Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

Mitä täällä hoetaan, ettei ennen ole hoidettu lapsia kun vanhemmat ovat käyneet töissä. Jotenkinhan teidät on täytynyt elättää. Työssähän sitä nykyisinkin pitää käydä, eihän asia ole muuksi muuttunut paitsi sosiaalituilla elävillä. Ja hekin kiikuttaa lapset hoitoon

En nyt tiedä, mihin kommentteihin viittaat, mutta eikös ihmisen noin muutenkin pitäisi elättää niin itsensä kuin ne mahdolliset vielä alaikäiset lapsensa? Siis sen sijaan, että irtisanoutuisi omasta työpaikastaan, jättäisi alaikäiset lapsensa pärjäämään keskenään tai sitten vain sen toisen vanhemman kanssa ja itse muuttaa pelkällä omaishoidontuella hoitamaan omaa vanhempaansa? 



JOS tässä yhteiskunnassa haluttaisiin, että omaiset hoitavat hoivaa tarvitsevat vanhukset, niin vähintään pitäisi:

- taata omaistaan hoitavalle henkilölle saman suuruinen tulo kuin mitä saisi käydessään töissäkin

- taata, että että omaistaan hoitavan henkilön eläkekertymä ei pienene siksi, että hoitaa omaistaan

- taata, että työnantajan on joustettava juuri niin paljon kuin mitä työntekijän omainen (silloin, kun työntekijä siis vielä pystyy oman työnsä ohella hoitamaan vanhusta) tarvitsere vapaata

- taata, että tuo em vapaa on joko palkallista tai sitten Kela maksaa palkkaa vastaavan (EI SIIS PIENEMMÄN) päivärahan niiltä päiviltä

- taata, etttä sille omaistaan hoitavalle jää myös mahdollisuus riittävään yöuneen (Tarkoitan tällä sitä, että ei voi edellyttää, että kukaan voisi olla hereillä 24/7 tai nukkua vain tunnin tai parin pätkissä. Itseasiassa tuota valveilla pitämistä käytetään joissain maissa kidutuskeinona, joten JOS halutaan, että omainen hoitaan 24/7 vanhusta, omaista ei saa kiduttaa)

- taata, että omaistaan hoitava pystyy edelleen huolehtimaan myös omasta terveydestään (sekä fyysinen että psyykkinen) ja pitämään yllä muitakin ihmissuhteita kuin vain tämä hoidettava vanhus





Tuossa nyt muutamia, mitä tuli mieleen. Varmasti olisi paljon muitakin. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä narinoita, ettei mummo ole hoitanut lapsia. Oma äitini ainakin oli vielä työelämässä kun lapseni olivat pieniä ja lisäksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut jo vuosikymmeniä. Kenenkään lapset ei jää hoitamatta mummon takia.

Nämä mummot eivät ole välttämättä hoitaneet myöskään omia vanhempiaan. Vanhat vanhemmat hoiti maatilan perinyt vaimonsa kanssa... siis suvun miniä hoiti.

Nyt alkoi kiinnostaa kuinka usein ap joutuu juoksuttaa lääkärissä tai kaupassa äitiään ja sen takia olemaan pois töistä. Kyllä tuo teksti aika lailla liioitellulta kuulostaa, mutta hyvä jos täältä avun ongelmiinsa löytää, vaikka en kyllä itse täältä ongelmiin apua hakisi.

Vastaus otsikon kysymykseen:

-Et ole velvollinen hoitamaan yhtään mitään ja jos et halua pistä hanskat naulaan.

-Raja, no se kulkee just siinä mihin rajan vedät. Sinä päätät, teet tai oletko tekemättä.

