Pitääkö hautajaisissa olla täysmustat vaatteet?

Vierailija kirjoitti:

Etikettimokien emämoka on arvostella vainajan läheisten, esimerkiksi lasten, hautajaispukeutumista. Aikuinen ihminen osaa joustaa ja hyväksyä sen verran, että keskittyy hautajaisissa niihin hautajaisiin, ei vainajan lähimpien pukeutumisen arvosteluun, vaikka kaikkien pukeutuminen ei omaa silmää miellyttäisikään. Jos ei osaa, niin voi ihan hyvin jättää menemättä.

Niinpä. Miksi olla mukana jos tärkeintä on tuollaiset merkityksettömät pikkujutut?

Mummoni hautajaisissa olin viimeisilläni raskaana, ja se haastoi vaatevalinnassa. Sukulaiselta sain lainaan äitiysmallisen jakkupuvun jonka oli teettänyt itselleen työasuksi (housut ja takki), väriltään harmaan, alla oli valkoinen pusero. Ulkona musta villakangastakki ja talvihattu. Aivan täysin sopiva asu mielestäni,  eikä myöhemmin valokuvia katsoessakaan pomppaa mitenkään silmään vierasjoukosta. Myöhemmin olen ostanut kirpputorilta mustan, väljän sifonkipuseron (hyväkuntoinen ja hajuton) parilla eurolla, sen alle musta hihaton paita ja alaosaksi musta hame tai housut. Parit hautajaiset on tuolla menty, ja asusteita/alaosia vaihdellen käynyt muuallakin.

Ei tarvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolle yhdelle, joka kirjoitti parikymppisen siskonsa kuolemasta. Jollain kaverillaan oli ollut siellä vihreä/turkoosi mekko.

Itse ajattelen niin, että musta väri ilmentää parhaiten surua. Ja surua tuollaisessa kohtuuttomassa tilanteessa oletettavasti tunnettiin? Iloisen vihreän/turkoosin mekon laittaisin ihan muihin tilaisuuksiin.

Pitääkö ihmisellä olla mustat vaatteet ollakseen surullinen?

Pitää jotta hän voi sillä viestiä sitä muille. Kohta porukka on pelkät shortsit jalassa kuopan vieressä kun se omasta mielestä mukavampaa mutta silti surettaa.

Ihanko todella joku hautajaisiin saapuvista vieraista ajattelee edes mielessään että "jaahas, leskellä on harmaa asu eikä musta, eipä taida surra ollenkaan, ja oijoi, tyttärellä on sinistä eikä mustaa, eipä näköjään sure sentään, huhhuh, onneksi tuolla toisella tyttärellä on musta asu, hän sentään suree oikeasti"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka läheinen kyseessä?

Mitä läheisempi ihminen niin sitä suurempi vapaus pukeutumisen suhteen. Lähiomaisilla tietty kaikkein suurin vapaus, he pukeutuu ihan sen mukaan miten heillä on jaksamista ja muita resursseja.

Ei vaan päinvastoin, lähiomaisilta odotetaan jopa eniten panostusta asiaan.

Kuka odottaa ja miksi?

eri: 

vanhan tavan mukaan äiti, lapsi ja vaimo käyttävät hautajaisissa mustaa mekkoa, muilla on hyväksyttävää käyttää moniosaista asua - tämä oli vielä 60- ja 70-luvuilla jokamiehen etiketin mukaista pukeutumista

tavat muuttuvat, tekisi mieli sanoa maallistuvat, vaikka en uskossa olekaan

 

Missä päin on puettu pojat mekkoihin?

Miksi sinne hautajaisiin on pakko mennä jos pitää sitten kuitenkin pahoittaa mieli siitä että omaisilla ei ole just omasta mielestä oikean väriset vaatteet? Eikö hautajaisiin mennä vainajan kunniaksi ja omaisten tukemiseksi? Ei arvostelemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako ikävän ja pahan ihmisen hautajaisiin mennä esim täysin valkoisessa asussa tai kirkkaanpunaisissa?

Kun se ikävä ja paha ihminen makaa siellä arkussa, niin mitä syytä olisi ryhtyä jatkamaan hänen elämisen tapaansa meidän muiden keskuudessa?

Isäni oli väkivaltainen narsistipaska. Hänen hautajaisissa me aikuiset lapset oltiin värikkäissä vaatteissa, se oli meidän tapa kiittää häntä, että nyt me olemme vapaita. Valtava helpotus ja kiitos, että nyt se on ohi ja oma elämä voi alkaa. Lähimmät olivat tietoisia tilanteesta ja ymmärsivät vaatteemme oikein. Kaukaisemmat sukulaiset ja tuttavat tai sellaiset jotka eivät ikinä uskoneet isästämme mitä on tehnyt olivat ihan pyöryksissä ja pahoittivat mielensä. 

