Miksi ruokaresepteissä ei anneta eksakteja mittoja eri ainesosista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla tavoin kaikki suuret ja luovat kokit ruuan tekee. Ei siinä lasketa jokaista teelusikallisen puolikasta, vaan lopputulos tulee kohdalleen kuin itsestään.

 

 

Mutta kun ne reseptin käyttäjät eivät yleensä ole suuria ja luovia kokkeja vaan saattavat olla ihan aloittelijoita, jotka eivät ole juuri ikinä kokanneet ennen.

Jos ei ole koskaan kokannut, niin vois opetella ensin vähän perusteita ennen kuin alkaa kokkailla jotain ruokaa.

No kokkaamalla sitä oppii. Itse jos en jotain tekniikkaa tiedä niin katson YouTubesta miten tehdään, mutta kyllä noi määrät olisi hyvä olla tarkempia, koska eri ihmisillä voi olla täysin eri käsitys siitä mitä vaikka kourallinen tarkoittaa ja mieheni koura on kaksi kertaa isompi kuin minun.

Vierailija kirjoitti:

Minä annan sinulle tarkan ohjeen joka on helppo muistaa.

1 dl kaurahiutaleita

2 dl vettä

3 min mikrossa

1-2-3 kaurapuuro siis.

Millä teholla mikrossa? Minkä mallinen lautanen? Peitetäänkö kuvulla vai ei? Aivan liian epämääräinen resepti vaikka teinille, joka opettelee ensimmäistä kertaa puuron tekoa. Tai kenelle vaan, joka on eka kertaa asialla.

Vierailija kirjoitti:

Maistaa kannattaa tuollaisia ruokia, joihin ei todellakaan tarvitse eksakteja ohjeita, lisää sitten jotain ainetta, jos siltä tuntuu.

Leivonta on sitten ihan eri juttu, vaikka toki jonkinlaisen pannukakun tai rieskan saa aikaiseksi näppituntumallakin. Kaakkuihin ym kannattaa ainekset mitata tarkkaan.

Kaakkuihin? KAAKKUIHIN?

Aina jaksaa ihmetyttää, että eikö ihmisillä enää ole mitään kykyä ajatella itse pienempääkään uutta asiaa, soveltaa mietintöjään johonkin aikaisempaan kokemukseen, miettiä ihan itse ratkaisua käytännön pikku ongelmiin. Ei joka asiaan tarvita millimetrin tarkkaa ohjetta ja neuvoa. Joskus eli usein voi ongelmat ratkoa täysin ilman ohjetta. Eikö vain ihmiset enää tee muuta kuin heiluttele peukaloitaan luurin päällä ja ole oppimatta yhtään mitään mistään muusta. Ei kykyä edes esim mikropuuron valmistamiseen? Suolan lisäämiseen soppansa sekaan? Ihan itse miettiä tuo suunnaton prosessi ilman tarkkaakin tarkempaa ohjetta? Ei hyvältä näytä tämä maailman meno.

Itseäni kismittää se, että kun reseptissä lukee "jauhe(n)liha", niin koskaan ei sanota, miten rasvaista, tai edes onko kyseessä sika, nauta, vai sikanauta. Jauhelihan rasvaisuus vaihtelee 5-25% eli ei todellakaan ole ihan sama, mitä valitsee.

Ja kaikille teille "no kyllähän se nyt pitää älytä" mahtailijoille: ei pidä, jos ei ole ennen ko. ruokaa tehnyt, tai ylipäätään pahemmin kokemusta ruuanlaitosta. Sellaisetkin ihmiset saavat ruokaa laitaa, ja laittavat. Reseptit ovat sitä varten, että jokainen lukutaitoinen pystyy sen tekemään.

Mistä ap on noin omituisia reseptejä löytänyt, "somevaikuttajiltako"?

Kyllä isoäidin keittokirjoissa on aivan täsmällisiä mittoja, kuten 1/4 teelusikallista. Tosin teelusikoita on eri kokoisia.

