Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso vaurastui ja muuttui pihiksi
24.03.2024 |
Mun puolisosta tuli perinnön kautta hyvin vauras, mutta myös jossain määrin pihi. Hän sanoo, että rahat on yhteisiä, mutta vain hänellä on pääsy niihin, ja hän päättää milloin niitä sopii tai ei sovi käyttää.
On turvallista, että hänen pankkitilillä on enemmän rahaa kuin moni tavan kuolevainen ansaitsee elämässään. Mutta... siinä vaiheessa kun asumiskulut, ruoka ym peruskulut on maksettu kummankin palkoista, ei mulla jää käteen kuin muutama kymppi omaa rahaa kuussa. Sillä käyn kerran kuussa kirpparilla tai vien meidät treffeille johonkin. Yhteinen elämä ei tunnu vauraalta lukuunottamatta sitä, että asutaan vähän paremmin ja kodin yllätyslaskut ei aiheuta paniikkia tai huolta.
Hän sanoo, että pyydä kun tarttet jotain. Väliin hän ostaa mitä kerron meiltä puuttuvan, väliin ei. Se tuntuu epäreilulta, ja en halua enää pyytää koska olen saanut riitävän monta kielteistä päätöstä. En toivo kuuta taivaalta, vaan ihan arkisia juttuja meille. Uutta kattilaa. Uutta paistinpannua. Uutta parisänkyä. Nytkin käytin omia vähiä säästöjäni lääkärilaskuuni, koska hän ei halunnut siirtää rahojaan tililtä toiselle vaikka tiesi, että mulla oli rahat tiukilla.
Kyllä hän väliin antaa pyytämättä. Vie syömään pari kertaa kuussa, tuo herkkuja, ja haluaa kuulemma viedä Lontoon matkalle mun 50v syntymäpäivänä. Ja hän ostaa mun lapsille juttuja myös. Ostaa myös lahjoja kavereilleen. Eli osaa antaa ja selvästi nauttii siitä. Mutta se raha kuluu pitkälti hömppään.
Itseään kohtaan hän on samanlainen tuuliviiri. Väliin törsää, väliin pihistää. Eli jotain sisäistä stressiä ja kamppailua raha hänellä tekee.
Alkujaan olin häntä vauraampi ja käytin säästöjäni sen kummemmin kyselemättä yhteisen kodin ja elämän rakentamiseen. Toivoisin, että hän tekisi saman mulle nyt kun hänellä on siihen upea mahdollisuus. Mutta huonolta näyttää.
En tiedä miksi tämä ei tunnu yhtään siltä, että meillä olisi jaettu talous ja yhteiset varat, kuten hän sanoo. On vähän sellainen kahden kerroksen väkeä olo.
Omia tuloja yritän kasvattaa lisää töitä tekemällä, mutta en tiedä mikä hyöty siitä oikeasti on, sillä käytän rahat vaan meidän yhteisen elämän parantamiseen ja pakollisiin kuluihin. Tuntuu niin saatanan hölmöltä että tili on täynnä rahaa, ja silti sitä pitäisi tehdä lisää hampaat irvessä. En halua sitä elämältäni.
Onko muita kenellä sama ongelma. Ja miten siitä päässyt eteenpäin.... Mutta kai tämä todistaa sen, että raha ei tee onnelliseksi
Kommentit (99)
Ehdota miehelle, että sinä voisit nyt vuorostasi alkaa tehdä osa-aikatyötä ja lomailla, ja miehen täytyy alkaa maksaa kaikesta 70%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta erilleen hyväksikäyttäjästä.
Miehesi on taloudellisesti väkivaltainen.
Keskustelkaa kunnolla raha-asioista, eikä vain ohimennen. Musta on fiksua, että miehesi ei laita perintöä sileäksi, hänen kannattaisi sijoittaa varat, niin saisi tuottoa tekemättä mitään.
Joku uusperhekuvio, jossa kaikki elävät omaa elämäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan voisit sanoa ettei sinulla ole enää varaa asua tuossa asunnossa jossa olette nyt.
Varallisuutta kyllä on, siis jos vain puoliso perintövarojaan haluaisi yhteiseen hyvään käyttää. Eli sen ei pitäisi olla ongelma.
Ja vaihtoehtoisia, edullisempia asuntoja olen nostanut esille myös. Puoliso ei halua muuttaa.
Ja mun varojen riittävyys on kanssa ollut pöydällä. Siihen vastaus on ollut tuo "rahat ovat yhteisiä, pyydä kun tarvitset jotain". Ei se vaan ihan toimi.
Parisuhteetko siis helppoja, LOL?
