Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?

Itsenäisenä vanhuksena näen lapsia kutakin noin kolme kertaa vuodessa.   Nyt kun ei enää lapsetkaan nuorina aikuisina jaksa mummolaa.

Semmonen riippakivi, en pyytele enkä narise. 

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla ei ole koskaan ollut omaa elämää. Oli vain toisensa, me lapset ja työ. Ei kavereita eikä harrastuksia. Kun nuorin lapsi eli pikkuveljenikin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vanhemmat jäivät kahdestaan. Jo silloin alkoi vaikerrus, vaikka oli sentään työpaikat. Jäivät eläkkeelle ja siitä vasta vaikerrus alkoikin. Yritettiin ehdottaa, että nyt voitte matkustella ympäri maailmaa, aloittaa jonkin harrastuksen tai jotain muuta arkea ilahduttavaa. Meidän lasten pitäisi käydä joka viikko vain viihdyttämässä heitä. Ovat nyt 72 ja 70.  Eivät vielä tarvitse mitään apuja, mutta kauhulla odotan aikaa, kun tarvitsevat. 

Tämä on harvinaisen kuvaava kirjoitus. On myytti, että ihmisen elämä jotenkin alkaisi eläkkeellä. Jos ei harrastuksia ja työelämän ulkopuolista elämää ole ollut ennen, ei sitä ole myöskään eläkkeellä.

Usein ihmiset vielä taantuvat eläkkeellä jäätyään nopeasti, kun työpäivä ei enää tuo ryhtiä elämään. Jos työssäkäyvällä on ollut harrastuksia ja ystäviä aiemminkin, asia on eri.

Mitä täällä hoetaan, ettei ennen ole hoidettu lapsia kun vanhemmat ovat käyneet töissä. Jotenkinhan teidät on täytynyt elättää. Työssähän sitä nykyisinkin pitää käydä, eihän asia ole muuksi muuttunut paitsi sosiaalituilla elävillä. Ja hekin kiikuttaa lapset hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

Jos vanhempasi ovat vanhuksia taidat olla itse pysynyt vähän pikkulikkana jos vertaat aikaa 50 vuotta sitten tähän aikaan jossa itse lapsesi kasvatat.

Vanhuten lapset ovat vähintään hyvin lähelle 60 v.

Suomessa ihmisellä on hyvin pitkälle itsemääräämisoikeus. Vaatii todella paljon, että voidaan määrätä holhouksen alaiseksi. Kotihoidon palveluihin ei voida pakottaa. Ei voida pakottaa käymään edes lääkärissä tai syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Jos asunto on saastainen tai niin täynnä tavaraa, että on jo turvallisuusriski, taloyhtiö tai vuokranantaja voi puuttua asiaan. Ihmisen ei tarvitse käydä pesulla eikä vaihtaa koskaan vaatteitaan. Kukaan ei voi pakottaa ketään syömään tai juomaan mitään sellaista, mitä ei halua. Eikä myöskään kieltää syömästä tai juomasta mitä haluaa. Niin kauan, kun ihminen ei riko lakia, järjestyssääntöjä yms, saa vapaasti elää kuin Ellun kanat. Itsemääräämisoikeuteen kuitenkin kuuluu, että on itse vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Valitettavan usein sotessa oletetaan, että omainen alkaa tehdä asioita, joihin omaisella ei ole edes mitään valtuuksia. Ei valtuuksia ole sotellakaan, joten kätevämpää kipata ongelma omaisten niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

 

Jos vanhempasi ovat vanhuksia taidat olla itse pysynyt vähän pikkulikkana jos vertaat aikaa 50 vuotta sitten tähän aikaan jossa itse lapsesi kasvatat.

Vanhuten lapset ovat vähintään hyvin lähelle 60 v.

