Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on että kehitys maassakin läheiset huolehtivat vanhuksistaan, meillä onnellisessa
maassa kaikki haluavat ulkoistaa avunannon.
Kehitysmaassa, joka on yhdyssana, eivät vanhukset elä vuosia tai -kymmeniä täysin avun varassa. Katsos kun niitä ei pelasteta sydän- ja aivoinfarketista dementialle. Kehitysmaiden vanhukset ovat ehkä 60-70-vuotiaita. Lisäksi niitä on aika paljon vähemmän, koska ihmisiä kuolee kulkutauteihin ja syöpiin ja onnettomuuksiin niin paljon enemmän.
Luulenpa, että aika harvassa perheessä on neljä apua tarvitsevaa isovanhempaa vaikka 10 vuotta siinä nurkissa, kuten täällä voisi hyvinkin olla asian laita.
Et taida vaan ihan ymmärtää tätä länsimaiden nykyongelmaa: suunnaton vanhusmassa ja niin hyvä terveydenhuolto, että ihminen ei kuole oikein mihinkään, vaan joudutaan eutanasiaa miettimään.
Jos et usko, vertaile länsimaiden ja kehitysmaiden väestöpyramideja, jotka ovat pyramideja vain jälkimmäisessä. Tiedäthän, se ylhäältä kapea muoto, joka kertoo siitä että vanhusten suhteellinen osuus väestöstä on erittäin pieni.
On vähän eri asia hoitaa kotona prosentti väestöstä kuin vaikkapa 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kela-taksi. Hakee asiakkaan sisältä ja toimittaa perille. Samoin hakee asiakkaan vaikka vuodeosastolta, auttaa taksiin ja huolehtii asiakkaan kotiovesta sisään.
Onko tosiaan noin? Meille sanottiin, etteivät hae sisältä vaan pitää tulla pihaan.
Äitini liikuntakyky on hävinnyt niin ettei pääse ilman auttajaa edes ovesta ulos. Yleensä siinä menee vähintään 10 minuuttia että hänet saadaan sisältä autoon. Autoa ei saa pihassa aivan oven viereen. Epäilen vahvasti, ettei kelataksit sellaiseen rupea.
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Äiti on valinnut tehdä lapsia, lapsi ei ole valinnut syntyä.
Lisäksi 10 lasta hoitaa vähemmällä vaivalla kuin yhden dementin. Lapset oppivat ja kehittyvät kaiken aikaa, mitä on ilo seurata, kun dementti vaan taantuu.
Normaalilla järjellä varustettu ihminen EI vertaa lapsen ja vanhuksen hoitamista toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kela-taksi. Hakee asiakkaan sisältä ja toimittaa perille. Samoin hakee asiakkaan vaikka vuodeosastolta, auttaa taksiin ja huolehtii asiakkaan kotiovesta sisään.
Onko tosiaan noin? Meille sanottiin, etteivät hae sisältä vaan pitää tulla pihaan.
Äitini liikuntakyky on hävinnyt niin ettei pääse ilman auttajaa edes ovesta ulos. Yleensä siinä menee vähintään 10 minuuttia että hänet saadaan sisältä autoon. Autoa ei saa pihassa aivan oven viereen. Epäilen vahvasti, ettei kelataksit sellaiseen rupea.
Ehkä saattaa riippua paikkakunnastakin, mutta ainakin täällä Vantaalla vielä kuukausi sitten oli noin, kun olin hakemassa äitini Peijaksesta kotiin. Mä en siis pystynyt taluttamaan äitiäni, mutta taksikuski tuli hakemaan sieltä päivystyksestä sisältä äidin ja talutti äitini vanhempieni kotiovesta sisään. Jos mä en olisi ollut mukana, samalla tavalla ne olisi hoitaneet äidin siinäkin tapauksessa. Ja tämäkin keikka oli sellainen, ettei se taksi mahtunut lumikinosten takia vanhempieni asunnon eteen vaan piti tuolta vähän kauempaa parkkipaikalta kävellä.