-ap-
No tuossa tilanteessa kun mies sanoo että pyydä kun tarvitset jotain niin sanot heti että no pyydän että maksat jatkossa 60 % asumiskuluistanne tai muutatte halvempaan asuntoon. Älä tyydy siihen että rahat ovat yhteisiä. Tai voit tietysti kertoa että sinusta tosiaan tuntuu että sinun rahat on yhteisiä etkä saa itse päättää edes omista rahoistasi vaan mies päättää että ne käytetään liian kalliiseen asumiseen mitä mies haluaa etkä sinä. Ja sitten miehen rahat on miehen omia ja saat pyydellä ja anella häneltä rahaa mutta yhteisiksi niitä rahoja ei voi sanoa kun mies istuu niiden päällä ja päättää täysin niiden käytöstä.
Ap kerro että jos mies haluaa asua tuossa asunnossa niin miehen tulee osallistua asumiskuluihin isommalla osalla. Tai sitten muutatte halvempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta erilleen hyväksikäyttäjästä.
En kai mä uskalla sanoa, että teen enemmistön kotitöistä🙊🙉🙈🤣 on mennyt ainakin kolme neljä vuotta, että hän on esim. vessanpönttöä pessyt. Ja taidan mä useammin myös tehdä aloitteen hiplailuun😜. Ja ....
Puutteistaan huolimatta hän on minulle hyvin rakas. Ainut asia mikä hingertää on tämä "yhteinen" varallisuus. Ja tämäkin tuli ongelmaksi vasta rikastumisen myötä....eli kyllä tästä hyvän saa kun vain keksii keinot tilanteen korjaamiseen.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Joku uusperhekuvio, jossa kaikki elävät omaa elämäänsä?
Atomisoituneen individualistiyhteiskunnan ihanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voit erota jos tilanne ei miellytä. Jokainen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa ja ei sinulta näytä elämässäsi mitään puuttuvan. Miksi haluat viedä toisen rahat?
Jos kulut jaetaan fifty-fifty ja ap:lle ei jää kuin kymppejä henkilökohtaista käyttörahaa niin kulujen jakamista prosentuaalisesti tulojen suhteessa voisi edes harkita. Mielestäni ap ei ole mitenkään ahne.
Aloittaja sanoi että mies ostaa, jos hän pyytää jotain.
No ostaako oikeesti jos on esim. kattilastakin pulaa?
AP:n pitää viedä se vanha kattila kierrätykseen ja sitten sanoa ettei voi laittaa ruokaa. Vasta silloin mieskin ymmärtää.
Siis mitä, maksat 60/40 isomman osan?! 70% sinun tuloista menee asumiseen? Vähintään vaihdettava toisinpäin. Ei reilua. Jos toinen on vähentänyt työaikaa mutta on rikas niin maksaa sitten isomman osan. Sano että edessä on muutto pienempään jos toinen ei ala maksamaan enemmän. Nyt hei järkeä peliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies ei erityisemmin rakasta puolisoaan. Jos rakastaisi niin katsoisi etta puolisonkin tarpeet huomioidaan koska rahaa on runsaasti. Tiedan taman koska olen itse ollut se joka on saanut perintoa ja olen hemmotellut miestani ja muutakin perhetta niilla rahoilla koska jakaminen rakkaan ihmisen kanssa tuottaa minulle iloa.
Ihmisillä nyt on erilaisia kulutustyylejä. Luulen että AP:n miehen tyyli vastaa omaani: uutta ostetaan vasta jos vanhaa ei enää pysty käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta erilleen hyväksikäyttäjästä.
En kai mä uskalla sanoa, että teen enemmistön kotitöistä🙊🙉🙈🤣 on mennyt ainakin kolme neljä vuotta, että hän on esim. vessanpönttöä pessyt. Ja taidan mä useammin myös tehdä aloitteen hiplailuun😜. Ja ....
Puutteistaan huolimatta hän on minulle hyvin rakas. Ainut asia mikä hingertää on tämä "yhteinen" varallisuus. Ja tämäkin tuli ongelmaksi vasta rikastumisen myötä....eli kyllä tästä hyvän saa kun vain keksii keinot tilanteen korjaamiseen.
-ap-
Hiplailuun?!?! No hyi, oletko 5-vuotias?
Mutta eipä siinä mitään, jos kerran kaikki on hyvin kunhan keksit sen taikaloitsun jolla itsekkäästä laiskiaisesta saa osallistuvan kumppanin, niin jatka vain samaa rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n pitää viedä se vanha kattila kierrätykseen ja sitten sanoa ettei voi laittaa ruokaa. Vasta silloin mieskin ymmärtää.
On käynyt mielessä tuokin, jotenkin vain toivon että kuullun ymmärtäminen olisi vahvempi tapa saada viesti perille.