 

Niin, sitä se autoritäärinen kasvatus teettää. Omia puolia ei osaa pitää vaan on suunnilleen kynnysmatto, kun itsetunto puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä täällä hoetaan, ettei ennen ole hoidettu lapsia kun vanhemmat ovat käyneet töissä. Jotenkinhan teidät on täytynyt elättää. Työssähän sitä nykyisinkin pitää käydä, eihän asia ole muuksi muuttunut paitsi sosiaalituilla elävillä. Ja hekin kiikuttaa lapset hoitoon

Sitä etteivät nykyajan vanhukset ole hoitaneet aikoinaan lapsiaan. Lapsia hoitivat isovanhemmat, koska järjestäytynyttä päivähoitoa ei ollut. Olen 60-luvun lapsi, ja meillä oli kotiapulainen + kaksi isoäitiä. Äitini ei hoitanut omia lapsiaan eikä lastenlapsiaan. Ja nyt hän on vanha ja yksin. Lastenlapset ovat aikuisia eivätkä ole koskaan olleet läheisissä väleissä isovanhempiensa kanssa, koska isovanhemmilla oli aina muita kiireitä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihmisellä on hyvin pitkälle itsemääräämisoikeus. Vaatii todella paljon, että voidaan määrätä holhouksen alaiseksi. Kotihoidon palveluihin ei voida pakottaa. Ei voida pakottaa käymään edes lääkärissä tai syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Jos asunto on saastainen tai niin täynnä tavaraa, että on jo turvallisuusriski, taloyhtiö tai vuokranantaja voi puuttua asiaan. Ihmisen ei tarvitse käydä pesulla eikä vaihtaa koskaan vaatteitaan. Kukaan ei voi pakottaa ketään syömään tai juomaan mitään sellaista, mitä ei halua. Eikä myöskään kieltää syömästä tai juomasta mitä haluaa. Niin kauan, kun ihminen ei riko lakia, järjestyssääntöjä yms, saa vapaasti elää kuin Ellun kanat. Itsemääräämisoikeuteen kuitenkin kuuluu, että on itse vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Valitettavan usein sotessa oletetaan, että omainen alkaa tehdä asioita, joihin omaisella ei ole edes mitään valtuuksia. Ei va

Mutta täällähän sanottiin tuolla aikaisemmin, että vanhus pitää pakottaa kauppaan ja harrastamaan liikuntaa kovasti. Siis pakottaa. Miyen se käytännössä tapahtuu, haluaisin tietää? 

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa kotiin apua, vai kyttäätkö perintöä?

Niin saisi, mutta ainakin minun muistisairas äitini on sellainen, ettei se rahalla hankittu apu kelpaa. Lasten eli minun pitäisi tehdä kaikki. Hankin ja maksoin omista rahoistani esimerkiksi siivousapua hänelle, mutta sekin oli hirveän vaikeaa kun vain haukkui siivoojaa eikä päästänyt sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla ei ole koskaan ollut omaa elämää. Oli vain toisensa, me lapset ja työ. Ei kavereita eikä harrastuksia. Kun nuorin lapsi eli pikkuveljenikin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vanhemmat jäivät kahdestaan. Jo silloin alkoi vaikerrus, vaikka oli sentään työpaikat. Jäivät eläkkeelle ja siitä vasta vaikerrus alkoikin. Yritettiin ehdottaa, että nyt voitte matkustella ympäri maailmaa, aloittaa jonkin harrastuksen tai jotain muuta arkea ilahduttavaa. Meidän lasten pitäisi käydä joka viikko vain viihdyttämässä heitä. Ovat nyt 72 ja 70.  Eivät vielä tarvitse mitään apuja, mutta kauhulla odotan aikaa, kun tarvitsevat. 

Meidän lapset ei ovia kuluta. Keksivät mitä milloinkin valitettavaa ja suuttumista että ei tarvi tulla. Sanottu jo että hoitamaan ei tulla. Me ollaan kaiken pahan alku kai kun on heidät haluttu, tehty ja hoidettu liian hyvin.

