Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?

Niin, suurperhe asui lähtökohtaisesti maaseudulla, missä niin äiti kuin isäkin olivat tilan töissä, eli enemmän tai vähemmän paikalla kaiket päivät.

Kotihoito ei tee saattokeikkoja asiakkaan kanssa lääkäriin tai pankkiin tms. Lääkäriajan voi tilata mutta mukaan ei lähde. Ei kuulu nykyisin kotihoidon töihin. Ohjeet tulee ylemmältä taholta. Kannattaa lisätä kotihoidon käyntejä jos ei kerta tai pari viikossa riitä. Tai palkata yksityinen hoitaja jonka kanssa käy lääkärissä. Kotihoidon työt on nykyisin hyvin rajoitettuja mitä saa tehdä ja mitä ei. Hoitajia on liian vähän ja hoidettavia liian paljon. Olen itse kotihoidossa töissä ja usein surettaa kuinka pikaisia käynnit ovat huonokuntoistenkin asiakkaiden kohdalla. Mutta kun määräykset tulee ylhäältä ei asialle mitään mahda. Uusia asiakkaita otetaan jatkuvasti ja entisiltä vähennetään käyntiaikaa vaikka pitäisi päinvastoin lisätä. 

Näinhän se on että kehitys maassakin läheiset huolehtivat vanhuksistaan, meillä onnellisessa

maassa kaikki haluavat ulkoistaa avunannon.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ratkaisu monisukupolvinen suurperhe. Eikös joskus muinoin monta eri sukupolvea elänyt samassa pihapiirissä ja kulttuuriin kuului omaisista huolehtiminen. Tosin nyt on aika eri. Vaikea toteuttaa nyt. Ehkä joku amish-, hutteriitti tai mennoniittiyhteisö onnistuisi tässä. En tiedä.

Tuo voisi olla vaikea toteuttaa nykyaikana Suomessa. Työikäisen edellytetään olevan töissä tai ainakin hakevan töitä ja ottavan sellaisen vastaan, jos työpaikan saa. Työnantajlla on lakisääteinen velvollisuus antaa vapaata lasten sairastuessa ja myös joissain muissa läheistä koskevissa tilanteissa, mutta noi läheisiä koskevat tilanteet tarkoittaa vain tilapäistä poissaoloa, jotta asiat järjestetään siten, ettei vapaata enää tarvita. Se ei tarkoita, että voi vuosikausia useamman kerran viikossa olla muutaman tunnin kerrallaan tai koko päivän pois töistä, kun pitää kipaista kotikommuuniin auttamaan vanhusta milloin missäkin asiassa. Pahimmassa tapauksessa päivittäin lounasaikaan pitää huolehtia siitä, että vanhus saa lämmintä ruokaa ja lisäksi vielä syö sen ruokansa. Ja ottaa mahdolliset päivälääkkeensä. (Mun äitini on muuten nyt keksinyt, että "lääkkeet on humpuukia" ja isä alkaa olla taas pulassa ihan lääkkeiden antamisenkin osalta).



Meillä on myös vanhoilla ihmisillä oikeus asua siellä, missä haluavat. Ja se ei läheskään aina ole se paikkakunta, jossa vanhusten lapsilla ja lasten puolisoilla on työpaikat ja lapsenlapsilla koulut. Jotkut ovat tässäkin ketjussa jo kertoneet, ettei vanhus suostu muuttamaan lähemmäs lapsiaan, jolloin edes jonkinlainen auttaminen onnistuisi. 



Mä en tiedä, kuinka paljon silloin muinoin oli vanhuksia, jotka virtsasivat sänkyihinsä ja lastensa nojatuoleihin tai sohville. Kuinka moni tuhri itseänsä ulosteilla ja levitti sitä vaikkapa seiniin. Oliko silloin sellaisia vaippahousuja, joita vanhukset eivät kyenneet itse ottamaan pois jalastaan. No joo, sellaisia ei ollut. Muinoin tuo kaikki toimikin sen vuoksi, että elinikä oli lyhyempi ja sairaudet eivät olleet samalla tavalla parannettavissa/hoidettavissa kuin nykyisin. Vanhuksista saattoi olla apua ihan vaikka siinäkin, että he vahtivat, ettei tuli pääse sammumaan (sen sijaan, että olisivat huolimattomuuttaan sytytelleet tulipaloja). Vanhuksista oli siis näissä yhteisöissä aina edes jotain hyötyä ja yleensä kuolo korjasi ennenkuin ei enää ollut. 