Koska laki ei määrä vanhempien hoitoa lapsille niin kyllä se yhteiskunta sitten hoitaa äitisi juuri niillä resursseilla mitkä ovat tämän päivän vanhustenhuollolla. Kannattaa tovi miettiä miten haluat äitisi vanhuuden päivien sujuvan ja sen pohjalta teet sitten päätöksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äiti 83 vuotias .asuu omillaan yksin, kehoitetaan jumppaamaan ,lenkkeilemään ym. jotta toimintakyky säilyy.Kaupassa käy yksin  mutta välillä käytetään. Olen havainnut sen että jos liikaa palvelee, niin menee passattavaks, sillä hän kyllä kykenee suorittamaan näitä askareita. Ei ole muiden ikäisten kanssa tekemisissä ,ainoastaan soittelee sukulaisille.Ollaan houkuteltu senioritoimintaan, mutta ei lähde vaikka kaveriksi olis alussa menty...pikkuhiljaa muisti alkanut heikkenemään muttei koskaan tunnusta asiaa ,vaikka todettu alshaimerin tauti...salaliittoa pukkaa...

Tauti todettu, ja silti äitisi pitää pystyä samanlaiseen elämään kuin terveen ihmisen.

Just niin. Voi herran jumala tätä empatian puutetta. No Alzheimer on periytyvää, joten on itse tossa vaiheessa joskus. Onnea ja menestystä. Sitten viimeistään tajuaa miten sadistinen perillinen voi joskus olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä täällä hoetaan, ettei ennen ole hoidettu lapsia kun vanhemmat ovat käyneet töissä. Jotenkinhan teidät on täytynyt elättää. Työssähän sitä nykyisinkin pitää käydä, eihän asia ole muuksi muuttunut paitsi sosiaalituilla elävillä. Ja hekin kiikuttaa lapset hoitoon

Sitä etteivät nykyajan vanhukset ole hoitaneet aikoinaan lapsiaan. Lapsia hoitivat isovanhemmat, koska järjestäytynyttä päivähoitoa ei ollut. Olen 60-luvun lapsi, ja meillä oli kotiapulainen + kaksi isoäitiä. Äitini ei hoitanut omia lapsiaan eikä lastenlapsiaan. Ja nyt hän on vanha ja yksin. Lastenlapset ovat aikuisia eivätkä ole koskaan olleet läheisissä väleissä isovanhempiensa kanssa, koska isovanhemmilla oli aina muita kiireitä.

Sinullahan on ollut asiat hyvin kun on ollut niin paljon hoitajia, hyvinhän äitisi pystyi huolenpitosi järjestämään, luulin että olet ihan heitteillä ollut. Täytyihän sitä jonkun tienata. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

Meidän lapset oli toivottuja kaikki ja kasvatin oman tietoni ja taitoni mukaan heidät en mennyt massan mukana siinä asiassakaan. Mutta minua katottiin hitaasti että vanhemmat on ensin ja lapset tulee perässä ja vanhempien mahdollisuuksien ja tahdon mukaan. Sanottiin vie lapset hoitoon, ei niitä tarvi pumpulissa kasvattaa, ei ne mene rikki, ei ne ole lasista... mutta en halunnut heidän kokevan samoja pettymyksiä mitä itse jouduin ison lapsikatraan viimeisenä kokemaan. Mutta aikuinen lapsi valittaa nyt että olen pilannut se

Olisiko kuullut vähätteleviä ja negatiivisesti psykologisoivia mielipiteitä muilta äideiltä, jotka käyvät töissä ja vievät lapset varhain hoitoon? Se on kova kipu, kun huomaa jonkun tekevän toisin lasten etu edellä. Sellaiselta pitää vetää matto alta. Nyt lapsesi uskovat niitä, että elämänsä on mennyt pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

 

Jos vanhempasi ovat vanhuksia taidat olla itse pysynyt vähän pikkulikkana jos vertaat aikaa 50 vuotta sitten tähän aikaan jossa itse lapsesi kasvatat.

Vanhuten lapset ovat vähintään hyvin lähelle 60 v.

