Lue keskustelun säännöt.
3 v lapsi lyö toisia lapsia päiväkodissa, olen ihan loppu tilanteeseen
24.03.2024 |
Meillä on rauhallinen koti, elämässämme ei ole tapahtunut mitään isoja muutoksia. Ehjä ydinperhe ollaan. Aina on opetettu lapselle käytöstapoja ja oltu tarkkoja siitä. Emme ole mitään kaverivanhempia, vaan todella huolehditaan rajoista. Vietetään yhdessä perheenä aikaa, lapsi ei ole ylipitkää päivää päiväkodissa. Lapsi on terve ja tyytyväinen suurimman osan ajasta.
Tänä vuonna 3 v täyttänyt lapsi on alkanut päiväkodissa lyömään toisia lapsia (tällaista käytöstä ei ollut ennen päiväkodin aloitusta ja päiväkodissakin lapsi on ollut jo puoli vuotta). Välillä lapsi lyö myös meitä vanhempia, kun on turhautunut. Joka kerta kielletään lyömästä ja huolehditaan, että lapsi ei pääse lyömään uudelleen. Lapsi osaa pyytää oma-aloitteisesti anteeksi, kun näkee toisen pahan mielen lyömisen takia. Silti lapsi saattaa uudestaan lyödä taas seuraavana päivänä, vaikka sanotaan, että ei saa lyödä. Lyöminen ei ole loppunut, vaikka on joka kerta asiaan puututtu napakasti.
Nyt tilanne on mennyt siihen, että päiväkotikaverit ovat jo alkaneet puhumaan kotonaan, että lapsemme lyö. Tuntuu todella pahalta, sillä olemme todella yrittäneet puuttua asiaan eikä lapsi ole lopettanut lyömistä. Pelottaa, että lapsi on kohta kokonaan ilman kavereita käytöksensä takia. Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, että lyöminen loppuisi? Ja kaipaan asiallisia vastauksia, ei mitään "antakaa lapsi adoptioon" -tyylisiä vastauksia.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
minusta kuulostaa aika normaalilta. käsittääkseni 2-3-vuotiaana lapsi on väkivaltaisimmillaan. uskoisin siis, että tuo käytös menee ohi ajan kanssa, kunhan lyömiseen vaan puututaan joka kerta.
Juuri näin. Osa tuon ikäisistä lyö potkii ja puree. Tärkeää on opettaa ettei noin saa tehdä, uudelleen ja uudelleen. Menee se perille jossain vaiheessa. Tärkeää on että et syyllisty asiassa liikaa. Lapset nyt vaan on tuollaisia. Pk: n henkilökunnan kanssa kannattaa puhua asiasta ja sopia pelisäännöt. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alkoi päiväkodissa töniminen kun lapsi oli 2,5v. Siellä ilmeisesti turhautui aina jostain. Erityisopettajakin kävi seuraamassa tilannetta. Hänelle annettiin oma tila pukea kun lähdettiin ulos, nystyrätyyny jolla istua. Sanavarasto ja puhe oli tosi hyvää ja iänmukaista, oli vaan vähän vilkkaampi lapsi. Luimme lapselle paljon kirjoja ja aloimme lukea ja harjoitella tunnetaitoja. Lapsi siirtyi 3 vuotiaana isojen ryhmään ja kaikki töniminen on jäänyt pois. Se oli onneksi vain vaihe joka kesti sen reilu puoli vuotta. Nyt osaa paremmin sanoittaa tunteitaan ja sanoa mikä harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei herran mun kiesus, mitä sontaa koko ketju täynnä. Aloittaja kysyy apuja sinänsä normaaliin lapsen kehitykseen liittyvään tilanteeseen, ja iso osa vastauksista on joko ehdotuksia, joissa toinen lapsi tai AIKUINEN lyö 3-vuotiasta lasta tai sitten marmatusta, että "Pistä se kakarasi ojennukseen, ei minun lapseni tuon ikäisenä lyönyt ketään". Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, voi silloin olla ihan hiljaa ja pitää typerät mielipiteensä (joita kukaan ei btw kysynyt) poissa normaalista keskustelusta. Olen pöyristynyt tästä ketjusta. AIKUISET IHMISET ovat sitä mieltä, että väkivaltaan on ok vastata väkivallalla ja että 3-vuotiasta on ok lyödä, koska hän ei vielä osaa hallita tunteitaan. Vai onko tämä ketju trolleja täynnä??
"Silti lapsi saattaa uudestaan lyödä taas seuraavana päivänä, vaikka sanotaan, että ei saa lyödä. Lyöminen ei ole loppunut, vaikka on joka kerta asiaan puututtu napakasti".
Tämä viittaa siihen, että lapsi on joko tyhmä ja/tai puhtaasti ilkeä, jolloin ikäisiltään takaisin lyöminen on ainut konsti.