Tähän hätään emme voi muuttaa Suomea suurperhekulttuuriksi. Ehkä toimivan yhteiskunnan luominen vaatii satoja vuosia. Onhan meillä tietysti malli, jossa koko yhteiskunta olisi yhtä epäitsekkäiden yksilöiden muodostamaa perhettä. Mutta tämä ei todellisuudessa toiminut ainakaan monikansallisessa Neuvostoliitossa.

Johtopäätös. Hyvä ihmisystävällinen yhteiskunta muodostuu saman kulttuurin ja biologisen etnisyyden omaavista ihmistä. Tässä oltiin onnistua vähäväkisissä Pohjoismaissa. Mutta nyt Ruotsissa ollaan epäonnistumassa.

Vähäväkisissä, hyvin toimeentulevissa Pohjoismaissa, joissa huoltosuhde oli kunnossa. Se on se ykkösjuttu, ei niinkään kulttuuri ja etnisyys.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on että kehitys maassakin läheiset huolehtivat vanhuksistaan, meillä onnellisessa

maassa kaikki haluavat ulkoistaa avunannon.

Niin, läheiset eli naiset. Millä he elää, kun naisten pitää olla kotona huolehtimassa lapsista ja vanhuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ratkaisu monisukupolvinen suurperhe. Eikös joskus muinoin monta eri sukupolvea elänyt samassa pihapiirissä ja kulttuuriin kuului omaisista huolehtiminen. Tosin nyt on aika eri. Vaikea toteuttaa nyt. Ehkä joku amish-, hutteriitti tai mennoniittiyhteisö onnistuisi tässä. En tiedä.

Aikuiset on töissä ja lapset koulussa, joten yksin ne vanhukset joutuvat silti päivät viettämään. Kaikkien pitää saada nukkua yöt, että jaksaa. Muistisairaita ei kukaan jaksa hoitaa omien töiden ohella.

 

Suurperhe toiminee vain sille sopivissa olosuhteissa.  Elämme nyt jonkinlaista yksilöllisyyden aikaa, jossa suurperheen tehtäviä on siirretty yhteiskunnalle. 

"Suurperheissä työn tulokset ja siitä saatavat ansiot olivat perheen, eivät yksilön omaisuutta. Suvulla ja perheellä oli suuri

Usein niissä viime vuosisadan alun suurperheissä ja sukuyhteisöissä elanto saatiin omasta maasta. Siellä tehtiiin töitä ja koko sato saatiin suvun käyttöön. Nykyisin ihmiset ovat enimmäkseen palkansaajia eivät saa edes oman työnsä tulosta kokonaan omaan käyttöönsä saatika sitten työkavereidensa tekemää tulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Apn kertomus kyllä vaikuttaa muistisairaudelta vaikka kieltää sen.  Esim tuo että lääkkeissä tarvitsee apua ja ei osaa tilailla aikoja itselleen jne

Eipä välttämättä. Taustalla voi olla myös muita seikkoja, jotka vaikuttavat toimintakykyä alentavasti. Tästä esimerkkinä vaikkapa kroonistunut masennus ja neurologiset sairaudet.

Yksityiset vanhustenhoitopalvelut tarjoavat saattoapua minne milloinkin tarvitaan. Tämän olen laatikkoon tulleista esitteistä lukenut. Etsi Googlesta tiedot ja ota yhteyttä. On vanhuksellekin kivampi lähteä hyväntuulisen ammattilaisen kanssa kuin vaivata perheenjäseniä, joilla on omat kiireensä. 

Mieluummin käyn hoitamassa pitkän ja raskaan elämän eläneen äitini asioita, kuin kotona odottavan miehen ja lasten taloutta. Poissaollessani tappelevat pitkästyneinä, kuka saa suurimman tv:n ruudun käyttöönsä. Mihinkään muuhun ei ole aikaa riittänyt. Aikani riittäisi äidille, mikäli omassa kodissani ei olisi entisaikojen avioliiton työnjakoa ja amerikkalaisten teinisarjojen huolettoman opiskelijaelämän ihannoivia jäseniä.

Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä. 

Ap, hanki äidillesi virallinen edunvalvoja, jos hän ei enää pysty itse asioitaan hoitamaan. ÄLÄ rupea itse edunvalvojaksi, se on matkan takaa raskasta.