 

Itse olin 35-40 v. kun vanhempani olivat 70-75 v. Saivat minut keski-iässä. Minua on aina vähätelty ja katottu kieroon kun olen ns. varhaiskypsä näiss

Liikuntavammaisia olivat 70-75 v. vanhempani eli pyörätuolissa joten piti auttaa monessakin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

Meidän lapset oli toivottuja kaikki ja kasvatin oman tietoni ja taitoni mukaan heidät en mennyt massan mukana siinä asiassakaan. Mutta minua katottiin hitaasti että vanhemmat on ensin ja lapset tulee perässä ja vanhempien mahdollisuuksien ja tahdon mukaan. Sanottiin vie lapset hoitoon, ei niitä tarvi pumpulissa kasvattaa, ei ne mene rikki, ei ne ole lasista... mutta en halunnut heidän kokevan samoja pettymyksiä mitä itse jouduin ison lapsikatraan viimeisenä kokemaan. Mutt

Paljon mahdollista se on. Tai peräti kateelliset opettajat syyllistäneet lapsien kautta vanhempia jotka itse hoitaneet lapsensa kotona. Kateellisia piisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

Meidän lapset oli toivottuja kaikki ja kasvatin oman tietoni ja taitoni mukaan heidät en mennyt massan mukana siinä asiassakaan. Mutta minua katottiin hitaasti että vanhemmat on ensin ja lapset tulee perässä ja vanhempien mahdollisuuksien ja tahdon mukaan. Sanottiin vie lapset hoitoon, ei niitä tarvi pumpulissa kasvattaa, ei ne mene rikki, ei ne ole lasista... mutta en halunnut heidän kokevan samoja pettymyksiä mitä itse

Opettajat on kovia syyllistämään ja arvostelemaan kun tuntevat vanhemmat ja tietävät taustat. Opekaverin lapset saa kymppejä vaikka ei osata pitää kynää oikein kädessä, kirjoitusjäljestä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä narinoita, ettei mummo ole hoitanut lapsia. Oma äitini ainakin oli vielä työelämässä kun lapseni olivat pieniä ja lisäksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut jo vuosikymmeniä. Kenenkään lapset ei jää hoitamatta mummon takia.

Meillä isoäiti jäi eläkkeelle 58-vuotiaana mutta ei senkään jälkeen ehtinyt edes tavata lastenlapsiaan kuin pari kertaa vuodessa. Oli asunto Espanjassa ja harrastuksia. Ja kun tuli käymään, oli vieraana. Kun lapseni olivat pieniä, subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut, mutta mummo ei ollut käytettävissä. Koskaan.

Hän hokee että jokainen hoitakoon omat lapsensa. Niinpä. Mutta hänellä itsellään oli kyllä oma äiti ja anoppi silloin kun hänellä itsellään oli pienet lapset. Oman vanhan äitinsä hän tuikkasi vanhainkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse sairastuin vakavasti, mutta pärjään hyvin itsekseni, joskin kodin ulkopuolella en mielelläni itsekseni liiku, ulkoilua lukuunottamatta. Puoliso hoitaa kodin ulkopuoliset asiat, minä hoidan kotona normaalit kotityöt. Puoliso haluaa jäädä töistä pois ennenaikaisesti eli möisimme talomme ja muuttaisimme kaupunkiin, jossa meillä on asunto. Hän ei ole vielä eläkeiässä, eikä työpaikan jättäminen ole helppoa, koska on hyvin merkityksellinen osa elämässä, joskin nykyään hyvin stressaava ja kuormittava. Meillä on siis portti jo hieman auki uuteen elämään, mutta monta asiaa on selvitettävänä. Testamentit, edunvalvontavaltuutus, hoitotahto jne. 

Sulla on hyvä asenne. Mun lapseni ovat päässeet näkemään, millaiseksi omista vanhemmistaan huolehtiminen voi muuttua. Puolileikilläni olen joskus sanonut, että jos musta tulee samanalainen kuin mun äidistäni, köyttäkää mut kettingeillä kottikärryihin ja käykää jonain yönä kippaamassa läheisen lampeen. Olen koko aikuisikäni tottunut siihen, että jos jotain isompaa konkreettista apua tarvitsen, mun pitää hankkia se ammattilaiselta. Kummallakaan lapsistani ei ole ajokorttia - kuten ei ole mullakaan - joten se näppärästi paikasta A paikkaan B ei ole koskaan kuulunut mun eikä mun lasteni elämään. Jos ei pääse julksilla, on mentävä taksilla. Jos hommaa ei voi hoitaa taksilla, on hommattava kotiinkuljetus. En ole siis koskaan tottunutkaan siihen, että palvelut olisivat ilmaisia. 



