3 v lapsi lyö toisia lapsia päiväkodissa, olen ihan loppu tilanteeseen

En laittaisi lastani päiväkotiin, jossa lapsi altistuu vuokralla-asuvien tukipummien lasten huonolle käytökselle. Tuollaiseksi se siellä sitten oppii niiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä periaatteena, että ketään ei saa lyödä ensin. Mutta jos joku lyö sinua, lyöt kaksin verroin kovempaa takaisin. Silloin tämä sama lapsi ei tule lyömään sinua koskaan uudestaan. Ehkä ei enää löisi myöskään ketään toista lasta.

Avaajan lapsen täytyisi ehkä kokea tämä, että oppisi ns. kantapään kautta. Toivon, että päiväkodissa on yksi vahva lapsi, joka ei ala itkeä, vaan suuttuu siitä, että hänen fyysistä koskemattomuuttaan loukataan ja tinttaa lujaa takaisin.

 

Missä utopiassa tämä toimii. Ehkä toimisi koululaisten kanssa, mutta nyt on kyse 3-vuotiaasta, joka ei kovin järjellä näitä ajattele, eikä hahmota syy-seurauksia juurikaan. Jos lyömisen syynä on impulsiivisuus, ei ajattele ennen kuin tekee, niin se lapsihan lyö edelleen, kun ei se niitä impulssejaan opi hallitsemaan sillä että "joku löi kovempaa". Ei vaan opi.

Oletko varma? Meillä tuo toimi hyvin kun oli lyövä serkkupoika. Monesti tosin nämä lyövät ja tönivät lapset tekevät pahojaan itseään pienemmille, mutta saattavat joskus yrittää isotella myös itseään vahvemmalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä periaatteena, että ketään ei saa lyödä ensin. Mutta jos joku lyö sinua, lyöt kaksin verroin kovempaa takaisin. Silloin tämä sama lapsi ei tule lyömään sinua koskaan uudestaan. Ehkä ei enää löisi myöskään ketään toista lasta.

Avaajan lapsen täytyisi ehkä kokea tämä, että oppisi ns. kantapään kautta. Toivon, että päiväkodissa on yksi vahva lapsi, joka ei ala itkeä, vaan suuttuu siitä, että hänen fyysistä koskemattomuuttaan loukataan ja tinttaa lujaa takaisin.

 

Missä utopiassa tämä toimii. Ehkä toimisi koululaisten kanssa, mutta nyt on kyse 3-vuotiaasta, joka ei kovin järjellä näitä ajattele, eikä hahmota syy-seurauksia juurikaan. Jos lyömisen syynä on impulsiivisuus, ei ajattele ennen kuin tekee, niin se lapsihan lyö edelleen, kun ei se niitä impulssejaan opi hallitsemaan sillä että "joku löi kovempaa". Ei vaan opi.

Yhyy ei saa lyödä reppanaa lyöjää kun kyllä niiden muiden lyötyjen uhrien pitää vaan sietää ja sietää ettei vaan tule paha mieli lyöjälle, jolla on jännästi kattavammat oikeudet.

"Silti lapsi saattaa uudestaan lyödä taas seuraavana päivänä, vaikka sanotaan, että ei saa lyödä. Lyöminen ei ole loppunut, vaikka on joka kerta asiaan puututtu napakasti".

Tämä viittaa siihen, että lapsi on joko tyhmä ja/tai puhtaasti ilkeä, jolloin ikäisiltään takaisin lyöminen on ainut konsti.

Muut hyssyttelyt viestittävät lapselle, että hän on niskan päällä ja mitään ei käytännössä seuraa, jotenka mätkii lisää.

Vierailija kirjoitti:

Jotain apua te todennäköisesti tarvitsette. Esimerkiksi perheneuvolan kautta voi saada apua ja sitten taas lisäksi päiväkoti voi saada sinne erityisopettajan avulla apuja ryhmään.

Ne apujutut ei ole teidän vanhemmuutta arvostelevia eikä apukeinoja tarvitse pelätä. Apukeinot ovat päiväkodin ja teidän avuksi jotta tietäisitte miten toimia lapsen kanssa niin että hän alkaa voida paremmin ja että hän lopettaisi muiden satuttamisen.

Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Kannattaa kuitenkin myös muistaa että valtaosassa tapauksista epäsosiaalinen käyttäytyminen lievenee lapsen itsesäätelytaitojen kehittyessä, eli iän myötä.

Ei, ei ja ei ole kohtuullista, että yksi häirikkö mädättää ja pilaa koko ryhmän, imee kaikki resurssit ja tässä on myös korkea onnettomuusriski. Kenelläkään itse normaalisti ja väkivallatta käyttäytyvällä ei ole velvollisuutta elää jatkuvassa pelossa varoen koska tämä häirikkö taas hyökkää. Häirikkö joko sopeutuu tai poistetaan sieltä muita kuormittamasta ja kiusaamasta.

Vierailija kirjoitti:

"Miten voi olla, että aikuinen ei saa estettyä lasta lyömästä? Aikuisella on lapseen nähden totaalinen fyysinen ja psyykkinen ylivoima.

Tuo on ihan samaa tasoa kuin se jos leijona tulisi valittamaan, että ei pysty estämään kanaa lyömästä itseään."

 

Sitä ylivoimaa ei voi käyttää koska lastenoikeudet takaavat lapselle koskemattomuuden. Varhaiskasvattajana olisin oikeudessa jos ottaisin lapsesta kiinni.

 

Hyvin jännästi vain sillä yhdellä on korkeimmasta koskemattomuudestaan nauttien yksinoikeus tyrannisoida ja mätkiä muita, joilla koskemattomuus ei pädekään ollenkaan, mutta lyöjää ei saa lyödä takaisin eikä saa puolustautua/puolustaa vaan pitää vain kaikkien kääntää toista poskea ettei joudu itse oikeuteen epäpätevänä nyrkkeilysäkkinä?

Kääntäisin katseen päiväkodin suuntaan, jos lyöminen on siellä alkanut ja jopa kotiin siirtynyt. Onko kyseessä iso hälyinen 21 lapsen ryhmä, jossa 1-2 aikuista keskimäärin paikalla? Lapset taistelevat asemastaan ja elintilasta niillä keinoilla, joita heillä on.

Omassa päiväkotiryhmässäni on juurikin 21 kolme- ja neljävuotiasta lasta ja pari lasta on saanut/joutunut pois oppimaan väkivaltaisista käytösmalleista. Se vaatii kasvattajien aktiivista työtä, läsnäoloa ja lähiohjausta. Ryhmäytymisen edistämistä ja myönteisen vuorovaikutussuhteen rakentamista jokaiseen lapseen yksilönä. Ennakointia, pienryhmätoimintaa ym.

Sitten - tämä on tärkeä pointti ja tässä moni epäonnistuu - jos on selkeä väkivaltatilanne, aikuisen riittävän selkeä ja voimakas puuttuminen. Ei on ei! Siinä hetkessä ei pidä alkaa lässyttämään mitään, sanoittamaan tunteita tms. Tilanteen selvitettyä palaaminen normaaliin myönteiseen ja välittävään tunneilmapiiriin ja vuorovaikutukseen.

Lapset joutuvat tänä päivänä liikaa olemaan oman onnensa nojassa päiväkodeissa. He kehittävät erilaisia toiminta- ja selviytymismalleja sekä oppivat toisiltaan asioita, jotka eivät välttämättä olekaan niin hyviä ja rakentavia.

Tämä aloitus paljastaa syviä rakenteellisia vikoja yhteiskunnassa. Oma lapsi "saa" hakata, mutta hakatut "kaverit" hysh hiljaa, ei vasikoida ja pysytään piinarin otteessa ja kavereina. Tekijän päänsilittely ja uhrinsyyllistys alkaa jo noin varhain.

Missä ryhmässä lapsi on? Onko ryhmä 0-3-vuotiaat, eli pienten puoli?