Voi herraisä tätä "keskustelua", jotain rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Äiti on valinnut tehdä lapsia, lapsi ei ole valinnut syntyä.
Lisäksi 10 lasta hoitaa vähemmällä vaivalla kuin yhden dementin. Lapset oppivat ja kehittyvät kaiken aikaa, mitä on ilo seurata, kun dementti vaan taantuu.
Normaalilla järjellä varustettu ihminen EI vertaa lapsen ja vanhuksen hoitamista toisiinsa.
Näitä kommentteja kun täällä lukee, niin en voi kuin ihmetellä miten kylmäksi maailma on muuttunut.
Kaikki me vanhenemme, emme ehkä sitä ymmärrä ajatella kun olemme vielä nuoria ja hyväkuntoisia.
Itse en jättäisi koskaan, en koskaan omia rakastavia vanhempiani oman onnensa nojaan. Enkä jättänytkään ja siitä olen tänä päivänä kiitollinen,vaikka raskastahan ne vuodet olivat , työ ja murrosikäisen lasten ohella.
Jos ei muuten voi auttaa, niin rahalla saa apua.
Vierailija kirjoitti:
Fyssari, vaihdoit varmaan hommasi energia/ hengellä parantajaksi?
Työelämästä ehkä myös vähän liian valoisat kuvat. Että voi valita mitä tekee.
Voin kertoa että pahimmat kivut ovat silloin kun nivelrustot lähtevät kulumaan. En ome kipuherkkä enkä olemattomia kipuja tunne.
Tein fyysisen työpäivän jaloillani liikkuen, yöt oli tuskaa, polvea piti asetella tyynyin ettei se esim päässyt liian suoraksi. Uskon itselläni olleen hyvät lihakset työstä ja vapaa- ajasta johtuen. Lapsuuden haravoinnit, vedenkannot, kasvimaakykkimiset ym. Taustalla.
Nyt kun kulumat on täydelliset, ei särkyjä ole, vain rasituksen jälkeen ja liikkeelle lähtiessä. Joku kyykistys tms voi tehdä tuskaisen liikekivun.
Mutta kiitos kun kerroit vaivani olevsn ihan omaa syytäni ja kuviteltu. Meillä on sukuvikana nämä nivelvaivat. Onneksi niin, ei muistisairauks
Ei, olen tätä nykyä KTM ja KHT. Tunnen kyllä yhden ekonomin, joka vaihtoi reikihoitajaksi.
Minä puhun ihan vaan tutkitusta tiedosta. Kokemasi kärsimys on epäilemättä erittäin todellista, mutta voit silti olla väärässä sen syystä.
Se, että puhut olemattomasta kivusta, kertoo enemmän sinusta, kuin minusta. Kipu on aina olemassa, jos ihminen sitä sanoo tuntevansa. Koska silloin on aivojen kipualueet aktivoituneet. MIKSI ne ovat aktivoituneet, on sitten kokonaan toinen asia.
En myöskään missään sanonut, että vaiva olisi omaa syytä, tai kuviteltu. Olet kovin puolustuskannalla.
Mitä alanvaihtoon tulee, minun kuplassani melkein jokainen on vaihtanut alaa vähintään kerran. Joskus on palattu vanhalle alalle jos uusi ei miellytä, tai sitten menty kolmannelle. Tämä on näitä vauviksen rajoittavia uskomuksia, että alan vaihtaminen olisi jotenkin vaikeaa.
-fyssari-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kela-taksi. Hakee asiakkaan sisältä ja toimittaa perille. Samoin hakee asiakkaan vaikka vuodeosastolta, auttaa taksiin ja huolehtii asiakkaan kotiovesta sisään.
Onko tosiaan noin? Meille sanottiin, etteivät hae sisältä vaan pitää tulla pihaan.
Äitini liikuntakyky on hävinnyt niin ettei pääse ilman auttajaa edes ovesta ulos. Yleensä siinä menee vähintään 10 minuuttia että hänet saadaan sisältä autoon. Autoa ei saa pihassa aivan oven viereen. Epäilen vahvasti, ettei kelataksit sellaiseen rupea.