Muut hyssyttelyt viestittävät lapselle, että hän on niskan päällä ja mitään ei käytännössä seuraa, jotenka mätkii lisää.
Miten voi tälläkin mielipiteellä olla yläpeukuttajia? Lapsi on siis tänä vuonna täyttänyt kolme, ja jotkut "kasvattajat" ovat sitä mieltä että hän on tyhmä tai vähintään ilkeä ja ilmeisesti aikuisten pitäisi lyödä häntä jotta oppisi. Miten teitä on kasvatettu jos kerta on ok tirvaista opetusmielessä 3 vuotiasta?
Ålå huoli ap, tuo on vaihe joka menee ohi.
Niin, on pöyristyttävää miten kukaan voi olla "viattomien" uhrien puolella, kyllä pitäisi aina olla viattoman ja syyttömän tekijän puolella, kuten "oikeamielisemmät".
Ikäisiltään takaisin lyömistä voi suositella, koska kaikki muu on uhrin syyllistämistä ja opettaa ensin lyövälle, että on ok lyödä kun takaisin ei saa tulla eikä tule.
Kuka huolisi jo ongelmatapaukseksi osoittautuneen nyrkkeilijäipanan adoptiossa? Moni on muutenkin nykyään vela?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarjamurhaaja aluillaan.
Voi perustellusti hyvinkin olla (koska ap ei pysty/salli riittävän kovia, tehokkaita keinoja kitkeä väkivaltaa pois) tai "pelkästään" empatiakyvytön, rajaton ja esteetön jokapaikantyranninilkki, mutta hyyshyshyysätihyysäti ei saa yhtään edes torua ettei tule mielipaha ja mene rikki raukkaparka. Saisipa jotenkin ne väärinkäyttäytyvät nyrkkeilyalustat olemaan hiljaa, siinäpä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko opettaneet käsittelemään tunteita? Lyöminen on seuraus, ei ongelman ydin.
Oletko vajaa? Ap kertoo ongelmaksi juuri lyömisen, joten mikä siinä on todellisuuspakoiselle hyssyttelijälle epäselvää (ei ole ongelma[n ydin] nönnönnöö)?
Onko tämä ymmärrettävä niin, että lyöminen on seuraus, joka uhrien hyväksyttävä kunnes lyöjä "käsittelee tunteensa ja ehkä lopettaa tai sitten ei ja ei?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä on tullut seurattua monen 2-3v käyttäytymistä. Huomaamani yleistykset: mitä energisempi lapsi, sitä todennäköisemmin lyö, tönii, hajottaa paikkoja tai vie toisen tavaroita (pojat tavallisemmin tällaisia) käydessään kierroksilla. Tytöt enemmän kiljuvat ja huutoitkevät. Todella usein leikki sujuu kaverin kanssa iloisesti ja yhteisymmärryksessä 30-60min ja sitten alkaa tulla konflikteja molempien väsyessä.
On todella tökeröä tuomita toisten pikkulapsia ties miksi, koska eri ihmisillä on eri temperamentti ja itsehillintä ja toimintatavat kehittyvät ajan kanssa ohjauksessa.
Minä en juuri koskaan itke tai huuda ja pysyn toimintakykyisenä äkillisissä kriisitilanteissa. En silti tuomitse herkästi itkeviä, huutavia tai paniikkiin meneviä aikuisia ihmisiä, koska he eivät välttämättä voi tunteilleen mitään vaikka ovat voineet niitä käsitellä koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on tullut seurattua monen 2-3v käyttäytymistä. Huomaamani yleistykset: mitä energisempi lapsi, sitä todennäköisemmin lyö, tönii, hajottaa paikkoja tai vie toisen tavaroita (pojat tavallisemmin tällaisia) käydessään kierroksilla. Tytöt enemmän kiljuvat ja huutoitkevät. Todella usein leikki sujuu kaverin kanssa iloisesti ja yhteisymmärryksessä 30-60min ja sitten alkaa tulla konflikteja molempien väsyessä.
On todella tökeröä tuomita toisten pikkulapsia ties miksi, koska eri ihmisillä on eri temperamentti ja itsehillintä ja toimintatavat kehittyvät ajan kanssa ohjauksessa.
Minä en juuri koskaan itke tai huuda ja pysyn toimintakykyisenä äkillisissä kriisitilanteissa. En silti tuomitse herkästi itkeviä, huutavia tai paniikkiin meneviä aikuisia ihmisiä, koska he eivät välttämättä voi tunteilleen mitään vaikka ovat voineet niitä käsitellä koko ikänsä.
Ehei auta mikään "niin eri temperamentit niin" lässytys, vaan syyllinen/tekijä on tuomittava ja väärin tekemisensä kitkettävä heti ja lyömiseen otettava/ylläpidettävä nollatoleranssi.
