Onko lapsettomien elämä helpompaa?

Miksi nykyään niin paljon kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta? 

Hyvää ja järkevää keskustelua tässä ketjussa, ilmeisesti vain lapsettomat linjoilla, kun vastakkainasettelulta on vältytty? Itse jäin lapsettomaksi, koska en kertakaikkiaan siedä niitä lukemattomia riskejä, joita lapsen hankkimiseen liittyy. Tuntuu, että monen elämä syöksyy päistikkaa alaspäin lapsen saamisen myötä. Tulee taloudellisia, terveydellisiä ja ihmissuhdeongelmia. Lapsettoman elämä on ihanan tasaista ja rauhallista, välttyy niin monelta surulta ja murheelta eli vastaus kysymykseen: todellakin on! Lapset sopivat parhaiten suurpiirteisille hulda huolettomille, jotka uskovat, että elämässä käy aina hyvin tai asiat järjestyvät lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää on jotenkin hassua, että puhutaan vaan aina siitä pikkulapsiajasta. Sitähän kestää tosi vähän aikaa! Mun lapset oli pienenä hyvää seuraa ja nyt kun ne on teinejä, niin aivan mahtavaa seuraa. 

Mulle on ihan sama tekeekö muut lapsia vai ei. Mutta mun mielestä on vääristynyttä, jos se valinta lapsettomuuteen perustuu vain siihen, että pikkulapsiaika on vaativaa. 

 

Ei perustu. En halua minkään ikäisiä lapsia, ja sama on kaikilla tuntemillani veloilla. Tuo sinun ihmettelysi on lapsellisten vanha olkiukko.

Vierailija kirjoitti:

"Töiden lisäksi ei ole mitään velvoitteita."

Tämä ap:n toteamus ei liity muuhun kuin itsekkyyteen ja varmasti se hänenlaisilleen tuottaa helppoa elämää. Aika moni muu lapseton hoitaa esim. ikääntyviä vanhempiaan ja jotkut hoitavat sairasta puolisoaan. He eivät todellakaan lähde tuosta vaan hotellilomille. 

Mutta tämän palstan lapsettomathan eivät välitä koskaan kenestäkään muusta kuin itsestään eivätkä osaa ajatella muilta kannoilta elämäänsä. 

Puolison he jättävät heti, jos tämä sairastuu, koska "hyi, velvoitteet". 

Ei ole vanhempia eikä puolisoa. Kumpikaan ei ole oma valinta. Lapsivapaus kylläkin on, enkä ymmärrä miten mikään näistä tekee minusta itsekkään. 

Ps kyllä ne lisääntyneet on pääsääntöisesti niitä, joilla mielenkiintoa riittää vain omaan p3rs33s33n ja sen hedelmiin.

Sen verran rajulta näyttää tämä maailmanmeno että olen tyytyväinen ettei ole lapsia. Onneksi on elämässä muitakin iloja kuin omat lapset. 

Ohis, mietin usein, että miksi lapselliset ovat niin epävarmoja omasta valinnastaan? Näkyy mm siten, että vela puhuu halutusta lapsettomuudesta omana ja hänelle sopivana valintana, mutta lapselliset suurimmaksi osaksi väittävät, että kaikkien pitäisi haluta lapsia ja lisääntyä. 

Milloin tulee se aika, kun on velana ok sanoa, että suosittelen omaa valintaani aivan kaikille tai että kyllä kaikkien pitää haluta olla vela.

No eihän sellaista aikaa tule, koska velat tajuaa, että se on jokaisen oma valinta eikä siihen tarvitse ulkopuolisten tulla nokkaansa tunkemaan. 

Ihan vain tuohon otsikkoon, ottamatta kantaa velat vs lapsen saaneet -taisteluun:

Juuri tuossa mieheni kanssa eräänä päivänä pohdimme, että elämämme tulee olemaan vaikeampaa, kun lapset muuttavat pois. Ovat nyt 12-16 -vuotiaita ja innokkaita kotitöiden tekijöitä. Kun he muuttavat pois, palaa kaikki hommat vain meidän harteille. Ruuan ja likaisten astioiden ja vaatteiden määrä toki pienenee, mutta siivous, lumityöt, saunan lämmitykset (puusauna), halkosavotat, nurmenleikkuut, kauppareissut ruuan laitto, marjojen ja sienien säilöntä, mattojen pesu, pikkuremontit jne. säilyvät edelleen. Nyt niitä hommia tekee viisi, jatkossa kaksi...