Oma lapseni sai 4-vuotistarkastukseen päiväkodista tosi huonon arvion. Lapsi pelleili ja hullutteli vastailemalla väärin ja käyttäytyi kaikin puolin päiväkodin mielestä huonosti. Väkivaltainen ei ollut.

Neuvolan terkkari luki paperin tosi tarkasti ja kysyi sitten, saako lapselle tehdä lisätestejä. Mä ajattelin, että saadaan varmaan jokin kiva diagnoosi, mutta annoin totta kai luvan. Odottelin itse pitkän tovin käytävässä, ja mut kutsuttiin sitten vihdoin kuulemaan, mitä neuvolalääkäri ja tuo terkka sanoivat. Yllätys oli suuri, kun he olivat tulleet siihen tulokseen, että lapsi oli varsin älykäs ja terävä tapaus. He lähettivät päiväkotiin paperin, jossa kertoivat uskovansa, että lapsen etu olisi päästä isompien ryhmään. Päiväkoti ottikin asian tosi hyvin vastaan, ja lapsi siirrettiin viskareiden joukkoon. Siellä tuo pelleily loppuikin, eli kyse oli kai siitä, että lapsi pääsi tuossa omassa ryhmässään vähän liian helpolla, tietyllä tavalla turhautui ja löi lekkeriksi.

Voisiko ap:nkin kohdalla olla kyse jostain tuollaisesta? Tuskinpa lapsi isompiaan myöskään löisi, joten itse ehdottaisin siirtoa isompien ryhmään. 3-vuotiaiden kohdalla lasten erot ovat valtavat. On lapsia, jotka oppivat tuossa iässä spontaanisti lukemaan, ja toinen ääripää tuottaa muutamia sanoja ja kulkee vaipoissa.

Syitä voi olla monia. Meillä purijat, lyöjät, häiriköijät ym saavat huomattavasti enemmän huomiota yhteisöissään kuin muut. Tämän huomasivat lapsenikin varhain. Ongelmat ohitettu, mutta luonne ei ole muuttunut. Edelleen kaiken huomion kaipaavia, vaikka muiden kustannuksella.

Mietin asiaa siltä kannalta että jos olisi oma lapsi joka lyö. Jos vain mahdollista niin estäisin lyömisen vaikka tarttumalla ranteeseen tai nostamalla lapsen napakasti pois tilanteesta ja sanoisin (voisin ehkä huutaakin) että tämä peli ei vetele, lyöminen on väärin. En alkaisi siinä selittämään mitään diibadaabaa ja toivoisin (ehkä jopa vaatisin) että päiväkodissa toimitaan samoin. Mitä pidempään ikävä käytös jatkuu niin sitä hankalampaa sitä on kitkeä pois. Kolmevuotias ei välttämättä itsekään tiedä miksi lyö ja joku siinä lyömisessä nyt on jäänyt päälle. Meillä oli suunnilleen saman ikäisenä pitkä jakso missä lapsi ei tullut sisälle, juoksi karkuun eikä tosiaan auttanut kun naapurin vakaope keksi omille lapsille kaikkea kivaa ja lässytti myös meidän lapselle kun meillä oli ruoka-aika tai kauppaan lähtö. Vieläkin inhottaa kun muistaa ne taistelut (ja vahingonilon kun toisen lapsi juoksee äitiä karkuun). Vaihtoehtoinen kiva tekeminen, tarrat, leikin avulla sisälle, lähes kaikki paitsi herkuilla lahjominen kokeiltiin. Mikään muu ei auttanut kuin lapsen kantaminen sisälle tai autoon. Jälkeenpäin ajatellen tietysti lapsi vaistosi että oli "niskan päällä" ja hyödynsi tilanteen. Ja meillä ei ollut/ole mitään armeijakasvatusta tai tiukkaa aikataulua, ihan rennosti mentiin/mennään ja lapsi leikki pihalla päivittäin pitkään, ajallisesti paljon enemmän kuin naapurin lapset. 

