Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso vaurastui ja muuttui pihiksi
24.03.2024 |
Mun puolisosta tuli perinnön kautta hyvin vauras, mutta myös jossain määrin pihi. Hän sanoo, että rahat on yhteisiä, mutta vain hänellä on pääsy niihin, ja hän päättää milloin niitä sopii tai ei sovi käyttää.
On turvallista, että hänen pankkitilillä on enemmän rahaa kuin moni tavan kuolevainen ansaitsee elämässään. Mutta... siinä vaiheessa kun asumiskulut, ruoka ym peruskulut on maksettu kummankin palkoista, ei mulla jää käteen kuin muutama kymppi omaa rahaa kuussa. Sillä käyn kerran kuussa kirpparilla tai vien meidät treffeille johonkin. Yhteinen elämä ei tunnu vauraalta lukuunottamatta sitä, että asutaan vähän paremmin ja kodin yllätyslaskut ei aiheuta paniikkia tai huolta.
Hän sanoo, että pyydä kun tarttet jotain. Väliin hän ostaa mitä kerron meiltä puuttuvan, väliin ei. Se tuntuu epäreilulta, ja en halua enää pyytää koska olen saanut riitävän monta kielteistä päätöstä. En toivo kuuta taivaalta, vaan ihan arkisia juttuja meille. Uutta kattilaa. Uutta paistinpannua. Uutta parisänkyä. Nytkin käytin omia vähiä säästöjäni lääkärilaskuuni, koska hän ei halunnut siirtää rahojaan tililtä toiselle vaikka tiesi, että mulla oli rahat tiukilla.
Kyllä hän väliin antaa pyytämättä. Vie syömään pari kertaa kuussa, tuo herkkuja, ja haluaa kuulemma viedä Lontoon matkalle mun 50v syntymäpäivänä. Ja hän ostaa mun lapsille juttuja myös. Ostaa myös lahjoja kavereilleen. Eli osaa antaa ja selvästi nauttii siitä. Mutta se raha kuluu pitkälti hömppään.
Itseään kohtaan hän on samanlainen tuuliviiri. Väliin törsää, väliin pihistää. Eli jotain sisäistä stressiä ja kamppailua raha hänellä tekee.
Alkujaan olin häntä vauraampi ja käytin säästöjäni sen kummemmin kyselemättä yhteisen kodin ja elämän rakentamiseen. Toivoisin, että hän tekisi saman mulle nyt kun hänellä on siihen upea mahdollisuus. Mutta huonolta näyttää.
En tiedä miksi tämä ei tunnu yhtään siltä, että meillä olisi jaettu talous ja yhteiset varat, kuten hän sanoo. On vähän sellainen kahden kerroksen väkeä olo.
Omia tuloja yritän kasvattaa lisää töitä tekemällä, mutta en tiedä mikä hyöty siitä oikeasti on, sillä käytän rahat vaan meidän yhteisen elämän parantamiseen ja pakollisiin kuluihin. Tuntuu niin saatanan hölmöltä että tili on täynnä rahaa, ja silti sitä pitäisi tehdä lisää hampaat irvessä. En halua sitä elämältäni.
Onko muita kenellä sama ongelma. Ja miten siitä päässyt eteenpäin.... Mutta kai tämä todistaa sen, että raha ei tee onnelliseksi
Kommentit (99)
Ei kai tuossa missään sanottu, että varakas osapuoli on mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ihminen ilman miehen lompakkoa saa edes kattilaa ostettua niin olisko mitenkään jos vaikka töihin menisi ?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa missään sanottu, että varakas osapuoli on mies?
Kirjoitustyyli on naisen. Tai voihan se olla feminiinisen miehenkin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap miksi olet järjestänyt elämäsi niin että kaikki raha menee mikä tulee, eikä sinulla ole varaa ostaa itse edes uutta kattilaa. Tuohan on kamala tilanne. Mitä jos teille tulisi ero, miten sitten pärjäisit?
Rakkaus on sokea. Uskon (tai uskoin) siihen, että kumppanit tukevat toinen toistaan taloudellisesti elämäntilanteisen halki. Niin se toimi mun vanhemmilla, niin se toimi kun oltiin köyhiä kumpainenkin. Raha näköjään muuttaa ihmistä.