Muutenhan lyöminen on sallittua ja se saattaa korkeintaan aiheuttaa pikkupaheksuntaa ja torumista, mitkä voi ohittaa ja jatkaa toimivaa ja mieleistään lyömistä vailla seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi repi hiuksia, puri, löi, lällätteli, näytti keskaria, pyllisteli jne. kaikki ne vuodet kun oli päiväkodissa. Heti loppui kun eskarista pääsi pois.
Jatkunee taas voimaantuneen 13 tusinassa ainutlaatuisuniikkilumihiutaleen performanssina onlyfanseissa ja instagrameissa muiden samanlaisten ainutlaatuisuniikkilumihiutaleiden kanssa kapeasta elintilasta kilpaillen ellei sitten kohdalle osu lottovoitto Paronan nollatuntisopimuksen muodossa.
Jos on aikaa, niin mitä tapahtuu ennen kuin 2-3-vuotias lyö? Ovat nimittäin hyvin loogisia turhautuessaan. Ja sen miljoona kertaa siihen puututaan ja sanoitellaan, käsketään pyytää anteeksi.
Vaikka välillä hävettää, kun on nähnyt, että hetkeä aikaisemmin aikuinen ei ole vastannut lapsen useisiin pyyntöihin vuorovaikutukseen, ei edes sillä "odota hetki"lauseella tai lyönnin kohteena oleva lapsi on riistänyt lelun lapsen kädestä. Lelun menettänyt sitten juoksee lelun riistäjän perään ja pamauttaa.
Eikä kukaan näe muuta kuin lyönnin, voi vaan kuvitella sen ketutuksen siinä vaiheessa kun tomera varhaiskasvattaja käskee pyytämään anteeksi. Eli varastaa saa, mutta löydä ei? Vai mitä tästä piti oppia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että se ei varmaan riitä, että lasta kielletään lyömästä. Jokin konkreettinen seuraus voisi toimia paremmin. Ehkä näin noin pieni lapsi oppisi paremmin. Sitä en sitten taas osaa sanoa, että mikä se seuraus juuri hänelle olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ehei auta mikään "niin eri temperamentit niin" lässytys, vaan syyllinen/tekijä on tuomittava ja väärin tekemisensä kitkettävä heti ja lyömiseen otettava/ylläpidettävänollatoleranssi.
Muutenhan lyöminen on sallittua ja se saattaa korkeintaan aiheuttaa pikkupaheksuntaa ja torumista, mitkä voi ohittaa ja jatkaa toimivaa ja mieleistään lyömistä vailla seuraamuksia.
Eihän tuossa otettu mitään kantaa siihen mitä pitäisi näissä tilanteissa tehdä, vaan toteamus että tällainen käytös on normaalia eikä tyyliin psykopaattista. Tottakai pitää neuvoa, kuunnella ja kieltää mutta such is life että joskus kääntää selän ja sillä välin se Petteri käy ottamassa sadannen kerran sen lelun vaikka on 99 kertaa kielletty. Ja sitten se käytös loppuu muutaman viikon päästä kuin itsestään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on aikaa, niin mitä tapahtuu ennen kuin 2-3-vuotias lyö? Ovat nimittäin hyvin loogisia turhautuessaan. Ja sen miljoona kertaa siihen puututaan ja sanoitellaan, käsketään pyytää anteeksi.
Vaikka välillä hävettää, kun on nähnyt, että hetkeä aikaisemmin aikuinen ei ole vastannut lapsen useisiin pyyntöihin vuorovaikutukseen, ei edes sillä "odota hetki"lauseella tai lyönnin kohteena oleva lapsi on riistänyt lelun lapsen kädestä. Lelun menettänyt sitten juoksee lelun riistäjän perään ja pamauttaa.
Eikä kukaan näe muuta kuin lyönnin, voi vaan kuvitella sen ketutuksen siinä vaiheessa kun tomera varhaiskasvattaja käskee pyytämään anteeksi. Eli varastaa saa, mutta löydä ei? Vai mitä tästä piti oppia...
No mikä muu (lelun riistäminen ja ja...) sitten oikeuttaa lyönnin ja yhä uudelleen lyönnin, kuten ap:n tapauksessa "lyöminen ei ole loppunut" ja laajenee aikuisiinkin?
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on tullut seurattua monen 2-3v käyttäytymistä. Huomaamani yleistykset: mitä energisempi lapsi, sitä todennäköisemmin lyö, tönii, hajottaa paikkoja tai vie toisen tavaroita (pojat tavallisemmin tällaisia) käydessään kierroksilla. Tytöt enemmän kiljuvat ja huutoitkevät. Todella usein leikki sujuu kaverin kanssa iloisesti ja yhteisymmärryksessä 30-60min ja sitten alkaa tulla konflikteja molempien väsyessä.
