Lue keskustelun säännöt.
Mies paljasti vasta isänsä kuoleman jälkeen, että tämä oli lahjakirjassa evännyt minulta avio-oikeuden omaisuuteensa
25.03.2024 |
Aika p*skan maku jäi suuhun. Etenkin appiukosta ja myös miehestäni, vaikka ei olla eroamassa todellakaan. Mies sanoi syyksi salailuunsa sen, että lahjoitus tapahtui ennen kuin me edes tutustuimme toisiimme. Yli 15 vuotta piti salaisuutensa silti, vaikka 2 yhteistä lasta.
Kommentit (86)
On normaalia tehdä tuo ehto lapsillensa, mutta on siltä lapselta todella sikamaista mennä naimisiin kertomatta asiasta, jos ei tehdä avioehtoa, jossa suljetaan _molempien_ perinnöt pois avio-oikeuden piiristä. Nimittäin jos toisen perintö ei ole avio-oikeuden piirissä testamentin tai lahjan ehdon vuoksi, mutta toisen on, tilanne on hirveän epäreilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan edelliseen: eihän puolison rajaaminen perinnön ulkopuolelle tarkoita, etteikö perintöä silti voisi käyttää perheen yhteiseksi hyödyksi. Jos vanhempani nyt kuolisivat, todennäköisesti iso osa perintöä menisi yhteisen asuntovelkamme maksamiseen, eli molemmat hyötyisimme.
Niin. Antaisit siis puolisolle lahjan, joka pitää lahjaverottaa.
Lahjavero ei koske puolisolle annettua lahjaa.
Kyllä koskee.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on lahjoitettu sinun miehelle, ei sinulle. Älä ole ahne.
Ja sitä paitsi, paperi on tehty ennen teidän suhdetta, joten siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Samanlaiset paperit on meidänkin suvussa, ja itsekin laadin testamentin ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta perintöön.
Kannattaa sulkea se avio- oikeus pois myös myös perinnön mahdollisista tuotoista.
sä et ole rahallisesti heidän kanssa samaa perhettä. olet irrallaan sun miehen puolen taloudellisesta puolesta. ala laskuttamaan noita sinun tekemästä työmäärästä. aina kun pyytävät apua, niin laita myös lasku perään.
ala laskuttamaan sinun käyttämästä ajasta/vaivasta tuon puolen suvun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin ihan samoin, isäni oli testamentissaan rajannut meidän lasten aviopuolisot ulos. En tiennyt asiasta itse, mutta minusta tosi fiksu veto häneltä. Oma mieheni on OK, mutta erään sisarukseni puoliso ei. Hän veti asiasta totta kai herneen nenäänsä.
En itse odota saavani mitään omalta appiukoltani, enkä katso, että olen millään lailla oikeutettu häneltä mitään saamaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lauseella on merkitystä ainoastaan, jos lahjan/perinnönsaajalle tulee avioero.
Pätee myös saajan kuollessa, jolloin tehdään ositus. Siinä vaiheessa tuo osuus siirtyy suoraan lapsille eikä leski voi esim. saada siltä osin tasinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkös, todennäköisesti appivanhempani menettelivät ihan samalla tavalla kun mieheni peri mökin heiltä. En ole kysynyt asiasta koska ei vaikuta elämääni mitenkään, ihan samalla tavalla mökkeillään kuin ennenkin.
Ja jos ero tulisi niin eihän se mökki minulle kuuluisi muutenkaan.
Helppo sanoa. Ääni muuttuisi kellossa aika nopeasti, kun eron syyksi ilmenee nuori suttura. Ilman appiesi tekemää määräystä, pidät siinä kohtaa kiinni kynsin hampain käytännössä puolikkaasta kaikesta yhteistä omaisuuttanne.
Meillä ei ole avioehtoa eikä edesmenneet appivanhemmat poissulkeneet puolisoja pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin asianajajana suosittelen aina avio-oikeuden poissulkemista; oli sitten kyse testamentista tai lahjakirjasta. Suurin osa haluaa niin. Aivan murto-osa ei halua. Tämä on täysin asiakkaan päätännässä. Kerron aina vaihtoehdot, mitä tapahtuu, jos näin.... jos niin....
Yleensä porukka haluaa omaisuuden säilyvän sillä, jolle omaisuus on tarkoitettu. Huomionarvoista näin asianajajan näkökulmasta selittää se, että ei mitään merkitystä, jos hlö ei nyt naimisissa. Emme voi tietää, että mikä tilanne on mahdollisesti myöhemmin.
Lisäksi todettakoon, että mahdollinen avio-oikeuden poissulkeva määräys, ei poista testamentin-/lahjansaajan oikeutta määrätä asiasta toisin. Eli vaikka hlö B on saanut lahjakirjalla, jossa avio-oikeus poissuljettu, hän voi testamentilla määrätä aviopuolisolle kyseisen omaisuuden tai elinaikanaan lahjoittaa puolisolle. Ns. kumota avio-oikeuden poissulkevuuden.
asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä tätä säätämistä, kun suomalaiset perinnöt on muutenkin hyvin vaatimattomia. Oma yhdysvaltalainen anoppini jätti miljoonaomaisuuden jälkeensä eikä säätänyt minua perinnöstään pois. Ei meillä avioehtoakaan ole.
