Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Mun vanhemmilla ei ole koskaan ollut omaa elämää. Oli vain toisensa, me lapset ja työ. Ei kavereita eikä harrastuksia. Kun nuorin lapsi eli pikkuveljenikin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vanhemmat jäivät kahdestaan. Jo silloin alkoi vaikerrus, vaikka oli sentään työpaikat. Jäivät eläkkeelle ja siitä vasta vaikerrus alkoikin. Yritettiin ehdottaa, että nyt voitte matkustella ympäri maailmaa, aloittaa jonkin harrastuksen tai jotain muuta arkea ilahduttavaa. Meidän lasten pitäisi käydä joka viikko vain viihdyttämässä heitä. Ovat nyt 72 ja 70. Eivät vielä tarvitse mitään apuja, mutta kauhulla odotan aikaa, kun tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan tottuvat noihin hyviin kotipalveluihin, niin ei kai sen jälkeen monikaan enää valita että ei kun hoida sinä? Varmaan saattaa joskus kiukuttelu johtua siitä, kun roolit ovat niin kääntyneet, ja se voi auttaakin siihen.
Joku tuolla sanoi, ettei tämä ole tällaiseksi oikeistohallituksen aikana mennyt, vaan pidemmän ajan kuluessa. Joo, ei toki nykyisen oikeistohallituksen, mutta kannattaa huomioida, että meillä on ollut vuosikymmenten putki hallituksia, joissa kokoomus on ollut joko pääministeri- tai valtiovarainministeripuolue, eli joko johtanut hallitusta tai ollut toiseksi suurin puolue. Edellinen hallitus oli täysi poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että kuolla kupsahdan niin, ettei kenenkään tarvitse minua hoitaa vanhana. Ja jos vanhuus tulee ja apua tarvitsen, niin en todellakaan halua lasteni joutuvan minua hoitamaan. En ole heitä tähän maailmaan saattanut, jotta pitäisivät minusta huolta. Toivottavasti elävät omaa elämäänsä. Ja sen olen heille sanonutkin.
Voihan sitä aina toivoa, äkkikuolema on monta kertaa paras vaihtoehto vaikka tulee shokkina silloin kun se tapahtuu. Mutta suurin osa kuitenkin vanhenee pikkuhiljaa, voimat vaan vähenee. Muistisairaus jos tulee, niin se kyllä romuttaa paljon. Alkaa omaisilla todelliset huolet. Ja muistisairauden mahdollisuus lisääntyy selvästi siinä 85v jälkeen. Kaiken lisäksi jos on muuten hyväkuntoinen, niin voi todellakin mennä vuosikausia ennen kuolemaa. Siinä on hoidossa järjestämistä. Suurin osa ympärivuorokautisessa hoidossa olevista on muistisairaita.
Nyt ei kuiki kukaan,eikä käy ketään,ei läheltä eikä kaukaa.-Kun mummo otti ja möi kaikkien harmiksi arvoasuntonsa ja muutti siitä saatujen rahojen turvin hienoon palvelutaloon asumaan elämänsä loppuun saakka.Ja sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni näyttää olevan katkera lapsuudestaan kun ei ole saanut samanlaista lapsuutta (curling) kuin lapsilleen antaa, sitä ettei koskaan ole paha mieli, ei päivähoitoa.
Ehkä munkin lapset on katkeria kun kävimme töissä, olivat päivähoidossa, ei ollut hienoja harrastuksia. En kyllä odotakaan heidän minusta huolehtivan , kun vaan saadaan tämä asuntoni myytyä ja minut vuokrayksiöön. Sen verran nyt odotan heiltä aktiivisuutta, ilman heidän nimiään ei onnistu.
Rahalla saa kotiin apua, vai kyttäätkö perintöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla puolesta ja vastaan täällä ollaan. Tällä viikolla oli taas kerran uutinen ihmisestä joka virunut kuolleena asunnossaan arviolta puolitoista vuotta.
Ei ole vielä kerrottu, oliko vanhus tai nuori, mutta joka tapauksessa aivan järkyttävää, että hyvinvointi valtio Suomessa tälläistä pääsee tapahtumaan. Jälleen kerran huoltotöihin mennyt henkilö löysi vainajan. Tätä nämä suoravelotusmaksut tekee. Eläketulot kaiken järjen mukaan ollut kyseessä, koska kyllä palkkatyössä olevan 1,5v poissaolo ois huomattu, samoin sosiaaliturvan varassa olevilla.
