Lue keskustelun säännöt.
3 v lapsi lyö toisia lapsia päiväkodissa, olen ihan loppu tilanteeseen
24.03.2024 |
Meillä on rauhallinen koti, elämässämme ei ole tapahtunut mitään isoja muutoksia. Ehjä ydinperhe ollaan. Aina on opetettu lapselle käytöstapoja ja oltu tarkkoja siitä. Emme ole mitään kaverivanhempia, vaan todella huolehditaan rajoista. Vietetään yhdessä perheenä aikaa, lapsi ei ole ylipitkää päivää päiväkodissa. Lapsi on terve ja tyytyväinen suurimman osan ajasta.
Tänä vuonna 3 v täyttänyt lapsi on alkanut päiväkodissa lyömään toisia lapsia (tällaista käytöstä ei ollut ennen päiväkodin aloitusta ja päiväkodissakin lapsi on ollut jo puoli vuotta). Välillä lapsi lyö myös meitä vanhempia, kun on turhautunut. Joka kerta kielletään lyömästä ja huolehditaan, että lapsi ei pääse lyömään uudelleen. Lapsi osaa pyytää oma-aloitteisesti anteeksi, kun näkee toisen pahan mielen lyömisen takia. Silti lapsi saattaa uudestaan lyödä taas seuraavana päivänä, vaikka sanotaan, että ei saa lyödä. Lyöminen ei ole loppunut, vaikka on joka kerta asiaan puututtu napakasti.
Nyt tilanne on mennyt siihen, että päiväkotikaverit ovat jo alkaneet puhumaan kotonaan, että lapsemme lyö. Tuntuu todella pahalta, sillä olemme todella yrittäneet puuttua asiaan eikä lapsi ole lopettanut lyömistä. Pelottaa, että lapsi on kohta kokonaan ilman kavereita käytöksensä takia. Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, että lyöminen loppuisi? Ja kaipaan asiallisia vastauksia, ei mitään "antakaa lapsi adoptioon" -tyylisiä vastauksia.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei herran mun kiesus, mitä sontaa koko ketju täynnä. Aloittaja kysyy apuja sinänsä normaaliin lapsen kehitykseen liittyvään tilanteeseen, ja iso osa vastauksista on joko ehdotuksia, joissa toinen lapsi tai AIKUINEN lyö 3-vuotiasta lasta tai sitten marmatusta, että "Pistä se kakarasi ojennukseen, ei minun lapseni tuon ikäisenä lyönyt ketään". Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, voi silloin olla ihan hiljaa ja pitää typerät mielipiteensä (joita kukaan ei btw kysynyt) poissa normaalista keskustelusta. Olen pöyristynyt tästä ketjusta. AIKUISET IHMISET ovat sitä mieltä, että väkivaltaan on ok vastata väkivallalla ja että 3-vuotiasta on ok lyödä, koska hän ei vielä osaa hallita tunteitaan. Vai onko tämä ketju trolleja täynnä??
"Silti lapsi saattaa uudestaan lyödä taas seuraavana päivänä, vaikka sanotaan, että ei saa lyödä. Lyöminen
nyt puhutaan edelleen kolmevuotiaista. Osa sen ikäisistä on edelleen vaipoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä miltä tuo tilanne tuntuu niistä lapsista, joita lapsesi lyö...
Tässä vanhempi nimenomaan pyytää apua siihen että saisi sen 3v:n lopettaman lyömisen, mitä tuokin kommentti siihen auttaa?
Niin että sillä pelkällä 'avunpyynnöllä' saadaan tilanne kuitattua siten, että lyötyjen tunteista viis ja väkivalta jatkukoon kun ei sille mitään mahdeta?
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen yhden tutun lapsi. Sillä oli tapana purra. Vanhemmat selittivät sille joka kerta kun se puri, ettei saa purra, se sattuu.