Hankalampia ovat amerikkalaisten reseptien kupit ja muut mitat, jotka eivät vastaa suomalaisia. Ja niissä taikinoihin lisätään suolaa. Suomessa ei yleensä tarvita, koska täällä voi ja muut rasvat ovat suolaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla tavoin kaikki suuret ja luovat kokit ruuan tekee. Ei siinä lasketa jokaista teelusikallisen puolikasta, vaan lopputulos tulee kohdalleen kuin itsestään.

 

 

Mutta kun ne reseptin käyttäjät eivät yleensä ole suuria ja luovia kokkeja vaan saattavat olla ihan aloittelijoita, jotka eivät ole juuri ikinä kokanneet ennen.

Jos ei ole koskaan kokannut, niin vois opetella ensin vähän perusteita ennen kuin alkaa kokkailla jotain ruokaa.

 

No kokkaamalla sitä oppii. Itse jos en jotain tekniikkaa tiedä niin katson YouTubesta miten tehdään, mutta kyllä noi määrät olisi hyvä olla tarkempia, koska eri ihmisillä voi olla täysin eri käsitys siitä mitä vaikka kourallinen tarkoittaa ja mieheni kour

Kannattaa aloittaa vailla peruskoulun kotitalouskirjan resepteillä. Niistä saa aika tarkan käsityksen siitä, millaisia ne mitat oikeasti ovat. Mausteita ja joitakin muitakin aineksia käytetään oman maun mukaan. Esimerkiksi sipulia, suolaa ja pippuria saa käyttää joko enemmän tai vähemmän, tai ei ollenkaan aika ruoka siitä paljon kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla tavoin kaikki suuret ja luovat kokit ruuan tekee. Ei siinä lasketa jokaista teelusikallisen puolikasta, vaan lopputulos tulee kohdalleen kuin itsestään.

Antaa ammattikokkien tehdä ruokansa rannevaralta, mutta kotikokki haluaa ainesmäärät grammalleen ilmoitettuna. Montako grammaa on rahtunen?

Asia on päinvastoin. Ammattikeittiössä tuotteen on oltavat tasalaatuista ja aina samanlaista. Toki esimerkiksi tavallista happamammat sitruunat tms. voivat aiheuttaa muutoksia, mutta silloinkin tavoite on sama maku ja rakenne aina.

Sen sijaan kotona kenenkään ei luulisi tarvitsevan jotain millin tarkkoja ohjeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maistaa kannattaa tuollaisia ruokia, joihin ei todellakaan tarvitse eksakteja ohjeita, lisää sitten jotain ainetta, jos siltä tuntuu.

Leivonta on sitten ihan eri juttu, vaikka toki jonkinlaisen pannukakun tai rieskan saa aikaiseksi näppituntumallakin. Kaakkuihin ym kannattaa ainekset mitata tarkkaan.

Kaakkuihin? KAAKKUIHIN?

Kaakku on makea leivonnainen, kakku on ruisleivän palanen.

Arkkitehti mitoittaa piirtämänsä rakennuksen millin tarkkuudella ja koneinsinööri koneen osan 1/1000-mm tarkkuudella, mutta ruuanlaitossa ja leivonnassa ei tarvitse nussia pilkkua. Kunhan käytetyt aineet ovat edes "sinne päin".

Det är inte so noga här på landet, sa' mamma och pissade i gurkaburken.

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksaa ihmetyttää, että eikö ihmisillä enää ole mitään kykyä ajatella itse pienempääkään uutta asiaa, soveltaa mietintöjään johonkin aikaisempaan kokemukseen, miettiä ihan itse ratkaisua käytännön pikku ongelmiin. Ei joka asiaan tarvita millimetrin tarkkaa ohjetta ja neuvoa. Joskus eli usein voi ongelmat ratkoa täysin ilman ohjetta. Eikö vain ihmiset enää tee muuta kuin heiluttele peukaloitaan luurin päällä ja ole oppimatta yhtään mitään mistään muusta. Ei kykyä edes esim mikropuuron valmistamiseen? Suolan lisäämiseen soppansa sekaan? Ihan itse miettiä tuo suunnaton prosessi ilman tarkkaakin tarkempaa ohjetta? Ei hyvältä näytä tämä maailman meno.