Ehkä saattaa riippua paikkakunnastakin, mutta ainakin täällä Vantaalla vielä kuukausi sitten oli noin, kun olin hakemassa äitini Peijaksesta kotiin. Mä en siis pystynyt taluttamaan äitiäni, mutta taksikuski tuli hakemaan
Ehkä tässä tosiaan on paikkakuntakohtaisia eroja. Tosin en usko, että kelataksista on meille apua. Tuskin se kelataksin kuski alkaisi odottaa sen 10-15 min kun äitini "kävelee" rollaattorin kanssa sen 5 m matkan autoon tai vaihtoehtoisesti auttaisi hänet pyörätuoliin missä siinäkin kestää aina minuuttitolkulla, että edes pääsee koko tuoliin tai pois sieltä. Johan tuossa viivästyisi koko taksin kulku kun siinähän voi olla muitakin matkustajia.
Olen 74 ja sanonut hyvin selvästi,että niin kauan kuin pärjään yksin kotona, haluan asua omassa asunnossani. Kun tulee hetki,etten pärjää omillani,sitten ulkopuolista apua tai johonkin laitokseen. Olen edelleen sitä mieltä, että vanhempien kuuluu pitää huolta lapsistaan,kunnes nämä täysi-ikäisiä. Lapset hankittu omasta vapaasta tahdosta - siihen eivät lapset itse ole voineet vaikuttaa. Lapset huolehtivat omista lapsistaan - eivät vanhemmistaan. Yleensä tilanne vielä sellainen,että lapsilla n.k.ruuhkavuodet meneillään, kun omat vanhemmat alkavat rapistua. En voisi kuvitellakaan,että haluaisin rasittaa omia lapsiani minun asioilla - ihana saada seurata,kuinka hyvin he pärjäävät ja pitävät huolta omasta pesueestaan. Nautin tästä hetkestä ja kiitos,kun saan hoitaa piskuisia silloin tällöin,kun on akuutti tarve. Elämä on ihanaa näin. P.s. minulla tosi mukava miniä,jonka kanssa puhutaan suoraan. Hän tietää,että olen valmis hakemaan muksut hoidosta tarvittaessa etc ja minä tiedän, että voin pyytää apua,jos tarvis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Korjaan vähän:
Yksi äiti hoiti kymmenen lasta, omat vanhempansa sekä appivanhemmat. Näinhän sinä tarkoitit?
Mitäs jos äidillä on 12 lasta ja he päättävät hoitaa äidin niin, että äiti on aina kuukauden kerrallaan yhden lapsen luona ja sitten tulee vaihto? Haluaako äiti kiertää paikkakunnalta toiselle?
Jos pelkällä liikunnan mielihyvällä liikkuisi kai me kaikki 80 v juoksisimme vielä maratooneja. Keho vain tekee kepposensa, olkoon sitten laiskuutta tai mitä tahansa.
Toki ikätoverini hiihtää talvisin vielä paljon, samoilee soilla hillassa jne. Hänen työuransa kevyttä työtä, liikunta on sitten vapaa-ajan mieluinen toiminto hänelle. Hänellä taas muita huolia terveytensä kanssa kuin liikkumiseen.
Itse paljon pyöräilin, oli pakko lopettaa kun polvi alkoi temppuilla, mummopyörällä ei enää luottanut että jalka toimii kun pitää jarruttaa, polkeminen aiheutti kipua. Samoin pyörältä pois laskeutuminen ja siihen nouseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muissakin keskusteluissa sanonut : kotihoito on vitsi ja todella huono sellainen. Jo 10 vuotta sitten Helsinki harrasti samaa kuin ap kerrot. Kaikki mahdollinen ja mahdoton yritetään nakittaa omaiselle , jos sellainen on vähänkin kuvioissa . Meillä yritettiin jopa alenevassa polvessa ja pari kertaa oli pakko pyytää lasta ( aikuista kylläkin ) kun itse olin toisella puolella Suomea. Kotihoito ihan itsekin ehdotti, että voiskohan lapdenlapsi sitten - tässä vaiheessa keitti kunnolla.