Mutta pureminen jatkui. Kerran lapsen taas purtua kotona toista vanhempaansa tämä hermostui ja puri takaisin. Lapsi huudahti "ai, otti kipeetä!". Vanhempi sanoi, että kaikki, joita lapsi on purrut, ovat saaneet kipeää. Lapsi ei enää tuon jälkeen purrut ketään.
Mun lapsella oli tapana repiä hiuksiani. Ei pahuuttaan vaan tykkäsi vaan näpertää hiuksia sormissaan aina kun tilaisuus siihen tuli. Kiskoi välillä tosi kovaa ja se oli äärimmäisen turhauttavaa. Kunnes sitten lapsen taas ruvetessa näpertämään hiuksiani, matkin hänen liikkeitään ja otin hänen hiuksistaan kiinni, tukistin ja itku tuli. Lapsi kuitenkin oppi miltä se tuntuu. Tämän jälkeen hiusten näperrys väheni, mutta loppui aina heti kun sanoin että lopeta, sattuu. Kunnes taas oli unohtanut miltä hiusten repiminen tuntuu, otin hänen hiuksensa sormieni väliin, ilman että tukistin, hän muisti taas miltä se tuntuu kun tukistaa.
Tarinan opetus ei ollut se, että lyövää lasta pitäisi lyödä takaisin, mutta ehkä isoeleinen reagointi kuten ääneen huutaminen kivusta voisi ehkä herätellä lapsen huomaamaan, että lyöminen on oikeastaan aika ikävää.
Pitää ymmärtää, että lapset käyvät eri tavoilla samoja vaiheita läpi. Jos lapselle tulee epämukava tilanne, lapsi toimii vaistonvaraisesti. Reagoimistapoja on monia: itku, sulkeutuminen, pakeneminen, hyökkääminen, turvaan hakeutuminen ... yms. Siksi jokainen lapsi tarvitsee tukea ja aikuisten tulee valvoa ja puuttua tälläisiin lasten vuorovaikutustilanteisiin.
Onko lapsi paljon ruuduilla? Näillä ruutu penskoilla on yleensä ongelmia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen, me olemme saaneet apua perheneuvolasta.
Lapsi pääsi jollekin neuropsykiatrisen valmentajakoulutuksen käyneen henkilön vastaanotolle, ja häneltä tuli konkreettisia keinoja ja neuvoja käytännön tilanteisiin.
Perheneuvolassa oli hyötyä siitä, että vanhempien/aikuisten kesken pystyi puhumaan juuri tuosta syyllisyyden tunteesta, kun oma lapsi käyttäytyy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin myös kuulla sen toisen puolen näihin tilanteisiin. Meidän päiväkodissa lyöminen loppui, kun yksi toisiin takertuva ja lelut kädestä vienyt lapsi vaihtoi toiseen ryhmään ja lopulta koko päiväkotia.
Päiväkoti on noin pienelle äärimmäisen stressaava paikka koska se on sitä myös aikuiselle. Voisiko olla että lapsen stressitasot ylittyy ja siitä seuraa tuo lyöminen? Voisitko vaihtaa perhepäivähoitajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pienryhmään siirtymisessä on ongelma? Siinä lapsi saisi enemmän resursseja kasvatukseen ja rauhallisemman ympäristön. Sitä varten ne pienryhmät on olemassa, että käytöshäiriöihin voidaan puuttua.
Yksi pääsyy ja suurin ongelma on se että nykypäivänä kaikkinaiset pienryhmät ja erityisryhmät on karsittu paljolti pois tämän hienon inkluusioajatuksen takia. Meillä on talossa ainakin kolme lasta joilla tarve on huutava pienryhmään/ erityistuettuun ja jopa yksi sai paikan pitkän taistelun jälkeen. Kun ei ole niitä ryhmiä . Samoin on koulumaailmassa että pienryhmät ja erityisopetus on supistettu.