Sama näkyy koulussa. Oppilaat vaan toljottavat tumppujaan heilutellen, kun ei muka kukaan ole neuvonut. Mikään määrä ohjeita ei enää riitä. Aina pitäisi olla tarkemmat ohjeet. Ja mitään ei itse osata päätellä tai yrittää. Jos kukaan ei ole kertonut, mikä lautanen täsmälleen tai mitä tarkoittaa hyppysellinen, niin sitten loppuu tekeminen siihen. Kyllä pitää ihmetellä, että miten nämä koskaan pystyvät hoitamaan mitään asioitaan. Elämähän on jatkuvaa ongelmanratkaisua.

T. Ope

Nuo kovin täsmälliset ohjeet esim, keittoihin tai patoihin voivat säikäyttää aloittelevia ruuanlaittoja, hyvä ruoka voi jäädä tekemättä, jos ei nyt hartsitimjamia satukaan olemaan kaapissa.

Hyviä reseptejä kannattaa kirjoittaa vaikkaa niin, etta ainesluetteloon merkittään aineksien kohtaan sulkuihin ; JOS ON tai JOS TYKKÄÄ, ei ole pakko laittaa valkosipulia, jos sitä inhoaa, ja ruoka voi olla ihan hyvää ilman sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maistaa kannattaa tuollaisia ruokia, joihin ei todellakaan tarvitse eksakteja ohjeita, lisää sitten jotain ainetta, jos siltä tuntuu.

Leivonta on sitten ihan eri juttu, vaikka toki jonkinlaisen pannukakun tai rieskan saa aikaiseksi näppituntumallakin. Kaakkuihin ym kannattaa ainekset mitata tarkkaan.

Kaakkuihin? KAAKKUIHIN?

Nimenomaan KAAKKUIHIN  on täsmälliset reseptit mummovainaalta perityissä keittokirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt.

Arvatkaapa ottaako hyppysellisen verran päähän tämä asia kokematonta kokkia, jolle se ruoka on ihan syömistä varten eikä mikään taide-elämys.

Pitäähän sen syömisen miellyttää makuaistia. 

Eikä joku kokeneempi voi välttis kertoa tarkkoja mittoja, koska maustaa sitä ruokaa sen mukaan, mille se valmistuessa maistuu. Se n hyvää sitten, kun se on hyvää. Jotkut raaka-ainnetkaan ei ole aina saman makuisia esim. jeittoon käytettävät juurekset.

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa näin uusavuttomia ihmisiä? 

Kysy vain kuinka paljon! On ihmisiä, joiden kotona ei laitettu ruokaa, tai sitten ruuanlaittaja ei suvainnut lapsia sotkemassa keittiössään. Koulun kotitaloustunnilla näpelöitiin kännykkää tai tehtiin jotain jännittävää saman tai vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tai ehkä oli vain kelvoton opettaja.

Onneksi omilla lapsillani on ruuanlaitto onnistunut, niin ammattikeittiössä kuin ammattikouluaikoina opiskelija-asuntolassa. Kotitalousopettajansa neuvoista ovat olleet suorastaan ylpeitä, ja kotona saivat osallistua ruuanlaittoon leipomiseen heti kun pystyivät istumaan pöydän ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs teet kun pitäisi ottaa pastapussista kolmannes? Millä saat oikean määrän kun ei sovi desimittaan?

Vaaka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt.

Arvatkaapa ottaako hyppysellisen verran päähän tämä asia kokematonta kokkia, jolle se ruoka on ihan syömistä varten eikä mikään taide-elämys.

Hyppysellinen on mitta. Ostin hyppysellisen puulusikan pari vuotta sitten Kuopion torilta.

Ei siihen mittaa tarvita. Sormien välistä laitetaan vähäsen. Kaipa te älyätte, mitä hyppynen tarkoittaa, ikivanha yleissana?