Eli sanoisin, että tässä vaiheessa lapsettomien elämä ei ole helpompaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Elämä on helppoa työttömänä kaupungin vuokra-asunnossa nyhjöttäen. Koko elämä menee tekemättä yhtään mitään. Makaa vaan sohvalla ja sykjeksii kattoon.

Lapset, kesämökit, ulkomaanmatkat ja työurat tekee elämästä vähemmän helppoa. Vaan toisaalta mikä taas olikaan elämän tarkoitus? Tekeekö se sohvalla makaaminen ihmisestä onnellisen?

Hahhaha, joo. Muuta vaihtoehtoahan ei ole, on valittava näistä jompi kumpi.

Olin lähemmäs 40 vuotias kun vihdoin saimme lapsen. Elämä lapsettomana oli mukavaa, mutta tyhjää ja tarkoituksetonta. Siitäkin huolimatta että molemmilla oli hyvä akateeminen koulutus ja mielenkiintoinen työ. 

Kun vihdoin saimme lapsen elämän keskipiste siirtyi itsestä ja omista ongelmista lapseen. Aiemmat ongelmat unohtuivat täysin.

Lapsen myötä kaikella oli yhtäkkiä merkitys ja tarkoitus ja vaikka valvominen alussa väsytti jostain tuli lisää energiaa ja voimia. Ihan hienosti jaksoimme vaikka olimme jo vanhoja vanhempia. Olin täysin valmis jäämään välillä töistä pois ja nautin vauvamuskareista ja vauvan hoidosta ihan täysillä. Palasin melko pian töihin ja löysimme lapselle hyvä pienen päiväkodin kotimme läheltä. 

Mielenkiintoista oli se miten lapsen kautta yhtäkkiä tutustuin asuinalueellamme muihin lapsiperheisiin ja miten ensimmäistä kertaa elämässäni olin osana vanhempien verkostoa. Saimme lapsen kautta uusia ystäviä ja tuttavia ja paljon uudenlaisia tapahtumia elämäämme.

Tajusin varhaisessa vaihessa hankkia kotitöihin apua. Palkkasimme siivoojan ja isovanhemmat auttoivat myös. Siivooja oli ammattgiurani kannalta hyvä ratkaisu. Ehdin tehdä paremmin töitä, sain siitä korvauksen  ja aikaa ei mennyt kotona riitelyyn.

Kaikki meni hyvin. Olimme onnekkaita. Lapsi oli terve, pysyimme itse terveinä ja parisuhdekin on kestänyt.

Elämä on ollut rikasta ja ihanaa. En ole katunut päivääkään.

Lapsen kanssa eläminen ei ole helppoa. Veloilla on helppoa, kun ei tarvitse olla vastuussa muuta kuin itsestään. Sopii heille, jotka haluavat nautintoa, mutta eivät ole valmiita kantamaan vastuuta

No katso omia vanhempiasi. Teetkö sinä heidän elämänsä jotenkin vaikeaksi? Itse en ainakaan tee. Helppoa ja mukavaa elämää viettävät ainakin omat vanhempani, ei se heidän elämä eroa juurikaan lapsettomien tuttavien elämästä. Paitsi että vanhemmilla on isompi porukka kylässä juhlapyhinä. 

Aikuisen lapsen äitiinä, erittäin paljon helpompaa. Aikaa, voimia ja rahaa on valtavasti paljon enemmän ja huolia paljon vähemmän. Siis nyt verrattuna omiin edellisiin 20+ vuoteen. Mitään järkeä verrata tätä lapsettomien elämään ei ole, sillä vain toisen kahdesta vaihtoehdosta voi saada, jossittelu on turhaa ja matkassa on joka tapauksessa tuhat muuttujaa, oli lapsia tai ei.

Nosta hattua teille molemmille. Tunnen paljon white-trash tyyppisiä huono-osaisissa olosuhteissa eläviä vanhempia, sekä (white trash) yh-äitejä joiden arki on jatkuvaa helvettiä päihde-ongelmien sävyttämänä, sekä sossun kanssa taistelemista millon mistäkin "arjen perus-asioista". Ja tuntuu myös siltä, että lapsen tekeminen on ollut vaan hetkellinen päähänpisto ja itsetunnon paikkauslaastari huonoon elämäntilanteeseen ja huono-osaisuuteen, eikä lapsen kasvatukseen panosteta milläänlailla, että lapsesta tulisi veroja maksava ja lakia noudattava kunnon kansalainen. Sanon näin suoraan ja jyrkästi, mutta en näe kyllä mitään potentiaalisuutta siinä että kaikista huono-osaisimmat ihmiset lisääntyvät tässä yhteiskunnassa, koska se tuntuu aina periytyvän sukupolvelta toiselle, eikä sitä kierrettä saa katkaistua millään. 

