Puhun ihan tyhmiä, hävettää kaikki mitä suustani päästän.

Aah mä häpesin tklla käydessä itseäni kun toimin hönösti enkä tajunnut mitä pitää tehdä. Eihän se varmaan ulospäin näytä erikoiselta mutta itsestä tuntuu että on ihan pölvästi apina.

Suuni olen oppinut pitämään suht kiinni etten sanoisi liian äkkiä mitään mikä mieleen juolahtaa. Monesti kun sanat, vaikka ei tarkoittaisi mitään negatiivista, kuulostavat vaan siltä ellei tajua jarrutella ennen ulosantia.



Naamapalmuilen kyllä itselleni mutta koitan etten jää jumiin niihin vaan menen eteenpäin.



Ei se ole niin vakavaa.

Enkö todella olekaan yksin tämän valtavan häpeäni kanssa. Teen sosiaalista työtä, johon liittyy keskustelemista vieraiden ihmisten kanssa monimutkaisista asioista ja tunnen itseni todella usein ihan aasiksi ja pelkään mitä minusta puhutaan selän takana ja asiakkaiden keskuudessa.. Olen kuitenkin mielestäni ihan järkevä ja kohtelias, en halua ihmisille pahaa.. Jos "joudun" spontaanisti puhumaan, sisältö ei ole loogista ja kuulostan todella yksinkertaiselta ihmiseltä.. Jännitän ilmeisesti liikaa siinä sosiaalisessa tilanteessa ja jännittäminen vaikeutta ajattelua.. Tarvitsisin apua tähän, mutta en tiedä mistä oikeanlaista apua saisi.