Ymmärrän , että on kiire henkilöstö vajetta jne.Mutta ei herran pieksut ole kohtuullista , että se omainen tekee 3 duunia ( päivätyö, oma perhe, vanhemman hoito ) , pelkää joka ikistä puhelinsoittoa ja sitä hetkeä kun oma pää pettää eikä enää vaan jaksa
Fyssari kirjoittaa asiaa. Mun 75-v. anopille on annettu jumppaohjeita jatkuvalla syötöllä, mutta sanoi mulle suoraan ettei viitsi tehdä niitä. Sitten valittaa vaivojaan niin ettei sitä jaksa enää kuunnella. Lääkkeitäkään eivät enää kirjoita kun pitäisi kuntoilla edes hiukan, mutta ei. Vaikea tilanne meille omaisillekin, tuntuu että kiusallaan ei halua tehdä mitään. Kun suoraankin sanoo, ettei viitsi ja laiskottaa kun pitäisi jumpata. Minua alkaa kohta laiskottaa kun pitäisi hänen asioitaan hoidella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Iso osa tekonivelleikkauksista on turhia. Asiaa on tutkittu tekemällä ihmisille nukutuksessa leikkausviilto ja väittämällä, että nivel on vaihdettu. Lopputulos on sama kuin niillä, joilta nivel on oikeasti vaihdettu. Olon koheneminen niillä, joilla se kohenee (ne leikkauksetkaan ei auta läheskään kaikkia) johtuu siitä, että tilanne ensin ikään kuin nollataan levolla (koska leikkaushaavankin takia täytyy liikehtiä varovaisemmin) ja sen jälkeen KUNTOUTETAAN."
En kyllä oikein usko tuota. Kyllä sen kivusta erottaa onko kyseessä lihashaavan vai luuleikkauksen aiheuttama kipu. Johan tuollainen tutkimus on epäeettinen. Kas kun samassa sairaalassa ei tutkita sädehoitoa syöpäsairaisiin niin, että osa porukasta saa sädehoitoa ja osalle vain väitetään niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Äiti on valinnut tehdä lapsia, lapsi ei ole valinnut syntyä.
Lisäksi 10 lasta hoitaa vähemmällä vaivalla kuin yhden dementin. Lapset oppivat ja kehittyvät kaiken aikaa, mitä on ilo seurata, kun dementti vaan taantuu.
Normaalilla järjellä varustettu ihminen EI vertaa lapsen ja vanhuksen hoitamista toisiinsa.
Näitä kommentteja kun täällä lukee, niin en voi kuin ihmetellä miten kylmäksi maailma on muuttunut.
Kaikki me vanhenemme, emme ehkä sitä ymmärrä ajatella kun olemme vielä nuoria ja hyväkuntoisia.
Itse en jättäisi koskaan, en koskaan omia rakastavia vanhempiani oman onnensa nojaan. Enkä jättänytkään ja siitä olen tänä päivänä kiitollinen,vaikka raskastahan ne vuodet olivat , työ ja
Ymmärrän pointtisi, mutta sun vanhempasi eivät tainneetkaan tarvita 24/7 vahtimista? Pystyit käymään jopa töissä ja murrosikäiset lapsesi olivat koulussa eivätkä vahtimassa äitiäsi/isääsi sen aikaa, kun sinä olit töissä? Sun ei tainnut tarvita juosta kesken työpäivän tai aamuyöllä etsimään vähissä vaatteissa ulko-ovesta pakkaseen lähtenyttä vanhempaasi? Kirjoitin jo yhteen aiempaan kommenttiini, että vanhuksiakaan ei pitäisi vertailla. Toiset ovat helpompia hoidettavia kuin toiset.