Mun appi päätti lahjoittaa rahaa sekä miehelleni että minulle. Ja meidän kummankin lahjakirjassa puolisolta rajataan avio-oikeus pois. Siis appi rajas mun rahoista oman poikansa pois. Ja poikansa rahoista minut.
Eipä oo oikein syytä olla apelle vihainen :) Ja en olis kyllä muutenkaan, jokainenhan itse päättää mitä rahoillaan tekee.
Lisäks sinun miehes sai rahansa jo kauan ennen sinua. Ei kai kenenkään tarvi jotain aiempia lahjoituksia seilitellä ja näyttää lahjakirjoja heti kun seurustelemaan aletaan. Ne nyt vaan ei kuulu puolisolle. Miehes rahat on hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia tehdä tuo ehto lapsillensa, mutta on siltä lapselta todella sikamaista mennä naimisiin kertomatta asiasta, jos ei tehdä avioehtoa, jossa suljetaan _molempien_ perinnöt pois avio-oikeuden piiristä. Nimittäin jos toisen perintö ei ole avio-oikeuden piirissä testamentin tai lahjan ehdon vuoksi, mutta toisen on, tilanne on hirveän epäreilu.
Ensinnäkin mistä se naimisiinmenijä edes välttämättä tietää millainen testamentti vanhemmillaan on, jotta vois tästä tulevalle puolisolleen kertoa? Ne rahat ja testamentit on niiden appivanhempien, ei sen lapsen. Ja jokainen päättää itse rahoistaan ja testamenteistaan.
Mulla ei ole avio-ehtoa, mutta en todellakaan kärky appivanhempien perintöä. Luulen, että siellä on se ehto kyllä laitettuna. En tiedä, koska en ole kysellyt, en mieheltä, enkä appivanhemmilta. Se asia kun ei mulle kuulu. Rahat on miehen jos perintöjä jää. Ei minun.
"evännyt minulta"? Kuinka se onnistui, kun ette vielä olleet edes tutustuneet.
Oliko sinut ihan nimeltä mainittu, oliko se yleisesti, tulevilta puolisoilta?
Ei miehesi olisi tarvinnut kertoa sitä vieläkään. Olisit säästynyt mielipahalta.
Onpa hyvä, että meillä on avioehto avioeron varalta. Ei tarvitse miettiä kenenkään testamentteja tai niiden puuttumista. Muussa tapauksessa ainakin minua vtuttaisi, jos minun saama pieni perintö jaettaisiin, mutta miehen saaman ison perinnön mies pitäisi itsellään. Täällä tuntuu olevan todella hyväsydämisiä ihmisiä, joita tuo tilanne ei harmita vaikka ero johtuisi puolison pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkös, todennäköisesti appivanhempani menettelivät ihan samalla tavalla kun mieheni peri mökin heiltä. En ole kysynyt asiasta koska ei vaikuta elämääni mitenkään, ihan samalla tavalla mökkeillään kuin ennenkin.
Ja jos ero tulisi niin eihän se mökki minulle kuuluisi muutenkaan.
Helppo sanoa. Ääni muuttuisi kellossa aika nopeasti, kun eron syyksi ilmenee nuori suttura. Ilman appiesi tekemää määräystä, pidät siinä kohtaa kiinni kynsin hampain käytännössä puolikkaasta kaikesta yhteistä omaisuuttanne.
Heh, ei ole väliä onko kyseessä suttura vai ei. En tiedä miksi oletit etten itse ole saanut perintöä, olen kyllä eikä mieheni saa siitäkään mitään jos ero sattuu. Lisäksi jostain syystä oletat että mieheni olisi varakkaampi osapuoli - no eipä ole. Pelkää sinä vaan sutturoita keskenäsi :D
Jos on rikkaita appi- tai normivanhempia niin kannattaa olla asiasta avoin. Minuakin harmittaisi jos puolisollani olisi isosti perintöä tai lahjaa tulossa esim jo ennakkoon. Kaipa avioliiton pitäisi 'kaikki kestää', mutta vaikka kestäisikin, niin kyllä häiritsisi jos viimeisenä saisin tietää jonkin tuon luokan asian.
En haluaisi tuntea olevani niin ulkopuolinen, ettei puolisolleni merkittävästä asiasta kerrottaisi. Ja puolisonhan siitä on kerrottava, olisi hölmöä jos appivanhemmat poikansa ohi ja yli siitä tiedottaisivat.
Ja muuten olen sitä mieltä että avioehto koskisi tällaisia varoja myös, eli avioehtoa laadittaessa asia tulisi tietenkin ilmi.
Tiedätkös, todennäköisesti appivanhempani menettelivät ihan samalla tavalla kun mieheni peri mökin heiltä. En ole kysynyt asiasta koska ei vaikuta elämääni mitenkään, ihan samalla tavalla mökkeillään kuin ennenkin. Ja jos ero tulisi niin eihän se mökki minulle kuuluisi muutenkaan.