Muista myös, että ihmisen velvollisuudet menee siinä järjestyksessä, että

1. Sinä itse. Jos et itse pidä huolta itsestäsi, ei pidä kukaan muukaan.

2. Lapsesi, jotka olet omasta tahdostasi saattanut maailmaan.

3. Puolisosi, jota olet luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.

4. Vanhemmat enintään neljännellä sijalla. Meitä toki käsketään Sanassa kunnioittamaan vanhempiamme, mutta Jeesuskin käski panemaan aviopuolison vanhempien edelle: "Mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa....jne".

Missään tapauksessa velvollisuutesi ei siis ole hoitaa äitiäsi niin, että perhe-elämä häiriintyy, ja pyydän että et tekisikään sitä. Olen itse isovanhempien vanhuuden alttarille uhrattu lapsi (tai silloin teini), ja voin kertoa, että ei ole kovin herkkua elämä kun äiti on koko ajan kiinni joko töissään tai vanhemmissaan ja vanhempien kuoltua sekoaa, koska hänelle tuli täytenä yllätyksenä että vanhat ihmiset kuolee, myös hänen viktoriaanisella pieteetillä palvotut vanhempansa.

Minä olin teini-iässä koulukiusattu ja masentunut ja minulla diagnosoitiin eräs pysyväissairaus. Äitini suhtautui kaikkeen tähän välinpitämättömästi, koska kaikki energiansa oli kiinni vanhemmissaan. Itse asiassa tajusin vasta aikuisena että tosiaan OLIN kiusattu ja masentunut, koska kun yritin äidille puhua, hän sanoi vaan, että "kaikilla on välillä tuollaista mutta me ollaan selviytyjiä". Mistä päättelin että elämä sitten kai vaan on paskaa ja yritin kaikin voimin salata että olen itse niin huono, että tämä ihan tavallinen elämä on minulle niin vaikeaa.

Teinitkin tarvitsevat vanhempiaan, joten älä sinä ap tee äitini virhettä.

Minun on muuten todella vaikea suhtautua äitini vanhuuteen juuri tuon asenteen takia. Ensin kyse oli aina siskostani ja äidin riidoista sen kanssa. Kun se muutti pois kotoa, kaikki pyöri äidinpuoleisten isovanhempien ympärillä, ja äidin työn. Sitten kaikki pyöri äidin surun ympärillä, vuosia. Muutin pois kotoa. 20 vuotta yritin, että meillä voisi olla normaalit välit, ja sitten yhtäkkiä tajusin että äiti on vanha ja se juna meni jo. Koska nyt kaikki pyörii äidin vanhuuden ympärillä, sen kuka on sairas ja kuollut ja mitä se ärsyttävä serkku onkaan tehnyt, joka on ollut äidin verivihollinen 55 vuotta.

Rakastan äitiäni, ja olemme silti jotenkin ventovieraita.

Vierailija kirjoitti:

Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä. 

Valtaosalla tällä hetkellä elossa olevista vanhuksista ei ole ollut 10:ntä lasta. Suurten ikäluokkienkin vanhemmat ovat jo pääsääntöisesti mullan alla. 

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei tee saattokeikkoja asiakkaan kanssa lääkäriin tai pankkiin tms. Lääkäriajan voi tilata mutta mukaan ei lähde. Ei kuulu nykyisin kotihoidon töihin. Ohjeet tulee ylemmältä taholta. Kannattaa lisätä kotihoidon käyntejä jos ei kerta tai pari viikossa riitä. Tai palkata yksityinen hoitaja jonka kanssa käy lääkärissä. Kotihoidon työt on nykyisin hyvin rajoitettuja mitä saa tehdä ja mitä ei. Hoitajia on liian vähän ja hoidettavia liian paljon. Olen itse kotihoidossa töissä ja usein surettaa kuinka pikaisia käynnit ovat huonokuntoistenkin asiakkaiden kohdalla. Mutta kun määräykset tulee ylhäältä ei asialle mitään mahda. Uusia asiakkaita otetaan jatkuvasti ja entisiltä vähennetään käyntiaikaa vaikka pitäisi päinvastoin lisätä. 

Entä ne vanhukset, joilla ei ole esim. lapsia viemässä lääkäriin tai hankkimassa yksityistä palvelua? He istuvat kotona sairauksineen kunnes kuolevat niihin? 

