Millä tavalla nuoruuden idealismisi on karissut?

Arvon käsitteeseen.

Usko ihmisten hyvyyteen on hävinnyt

en enää usko kommunismiin enkä vihreään liikkeeseen

Olen tajunnut, että siinä käy mieletön tuuri, jos löytää miehen, jossa ei ole ainuttakaan isoa vikaa.

Ihmissuhteissa en usko, että asioita voi selvittää puhumalla. Eikä se tynnu tehoavan yhteiskunnallisiinkaan asioihin.

Uskoin että asiat tulee olemaan jotenkin paremmin. Opiskelu kannattaa. Nyt pitäisi opiskella uusi ammatti kun edellinen opintolaina on maksettu. Velkavankeudesta ei ikinä pääse.

Elämisen käytännöt on muuttuneet melko paljon. Olen vieläkin ympäristöihminen, mutta en ole enää niin tiukkapipo niissä asioissa. Oma mukavuus ja viihtyminen on ehkä nykyään tärkeämpää kuin tiukat periaatteet. Olen joustavampi. Jos en jaksa kierrättää, en silloin kierrätä kaikkea. Jos löydän paremmat vaatteet ja tavarat uutena, en osta käytettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Uskoin että asiat tulee olemaan jotenkin paremmin. Opiskelu kannattaa. Nyt pitäisi opiskella uusi ammatti kun edellinen opintolaina on maksettu. Velkavankeudesta ei ikinä pääse.

Mua huvittaa, kun opiskelin toista ammattia siksi, että sen ammatin turvin tulisin maksamaan opintovelat pois. Hahahaha... 

Usko ihmisten rehellisyyteen ja hyvyyteen on poissa. Kaikenlainen ehdottomuus on karissut, samoin usko siihen että voi muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

Ideaali on ideaali.

Mikä muuttuu, on käsitys siitä kuinka lähelle sitä voi realistisesti päästä.

Puhtaaseen ideaaliin uskominen taas on tyhmyyttä jo alun perinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteissa en usko, että asioita voi selvittää puhumalla. Eikä se tynnu tehoavan yhteiskunnallisiinkaan asioihin.

 

Minullakin oli ennen vahva usko siihen, että ongelmat ratkeavat keskustelemalla. Että puhuminen auttaa... Sittemmin olen huomannut, että jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan suostu puhumaan eivätkä edes suostu kertomaan, miksi eivät halua puhua. Siinä ei auta, vaikka itsellä olisi kuinka positiivinen asenne ja halu kuunnella toista.

Uskoin ennen, että ihmiset ovat kaikki yhtä hyviä ja jos joku on pahempi kuin muut, se johtuu aina siitä että hänelle on tapahtunut jotain kauheaa. Nyt ymmärrän, ettei se mene näin.

Olen huomannut että pienemmällä rahalla pärjää, ja ihmiset ei ole niin kovin erilaisia. 

Asuinpaikkansa kannattaa valita hyvin.

En usko enää mihinkään. Olen niin kyynistynyt että vain päihteisiin on lievää halua. Pitäisi olla kovempaa halua ettei ottaisi jatkuvasti päähän. Vanhana tajuaa kuinka turhaa kaikki on. Vain olo on edes jollakin tavalla tärkeää.

Maailmaa ei voi korjata ismeillä. Enkä ymmärrä kommunismin ideaakaan missä objektiivinen todellisuus kielletään ja eletään omissa harhoissa. Therion,woke, pride, cancel kulttuuri jne...

Vierailija kirjoitti:

Maailmaa ei voi korjata ismeillä. Enkä ymmärrä kommunismin ideaakaan missä objektiivinen todellisuus kielletään ja eletään omissa harhoissa. Therion,woke, pride, cancel kulttuuri jne...

Ei sitä ole ymmärrettäväksi tarkoitettukaan, kyse on kultista.

Minulle luvattiin, että opiskelemalla matematiikkaa ja luonnontieteitä, saa varmasti hyvän ammatin. Unohtivat kertoa, että ujous, kunnianhimottomuus voi olla esteenä yliopisto-uralla. Pelkkä kiltisti kotitehtävien tekeminen ja kymppien rivistö todistuksessa ei riitä.