Mikä sen helpompaa kun unohtaa yksin elävät ihmiset oman onnensa nojaan, varsinkin ne omiin vanhempiin kuuluvat ihmiset, se kun on nähty ettei palvelut ole Suomessa sitä luokkaa mitä olettaisi vanhuksille niiden olevan järkyttävien veromaksujen myötä ja sitten lapsetkin hylkää, tosi siistii eix oo.
Myös kotihoidon asiakkaita löytyy kuolleena kotoaan ja
No mitäpä siihen sanot, kun on sellainen läheinen, joka ei ole vuosikausiin ollut missään tekemisessä sukulaisten kanssa. Ei vastaa puhelimeen, tex viesteihin, ei avaa oveaan. Kyllä hän voi siellä kuolla ja muumioitua ihan rauhassa omasta tahdostaan.
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa kotiin apua, vai kyttäätkö perintöä?
Kenen kotiin? Omaan kyllä, mutta ei kenenkään toisen. Jos vanhus kieltäytyy, apu jää saamatta vaikka sitä tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni näyttää olevan katkera lapsuudestaan kun ei ole saanut samanlaista lapsuutta (curling) kuin lapsilleen antaa, sitä ettei koskaan ole paha mieli, ei päivähoitoa.
Ehkä munkin lapset on katkeria kun kävimme töissä, olivat päivähoidossa, ei ollut hienoja harrastuksia. En kyllä odotakaan heidän minusta huolehtivan , kun vaan saadaan tämä asuntoni myytyä ja minut vuokrayksiöön. Sen verran nyt odotan heiltä aktiivisuutta, ilman heidän nimiään ei onnistu.
Aika kaukana curlingista minusta on kertomukset, joissa lapsia on hakattu ja laiminlyöty tai he ovat joutuneet kasvamaan alkoholistiperheessä. Älä siis viitsi keksiä omiasi.
Isoäiti komentaa sairaita yli 60- vuotiaita lapsiaan puolisoineen ja lapsineen hoitamaan asioitaan, viihdyttämään seuraksi. Lääkkeen antajat käy mutta siivoojien työsopimuksen mummu sanoi irti ja nyt omaiset siivoaakin. Soittelee yötä päivää milloin mistäkin, asunnossa käynyt joku, taloa pommitetaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan ihmiset kuolivat sairauksiin. Eivät eläneet muistisairaina ja raihnaisina vuosikausia muiden ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Vaikka pirtin nurkassa saattoikin olla isoäiti, ei se estänyt isäntää lähtemästä peltotöihin ja emäntää navettaan. Kaikista vanhuksista ei nykyäänkään tule muistisairaita täysin vahdittavia, mutta vaikeaa on niillä omaisilla, joiden vanhuksista tulee. Kun alkaa hoitaa omaa vanhempaa, ei voi vielä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, onko niin, että sinua on hoidettu lapsena?
Kenties juu sinä voit tehdä samoin..tai sitten maksa palvelusta ja joku muu tekee sen puolestasi.
Montakohan näitä samanaiheisia jankkausviestejä vielä tulee?
Kuule vaan itse, lapsella ei ole mitään tuollaista velkaa vanhemmilleen. Jos niin kuvittelet, älä hanki lapsia.Kovaa puhetta.
Nykyajan nuoret aikuiset on katkeria ja sieluttomia ihmisiä. Botoxiin vaan rahaa ja muuhun aivan turhaan.
Mistäköhän se katkeruus ja sieluttomuus johtuu? Onko taustalla hoitoon-kotiin- kiire-kiire -avainlapsuus? Onko lapsuus laiminlyöty aika?
&n
Töissä piti käydä että suku ja lähipiiri hyväksyi. Muuten olit vähä-älyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni näyttää olevan katkera lapsuudestaan kun ei ole saanut samanlaista lapsuutta (curling) kuin lapsilleen antaa, sitä ettei koskaan ole paha mieli, ei päivähoitoa.
Ehkä munkin lapset on katkeria kun kävimme töissä, olivat päivähoidossa, ei ollut hienoja harrastuksia. En kyllä odotakaan heidän minusta huolehtivan , kun vaan saadaan tämä asuntoni myytyä ja minut vuokrayksiöön. Sen verran nyt odotan heiltä aktiivisuutta, ilman heidän nimiään ei onnistu.
