Mies paljasti vasta isänsä kuoleman jälkeen, että tämä oli lahjakirjassa evännyt minulta avio-oikeuden omaisuuteensa

Paperi lienee testamentti? Tapa on yleinen, ettei varsinkaan Uuno turhapuro vävyt saa ansiotonta hyötyä avioliiton kautta.

Meillä miehen vanhemmilla oli aika suuri perintö. Perijöitä oli 4 ja kaikki naimisissa tahoillaan. Ei ollut appi tai anoppi tehneet lahjakirjoja tai rajannet puolisoita pois perinnösnsaajista. 

Luultavasti jokainen perillilinen on käyttänyt rahansa itelleen parhaaksi katsomalla tavalla. Mies sai perintönsä silkkana rahana ja maa-alueina. Rahat hän lienee käyttänyt kuten on itse halunnut ja maat odottaa, että lapset ne joskus perii. Itseäni ei miehen perinöt kiinnosta. 

Miestä kiinnosti paljon enemmän, mitä minä teen huomattavasti pienemällä perinnöllä, joka sekin oli pelkkää rahaa:D En kertonut mihin rahat aijon käyttää. Enkä ole käyttänyt niitä vieläkään mihinkään....Perinnöt kuuluu minun mielestä sille, joka ne perii.

Isäni kuoli 1970-luvulla ja ainoana lapsena halusin äidin tekevän testamentin, jossa rajataan aviopuolisoni pois. En silloin edes seurustellut mieheni kanssa. Lisäksi teimme avioehdon avioon mennessämme. Kun nyt mieheni hoitokodin maksua määrätään, näillä papereilla ei ole mitään merkitystä. Saamastani vuokratulosta yhtiövastikkeen ja verojen jälkeen maksan 42,5% mieheni hoitokustannuksiin,  samoin omasta eläkkeestäni. Lasketaan molempien kaikki tulot yhteen, vaikka kotiin jäänyt puoliso rupeaa maksamaan yksin kaikki menot. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen vanhemmilla oli aika suuri perintö. Perijöitä oli 4 ja kaikki naimisissa tahoillaan. Ei ollut appi tai anoppi tehneet lahjakirjoja tai rajannet puolisoita pois perinnösnsaajista. 

Luultavasti jokainen perillilinen on käyttänyt rahansa itelleen parhaaksi katsomalla tavalla. Mies sai perintönsä silkkana rahana ja maa-alueina. Rahat hän lienee käyttänyt kuten on itse halunnut ja maat odottaa, että lapset ne joskus perii. Itseäni ei miehen perinöt kiinnosta. 

Miestä kiinnosti paljon enemmän, mitä minä teen huomattavasti pienemällä perinnöllä, joka sekin oli pelkkää rahaa:D En kertonut mihin rahat aijon käyttää. Enkä ole käyttänyt niitä vieläkään mihinkään....Perinnöt kuuluu minun mielestä sille, joka ne perii.

Paitsi että ilman poissulkevia ehtoja avioeron tullessa sinun perintösi onkin nyt varallisuutta, joka lasketaan osituksessa hyväksesi ja joudut ehkä maksamaan tulevalle exmiehelle tasinkoa. Eli et saa välttämättä pitää perintöäsi. Epäreiluksi tilanne tulee, jos toisen puolison omaisuus on kokonaan tai osin rajattu pois ositettavasta avio-omaisuudesta.

En ymmärrä, miksi ketjussa kritisoidaan ap:tä.  Ei hän ole "lokki", vaan puolustaa oikeudenmukaista avoimuutta asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia tehdä tuo ehto lapsillensa, mutta on siltä lapselta todella sikamaista mennä naimisiin kertomatta asiasta, jos ei tehdä avioehtoa, jossa suljetaan _molempien_ perinnöt pois avio-oikeuden piiristä. Nimittäin jos toisen perintö ei ole avio-oikeuden piirissä testamentin tai lahjan ehdon vuoksi, mutta toisen on, tilanne on hirveän epäreilu. 

Sehän on niiden molempien puolisoiden VANHEMPIEN tahto. Ei heidän itsensä päätettävissä. Jokainen päättää itse omasta omaisuudestaan, lain puitteissa.