Ja miksi tulimme hautajaisiin, halusimme tehdä tästä lopun. Symbolinen merkitys. Ja, että näimme omin silmin, että hän oli arkussa ja arkku laskettiin maahan. 

Vähän sama homma. Kun kaikin puolin julka ja ilkeä isäpuoli kuoli, niin en kyllä voi ihan kauheasti sanoa panostaneeni pukeutumiseen.

Tytöt puetaan leninkiin pojat pukuun.

On se kunniakkaamman näköistä kun kaikilla on mustat vaatteet, kaikilla sama suru. Tädin hautajaisissa yhdellä serkulla oli vaaleanharmaa paita mustan hameen kanssa. Tiedä oliko tarkoituskin erottua ja tehdä muille kiusaa. Lapsensakaan ei olleet puettu.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt puetaan leninkiin pojat pukuun.

Mitäs jos se tyttö ei suostu pukeutumaan mekkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt puetaan leninkiin pojat pukuun.

Mitäs jos se tyttö ei suostu pukeutumaan mekkoon?

Ei ole hänen päätettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää itseenne te jotka arvostelette vanhempansa menettäneiden lasten hautajaispukeutumista vanhempansa hautajaisissa. Täällä tai tosielämässä.

Jokaisen suru on saman arvoinen. Kunnioitetaan tapahtumaan asiallisella pukeutumisella.

Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.

Sitä voi olla enemmän mutta ARVO on sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etiketti ei ole mikään kiveen hakattu yleismääräys, vaan lähinnä opasteeksi heille jotka pohtii mitä voisi pukea hautajaisiin. Etiketti suosittaa tummaa, ellei muista toiveita vainajan tai omaisten taholta ole esitetty. Siis tummaa. Ei mustaa. Valkoinen on myös hyvin perinteinen värivalinta hautajaisiin.

Etikettiä tärkeämpää on tilaisuuden luonne ja esimerkiksi ne vainajan tai omaisten toiveet.

Hautajaiset ei ole vainajan toive juhlat. vaan yhteiskunnallinen traditio johon on ohjeet. jos niitä ei kykene noudattaa voi jäädä kotiin miettimään. Muuten voidaan vaikka tehdä tarpeet hauta monttuun koska vainaja sitä toivoi.

kulttuurillisiin normeihin joita muutetaan oman hedonistisen mielihyvän mukaan eikä järjen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää itseenne te jotka arvostelette vanhempansa menettäneiden lasten hautajaispukeutumista vanhempansa hautajaisissa. Täällä tai tosielämässä.

Jokaisen suru on saman arvoinen. Kunnioitetaan tapahtumaan asiallisella pukeutumisella.

Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.

Sitä voi olla enemmän mutta ARVO on sama.

Mikä arvo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää itseenne te jotka arvostelette vanhempansa menettäneiden lasten hautajaispukeutumista vanhempansa hautajaisissa. Täällä tai tosielämässä.

Jokaisen suru on saman arvoinen. Kunnioitetaan tapahtumaan asiallisella pukeutumisella.

Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.

Sitä voi olla enemmän mutta ARVO on sama.

Hautajaisten arvostelu ei kuulu muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää itseenne te jotka arvostelette vanhempansa menettäneiden lasten hautajaispukeutumista vanhempansa hautajaisissa. Täällä tai tosielämässä.

Jokaisen suru on saman arvoinen. Kunnioitetaan tapahtumaan asiallisella pukeutumisella.

Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.

Sitä voi olla enemmän mutta ARVO on sama.

Hautajaisten arvostelu ei kuulu muille.

Entä jos kakkii haudalle? saako silloinkaan pahastua? saako asiaa mainita kun se on arvostelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää itseenne te jotka arvostelette vanhempansa menettäneiden lasten hautajaispukeutumista vanhempansa hautajaisissa. Täällä tai tosielämässä.

Jokaisen suru on saman arvoinen. Kunnioitetaan tapahtumaan asiallisella pukeutumisella.

Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.

Sitä voi olla enemmän mutta ARVO on sama.

Mikä arvo?

 

Surun arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää itseenne te jotka arvostelette vanhempansa menettäneiden lasten hautajaispukeutumista vanhempansa hautajaisissa. Täällä tai tosielämässä.

Jokaisen suru on saman arvoinen. Kunnioitetaan tapahtumaan asiallisella pukeutumisella.

Lähiomaisilla se suru ja menetys on kyllä ihan lähtökohtaisesti suurempi kuin jollain hyvänpäivän tutulla tai työkaverilla.

Sitä voi olla enemmän mutta ARVO on sama.

Hautajaisten arvostelu ei kuulu muille.

Entä jos kakkii haudalle? saako silloinkaan pahastua? saako asiaa mainita kun se on arvostelua?

Ihan tosissaanko vertaat haudalle kakkimista siihen että lähiomaiset pukeutuu hautajaisiin muuhun kuin täysin mustaan asuun?

En näe mitään syytä miksi pitäisi.