Eron tullen hän pitää kaiken perimänsä. Rikas suku on rajannut testamenteillä ulos avioikeudet ym. Se on mulle ihan ok. Vähälläkin selviää jos tarvis, ja lapsetkin on kohta kaikki aikuisia, eli niistä ei murhetta.
-ap-
Hankala juttu. Jos on noin eritason tulot ja omaisuus, kulut kannattaisi jakaa toisin eikä 50/50. joku 30/70 kuullostaa reilummalta. Mitä jos mies ottaisi isomman osan laskuista hoitaakseen ja sinä voisit ostella niitä kattiloita omilla rahoillasi? Silloin tuollainen nolo pyytely jäisi pois. Ei se kuullosta kauhean terveeltä suhteelta missä köyhempi joutuu pyytelemään toiselta kattilas hajonneen tilalle ja toinen ei sitten kuitenkaan osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu. Jos on noin eritason tulot ja omaisuus, kulut kannattaisi jakaa toisin eikä 50/50. joku 30/70 kuullostaa reilummalta. Mitä jos mies ottaisi isomman osan laskuista hoitaakseen ja sinä voisit ostella niitä kattiloita omilla rahoillasi? Silloin tuollainen nolo pyytely jäisi pois. Ei se kuullosta kauhean terveeltä suhteelta missä köyhempi joutuu pyytelemään toiselta kattilas hajonneen tilalle ja toinen ei sitten kuitenkaan osta.
Tai sitten se köyhä voisi olla kuluttamatta sellaista rahaa, jota hänellä ei ole? Olisikohan mitenkään mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voit erota jos tilanne ei miellytä. Jokainen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa ja ei sinulta näytä elämässäsi mitään puuttuvan. Miksi haluat viedä toisen rahat?
Jos kulut jaetaan fifty-fifty ja ap:lle ei jää kuin kymppejä henkilökohtaista käyttörahaa niin kulujen jakamista prosentuaalisesti tulojen suhteessa voisi edes harkita. Mielestäni ap ei ole mitenkään ahne.
Aloittaja sanoi että mies ostaa, jos hän pyytää jotain.
No ostaako oikeesti jos on esim. kattilastakin pulaa?
Mä ihmettelen miten viisikymppisellä on kattilasta pulaa 🤭. Oon samanikäinen ja kyllä meillä on olleet kattilat, padat ja pannut hankittuina jo ajat sitten.
Pöljä, ne kuluu käytössä ja välillä tarttee saada uusia. Et oo varmaan koskaan ruokaa laittanu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap miksi olet järjestänyt elämäsi niin että kaikki raha menee mikä tulee, eikä sinulla ole varaa ostaa itse edes uutta kattilaa. Tuohan on kamala tilanne. Mitä jos teille tulisi ero, miten sitten pärjäisit?
Rakkaus on sokea. Uskon (tai uskoin) siihen, että kumppanit tukevat toinen toistaan taloudellisesti elämäntilanteisen halki. Niin se toimi mun vanhemmilla, niin se toimi kun oltiin köyhiä kumpainenkin. Raha näköjään muuttaa ihmistä.
Eron tullen hän pitää kaiken perimänsä. Rikas suku on rajannut testamenteillä ulos avioikeudet ym. Se on mulle ihan ok. Vähälläkin selviää jos tarvis, ja lapsetkin on kohta kaikki aikuisia, eli niistä ei murhetta.
-ap-
Älä jaarittele vanhemmistasi vaan alat nyt kiireesti miettiä, miten karsit elintasoasi niin että tulosi ja menosi ovat tasapainossa.
Ap, sun mieheen on iskenyt roopeankka-syndrooma, eli kun hänellä on nyt paljon rahaa, hän pelkää, että menettää ne kaikki ja sitten joudutte köyhäintaloon ja sinä syytät häntä siitäkin. Välilä hän tuhlaa jotain, ja sitten taas katuu, että mitä ihmettä menin tekemään vain koska oli kiva juttu, nyt pitää kyllä skarpata, ettei rahat katoa, valu sormien välistä huomaamatta.