Sellainen tilanne on mahdollinen, että pariskunnasta toinen on perinyt merkittävän omaisuuden nimiinsä ja testamentissa ollut tuo maininta, ettei ole avio-oikeuden alaista.

Aikaa kuluu ja suhde kriisiytyy. Realistit alkavat jossain kohtaa miettiä mitä ero tarkoittaisi taloudellisesti. Tuossa voi tulla melkoinen ylläri, jos on ynnäillyt yhteiseksi varallisuudeksi myös puolison perimän osuuden. Kriisiytyneessä suhteessa toisella osapuolella ei välttämättä ole motiivia selventää toiselle miten asiat oikeasti on ja osituksessa tulee sitten "kiva" yllätys.

Meillä oli samoin, isä teki testamentin, jonka mukaan puolisoillamme  ei tule olemaan avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen eikä sen tuottoon eikä sen tilanne hankittuun omaisuuteen. Ex-käly ilmoitti, että ei suostu avioehtoon, ei olisi oikeaa rakkautta, jota ehdoilla rajataan. Ero tuli ja ex-kälyn ihmetykseksi jakoon tuli vain hänen omaisuutensa, koska veljen omaisuus oli "testamentilla suojattu". Veli piti miljoonansa, ex-käly menetti noin 100 000 e.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli 1970-luvulla ja ainoana lapsena halusin äidin tekevän testamentin, jossa rajataan aviopuolisoni pois. En silloin edes seurustellut mieheni kanssa. Lisäksi teimme avioehdon avioon mennessämme. Kun nyt mieheni hoitokodin maksua määrätään, näillä papereilla ei ole mitään merkitystä. Saamastani vuokratulosta yhtiövastikkeen ja verojen jälkeen maksan 42,5% mieheni hoitokustannuksiin,  samoin omasta eläkkeestäni. Lasketaan molempien kaikki tulot yhteen, vaikka kotiin jäänyt puoliso rupeaa maksamaan yksin kaikki menot. 

Meillä äiti erosi isästä tuosta syystä, tosin erosivat jo ennen kuin isä päätyi hoivakotiin. Näin äidin ei tarvitse maksaa euroakaan isän kuluja. Käy silti isän luona joka päivä, mutta yhteiskunta laittaa monet tekemään tuollaista, meillä äidin eläke on samansuuruinen kuin isän, joten leskeneläkkeen odottamisen takia ei yhdessä kannata olla.

Vierailija kirjoitti:

Näin asianajajana suosittelen aina avio-oikeuden poissulkemista; oli sitten kyse testamentista tai lahjakirjasta.  Suurin osa haluaa niin. Aivan murto-osa ei halua. Tämä on täysin asiakkaan päätännässä. Kerron aina vaihtoehdot, mitä tapahtuu, jos näin.... jos niin....

Yleensä porukka haluaa omaisuuden säilyvän sillä, jolle omaisuus on tarkoitettu. Huomionarvoista näin asianajajan näkökulmasta selittää se, että ei mitään merkitystä, jos hlö ei nyt naimisissa. Emme voi tietää, että mikä tilanne on mahdollisesti myöhemmin.

Lisäksi todettakoon, että mahdollinen avio-oikeuden poissulkeva määräys, ei poista testamentin-/lahjansaajan oikeutta määrätä asiasta toisin. Eli vaikka hlö B on saanut lahjakirjalla, jossa avio-oikeus poissuljettu, hän voi testamentilla määrätä aviopuolisolle kyseisen omaisuuden tai elinaikanaan lahjoittaa puolisolle. Ns. kumota avio-oikeuden poissulkevuuden.

asianajaja

Kerrankin joku puhuu asiaa........... Se saaja tosiaan voiki muuttaa asiaa omalla päätökseellä. Eipä ole tullut tämmönen mieleen

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen vanhemmilla oli aika suuri perintö. Perijöitä oli 4 ja kaikki naimisissa tahoillaan. Ei ollut appi tai anoppi tehneet lahjakirjoja tai rajannet puolisoita pois perinnösnsaajista. 