<

Samaa meillä. Kasvatettu niin hyvin kun osattiin ja voitiin. Lähisukulaiset oli kyllä ilkeitä ja inhottavia, apua ei mielellään annettu kun tarvittiin josta seurasi väsymys ja sen seurauksena meni joskus hermot että vietiin lapsi ulos jäähylle. Mutta niillä mentiin millä voitiin, ei ollut alkoholi eikä väkivaltaisuutta. Aikuisella lapsella on aina jotain katkeruutta lapsuudestaan vaikka oma elämänsä on hyvin ja paremmin kuin meillä oli. Tuntuu että mikään ei riitä. Mistä tämä voi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

 

Jos vanhempasi ovat vanhuksia taidat olla itse pysynyt vähän pikkulikkana jos vertaat aikaa 50 vuotta sitten tähän aikaan jossa itse lapsesi kasvatat.

Vanhuten lapset ovat vähintään hyvin lähelle 60 v.

Itse olin 35-40 v. kun vanhempani olivat 70-75 v. Saivat minut keski-iässä. Minua on aina vähätelty ja katottu kieroon kun olen ns. varhaiskypsä näissä vanhustenhoito ym. asioissa. Minua ei ole uskottu kun oletetaan että kaikki lapset on vähintään 60 v. kun vanhemmat tarvii hoitoa. Että sellaista.

En ymmärrä näitä narinoita, ettei mummo ole hoitanut lapsia. Oma äitini ainakin oli vielä työelämässä kun lapseni olivat pieniä ja lisäksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut jo vuosikymmeniä. Kenenkään lapset ei jää hoitamatta mummon takia.

äiti 83 vuotias .asuu omillaan yksin, kehoitetaan jumppaamaan ,lenkkeilemään ym. jotta toimintakyky säilyy.Kaupassa käy yksin  mutta välillä käytetään. Olen havainnut sen että jos liikaa palvelee, niin menee passattavaks, sillä hän kyllä kykenee suorittamaan näitä askareita. Ei ole muiden ikäisten kanssa tekemisissä ,ainoastaan soittelee sukulaisille.Ollaan houkuteltu senioritoimintaan, mutta ei lähde vaikka kaveriksi olis alussa menty...pikkuhiljaa muisti alkanut heikkenemään muttei koskaan tunnusta asiaa ,vaikka todettu alshaimerin tauti...salaliittoa pukkaa...

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

Meidän lapset oli toivottuja kaikki ja kasvatin oman tietoni ja taitoni mukaan heidät en mennyt massan mukana siinä asiassakaan. Mutta minua katottiin hitaasti että vanhemmat on ensin ja lapset tulee perässä ja vanhempien mahdollisuuksien ja tahdon mukaan. Sanottiin vie lapset hoitoon, ei niitä tarvi pumpulissa kasvattaa, ei ne mene rikki, ei ne ole lasista... mutta en halunnut heidän kokevan samoja pettymyksiä mitä itse jouduin ison lapsikatraan viimeisenä kokemaan. Mutta aikuinen lapsi valittaa nyt että olen pilannut sen elämän???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

 

Jos vanhempasi ovat vanhuksia taidat olla itse pysynyt vähän pikkulikkana jos vertaat aikaa 50 vuotta sitten tähän aikaan jossa itse lapsesi kasvatat.

Vanhuten lapset ovat vähintään hyvin lähelle 60 v.

 

Itse olin 35-40 v. kun vanhempani olivat 70-75 v. Saivat minut keski-iässä. Minua on aina vähätelty ja katottu kieroon kun olen ns. varhaiskypsä näissä vanhustenhoito ym. asioissa. Minua ei ole uskottu

No keskimäärin 70 v on vielä ihan hyvässä kunnossa.  Tällä hetkellä kun ajattelen tuntemiani  ikäluokkaa 77 -  93 en tunne ketään joka tarvitsisi holhoomista.  Kotonamme asumme ja hoidamme asiamme.