Kai sitä sängyllekkin voisi tapahtua vahinko riekkuessa🤣
-ap-
Niille jotka ei jaksa lukea koko ketjua: ap tekee kokopäivätyötä ja maksaa 60/40 menoista. Ap:n tuloista menee nyt 70% asumiseen. Puoliso elää perinnöllä ja osa-aikatyöllä. Miksi ihmeessä ap:n pitäisi elättää puolisoa joka on rikkaampi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan voisit sanoa ettei sinulla ole enää varaa asua tuossa asunnossa jossa olette nyt.
Varallisuutta kyllä on, siis jos vain puoliso perintövarojaan haluaisi yhteiseen hyvään käyttää. Eli sen ei pitäisi olla ongelma.
Ja vaihtoehtoisia, edullisempia asuntoja olen nostanut esille myös. Puoliso ei halua muuttaa.
Ja mun varojen riittävyys on kanssa ollut pöydällä. Siihen vastaus on ollut tuo "rahat ovat yhteisiä, pyydä kun tarvitset jotain". Ei se vaan ihan toimi.
Parisuhteetko siis helppoja, LOL?
-ap-
Voi ap. Jos asutte liian kalliisti nimenomaan miehen tahdosta, niin pakkohan sinun on pistää se mies maksamaan siitä enemmän. Jos sinun palkallasi ei jää pakollisten kulujen jälkeen kuin parikymppiä, se asuminen on liian kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti
Älä jaarittele vanhemmistasi vaan alat nyt kiireesti miettiä, miten karsit elintasoasi niin että
No se onkin helppoa. Ainut lääke on muutto halvempaan asuntoon. Paitsi että puolisolle asia ei sovi. Hän on tottunut lyhyempään työmatkaan, parempaan maisemaan jne. On keskusteltu, ei hakua muuttaa.
Kulut jaetaan 60-40, minä maksan isomman siivun isompituloisena. Asuminen vie 70% mun tämän hetken tuloista. Edellisessä työssä käteen jäi noin puolet, jolloin rahaakin jäi säästettäväksi asti.
-ap-
Asuminen saisi viedä kolmanneksen tuloista, ei yli puolta! Kipuraja 40 %!
Asutte isommassa asunnossa, koska mies on varakas, mutta se oletkin sinä, joka maksaa asumisesta enemmän. Ei ole logiikkaa tässä. Ja mies vähensi työntekoa, koska vaurastui ja ei ollut enää niin riippuvainen palkasta. Mutta sen sijaan, että käyttäisi varojaan yhteiseen elämiseen, maksattaakin oman osuutensa sinulla. Nyt se ukko ruotuun! Käske vaikka takaisin kokoaikatöihin, jos ei muuten voi maksaa omaa osuuttaan yhteisistä menoista.
Meillä oli vuosikausia niin, että minä maksoin kaiken tai lähes kaiken koska puoliso oli työttömänä. Nyt hän saa firmastaan jo kivasti ja välillä pitää muistuttaa että on suotavaa laittaa yhteiseen pottiin säästöön, koska minä isommilla tuloilla maksan edelleen kokonaan asumisen. Hänen perintörahoillaan maksettiin asomaksu, mutta kuukausittaiset maksut maksan edelleen minä.
Ja ymmärrän että kun sitä rahaa jossain muhii enemmän, niin tiettyjä asioita on hyvä päästä uusimaan, kuten nyt vaikka tuo sänky. Se on meilläkin jonossa säästölistalla, sillä vanha on kohta 30 vuotta ja natisee jo liitoksistaan. Patjojen uusintakin on ajankohtainen. Ja kun kerran ikämittariin tulee (meilläkin) tuo 50, niin se on hyvä aika laittaa rahaa kunnolliseen sänkyyn ja patjoihin. Ja kun kerran jossain on isompikin rahakeko, niin miksi kituutella jos ostokohde hyödyttäsi molempia, kuten nyt just tuo sänky. Ei siinä auta kuin jutella miehen kanssa ja pehmittää sitten vaikka pitempikin aika, että tajuaisi käyttää edes muutamia tonneja järkevään ja yhteiseen hyvään, josta on iloa vaikka loppuelämäksi.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuutta kyllä on, siis jos vain puoliso perintövarojaan haluaisi yhteiseen hyvään käyttää. Eli sen ei pitäisi olla ongelma.
Ja vaihtoehtoisia, edullisempia asuntoja olen nostanut esille myös. Puoliso ei halua muuttaa.
Ja mun varojen riittävyys on kanssa ollut pöydällä. Siihen vastaus on ollut tuo "rahat ovat yhteisiä, pyydä kun tarvitset jotain". Ei se vaan ihan toimi.
Parisuhteetko siis helppoja, LOL?
-ap-