Pitääkö hautajaisissa olla täysmustat vaatteet?
Vai voiko olla esim. tummansininen pitsipusero ja mustat pillifarkut ja mustat avokkaat? Tai jopa musta pitsipusero, valkoiset farkut ja mustat avokkaat? Hirveää ennakoida mutta odotettavissa hautajaisia keväällä / kesällä ja rahaa ei olisi uusiin vaatteisiin.
Kumpi noista on parempi?
Onko mustat avokkaat paremmat kuin mustat ballerinat?
Kommentit (230)
Nykyään tosi harvoin näkee kaikilla täysmustaa. Ei sillä, eipä tarvitsekaan. Tummat vaatteet on ihan yhtä oikeat etiketinkin mukaan. Esimerkiksi tuo mainitsemasi tummansininen. Valkoinenkin on ok.
Olen ollut hautajaisissa missä vainajan äidillä oli tummasävyinen kukallinen mekko, silloin oli kesä. Ihan ok sekin. Mikäpä minä olen lapsensa menettäneen pukeutumista arvostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuka läheinen kyseessä?
Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.
Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.
Etikettimokien emämoka on arvostella vainajan läheisten, esimerkiksi lasten, hautajaispukeutumista. Aikuinen ihminen osaa joustaa ja hyväksyä sen verran, että keskittyy hautajaisissa niihin hautajaisiin, ei vainajan lähimpien pukeutumisen arvosteluun, vaikka kaikkien pukeutuminen ei omaa silmää miellyttäisikään. Jos ei osaa, niin voi ihan hyvin jättää menemättä.
Sotkin eilen lähtötohinassa mustat farkkuni ja vaihdoin tilalle vajaamittaiset leveät housut ja maiharit nilkkureihin. Lähikaupassa tuttu myyjä kysäisi, olenko menossa juhliin. Jälkeenpäin mietin, että liittyikö juhla-ajatus vain minuun vai siihen, että arkipukeutuminen kaupassa on farkkuja ja collareita huomioasujen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka läheinen kyseessä?
Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.
Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.
Kuka odottaa ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka läheinen kyseessä?
Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.
Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.
Kuka odottaa ja miksi?
eri:
vanhan tavan mukaan äiti, lapsi ja vaimo käyttävät hautajaisissa mustaa mekkoa, muilla on hyväksyttävää käyttää moniosaista asua - tämä oli vielä 60- ja 70-luvuilla jokamiehen etiketin mukaista pukeutumista
tavat muuttuvat, tekisi mieli sanoa maallistuvat, vaikka en uskossa olekaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka läheinen kyseessä?
Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.
Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.
Kuka odottaa ja miksi?
Muut lähiomaiset odottavat. Kun isäni kuoli, asuista käytiin etukäteen keskustelua ja etikettiä opiskeltiin yhdessä. Kaikilla lähiomaisilla oli täysin mustat asut. Muilla hautajaisvierailla näkyi enemmän vaihtelua esim. hillitty ruskea asu, tummansinistä, harmaata, tummaa lilaa.
Ap se hame josta laitoit linkin: kuvan perusteella ei ole hautajaisiin sopiva. Liian lyhyt ja vartalonmyötäinen. Polvipituinen tai pidempi pitäisi olla.
Lähiomaiset pukeutuu hautajaisiin sen mukaan miten heillä on resursseja. Lähiomaisilla hautajaispukeutuminen tuskin koskaan on prioriteettilistalla ykkösenä. Heidän kun pitää ensin hoitaa kaikki käytännön asiat, mitä riittää varsinkin kuoleman ollessa äkillinen, ja myös järjestää ne hautajaiset. Oma haasteensa on siinä jos esimerkiksi jää yksin lasten kanssa, pitää järjestää lapsiin liittyvät asiat ja hoitaa jotenkin se tavallinen arki. Se mitä kukakin pukee ylleen hautajaisiin ei yleensä ole suurin huoli.