Luultavasti jokainen perillilinen on käyttänyt rahansa itelleen parhaaksi katsomalla tavalla. Mies sai perintönsä silkkana rahana ja maa-alueina. Rahat hän lienee käyttänyt kuten on itse halunnut ja maat odottaa, että lapset ne joskus perii. Itseäni ei miehen perinöt kiinnosta. 

Miestä kiinnosti paljon enemmän, mitä minä teen huomattavasti pienemällä perinnöllä, joka sekin oli pelkkää rahaa:D En kertonut mihin rahat aijon käyttää. Enkä ole käyttänyt niitä vieläkään mihinkään....Perinnöt kuuluu minun mielestä sille, joka ne perii.

Tehkää sitten keskimääräinen testamentti asiasta. Muuten toisen kuollessa omaisuus tasataan puoliksi ja lapset saavat vain  jäljelle jäävän osuuden.

Kyllä miehen pitää ensitreffeillä kertoa tuommoset!!1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia tehdä tuo ehto lapsillensa, mutta on siltä lapselta todella sikamaista mennä naimisiin kertomatta asiasta, jos ei tehdä avioehtoa, jossa suljetaan _molempien_ perinnöt pois avio-oikeuden piiristä. Nimittäin jos toisen perintö ei ole avio-oikeuden piirissä testamentin tai lahjan ehdon vuoksi, mutta toisen on, tilanne on hirveän epäreilu. 

Ensinnäkin mistä se naimisiinmenijä edes välttämättä tietää millainen testamentti vanhemmillaan on, jotta vois tästä tulevalle puolisolleen kertoa? Ne rahat ja testamentit on niiden appivanhempien, ei sen lapsen. Ja jokainen päättää itse rahoistaan ja testamenteistaan. 

Mulla ei ole avio-ehtoa, mutta en todellakaan kärky appivanhempien perintöä. Luulen, että siellä on se ehto kyllä laitettuna. En tiedä, koska en ole kysellyt, en mieheltä, enkä appivanhemmilta. Se asia kun ei mulle kuulu. Rahat on miehen jos

Sikamaista myös olla kertomatta ehdosta omalle lapselleen. Te ette myt ymmärtäneet, miksi tuo on sikamasta. No minäpä selitän.

Matti ja Maija menevät naimisiin. Maijalla on rikkaat vanhemmat, jotka sulkevat perintönsä pois avio-oikeuden piiristä. Matin vanhemmat eivät tee niin. Matti ja Maija ostavat asunnon, jonka arvo on 200 000 euroa. Asunto tulee maksetuksi. Molempien vanhemmat kuolevat. Matti perii 100 000 euroa, Maija perii miljoonan.

Sitten Matti ja Maija eroavat. Maijan omaisuus on 1 100 000 euroa, josta miljoona on avio-oikeuden ulkopuolela. Matin omaisuus on 200 000 euroa, joka on avio-oikeuden alaista. 

Nyt Matti maksaa Maijalle tasinkoa 50 000 euroa. 

Maijalla on sitten 1 150 000 euroa ja Matilla 150 000 euroa. Reilua?

Meilläkin taitaa testamentissa olla tuo "vävy/miniäpykälä", joksi lakimies sitä kutsui. Ihan tavallinen käytäntö.

Mekin teimme tuollaiset testamentit, kun tytär oli menossa naimisiin. Meiltä on jäämässä ihan huomattava perintö ja halusimme turvata tyttären aseman erotilanteessa. Niin kauan kun ovat naimisissa, niin tietenkin saavat perinnöstä nauttia yhdessä miten haluavat.

Mutta kun kolme vuotta sitten halusimme auttaa heitä taloudellisesti, teimme verovapaat lahjoitukset molemmilta molemille. Sekä minä että mies lahjoitimme tyttärelle ja vävylle kumpikin sen hieman alle 5000€, eli kumpikin sai melkein 10000 euron lahjan. Ei se testamentin muotoilu tarkoita, että meillä olisi jotain vävyä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla lauseella on merkitystä ainoastaan, jos lahjan/perinnönsaajalle tulee avioero.