Aika kaukana curlingista minusta on kertomukset, joissa lapsia on hakattu ja laiminlyöty tai he ovat joutuneet kasvamaan alkoholistiperheessä. Älä siis viitsi keksiä omiasi.
Hohoi, puhun näistä jotka ovat katkeria vanhemmilleen siitä ettei lapsuus ollut sitä mitä he nyt omilleen pystyvät antamaan. On vaikea esittää selkeästi ajatuksiaan.
Meillä ei ainakaan lapsia hakattu, töissä käytiin eläkeikään, toki isänsä otti alkoholia, itse ollut aina selvinpäin.
Eutanasia Suomeen muuten kärsimys jatkuu ja vanhukset huutavat haavoissaan vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmilla ei ole koskaan ollut omaa elämää. Oli vain toisensa, me lapset ja työ. Ei kavereita eikä harrastuksia. Kun nuorin lapsi eli pikkuveljenikin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vanhemmat jäivät kahdestaan. Jo silloin alkoi vaikerrus, vaikka oli sentään työpaikat. Jäivät eläkkeelle ja siitä vasta vaikerrus alkoikin. Yritettiin ehdottaa, että nyt voitte matkustella ympäri maailmaa, aloittaa jonkin harrastuksen tai jotain muuta arkea ilahduttavaa. Meidän lasten pitäisi käydä joka viikko vain viihdyttämässä heitä. Ovat nyt 72 ja 70. Eivät vielä tarvitse mitään apuja, mutta kauhulla odotan aikaa, kun tarvitsevat.
Ole kiitollinen, etteivät ole tuhlanneet rahojaan matkusteluun. Sitten kun tarvitsevat apuja niin heillä on varallisuutta ostaa palveluja. Älä kuuntele heidän valituksia, Käyt vaan silloin katsomassa kun itse haluat.
Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Vastasit itse omaan kysymykseesi. Kun olit pikkulapsi, eikä mikään sujunut, äitisi hoiti sinua ja myös kaikki asiasi.
Nyt on sinun vuorosi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmilla ei ole koskaan ollut omaa elämää. Oli vain toisensa, me lapset ja työ. Ei kavereita eikä harrastuksia. Kun nuorin lapsi eli pikkuveljenikin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vanhemmat jäivät kahdestaan. Jo silloin alkoi vaikerrus, vaikka oli sentään työpaikat. Jäivät eläkkeelle ja siitä vasta vaikerrus alkoikin. Yritettiin ehdottaa, että nyt voitte matkustella ympäri maailmaa, aloittaa jonkin harrastuksen tai jotain muuta arkea ilahduttavaa. Meidän lasten pitäisi käydä joka viikko vain viihdyttämässä heitä. Ovat nyt 72 ja 70. Eivät vielä tarvitse mitään apuja, mutta kauhulla odotan aikaa, kun tarvitsevat.
Meidän lapset ei ovia kuluta. Keksivät mitä milloinkin valitettavaa ja suuttumista että ei tarvi tulla. Sanottu jo että hoitamaan ei tulla. Me ollaan kaiken pahan alku kai kun on heidät haluttu, tehty ja hoidettu liian hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ihmiset kuolivat sairauksiin. Eivät eläneet muistisairaina ja raihnaisina vuosikausia muiden ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Vaikka pirtin nurkassa saattoikin olla isoäiti, ei se estänyt isäntää lähtemästä peltotöihin ja emäntää navettaan. Kaikista vanhuksista ei nykyäänkään tule muistisairaita täysin vahdittavia, mutta vaikeaa on niillä omaisilla, joiden vanhuksista tulee. Kun alkaa hoitaa omaa vanhempaa, ei voi vielä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Oletpa harvinaisen pihalla. Ennen vanhukset todellakin oli kotihoidossa eivätkä he tietenkään pärjänneet ilman hoitoa. Ihmisillä oli sairauksia silloinkin. Muistisairaita oli myös, mutta yhtä lailla erilaisia muita sairauksia, jolloin vanhusta piti pukea, auttaa liikkumisessa, vessa-asioissa ja kaikessa muussa.
Mistäköhän se katkeruus ja sieluttomuus johtuu? Onko taustalla hoitoon-kotiin- kiire-kiire -avainlapsuus? Onko lapsuus laiminlyöty aika?