Teidän pitää nyt oikeasti järjestää asianne siten, että teette kunnon suunnitelmat rahojen sijoittamiseen ja elämisen tason, jonka haluatte, mukainen budjetti. Hankintoihin x euroa vuodessa jne. Niin, että mies näkee ettei rahat katoa niin että yks aamu herää ja ne onkin poissa. Ja voit toki muistuttaa, että silloin kun sinulla oli enemmän rahaa, teit mukisematta yhteisiä hankintoja.
Miehelläkö ei ole lapsia? Kenelle hän rahojaan sitten säästää perinnöksi? Sekin on tärkeä tieto, koska jos ei ole pakottavaa tarvetta jättää jotain x euromäärää perillisille, voitte laskea sen mukaan kulutuksen lopuksi ikää, ja nauttia rahoista, kun vielä terveys sen sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mies ei erityisemmin rakasta puolisoaan. Jos rakastaisi niin katsoisi etta puolisonkin tarpeet huomioidaan koska rahaa on runsaasti. Tiedan taman koska olen itse ollut se joka on saanut perintoa ja olen hemmotellut miestani ja muutakin perhetta niilla rahoilla koska jakaminen rakkaan ihmisen kanssa tuottaa minulle iloa.
Siis miten sinulla nyt yhtäkkiä on rahan tarvetta paljon enemmän kuin ennen miehesi rikastumista? En oikeasti ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu. Jos on noin eritason tulot ja omaisuus, kulut kannattaisi jakaa toisin eikä 50/50. joku 30/70 kuullostaa reilummalta. Mitä jos mies ottaisi isomman osan laskuista hoitaakseen ja sinä voisit ostella niitä kattiloita omilla rahoillasi? Silloin tuollainen nolo pyytely jäisi pois. Ei se kuullosta kauhean terveeltä suhteelta missä köyhempi joutuu pyytelemään toiselta kattilas hajonneen tilalle ja toinen ei sitten kuitenkaan osta.
Tai sitten se köyhä voisi olla kuluttamatta sellaista rahaa, jota hänellä ei ole? Olisikohan mitenkään mahdollista?
Hänen palkkansahan menee yhteisiin kuluihin, ja kulut on nousseet kun ovat nostaneet asumisen tasoa miehen rikastumisen takia. Eli he elävät nyt miehen elintason mukaisesti ja vaimon tulot ei siihen riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu. Jos on noin eritason tulot ja omaisuus, kulut kannattaisi jakaa toisin eikä 50/50. joku 30/70 kuullostaa reilummalta. Mitä jos mies ottaisi isomman osan laskuista hoitaakseen ja sinä voisit ostella niitä kattiloita omilla rahoillasi? Silloin tuollainen nolo pyytely jäisi pois. Ei se kuullosta kauhean terveeltä suhteelta missä köyhempi joutuu pyytelemään toiselta kattilas hajonneen tilalle ja toinen ei sitten kuitenkaan osta.
Tai sitten se köyhä voisi olla kuluttamatta sellaista rahaa, jota hänellä ei ole? Olisikohan mitenkään mahdollista?
Hänen palkkansahan menee yhteisiin kuluihin, ja kulut on nousseet kun ovat nostaneet asumisen tasoa miehen rikastumisen takia. Eli he elävät nyt miehen elintason mukaisesti ja vaimon tulot ei siihen riitä.
No miksi pitää hankkia itselleen sellaisia kuluja, joita ei ole varaa maksaa? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten sinulla nyt yhtäkkiä on rahan tarvetta paljon enemmän kuin ennen miehesi rikastumista? En oikeasti ymmärrä.
"Yhteinen elämä ei tunnu vauraalta lukuunottamatta sitä, että asutaan vähän paremmin ja kodin yllätyslaskut ei aiheuta paniikkia tai huolta."
Eli vaihtoivat kalliimpaan asuntoon. Ja ap maksaa siitäkin puolet, vaikka siihen siirryttiin toisen rikastumisen takia. Ja ap on käyttänyt omat säästönsä jo aikaisemmin perheen yhteisiin kuluihin.