Tai lahjan/perinnön saaja kuolee ennen puolisoaan.

"Sitten Matti ja Maija eroavat. Maijan omaisuus on 1 100 000 euroa, josta miljoona on avio-oikeuden ulkopuolela. Matin omaisuus on 200 000 euroa, joka on avio-oikeuden alaista. 

Nyt Matti maksaa Maijalle tasinkoa 50 000 euroa. 

Maijalla on sitten 1 150 000 euroa ja Matilla 150 000 euroa. Reilua?"

Jos Matti on se, joka tässä haluaa erota, niin ihan reilua. Jos Maija on se, joka haluaa erota, niin hän on luultavasti niin reilu, että antaa Matin pitää oman omaisuutensa.

Osituksen voi tehdä muutoinkin kuin miten se menisi sääntöjen mukaan. Ja se voi erotilanteesta riippua, vaatiiko se toinen osapuoli oikeuksiaan vai ei. 

Tuo ap:n reaktio on syy, miksi me emme ole kertoneet omalle lapsellemme, millaisen testamentin olemme tehneet. Hänellä ei vielä riitä juridinen osaaminen tällaisen tiedon vastaanottamiseen, eikä meillä ole kiinnostusta ruveta selvittämään hänelle perusasioita tässä kohtaa. Ap:n reaktio heijastaa juuri sitä, että häneltä puuttuu juridiset pohjatiedot ja hän tulkitsee asian aivan väärältä pohjalta.

Me emme halua, että oma lapsi ottaa väärinymmärryksen vuoksi kierroksia siitä, että hänen perintönsä on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle. Näistä ehtii jutella myöhemminkin, kun ei olla vielä edes eläkeiässä. Jos nyt jommalle kummalle äkkilähtö tulee, niin siinä tilanteessa tietenkin viimeistään selitetään kuvio lapselle ja ohjeistetaan, että varaa vaikka istunnon jonkun juristin kanssa, joka selvittää tilanteen hänelle ja hänen puolisolleen.

Meidän testamentti on laadittu siten, että sen voi ottaa vastaan myös osittain. Lapsi voi siis päättää ottaa itselleen jonkin osuuden ja jättää loput lapsilleen, jos hänelle perillisiä on siunaantunut. Tätäkin päätöstä kannattaa varmaan juristin kanssa pohtia, jos ei siihen mennessä ole näihin asioihin vihkiytynyt syvemmin.

Eikö lastenkasvatuksessa muutenkin suositella sitä, että lapsille kerrotaan asioista ikätasoisesti? Turha vaivata lasta tällaisilla asioilla, jotka menevät yli hänen ymmärryksensä.

Ei ole halunnut puhua sulle siitä isänsä eläessä, kun ei halunnut, että rupeet appiukolle ynseilemään.

Tällainen ehto lahjakirjassa lienee jopa avioehtoa varmempi keino juridisesti suojata omaisuus mahdollisessa erotilanteessa.

Esim. jos on saanut yrityksen lahjana, ja lahjassa puolison poissulkeva ehto, voi tämä osapuoli kerryttää kaiken varallisuutensa yritykseen ja ei tarvitse edes käydä keskustelua avioehdosta kumppanin kanssa. Esim. kodinkin voi hankkia yritykselle ja maksaa vain juoksevat kulut palkoista / osingoista.

Mitä mieltä olette, pitäisikö tällaisesta asiasta selkeästi mainita toiselle ennen avioliiton solmimista, vai onko parempi olla ottamatta puheeksi koska vaikuttaa sitten vain mahdollissa erotilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Jatkan edelliseen: eihän puolison rajaaminen perinnön ulkopuolelle tarkoita, etteikö perintöä silti voisi käyttää perheen yhteiseksi hyödyksi. Jos vanhempani nyt kuolisivat, todennäköisesti iso osa perintöä menisi yhteisen asuntovelkamme maksamiseen, eli molemmat hyötyisimme.

Jos liitto olisi hataralla pohjalla kannattaisi myös asunnon omistussuhdetta muuttaa perinnöllä maksetun osuuden mukaan.  Jos merkittävä summa.