Mutta ehkä jokainen voi katsoa peiliin, jos vanhempansa 70-+ on jo avun tarpeessa ja valittaa mitä teketkään heidän jälkikasvunsa.  Samaa ruikutusta kun ei jaksa ja niin masentaa ja on huono olo.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi äitini on aloitekyvytön. Muisitestin läpäisi kuitenkin kun se tehtiin. Kauppa-asioita hoidin itse ennenkuin siirsin ne kaupungin kauppapalvelulle.

siksi hoidin kauppa-asiat kun äidin kaupassakäynnistä ei tullut mitään. Haahuili sinne tänne eikä osannut toimiakärkevästi. Karkkihyllylle vaan ensimmäisenä ja tärkeät ostokset jäi. Kun olin kaupassa mukana jouduin paimentamaan koko ajan. Tämä siis oli jo useamman vuoden näin. Mikä vie aloitekyvyn noin?

Ap.

Ettei vaan ole perinnöllistä tuomonen huonomuistisuus. Aika näyttää. Kantapään kautta me vasta opimme, jos opimme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän kun olet samassa jamassa. 

Jep, en haluaisi, että lapseni uhraavat parisuhteensa, omat lapset, perhe-elämän, työpaikat, itsensä ja mielenterveytensä minun takiani. Joku raja itsekkyydelläkin on oltava.

Auttaminen on eri asia.

@Katin kontit. Aloituksen tekijän tekstejä kun lukee, ei tuolla kovinkaan kiirettä pukkaa kun roikkuu näilläkin sivuilla koko ajan. Toisaalta selkeästi paistaa läpi ettei vaan halua, viitsi tai ei muuten vaan kiinnosta. Yhdenkään vanhuksen joka noilla eväillä varustettu kun hänen äiti ei varmaan tarvitse joka ketun päivä silmälääkäriä, hammaslääkäriä tai laskujen hoitoja. Suoravelotus on keksitty aikaa sitten. Kaikki perusmaksut voi nykyään sinne laittaa ja jos joku irtolasku silloin tällöin tulee, niin ei sen maksun hoitoon työpäivää kulu. Aloittaja ei selkeästi osaa organisoida asioiden hoitoa vaan tekee kärpäsestä härkäsen ja hakee säälibojoja vauvasivulta kun elämä on niin rankkaa, siksi että äiti on elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihmisellä on hyvin pitkälle itsemääräämisoikeus. Vaatii todella paljon, että voidaan määrätä holhouksen alaiseksi. Kotihoidon palveluihin ei voida pakottaa. Ei voida pakottaa käymään edes lääkärissä tai syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Jos asunto on saastainen tai niin täynnä tavaraa, että on jo turvallisuusriski, taloyhtiö tai vuokranantaja voi puuttua asiaan. Ihmisen ei tarvitse käydä pesulla eikä vaihtaa koskaan vaatteitaan. Kukaan ei voi pakottaa ketään syömään tai juomaan mitään sellaista, mitä ei halua. Eikä myöskään kieltää syömästä tai juomasta mitä haluaa. Niin kauan, kun ihminen ei riko lakia, järjestyssääntöjä yms, saa vapaasti elää kuin Ellun kanat. Itsemääräämisoikeuteen kuitenkin kuuluu, että on itse vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Valitettavan usein sotessa oletetaan, että omainen alkaa tehdä asioita, joi

Eilen joku kirjoitti että on mt-ongelma jos mummu rollaattoria tarvitsee.   Moni mummu, ehkä sitten ilman lapsiensa lupaa, kuitenkin rollalla kuskaa kauppakassinsa.

Vierailija kirjoitti:

äiti 83 vuotias .asuu omillaan yksin, kehoitetaan jumppaamaan ,lenkkeilemään ym. jotta toimintakyky säilyy.Kaupassa käy yksin  mutta välillä käytetään. Olen havainnut sen että jos liikaa palvelee, niin menee passattavaks, sillä hän kyllä kykenee suorittamaan näitä askareita. Ei ole muiden ikäisten kanssa tekemisissä ,ainoastaan soittelee sukulaisille.Ollaan houkuteltu senioritoimintaan, mutta ei lähde vaikka kaveriksi olis alussa menty...pikkuhiljaa muisti alkanut heikkenemään muttei koskaan tunnusta asiaa ,vaikka todettu alshaimerin tauti...salaliittoa pukkaa...

Tauti todettu, ja silti äitisi pitää pystyä samanlaiseen elämään kuin terveen ihmisen.