Mä olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen, kun vanhempani vihdoin suostuivat ottamaan ulkopuolisen avun vastaan. Mä saan taas tehdä työpäiväni rauhassa ja nukkua öisin. Voin myös lähteä vaikka kauppakeskukseen tai tapaamaan ystäviäni. Olen vuoden tauon jälkeen päässyt jopa lääkäriin hoidattamaan omia sairauksiani, jotka ovat vuoden päivät olleet hoitamatta. Tämä ei suinkaan tarkoita, että en olisi millään tavalla apuna vanhemmilleni. Tänään, kun lähden viemään koiran ulos, käyn taas viemässä vanhempieni postit heille ja jos heillä sattuu olemaan roskia vietävänä ulos, niin vien ne samalla. Syy, miksi olen tyytyväinen on se, ettei mun enää tarvitse olla 24/7 hälytysvalmiudessa. Mä pystyn taas illalla nukahtamaan, koska en koko ajan odota puhelimen soivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyssari, vaihdoit varmaan hommasi energia/ hengellä parantajaksi?
Työelämästä ehkä myös vähän liian valoisat kuvat. Että voi valita mitä tekee.
Voin kertoa että pahimmat kivut ovat silloin kun nivelrustot lähtevät kulumaan. En ome kipuherkkä enkä olemattomia kipuja tunne.
Tein fyysisen työpäivän jaloillani liikkuen, yöt oli tuskaa, polvea piti asetella tyynyin ettei se esim päässyt liian suoraksi. Uskon itselläni olleen hyvät lihakset työstä ja vapaa- ajasta johtuen. Lapsuuden haravoinnit, vedenkannot, kasvimaakykkimiset ym. Taustalla.
Nyt kun kulumat on täydelliset, ei särkyjä ole, vain rasituksen jälkeen ja liikkeelle lähtiessä. Joku kyykistys tms voi tehdä tuskaisen liikekivun.
Mutta kiitos kun kerroit vaivani olevsn ihan omaa syytäni ja kuviteltu. Meillä on sukuvikana nämä nive
Ihan helppoahan se esimerkiksi kansakoulun käyneelle pakkaajalle 90-luvulla kun teollusuustyöt ratkaisevasti vähenivät, silloiselle viiskymppiselle.
Jokainen me katsomme omasta kuplastamme, joku elää maailmassa jossa opiskellaan useita amk/yliopisto-ammatteja koskei toimeentulosta ole huolta ja mikään ei tunnu omalta.
Joku kuplassa jossa ei haihatella, perheen vakaa toimeentulo ja lasten saaminen aikuisiksi ja heidän opintojensa tukeminen tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
"Iso osa tekonivelleikkauksista on turhia. Asiaa on tutkittu tekemällä ihmisille nukutuksessa leikkausviilto ja väittämällä, että nivel on vaihdettu. Lopputulos on sama kuin niillä, joilta nivel on oikeasti vaihdettu. Olon koheneminen niillä, joilla se kohenee (ne leikkauksetkaan ei auta läheskään kaikkia) johtuu siitä, että tilanne ensin ikään kuin nollataan levolla (koska leikkaushaavankin takia täytyy liikehtiä varovaisemmin) ja sen jälkeen KUNTOUTETAAN."
En kyllä oikein usko tuota. Kyllä sen kivusta erottaa onko kyseessä lihashaavan vai luuleikkauksen aiheuttama kipu. Johan tuollainen tutkimus on epäeettinen. Kas kun samassa sairaalassa ei tutkita sädehoitoa syöpäsairaisiin niin, että osa porukasta saa sädehoitoa ja osalle vain väitetään niin.
Potilaat tietysti suostuivat tuohon, että tehdään joko oikea leikkaus tai plasebo. Niin kaikki lääkkeetkin testataan lopuksi.
Kerrotko vielä, miten tunnet kipua luussa, missä ei kipuhermoja ole?
Te ihmiset olette niin kovin rakastuneita kipuunne. Taitaa olla isokin osa identiteettiä? Muuten ei saa huomioita?