Vierailija kirjoitti:

Yksityiset vanhustenhoitopalvelut tarjoavat saattoapua minne milloinkin tarvitaan. Tämän olen laatikkoon tulleista esitteistä lukenut. Etsi Googlesta tiedot ja ota yhteyttä. On vanhuksellekin kivampi lähteä hyväntuulisen ammattilaisen kanssa kuin vaivata perheenjäseniä, joilla on omat kiireensä. 

Näin on. Mun vanhemmat ostaa nykyisin palvelut yksityiseltä hoivapalveluyrityksellä. Äiti on jo vuosia käynyt 2 kertaa vuodessa yksityislääkärillä. Ihan vaan siksi, että jos löytyy jotain, hoidetaan ajoissa. Näihin käynteihin liittyy aina tietyt labrat, joihin siskoni on sitten aina kuskannut äidin autolla. Isäni ilahtui, kun hänelle selvisi, että kunhan vaan on lääkärin lähete niihin labroihin, niin tuolta hoivapalveluyrityksestä tulee sairaanhoitaja kotiin ottamaan verinäytteet ja toimittaa ne labraan. Siskoni ei tarvitse enää kuskata äitiä autolla verikokeisiin. Ja samasta paikasta saa myös saattoavun lääkäriin tai minne nyt tarvitseekaan mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei tee saattokeikkoja asiakkaan kanssa lääkäriin tai pankkiin tms. Lääkäriajan voi tilata mutta mukaan ei lähde. Ei kuulu nykyisin kotihoidon töihin. Ohjeet tulee ylemmältä taholta. Kannattaa lisätä kotihoidon käyntejä jos ei kerta tai pari viikossa riitä. Tai palkata yksityinen hoitaja jonka kanssa käy lääkärissä. Kotihoidon työt on nykyisin hyvin rajoitettuja mitä saa tehdä ja mitä ei. Hoitajia on liian vähän ja hoidettavia liian paljon. Olen itse kotihoidossa töissä ja usein surettaa kuinka pikaisia käynnit ovat huonokuntoistenkin asiakkaiden kohdalla. Mutta kun määräykset tulee ylhäältä ei asialle mitään mahda. Uusia asiakkaita otetaan jatkuvasti ja entisiltä vähennetään käyntiaikaa vaikka pitäisi päinvastoin lisätä. 

 

Entä ne vanhukset, joilla ei ole esim. lapsia viemässä lääkäriin tai hankkimassa yksityistä pal

Kela-taksi. Hakee asiakkaan sisältä ja toimittaa perille. Samoin hakee asiakkaan vaikka vuodeosastolta, auttaa taksiin ja huolehtii asiakkaan kotiovesta sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jo viiskymppisille vaihdetaan niveliä, tehdään nivelleikkauksia?   Julkisuuden ihmisillekin monille.

Fysioterapeutti kommentissaan  syyttää vanhuksia kun vanhana tulee kulumia.

Tiedän 50-kiloisen vanhuksen joka pakkaajana kiersi pöytää keräten pakkauksen työuransa.   Eläkkeellä vaihdettiin lonkka.

Iso osa tekonivelleikkauksista on turhia. Asiaa on tutkittu tekemällä ihmisille nukutuksessa leikkausviilto ja väittämällä, että nivel on vaihdettu. Lopputulos on sama kuin niillä, joilta nivel on oikeasti vaihdettu. Olon koheneminen niillä, joilla se kohenee (ne leikkauksetkaan ei auta läheskään kaikkia) johtuu siitä, että tilanne ensin ikään kuin nollataan levolla (koska leikkaushaavankin takia täytyy liikehtiä varovaisemmin) ja sen jälkeen KUNTOUTETAAN.

Väitän, että puolet tekonivelleikatuista saisi saman avun ihan vaan sillä, että kävisivät läpi tuon muun leikkausprotokollan ilman mitään leikkausta.

Se, että anestesia rentouttaa täydellisesti kaikki syvätkin lihakset, auttaa myös. Iso osa kaikenlaisista kivuista nimittäin johtuu siitä, että kehon pienet tukilihakset on krampissa ja kirkuu hapenpuutetta, tai aiheuttavat hermopinteen -tai sekä että.

Edelleen tutkitusti kuvantamisessa näkyvät muutokset nivelissä tai tukirangassa eivät korreloi edes etäisesti ihmisen kokemien kipujen kanssa. Ihmisellä voi olla hirvittävä kulumat eikä lainkaan kipua, tai pienet kulumat ja voooooiiii niin kamala ja kivulias nivelrikko. Toisin sanoen, kipu tulee ihan muualta kuin sieltä kulumasta.

