Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen olisitte halunneet olla nuoruudessa jos nyt saisitte päättää?
25.03.2024 |
Minä tällainen:
Lempinimi "Proffa". Hiukset kammattu siististi mutta semicooliin tyyliin. Kauluspaita rennosti ulkona suorista housuista. Istuskelisin skeitti rampilla ja loisin vaikutelman että oon hyvä skeittaan mutta en vaan jaksa, kommenteilla kuten "Hyvä Ripe, melkein onnistu 360, tsemiä!".
Mäkissä tilaisin vaan mustan kahvin vahvana, ja seuraisin keskustelua. Välillä heittäisin väliin jonkun osuvan kommentin, ja muut olis että "hmm! ei ollakkaan tajuttu tota ennen!".
Muijat pitäisi minua persoonallisena, hiukan salaperäisenä.
Kommentit (26)
Hyvä juttelemaan ja tanssimaan. Hervoton kulli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa ollut rohkeampi ja urheilullisempi.
Olisi ollut parempi olla vain tavallisen sievä tyttö, ei kaunotar joka herättää kaikkien huomiota. Minulle saatettiin jopa bussissa tulla ehdottamaan missikilpailuihin osallistumista.
Joku voi luulla, että on kivaa olla kaunis, mutta se oli rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
En oo varma haluisinko olla se kaunis ja tumma tyttö, jonka isä oli ranskalainen ja äiti suomalainen. Kaikki kääntyi tuijottamaan sitä, kun se oli niin kaunis ja näyttävä, ihan kuin joku filmitähti. Mutta tietääkseni meni naimisiin kauhean tyypin kanssa, joka kohteli huonosti. En tiedä missä nyt on.
No en kyllä haluaisi olla se. Vaikka olikin kauniimpi kuin kukaan, jonka ikinä olen nähnyt, ne hiuksetkin oli niin paksut ja pitkät, sääret pitkät ja sirot, se vartalokin oli ihan täydellinen, mutta luultiinkohan sitä mustalaiseksi?
Olisin ahkerampi koulussa ja urhoilussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka olen nyt. Itsevarma ja tyylitietoinen. Ehkä hieman kova ja kylmäkin, mutta elämä on opettanut. Olen tyytyväinen itseeni ja olisin suonut tämän myös nuorelle minälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olin ainakin sitä, mitä halusin :)
Vielä enemmän introvertti ja itsenäinen. Täysin välinpitämätön muiden ajatuksista ja (kuvitteellisista) vaatimuksista. Olin koulussa hyvä, mutta olisin voinut olla vielä parempi jos olisin keskittynyt enemmän ja jättänyt kaiken sen suremisen (!) pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelisin ahkerammin.
SIlti sellainen erilainen kuin muut, älykkäämpi, fiksumpi, hyväkäytöksinen, hillitty jäbä.
Olin sitä silloinkin, pitivät vain outona. Muutin ainoana kaveriporukasta pois kotipaikkakunnalta.
Olisin halunut olla se pahispoika jota naiset kuolaa. Olin se kiltti ja ujo joka jäi ilman seksiä.
Olen yhä neitsyt, pitäisikö minun tehdä rikoksia jotta olisin kuuma ja haluttava naisten mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut olla lestadiolainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut kuulua koulun kermaan. Siihen porukkaan, millä on siistit ja kalliit vaatteet ja joilla oli hienostuneet tavat. Rikkaat vanhemmat ja hienot kodit.
No, nyt minulla on kaikki hyvin ja kuulun kermaan. Ei tämä siltikään oikeen korvaa sitä köyhyyttä, häpeää ja huonommuutta mitä silloin koin.
Rohkeampi omien ajatusten, tekojen ja mielenkiinnon kohteiden kanssa.
Oma itseni eli luonnonlapsi introvertti taiteellinen sielu ja olisin seurannut sydäntäni. Sen sijaan sain kuulla ja tunsin pikkulapsesta lähtien olevani vääränlainen, liian hiljainen, liian ujo, liian arka, pakotin itseni sosiaaliseksi bimboksi ja melkein kuolin siihen ahdistukseen, pädin koulussa kun mitään muuta mulla ei ollut, jonka tähden muut olisivat arvostaneet mua (osa kyllä tietysti kiusasikin hikipinkoa). Aah, kun voisikin elää elämänsä uudestaan...
Sellainen jolla on molemmat vanhemmat ja saisi kotona tuntea läheisyyden ja välittämisen silloin kun on sisäisesti paha olla
Haluaisin olla se tyttö yläasteen luokaltani, jolla oli keijukaisen ulkonäkö. Kauniit kasvot, todella siro vartalo ja vaaleat hiukset. Häntä pidettiin melkein jumalolentona koulussamme. Kaikki tytöt ja pojat palvoivat häntä, jopa muutama opettaja. Hän on lisäksi rikkaasta perheestä ja 10-oppilas. Olen seurannut hänen elämäänsä yläasteen jälkeen ja kaikki näyttää mennen kuin sadussa. Nopeasti hyvään ammattiin, rakastava puoliso ja elämä yhtä glamouria Etelä-Euroopan lämmössä
Vierailija kirjoitti:
Oma itseni eli luonnonlapsi introvertti taiteellinen sielu ja olisin seurannut sydäntäni. Sen sijaan sain kuulla ja tunsin pikkulapsesta lähtien olevani vääränlainen, liian hiljainen, liian ujo, liian arka, pakotin itseni sosiaaliseksi bimboksi ja melkein kuolin siihen ahdistukseen, pädin koulussa kun mitään muuta mulla ei ollut, jonka tähden muut olisivat arvostaneet mua (osa kyllä tietysti kiusasikin hikipinkoa). Aah, kun voisikin elää elämänsä uudestaan...
Minkälainen aikuinen sinusta tuli?
En oo varma haluisinko olla se kaunis ja tumma tyttö, jonka isä oli ranskalainen ja äiti suomalainen. Kaikki kääntyi tuijottamaan sitä, kun se oli niin kaunis ja näyttävä, ihan kuin joku filmitähti. Mutta tietääkseni meni naimisiin kauhean tyypin kanssa, joka kohteli huonosti. En tiedä missä nyt on.