Rakastan lapsiani yli kaiken, enkä vaihtaisi elämääni lapsettomuuteen mistään hinnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja järkevää keskustelua tässä ketjussa, ilmeisesti vain lapsettomat linjoilla, kun vastakkainasettelulta on vältytty? Itse jäin lapsettomaksi, koska en kertakaikkiaan siedä niitä lukemattomia riskejä, joita lapsen hankkimiseen liittyy. Tuntuu, että monen elämä syöksyy päistikkaa alaspäin lapsen saamisen myötä. Tulee taloudellisia, terveydellisiä ja ihmissuhdeongelmia. Lapsettoman elämä on ihanan tasaista ja rauhallista, välttyy niin monelta surulta ja murheelta eli vastaus kysymykseen: todellakin on! Lapset sopivat parhaiten suurpiirteisille hulda huolettomille, jotka uskovat, että elämässä käy aina hyvin tai asiat järjestyvät lopulta. 

Fiksua toimintaa, arvostan!! 👍 wt-elämämkoululaisten ja älyllisesti tyhmien ihmisten ei kuulu lisääntyä ollenkaan. tulee vaan verinmaksajille kalliiksi sellainen lysti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tilanteessa jaloissa pyörivä lapsi voisi edes teoriassa tehdä elämästä helpompaa?

Ei lapsia sen takia haluta, että se tekee elämän helpoksi.

 

 

Saahan lapsen avulla vapaat viikonloput kun vetoaa lapsivapaaoikeuteen ja silloin mummit ja kummit hoitaa - lapsilisärahoista nyt puhumattakaan.

No ei ne mummit ja kummit kovin usein hoida. 

No, näin aikuisen äidin näkökulmasta, aivan valtavan paljon. Ei mitään vastuuta toisesta ihmisestä, joka usein pistää kaikin voimin ja luovasti hanttiin ja joka vuosi eri tavalla, ei tarvitse kasvattaa ketään, ei olla esimerkkinä kenellekään, eikä ajatella toisen puolesta. Onhan tämä todella paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain tuohon otsikkoon, ottamatta kantaa velat vs lapsen saaneet -taisteluun:

Juuri tuossa mieheni kanssa eräänä päivänä pohdimme, että elämämme tulee olemaan vaikeampaa, kun lapset muuttavat pois. Ovat nyt 12-16 -vuotiaita ja innokkaita kotitöiden tekijöitä. Kun he muuttavat pois, palaa kaikki hommat vain meidän harteille. Ruuan ja likaisten astioiden ja vaatteiden määrä toki pienenee, mutta siivous, lumityöt, saunan lämmitykset (puusauna), halkosavotat, nurmenleikkuut, kauppareissut ruuan laitto, marjojen ja sienien säilöntä, mattojen pesu, pikkuremontit jne. säilyvät edelleen. Nyt niitä hommia tekee viisi, jatkossa kaksi...

Eli sanoisin, että tässä vaiheessa lapsettomien elämä ei ole helpompaa. :)

No jaa, niitä kotitöitä on myös ihan merkittävästi vähemmän, jos elää kahdestaan.

Onhan se nyt monin verroin helpompaa elää lapsettomana. Ja rahatkin riittää paremmin. Mutta ei kai sitä sen helppouden takia niitä lapsia toivotakaan, vaan ihan muista syistä. Toivon kovasti, että jokainen saisi elää sellaista elämä kuin itse haluaa, oli se sitten lasten kanssa tai ilman!

Kyllä mä veikkaan, että elämäni olisi vielä paljon vaikeampaa, jos omien sairauksien lisäksi täytyisi vielä selviytyä lasten hoidostakin ja kasvatuksesta. Toisaalta, ehkä siitä saisi voimaakin, tarkoituksen jaksaa jatkaa. Omasta puolestani joutaisin jo kuolla näin kolmekymppisenä, mutta ei ilkeä omaa äitiä pistää hautaamaan lastaan.