Vierailija kirjoitti:
"Iso osa tekonivelleikkauksista on turhia. Asiaa on tutkittu tekemällä ihmisille nukutuksessa leikkausviilto ja väittämällä, että nivel on vaihdettu. Lopputulos on sama kuin niillä, joilta nivel on oikeasti vaihdettu. Olon koheneminen niillä, joilla se kohenee (ne leikkauksetkaan ei auta läheskään kaikkia) johtuu siitä, että tilanne ensin ikään kuin nollataan levolla (koska leikkaushaavankin takia täytyy liikehtiä varovaisemmin) ja sen jälkeen KUNTOUTETAAN."
En kyllä oikein usko tuota. Kyllä sen kivusta erottaa onko kyseessä lihashaavan vai luuleikkauksen aiheuttama kipu. Johan tuollainen tutkimus on epäeettinen. Kas kun samassa sairaalassa ei tutkita sädehoitoa syöpäsairaisiin niin, että osa porukasta saa sädehoitoa ja osalle vain väitetään niin.
Nuo on noita käsilläparantajien juttuja. Mikäs Nordin se on, sairaus on korvien välissä, meditointi parantaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä erikoinen suhde. Minulle oli selvää hoitaa äidin asioita hänen viimeisinä vuosinaan. Lapsen ja vanhemman roolit muuttuvat toisiinsa nähden vuosien vieriessä, yllättävää, että se ei ole tullut sinulle mieleen ennen tätä.
Vinkkinä: se tapahtuu kaikille, jos ei vanhempaa kuolo korjaa vähintään viisikymppisenä. Parempi totuttautua siihen asiaan mahdollisimman nuorena.
Johan nyt toki sitä ottaa palkattomia vapaita alvariinsa että voi kiikuttaa vanhempiaan lääkärillä ja muualla. Ja oman työn ja perheen lisäksi sitä hyppää sadan kilometrin päässä jatkuvalla syötöllä avittamassa. Älä jaksa trollata.
Tähän on olemassa kyllä ratkaisut esim. ottaa vanhemman luokseen asumaan tai muuttaa vanhempansa
itsensä kanssa samalle paikkakunnalle, jos ei saman katon alle mahduta..
Ei tarvitse ajella satoja kilometrejä. On myös mahdollisuus mikäli omaisuutta on niin lyöpi sen rahaksi ja
ostaa vanhemalle näillä rahoilla sitä palvelua...Mutta soon vaikiampi juttu, kun sulaapi ne perinnöt..
Millä sitä sitten mällätään ku vanhemmasta aika jääpi, jos ne on tuhlattu sen hoitoon.
Kyllä sitä vain saatettiin olla töistä pois ennenaikana ja kuskata vanhempia ja mahduttiin saman katon alle asumaankin.
Mutta mistäpä asiasta ei tänä päivänä ongelmaa saataisi aikaan...
Ennen sanottiin jotta, jos on halua keksii ratkaisut ja taas jos halua ratkaisuun ei ole keksii selitykset.
Fyssari, vaihdoit varmaan hommasi energia/ hengellä parantajaksi?
Työelämästä ehkä myös vähän liian valoisat kuvat. Että voi valita mitä tekee.
Voin kertoa että pahimmat kivut ovat silloin kun nivelrustot lähtevät kulumaan. En ome kipuherkkä enkä olemattomia kipuja tunne.
Tein fyysisen työpäivän jaloillani liikkuen, yöt oli tuskaa, polvea piti asetella tyynyin ettei se esim päässyt liian suoraksi. Uskon itselläni olleen hyvät lihakset työstä ja vapaa- ajasta johtuen. Lapsuuden haravoinnit, vedenkannot, kasvimaakykkimiset ym. Taustalla.
Nyt kun kulumat on täydelliset, ei särkyjä ole, vain rasituksen jälkeen ja liikkeelle lähtiessä. Joku kyykistys tms voi tehdä tuskaisen liikekivun.
Mutta kiitos kun kerroit vaivani olevsn ihan omaa syytäni ja kuviteltu. Meillä on sukuvikana nämä nivelvaivat. Onneksi niin, ei muistisairauksia.