On todella tökeröä tuomita toisten pikkulapsia ties miksi, koska eri ihmisillä on eri temperamentti ja itsehillintä ja toimintatavat kehittyvät ajan kanssa ohjauksessa.
Minä en juuri koskaan itke tai huuda ja pysyn toimintakykyisenä äkillisissä kriisitilanteissa. En silti tuomitse herkästi itkeviä, huutavia tai paniikkiin meneviä aikuisia ihmisiä, koska he eivät välttämättä voi tunteilleen mitään vaikka ovat voineet niitä käsitellä koko ikänsä.
Ei se ole mikään itsestään selviö, että kaikilla toimintatavat koskaan kehittyvät ajankaan kanssa (monet aikuiset ovat oppineet väkivaltaisiksi jo lapsuudestaan lähtien eikä sitä väkivaltaisuutta ole koskaan kunnolla kitketty, vrt. ap:n tapaus) ja tämän etsikkoajan muut joutuvat vain ottamaan turpaansa? Miten sinun (vieraan aikuisen) itse oletettu ns. hyvän sään hyväkäytöksisyytesi, huutamattomuutesi, itkemättömyytesi ja tuomitsemattomuutesi (paitsi uhrit nyt sentään ainakin voi tuomita) auttaa ketään muuta ja/tai lopettaa ap:n lapsen väkivaltaisuusongelman? Kauanko muiden on vain kestettävä? Montako lyöntiä vielä ja monenko muun itse väkivaltaan aloitteita tekemättömän lapsen on lämääjältä vastaanotettava?
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/d236d3a0-59b4-4e03-ab3b-ff23…
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/7f88cf19-4083-4950-bcdd-828808…
Jos yksi mukula ei pk:n sopeudu, niin miksi kaikkia muita rangaistaan ja kaikkien muiden pitää armotta kärvistellä?
Miksi kävellään munankuorilla ja kierretään, lopulta luovutetaan ja kielletään sen todellisen ongelman olemassaolo?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan ap vastaavasti sietäisit jonkun toisen lapsen mätkivän omaa (lyömätöntä) lastasi?
Mitä mieltä siitä, että lyömärilapsen äiti hyysää vain lyömäriään ja vain (lyötyjen) kantelu risoo?
Vastaisitko ap tähän?
Voitaisiinko perustaa väkivaltavelmuille heihin erikoistuneita päiväkoteja, joissa saivat vapaasti hakata kehujen kera?
Jos kerran lyöminen on (mahdotonta kitkeä pois) niin tavallista, normaalia ja hyväksyttyä, mutta vain lyöjälle itselleen?
Näin säästyisivät reilulla tavalla muut normaalit, kiltit, tottelevaiset ja väkivallattomat, joita ei rangaistaisi lyöjän sijasta.
https://lapsenkasvatus.fi/lapsi-lyo-toimi-nain/
Mikä avuksi kun lapsi lyö? = Tuoltakin selviää, että pahimmillaan ei mikään.
10 kultaista keinoa lapsen väkivaltaisen käytöksen muuttamiseen:
Älä syytä tai moiti lasta. -> Ei ole sinun syysi, että lyöt. -> Lyö vaan!
Kohtaa lapsi ymmärryksellä. -> Ymmärrän, ymmärrän. -> Lyö vaan!
Tarjoa apuvälineitä tunteiden säätelyyn. -> Säätele tunteesi, tässä apuvälineet. -> Lyö vaan!
Opeta empatiaa. -> Kokeile ensin vähän myötätuntoa, miltä "kavereista" tuntuu. -> Lyö vaan!
Ole johdonmukainen. -> Lyöminen on sallittua koska et pysty olemaan lyömättä. -> Lyö vaan!
Vahvista positiivista käytöstä. -> Hyvä, hyvä, hienosti ja parhaiten lyöt. -> Lyö vaan!
Älä lisää kuria. -> Pysy aina kurittomana omana itsenäsi. -> Lyö vaan!
Lisää läheisyyttä ja hellyyttä. -> Hali hali pusi pusi. -> Lyö vaan!
Selvitä syy. -> Miksiköhän lyöt, no ihan sama? -> Lyö vaan!
Anna tilaa tuntea. -> Ota tilaa, tunne tunteesi. -> Lyö vaan!
"Läheisyyttä, yhteistä aikaa ja positiivista vuorovaikutusta lisäämällä lapsen väkivaltainen käyttäytyminenkin vähenee huomattavasti." -> Ei siis välttämättä lopu kokonaan ja hurjista teinivuosista lähtien vanhemmat voivat jo jäädä toiseksi.
Taas samaa diibadaabaa "ei saa syyllistää, varsinkaan sitä syyllistä" kyllä syy täytyy vaikka väkisin löytää joistain muista ja jostain muusta kukkaruukusta.