Älä nyt ole tosikko. Oiva suolalusikka, sattui vaan olemaan nimellä hyppysellinen.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kismittää se, että kun reseptissä lukee "jauhe(n)liha", niin koskaan ei sanota, miten rasvaista, tai edes onko kyseessä sika, nauta, vai sikanauta. Jauhelihan rasvaisuus vaihtelee 5-25% eli ei todellakaan ole ihan sama, mitä valitsee.

Ja kaikille teille "no kyllähän se nyt pitää älytä" mahtailijoille: ei pidä, jos ei ole ennen ko. ruokaa tehnyt, tai ylipäätään pahemmin kokemusta ruuanlaitosta. Sellaisetkin ihmiset saavat ruokaa laitaa, ja laittavat. Reseptit ovat sitä varten, että jokainen lukutaitoinen pystyy sen tekemään.

Ei se ole resepteissä niin tarkkaan. Mikä on sinulle se ruokalaji, jossa jauhelihan rasvaisuudella on merkitystä? Enemmän vaikuttavat omat mieltymykset. Sekin vaikuttaa, mihin jauhelihan käyttää. Ruskistettaessa suuri osa rasvasta sulaa pannulle, ja pihvi pienenee kovasti rasvaisesta lihasta valmistettuna. Normaalijärkinen kansalainen voi päätellä, millaista kannattaa ostaa. Ruokalaji voidaan päättää vasta myöhemmin sen mukaan, millaista jauhelihaa sattuu olemaan käytettävissäö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kismittää se, että kun reseptissä lukee "jauhe(n)liha", niin koskaan ei sanota, miten rasvaista, tai edes onko kyseessä sika, nauta, vai sikanauta. Jauhelihan rasvaisuus vaihtelee 5-25% eli ei todellakaan ole ihan sama, mitä valitsee.

Ja kaikille teille "no kyllähän se nyt pitää älytä" mahtailijoille: ei pidä, jos ei ole ennen ko. ruokaa tehnyt, tai ylipäätään pahemmin kokemusta ruuanlaitosta. Sellaisetkin ihmiset saavat ruokaa laitaa, ja laittavat. Reseptit ovat sitä varten, että jokainen lukutaitoinen pystyy sen tekemään.

Ei se ole resepteissä niin tarkkaan. Mikä on sinulle se ruokalaji, jossa jauhelihan rasvaisuudella on merkitystä? Enemmän vaikuttavat omat mieltymykset. Sekin vaikuttaa, mihin jauhelihan käyttää. Ruskistettaessa suuri osa rasvasta sulaa pannulle, ja pihvi pienenee kovasti rasvaisesta lihasta valmistettuna. Normaalijärkinen kansalainen voi p

Sanopa sinä mikä on sellainen ruokalaji, jossa jauhelihan rasvaisuudella EI ole mitään merkitystä? Teepä lihapullat ensin 5% rasvaisesti jauhelihasta ja sitten 25%. Tai kaalilaatikko. Huomaat aika äkkiä eron.

Ja miksi ostaa rasvaista lihaa ja antaa rasvan sulaa pannulle? Neljäsosa lihasta aivan turhaa. Mitä järkeä? Keneltäköhän se normaali järki nyt puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa näin uusavuttomia ihmisiä? 

Ei ole kyse mistään uusavuttomuudesta, päin vastoin. Eihän kukaan ole seppä syntyessään. Se, että aloittelija kaipaa ohjeita kertoo siitä, että hänhän ei ole ollenkaan avuton vaan yritteliäs ja halukas oppimaan!

Ei yksikään reseptin kirjoittaja voi tietää, millainen maku ruuan valmistajaa miellyttää. Jos ruuanlaittaja pitää sipulista, hän laittaa suuren tai peräti kaksi, mutta sipulia vihaava jättää sen kokonaan pois. Siispä perusohjeessa on yksi sipuli, tarkemmin kokoa määrittelemättä.

Kun ruokaa laittaa itselleen, se ei ole niin tarkkaa.  Kannattaa maistaa ja muistaa se periaate, että aina voi laittaa lisää niin suolaa kuin chiliä, mutta pois on vaikeampi tai peräti mahdotonta ottaa. Ammattikeittiöissä on eri juttu, mutta niissäkin kokeneemmat kokit soveltavat reseptejä.