Kun isä jäi yhdessä yössä viiden lapsen yksinhuoltajaksi, niin ei siinä hautajaispukeutuminen ollut kenenkään mielessä. Hautajaiset järjestettiin viikon kuluttua kuolemasta. Vanhimmalla sisaruksella taisi olla täysin mustat vaatteet, mutta meillä muilla oli mustan lisäksi, sinistä, violettia, valkoista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka läheinen kyseessä?
Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.
Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.
Kuka odottaa ja miksi?
eri:
vanhan tavan mukaan äiti, lapsi ja vaimo käyttävät hautajaisissa mustaa mekkoa, muilla on hyväksyttävää käyttää moniosaista asua - tämä oli vielä 60- ja 70-luvuilla jokamiehen etiketin mukaista pukeutumista
tavat muuttuvat, tekisi mieli sanoa maallistuvat, vaikka en uskossa olekaan
Taitaa olla ollut enemmän jotain tietyllä alueella noudatettua suullista tietoa kuin yleinen tapa, koska itse en mitään tuollaista muista, vaikka olinkin hautajaisissa jo 60-luvulla siten että muistan. Naisilla oli housuja ja hameita, oli tummanruskeaa, tummansinistä ja harmaatakin. Lapsilla oli yleensä tummat housut tai hame ja valkoinen paita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka läheinen kyseessä?
Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.
Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.
Kuka odottaa ja miksi?
Muut lähiomaiset odottavat. Kun isäni kuoli, asuista käytiin etukäteen keskustelua ja etikettiä opiskeltiin yhdessä. Kaikilla lähiomaisilla oli täysin mustat asut. Muilla hautajaisvierailla näkyi enemmän vaihtelua esim. hillitty ruskea asu, tummansinistä, harmaata, tummaa lilaa.
Hienoa että teillä oli matchaavat asut. Meillä ei tuollaista ollut isän kuollessa, mutta hautajaisista selviydyttiin hyvin kuitenkin.
Esimerkiksi lapsilla ei ole mitään järkeä pitää aina vaatekaapissa varalla sitä mustaa mekkoa, koska lapsilla vaatekoot muuttuu niin nopeasti muutenkin.
Minulla oli miehen hautajaisissa musta hame violetti paita. Lapsista vanhimmalla oli jotain tummansinistä juhlavaatetta. Nuoremmalla joka oli parin viikon ikäinen vauva oli ihan tavalliset vaatteet, vaalea body ja ehkä beiget housut. Muiden vaatteista ei oikeastaan ole käsitystä. Tumma käy, vaaleatkin sävyt käy harkinnan mukaan. Ei näihin ole mitään yhtä oikeaa totuutta.
En jaksa kahlata koko ketjua läpi.
Kysykää kavereilta, työkavereilta ja sukulaisilta vaatteita lainaan. Suomalaisilla on valtavasti mustia ja tummia vaatteita. Jos ei omasta kaapista löydy, niin muilta kyllä löytyy.
Lähiomaiset päättää koska lähiomaiset järjestää hautajaiset. Jos heille on ok että pukeudutaan muuhunkin kuin mustaan niin pitäisi olla kaikille muillekin.
Miksi menette sinne hautajaisiin jos ette kestä sitä että lähiomaisilla ei välttämättä ole täysin mustia asuja? Aina myös saa lähteä pois ihan vapaasti jos tuntuu ettei muiden vieraiden asut miellytä. Kukaan tuskin jää kaipaamaan teidän pikkusieluisia ja ahtaita näkemyksiänne.
Ei pidä, nuo mainitut käy. Paitsi valkoiset housut saattaa kevätsään puolesta olla haastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää itseenne te jotka arvostelette vanhempansa menettäneiden lasten hautajaispukeutumista vanhempansa hautajaisissa. Täällä tai tosielämässä.
Jokaisen suru on saman arvoinen. Kunnioitetaan tapahtumaan asiallisella pukeutumisella.
Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.
Kaikkien suru on samanlaista. Omaiset ei voi omia surua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka läheinen kyseessä?
Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.
Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.
Minä en ainakaan odota. Lähiomaisilla on tarpeeksi raskasta ilman muiden heille asettamia täysin merkityksettömiä odotuksiakin.
Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.