Ottaisin vastaan apua ammattilaisilta. Onneksi itsekin pohdin tätä psykologin kanssa ja hän arvioi sen olevan etuajassa tullut itsenäisyystaistelu joka venyi koska lapsi oli liian nuori "vapautuakseen" siitä omin neuvoin. Tietysti olisi pitänyt myös käskeä naapuria lopettamaan kiusantekonsa joka sitten jatkui muilla tavoin kunnes (onneksi) muutimme pois. 

Ei herran mun kiesus, mitä sontaa koko ketju täynnä. Aloittaja kysyy apuja sinänsä normaaliin lapsen kehitykseen liittyvään tilanteeseen, ja iso osa vastauksista on joko ehdotuksia, joissa toinen lapsi tai AIKUINEN lyö 3-vuotiasta lasta tai sitten marmatusta, että "Pistä se kakarasi ojennukseen, ei minun lapseni tuon ikäisenä lyönyt ketään". Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, voi silloin olla ihan hiljaa ja pitää typerät mielipiteensä (joita kukaan ei btw kysynyt) poissa normaalista keskustelusta. Olen pöyristynyt tästä ketjusta. AIKUISET IHMISET ovat sitä mieltä, että väkivaltaan on ok vastata väkivallalla ja että 3-vuotiasta on ok lyödä, koska hän ei vielä osaa hallita tunteitaan. Vai onko tämä ketju trolleja täynnä??

Vierailija kirjoitti:

Oletteko opettaneet käsittelemään tunteita? Lyöminen on seuraus, ei ongelman ydin. 

Alkusysäys, seuraus, ongelman ydin tai ulkokuori, lässynlää, hyysätihyy, ihan sama mikä on ja mistä johtuu, muiden ei tarvitse moista korjaantumatonta paskaa sietää.

Vierailija kirjoitti:

Ei herran mun kiesus, mitä sontaa koko ketju täynnä. Aloittaja kysyy apuja sinänsä normaaliin lapsen kehitykseen liittyvään tilanteeseen, ja iso osa vastauksista on joko ehdotuksia, joissa toinen lapsi tai AIKUINEN lyö 3-vuotiasta lasta tai sitten marmatusta, että "Pistä se kakarasi ojennukseen, ei minun lapseni tuon ikäisenä lyönyt ketään". Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, voi silloin olla ihan hiljaa ja pitää typerät mielipiteensä (joita kukaan ei btw kysynyt) poissa normaalista keskustelusta. Olen pöyristynyt tästä ketjusta. AIKUISET IHMISET ovat sitä mieltä, että väkivaltaan on ok vastata väkivallalla ja että 3-vuotiasta on ok lyödä, koska hän ei vielä osaa hallita tunteitaan. Vai onko tämä ketju trolleja täynnä??

Tämä on sitä parempaa zontaa, että ap:n nulikka yksin ilman kenenkään ojennukseen laittamista saa lyödä muita, mutta muut eivät saa lyödä takaisin ja asia on sillä selvä. Lyöjän ei tarvitsekaan hallita tunteitaan lässynlää kun vaan lyötyjen on pidettävä tunteensa kurissa kantelematta ja kaveerata väkivaltatörpön kynnysmattoina ettei törpölle tule pahamieli yhyy.

Selvitä itsellesi mikä ero: LYÖ ENSIN vs LYÖ TAKAISIN. Aloittajalyöjä oppii nopeasti, kuten ap:n tapauksessa, että on ok aina jatkaa mätkimistä, koska takaisin ei saa tulla eikä tule.

Jotta väite "Ei saa lyödä (ketään)" pätee niin on tarkennettava, että ensimmäisenä et saa lyödä, mutta jos lyöt niin ansaitset takaisinlyönnin ja jos joku lyö sinua, niin saat lyödä takaisin. Muuten todellisuus on nurinkurisesti niin, että toiset kyllä saavat lyödä, mutta heitä ei saa lyödä kun täytyy vaan ymmärtää ja sietää. Uhreja taas ei tarvitse ymmärtää vain väärintekijää.  

Kuinka kauan ap vastaavasti sietäisit jonkun toisen lapsen mätkivän omaa (lyömätöntä) lastasi?

Mitä mieltä siitä, että lyömärilapsen äiti hyysää vain lyömäriään ja vain (lyötyjen) kantelu risoo?