Kotiani olen jo nyt remontoinut ja sisustanut siten, että pärjään täällä mahdollisimman pitkään. Vastapäisessä rivarissa asuu huonosti liikkuva 70+ nainen, joka ei ole enää vuosiin käynyt asuntonsa yläkerrassa. Asuu pelkästään alakerrassa. Tässä  yks ilta katselin olohuoneen sohvalla maaten telkkaria robotti-imurin imuroidessa  ja mietin, että oikeastaan koko yläkerta (3 makuuhuonetta ja pienempi kylpyhuone) on ihan turha. Saisin helposti mahtumaan sängynkin isoon olohuoneeseeni. 



Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka mieluummin ennakoivat ja varautuvat kuin odottavat, milloin paska osuu tuulettimeen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä narinoita, ettei mummo ole hoitanut lapsia. Oma äitini ainakin oli vielä työelämässä kun lapseni olivat pieniä ja lisäksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut jo vuosikymmeniä. Kenenkään lapset ei jää hoitamatta mummon takia.

Meillä isoäiti jäi eläkkeelle 58-vuotiaana mutta ei senkään jälkeen ehtinyt edes tavata lastenlapsiaan kuin pari kertaa vuodessa. Oli asunto Espanjassa ja harrastuksia. Ja kun tuli käymään, oli vieraana. Kun lapseni olivat pieniä, subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut, mutta mummo ei ollut käytettävissä. Koskaan.

Hän hokee että jokainen hoitakoon omat lapsensa. Niinpä. Mutta hänellä itsellään oli kyllä oma äiti ja anoppi silloin kun hänellä itsellään oli pienet lapset. Oman vanhan äitinsä hän tuikkasi vanhainkotiin.

 

Sulla on jo vanhat lapset, eikös se 90-luvun alussa tullut?   Eli oletko nyt vanhuksen roolissa täällä vai apua kaipaavan tyttären?

Mun lapsilla ei ollut mummoja ollenkaan eikä ees kunnallista päivähoitoa.  Ketä syyttelisin kun ihan itse hoidimme iham itse hankitut lapset?

Ensisijaisesti pidä huolta omasta jaksamisesta. Käykää yhdessä kerran jossain sosiaaliluukulla toteamassa se, että Työssä käyvänä käy liian raskaaksi toimittaa asioita. Hoidat vaan ne mitkä täytyy arjen toiminnsn kannalta. Että jaksaisit myös ikääntyvän vanhempasi seurana olla iloisempi ja keksiä virikettä. Itse olen rajannut vanhempani hoidon niin-muistelen, laulatan ja nikkaroin avuksi ja hoidan laskut. Terveysasioissa seuraan, mutta en hoida. Jos otan liian suuren palan vastuuta, näännyn. Tunnen itseni. Oli pakko rajata kun muistisairaus ilmaantui. Nyt teemme kaikkea kivaa ja vanhempani ehtoossa nauretaan ja muistellaan. Joka päivä on arvokkaampi kuin edellinen. 

Tämmönen miete tuli.  Valittavilla vanhemmilla on valittavat lapset.  

Tuli tässä nyt vielä mieleen, oletko ap ollut suoraan yhteydessä äitisi asuinpaikan hyvinvointialueen vanhustyön palveluohjaajaan? Vai oletko ollut yhteydessä vain kotihoidon työntekijöihin? 



Sattuneesta syystä tämä vanhustenhuolto on koskettanut omaa elämääni jo parin vuoden ajan tosi läheltä. Ennenkuin lopulta otin yhteyttä Vantaa-Kerava hyvinvointialueen vanhustyön palveluohjaajaan, olin kuullut monenlaisia tarinoita inhottavista ja tylyistä sosiaalityöntekijöistä. Mun kokemuksenii on ollut pelkästään positiivinen. En tiedä, osuiko mun kohdalleni joku poikkeuksellinen yksilö, mutta tämän työntekijän kanssa on ollut äärettömän helppoa kommunikoida, Paljon helpompaa kuin esimerkiksi oman siskoni kanssa. Tämän sosiaalityöntekijän kanssa tuntuu,  ttä kun puhutaan mun vanhempieni asioista, me ollaan samalla planeetalla. Samaa ei voi sanoa, kun puhun siskoni kanssa vanhempieni asioista. 



Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan tausta, työkokemusta (tosin 1980-luvulla) sekä kotisairaanhoidosta että vanhainkodista, missään vaiheessa tämä palveluntarpeen ohjaaja ei ole yrittänyt nakittaa mulle yhtään mitään vanhempieni hoitoon liittyvää. Mun vanhemmilla on nyt se turvapalvelu hyvinvointialueelta ja olisivat saaneet kotihoidonkin sieltä, mutta vanhemmilleni on järkevämpää hankkia kotihoito yksityiseltä. 



Olen monta kertaa elämässäni ja monissa asioissa todennut, että älä puhu sen kanssa, joka tekee, vaan sen kanssa,  joka määrää sen tekemään.Ja jos sekään ei auta, niin sitten sen kanssa, joka määrää edellisen määräämän. Mä olen joskus vienyt joitain asioita (en tosin vanhempiani koskevia)  kaupungin byrokratiassa apulaiskaupunginjohtajalle asti ennenkuin olin lopputulokseen tyytyväinen. 

Voin kertoa, miksi ei hommata ulkopuolista apua: ulkopuolinen apu ei kelpaa. Ei raskita maksaa. Ei haluta tuntemattomia ihmisiä auttamaan. Tsemppiä ap. Pidä myös itsestäsi huolta. 

Antaisin kaiken että isäni olisi vielä elossa ja vähän höppänä vanhus jota saisin kuljettaa lääkäriin ja auttaa 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, onko niin, että sinua on hoidettu lapsena?

Kenties juu sinä voit tehdä samoin..tai sitten maksa palvelusta ja joku muu tekee sen puolestasi.

Lapsi ei ole pyytänyt että syntyisi tähän maailmaan. Se äiti/isä on halunnut lapsen..Lapsi ei siis ole mitään velkaa vanhemmilleen. Itse en halua olla rasite lapselleni koskaan mutta haluan auttaa sina lastani.

 

Tuollaista vanhempaa nykyään käytetään hyväksi. Olen kuullut nuoren sanovan että otetaan vanhemmista kaikki hyöty irti.

Hyöty irti?? Aika monet täällä kertovat että hoitavat/ovat hoitaneet paljon vanhempiensa asioita.

ja yksi jankkaa että tuöt ja oms perhe-elämä on tyystin lopetettava ja muutettava mamman yksiöön omaishoitajaksi. Anteeksi kuinka? Ja millä rahalla siellä yksiön nurkassa elettäisiin?

Mutta perinnönjako kiinnostaa.......................ne oli niin ihania............. ja voi v-i-t-t,u , eikö meille jäänyt enempää...............

Ennenkuin lähden tästä koiran kansa iltalenkille ja sitten nukkumaan, otan vielä kantaa yhteen ketjussa esille tulleeseen asiaan. Siis siihen, että vanhemmat ovat aikoinaan hoitaneet lapsensa ja huolehtineet lapsistaan . Niin toki tekivät minunkin vanhempani. Mutta en minä voinut lapsena esittää vanhemmilleni vaatimuksia, mitä minä haluan ja milloin. Mun piti tehdä kuten vanhempani käskivät. Jos en tehnyt, tuli luunappi, tukkapölly tai pahimmassa tapauksessa koivuniemen herraa. En minä voiinut lapsena päättää, mitä minulle pitää antaa ja milloin, mitä minä voin vaatia jne. Joten jos nyt ajatellaan, että vanhemman ja lapsen suhde kääntyy ylösalaisin , niin sehän tarkoittaa, ettei mun vanhemmatkaan voi esittää mulle vaatimuksia vaan heidän pitää tehdä kuten minä sanon. Ihan ilman tukkapöllyä, luunappeja ja koivuniemenherraa.