Miehesi ei arvosta sinua. Ei edes sen uuden kattilan vertaa. Puhu ja vaadi hemmottelua, sekä uudet kallilat. Ala vaatimaan asioita, jos teillä kerta on varaa kattiloihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu. Jos on noin eritason tulot ja omaisuus, kulut kannattaisi jakaa toisin eikä 50/50. joku 30/70 kuullostaa reilummalta. Mitä jos mies ottaisi isomman osan laskuista hoitaakseen ja sinä voisit ostella niitä kattiloita omilla rahoillasi? Silloin tuollainen nolo pyytely jäisi pois. Ei se kuullosta kauhean terveeltä suhteelta missä köyhempi joutuu pyytelemään toiselta kattilas hajonneen tilalle ja toinen ei sitten kuitenkaan osta.
Tai sitten se köyhä voisi olla kuluttamatta sellaista rahaa, jota hänellä ei ole? Olisikohan mitenkään mahdollista?
Hänen palkkansahan menee yhteisiin kuluihin, ja kulut on nousseet kun ovat nostaneet asumisen tasoa miehen rikastumisen takia. Eli he elävät nyt miehen elintason mukaisesti ja vaimon tulot ei siihen riitä.
Eiköhän se mies halunnut asua kalliimmin kun kerran rahaakin tuli enemmän kuin tarpeeksi. Ja mies uskotteli että rahat on yhteiseen hyvään tarkoitettukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voit erota jos tilanne ei miellytä. Jokainen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa ja ei sinulta näytä elämässäsi mitään puuttuvan. Miksi haluat viedä toisen rahat?
Jos kulut jaetaan fifty-fifty ja ap:lle ei jää kuin kymppejä henkilökohtaista käyttörahaa niin kulujen jakamista prosentuaalisesti tulojen suhteessa voisi edes harkita. Mielestäni ap ei ole mitenkään ahne.
Aloittaja sanoi että mies ostaa, jos hän pyytää jotain.
No ostaako oikeesti jos on esim. kattilastakin pulaa?
Mä ihmettelen miten viisikymppisellä on kattilasta pulaa 🤭. Oon samanikäinen ja kyllä meillä on olleet kattilat, padat ja pannu
Teräspannut ja -kattilat on lähes ikuisia. Kestävät helposti 20+ vuotta. Itsellä on vielä käytössä samat jotka ostin "kotoa" muuttaessa vuonna 1997.
Vierailija kirjoitti
Älä jaarittele vanhemmistasi vaan alat nyt kiireesti miettiä, miten karsit elintasoasi niin että
No se onkin helppoa. Ainut lääke on muutto halvempaan asuntoon. Paitsi että puolisolle asia ei sovi. Hän on tottunut lyhyempään työmatkaan, parempaan maisemaan jne. On keskusteltu, ei hakua muuttaa.
Kulut jaetaan 60-40, minä maksan isomman siivun isompituloisena. Asuminen vie 70% mun tämän hetken tuloista. Edellisessä työssä käteen jäi noin puolet, jolloin rahaakin jäi säästettäväksi asti.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten sinulla nyt yhtäkkiä on rahan tarvetta paljon enemmän kuin ennen miehesi rikastumista? En oikeasti ymmärrä.
"Yhteinen elämä ei tunnu vauraalta lukuunottamatta sitä, että asutaan vähän paremmin ja kodin yllätyslaskut ei aiheuta paniikkia tai huolta."
Eli vaihtoivat kalliimpaan asuntoon. Ja ap maksaa siitäkin puolet, vaikka siihen siirryttiin toisen rikastumisen takia. Ja ap on käyttänyt omat säästönsä jo aikaisemmin perheen yhteisiin kuluihin.
No miksi ihmeessä noin piti tehdä? Miksi muuttaa asuntoon, johon ei ole varaa?!
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä kuin sä haluaisit louhia miehesi varantoja.
Mun mies on vuosikymmenten saatossa säästänyt palkoistaan vanhuuden varalle, eikä mulla oo tullut mieleenkään, että hänen pitäisi käyttää säästöjään tässä vaiheessa. Yhdessä pyöritetään arkea eikä meiltä puutu mitään. Toisaalta ei olla sellaisia kumpikaan, että pitäisi päästä ulos syömään joka viikkoa, tai että pitäisi hankkia sitä sun tätä kotiin vähän väliä ym.
Jos sulla jää vain muutama kymppi sun tuloista kuukaudessa, olisiko syytä tarkastella sun rahankäyttöä? Tarviiko sitä rahaa paasata menemään sitä mukaa kun sitä tulee?