Heippa ap. Kirjoittelen tänne omaa kokemusta, olet saanut aikamoisia vastauksia. Minun lapseni oli purija ja lyöjä 2-3-vuotiaana. Nuo sattuivat aina yllättvissä tilanteissa. Lapsi osasi sanoittaa tunteitaan ja ymmärsi hyvin aikuisen puhetta. Silti vaan joku impulssi tuli ja hän toimi väärin. Pidimme neuvotteluita päiväkodissa, järjestelyitä tehtiin, kävimme neuvolapsykologilla. Ei mitään apua. Siirto isompien ryhmään tarkemmin ajatellen auttoi vähän. Mutta ei silti kokonaan. No. Iän myötä pureminen ja lyöminen jäi pois. Lapsi edelleen ei kunnioittanut toisten rajoja ihan täysin eli esim nosteli pienempiä kavereita näiden toivomatta jne. Kouluiässä todettiin nepsyhaasteita ja hän kävi toimintaterapiaa ja kuraattorilla ekoina vuosina alakoulussa. Nyt on hyvin pärjäävä älykäs ja monessa mukana oleva kutosluokkalainen jolla on läheisiä kavereita, hyvät taidot ratkaista ongelmia ja edelleen voimakkaat tunteet. Ajattelen nyt että tuolloin pienenä oli onnistunutta se että lasta jatkuvasti ohjattiin mitä ei saa tehdä. Huonoa oli se syyllistävä asenne mitä tuli koska se ei vienyt mihinkään ja söi vaan vanhemmilta voimavaroja. Olisi myös ollut varmaankin hyvä vaan olla pienemmissä ryhmissä jossa olisi ollut mahdollista ennakoida toimintaa vielä enemmän. Lapsi tarvitsee eri ikävaiheissa erilaista tukea. Tärkeintä on luottaa ja olla positiivinen. Useimmilla nuo asiat jäävät pois kun impulssikontrolli ja tunnesäätely kehittyvät. Rakastakaa lastanne. 

Onko lapsella keinoja käsitellä ja tunnistaa tunteita? Pitäisi selvittää tarkemmin, että missä tilanteessa lyöminen tapahtuu eli haluaako lapsi jotain, kiukuttaako vai haluaako vaikka huomiota.

Toinen seikka on kielellinen kyky eli onko lapsella kykyä ilmaista itseään tarpeeksi kielellisesti tai osaako kertoa tarpeistaan.

Vanhaan aikaan lyöjä olisi saanut vanhemmiltaan selkään ja se lyöminen olisi loppunut. Harmi että nykyään niin ei voi tehdä. Nyt sitten moni lapsi kärsii tuon lyöjän takia. Ottakaa kotihoitoon, säälittää ne muut lapset.

Meillä lapsi repi hiuksia, puri, löi, lällätteli, näytti keskaria, pyllisteli jne. kaikki ne vuodet kun oli päiväkodissa. Heti loppui kun eskarista pääsi pois. 

Vierailija kirjoitti:

"Silti lapsi saattaa uudestaan lyödä taas seuraavana päivänä, vaikka sanotaan, että ei saa lyödä. Lyöminen ei ole loppunut, vaikka on joka kerta asiaan puututtu napakasti".

Tämä viittaa siihen, että lapsi on joko tyhmä ja/tai puhtaasti ilkeä, jolloin ikäisiltään takaisin lyöminen on ainut konsti.

Muut hyssyttelyt viestittävät lapselle, että hän on niskan päällä ja mitään ei käytännössä seuraa, jotenka mätkii lisää.

Miten voi tälläkin mielipiteellä olla yläpeukuttajia? Lapsi on siis tänä vuonna täyttänyt kolme, ja jotkut "kasvattajat" ovat sitä mieltä että hän on tyhmä tai vähintään ilkeä ja ilmeisesti aikuisten pitäisi lyödä häntä jotta oppisi. Miten teitä on kasvatettu jos kerta on ok tirvaista opetusmielessä 3 vuotiasta?

Ålå huoli ap, tuo on vaihe joka menee ohi.