mieleenpainuvempia kuin perheenä jossain ulkomaan kohteessa könöttäminen.

No en ole kyllä samaa mieltä. Kyllä nimenomaan ala-asteikäinen tykkää perheen kanssa tehdyistä matkoista. Ja en muutenkaan suosittelisi vielä vieraiden lasten kulujen maksamista lisäkuluna, jos jo lähtökohta on se, että pitää miettiä, mihin lomabudjetti riittää. Oma esikoiseni on 15-vuotias, ja kyllä hänkin lähtee vielä mielellään ulkomaille perheen kanssa - jotkut kotimaankohteet sitten eivät enää teiniä kiinnostakaan.

Minä en lapsena käynyt ulkomailla enkä kotimaassa. Ainoat matkat olivat matkat mummulaan ja asioille läheiseen kaupunkiin. Suomen rajojen ulkopuolella kävin ensimmäisen kerran 30-vuotiaana. Tämän jälkeen olen joitakin matkoja tehnyt Euroopan kaupunkeihin.