Ap, miksi valehtelet ja liioittelet olevasi hyvä vanhempi. Ei valehtelu auta asiaa, herää todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin päiväkotiin vanhempana seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa puuttumaan ja opastamaan lasta. Jotainhan on tehtävä asialle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sellainen kasvatustapa, että sanoin kaksi kertaa "kauniisti" ja kolmannella "suutuin". Esim. lattialla leikkitilanteessa jos minua lyötiin, nousin seisomaan, korotin kunnolla ääntäni ja sanoin: "Meidän perheessä ei löydä! Ei minua, eikä muitakaan! Nyt menet omaan huoneeseesi, mietit tekosi. Kun tulet ulos pyydät anteeksi ja katsokin, että se oli viimeinen kerta!
Varmaan vastoin ihan kaikkia hienoja kasvatussääntöjä, mutta hyvä oli lopputulos. Terveitä aikuisia, ovat jopa kehuneet, perhe-elämäämme. Lapsemme eivät ole mitenkään herkkähipiäisiä, joten tiesin, että "kestävät" hyvin tuollaisen kasvatuksen.
Tässä näytit myös hienosti lapsellesi esimerkkiä siitä että keneltäkään ei tarvitse loputtomiin sietää huonoa käytöstä vaan on oikeus pitää puolensa, suuttuakkin, ja laittaa rajat sille miten muut saavat sinua kohdella. Se on tärkeä taito. Minusta ihan hyvä kasvatusmalli. Ja niille taasen jotka luulevat että fyysistä kuritusta käyttämällä voi opettaa lapselle rajoja, esittäisin yhden kysymyksen; miten lapsi oppii että kaikilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, jos hänellä itsellään ei sitä ole? Ei toivottu käytös ehkä lakkaa mutta lapsi oppii samalla että hänellä ei ole fyysistä koskemattomuutta. Aikuisena sitten ehkä antaa puolisonsa pahoinpidellä, tai ei muutoin osaa hahmottaa ja pitää omia rajojansa, surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei herran mun kiesus, mitä sontaa koko ketju täynnä. Aloittaja kysyy apuja sinänsä normaaliin lapsen kehitykseen liittyvään tilanteeseen, ja iso osa vastauksista on joko ehdotuksia, joissa toinen lapsi tai AIKUINEN lyö 3-vuotiasta lasta tai sitten marmatusta, että "Pistä se kakarasi ojennukseen, ei minun lapseni tuon ikäisenä lyönyt ketään". Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, voi silloin olla ihan hiljaa ja pitää typerät mielipiteensä (joita kukaan ei btw kysynyt) poissa normaalista keskustelusta. Olen pöyristynyt tästä ketjusta. AIKUISET IHMISET ovat sitä mieltä, että väkivaltaan on ok vastata väkivallalla ja että 3-vuotiasta on ok lyödä, koska hän ei vielä osaa hallita tunteitaan. Vai onko tämä ketju trolleja täynnä??
Ihan sama osaako se 3v hallita tunteitaan vai ei. Muiden lasten ei tarvitse olla nyrkkeilysäkkinä pennullesi, kunnes tämä mahdollisesti jossain vaiheessa alkaa oppia tunteidensa hallintaa.
Kaikilla meillä on tunteet. Se ei oikeuta väkivaltaan toisia kohtaan!
Vierailija kirjoitti:
Heippa ap. Kirjoittelen tänne omaa kokemusta, olet saanut aikamoisia vastauksia. Minun lapseni oli purija ja lyöjä 2-3-vuotiaana. Nuo sattuivat aina yllättvissä tilanteissa. Lapsi osasi sanoittaa tunteitaan ja ymmärsi hyvin aikuisen puhetta. Silti vaan joku impulssi tuli ja hän toimi väärin. Pidimme neuvotteluita päiväkodissa, järjestelyitä tehtiin, kävimme neuvolapsykologilla. Ei mitään apua. Siirto isompien ryhmään tarkemmin ajatellen auttoi vähän. Mutta ei silti kokonaan. No. Iän myötä pureminen ja lyöminen jäi pois. Lapsi edelleen ei kunnioittanut toisten rajoja ihan täysin eli esim nosteli pienempiä kavereita näiden toivomatta jne. Kouluiässä todettiin nepsyhaasteita ja hän kävi toimintaterapiaa ja kuraattorilla ekoina vuosina alakoulussa. Nyt on hyvin pärjäävä älykäs ja monessa mukana oleva kutosluokkalainen jolla on läheisiä kavereita, hyvät taidot ratkaista ongelmia ja edelleen voimakkaat tunteet. Ajattelen nyt että tuolloin pienenä
Aina ne on älykkäitä, hyvin pärjääviä, ongelmanratkaisutaitoisia ja suosittuja kavereiden kesken. Varsinaisia malliyksilöitä nämä entiset väkivaltaiset pennut.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin myös kuulla sen toisen puolen näihin tilanteisiin. Meidän päiväkodissa lyöminen loppui, kun yksi toisiin takertuva ja lelut kädestä vienyt lapsi vaihtoi toiseen ryhmään ja lopulta koko päiväkotia.
Tyhmää ja jälkeenjäänyttä mussutusta, jossa yhä pääpointtina, että esim. "toisiin takertuvaa, lelut kädestä vievää, joka ei kuitenkaan itse lyö" saakin kostoksi lyödä.
Vaikka se toinen/toiset kuinka provosoi/vat, ei vastauksena ole oikeutettu ensimmäisenä lyöminen, jos provoaja/t kuitenkin provosoi/vat pelkästään väkivallattomasti.
Lyömisen uhrin/uhrien siis pitää vaihtaa paikkaa ja häipyä kantaen vastuunsa, koska lyöjät ovat suurempia "uhreja" muusta kuin väkivaltaisesta väärintekemisestä?
Käytän itseäni esimerkkinä, ettei tarvitse uli-uhriutua: jos juuri sinä provosoit ihan miten tahansa, mutta väkivallattomasti juuri minua ja lyön sinua = syy on yksin minun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi repi hiuksia, puri, löi, lällätteli, näytti keskaria, pyllisteli jne. kaikki ne vuodet kun oli päiväkodissa. Heti loppui kun eskarista pääsi pois.
Mitään ei siis kenenkään toimesta pystytty koko aikana tekemään? Huonoissa kantimissa on maksullinen ihmistaimenien tarhausbisnes. Tosi reilua uhreille, siedettävä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten voi olla, että aikuinen ei saa estettyä lasta lyömästä? Aikuisella on lapseen nähden totaalinen fyysinen ja psyykkinen ylivoima.
Tuo on ihan samaa tasoa kuin se jos leijona tulisi valittamaan, että ei pysty estämään kanaa lyömästä itseään."
Sitä ylivoimaa ei voi käyttää koska lastenoikeudet takaavat lapselle koskemattomuuden. Varhaiskasvattajana olisin oikeudessa jos ottaisin lapsesta kiinni.
Ethän sinä silti varhaiskasvattajana huolehdi lapsen koskemattomuudesta. Koska annat toisen lapsen lyödä toista lasta.
Huolestuttavaa ja käsittämätöntä, että toiset lapset tosiaan saavat itse 100%:sta koskemattomuuttaan nauttien lyödä toisia lapsia, joilla ei päde/toteudu "koskemattomuus".
Samalla tämä on sitten johdonmukaisesti se oppi maailmasta, jonka nämä lapset oppivat. Lyö tai tule lyödyksi, ja jos tulet lyödyksi olet häviäjä vailla oikeuksia ja helpotusta.
"Nyt tilanne on mennyt siihen, että päiväkotikaverit ovat jo alkaneet puhumaan kotonaan, että lapsemme lyö."
No sparraat väkivaltamukulasi tehostamaan lyömistään uhkauksin, jotta eipä vasikoida tai lätty lätisee vielä pahemmin. Senhän sinä halusit kuulla? Ei ole tarpeeksi napakasti puututtu jos jatkuu. Vanhemmilla aina päävastuu jälkikasvustaan.
Tässä vanhempi nimenomaan pyytää apua siihen että saisi sen 3v:n lopettaman lyömisen, mitä tuokin kommentti siihen auttaa?