Asia on eri, jos trauman seurauksena nivel on väärässä asennossa kuten joku kertoi esimerkin mummostaan. Tai esim. alaraaja merkittävästi toista lyhyempi. Silloin nivelkulmat voi olla niin kertakaikkisen väärät, että jotain täytyy tehdä, erittäinkin väärään asentoon parantuneen trauman jälkeen. Toisaalta, tiedän tapauksen jossa naiselle vaihdettiin molemmat polvet ja samalla korjattiin se, että toinen jalka oli lyhyempi (pantiin siis pidempi implantti siihen). Seuraksena melkoiset kivut,kun kroppa oli oppinut elämään sen eripituisuuden kanssa, ja leikkauksen jälkeen tietysti koko liikeketju vaihtoi asentoa.

Mitä esimerkkisi pakkaajaan tulee, yksipuoleinen toisteinen työ on tietysti aina kuormittavaa. Toki silloinkin suurin osa kivusta tulee lihaksista, ja sille voi tehdä paljonkin. Kuten vaikka vaihtaa työpaikkaa, tai vaihtaa kiertosuuntaa viikoittain -on huonoa työnjohtoa, jos mitään tuollaista ei tehdä.....

...jatkuu.... (entinen fyssari kirjoittaa)

.......fyssari jatkaa.....

Tunnen yhden miehen, jonka selässä on paha skolioosi ja lordoosi ja vähän korkkiruuviakin. Häneltä epäpätevämpi urheiluhieroja kielsi mm. taaksetaivutukset, koska kuvien perusteella pelkäsi okahaarakkeiden murtuvan. Selkään jouduttiin antamaan kipupiikkejäkin välillä, toinen puoli oli aivan tunnoton ja hermotusta ei ensinkään ja lihaksissa myös silminnähtävä ero, toinen puoli normaali, toinen hyvin heikosti kehittynyt.

No, mies lopetti toispuolisen työnsä ja alkoi harrastaa painia. 20 vuotta myöhemmin selkä (ja mies) on huippukunnossa sekä ikäisekseen, että melkein keneksi hyvänsä. Selkäänkään ei ole enää sattunut, vaikka epäilemättä kuvissa näkyisi edelleen lordoosi, skolioosi ja korkkiruuvi.

Kuvantaminen on oikeasti tehnyt niin paljon hallaa ihmisille, että oksat pois, jos kohta hyvääkin. Kun kuvissa on näkynyt jotain, lääkäritkin aivan liian usein ajattelevat että peruuttamaton vahinko, edessä kipua ja lopulta leikkaus. Fiksuimmat lääkärit onneksi tietävät, että hyvä lihaskunto ja -tasapaino pelastaa melkein miten "huonot" luut ja nivelet hyvänsä. Mutta sitten potilas ei tahdo uskoa, koska onhan se nyt hienompaa päästä kalliiseen leikkaukseen kuin vain jumpata.

Tämä meidän tomumaja on oikeasti aivan ihmeellinen kapine. Tietysti ennemmin tai myöhemmin tulee se viimeinen vaiva, mikä vie hautaan, mutta siihen saakka sillä on aivan mieletön halu voida hyvin. Se vaan tahtoo että pikkuisen autatte sitä.

Ja jos ette jaksa juuri nyt auttaa, lakatkaa edes tekemästä sitä, mikä pahentaa asioita. Aloittakaa siitä, että heitätte pois kaikki ne kengät, joissa jalkanne ei huokaise helpotuksesta. Ja jos sinä huokaiset helpotuksesta riisuessasi liivisi, älkä käytä niitä enää vaan osta paremmat! Jos liivien riisuminen tuntuu suurelta helpotukselta, ne ilman muuta on sinulle vääränlaiset ja vaikuttaa sekä yläselän että rintakehän lihaksistoon, hengitykseen ja lymfakiertoon. -

entinen fysioterapeutti

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Sulle fysioterapeutti: Olet NIIIIN oikeassa. Moni tämän päivän vanhus on kuitenkin elänyt aikuisuutensa aikana, jolloin lääketiede on kehittynyt ihan valtavin harppauksin. Tästä on monelle - ei kaikille - syntynyt ajatus, että jos tulee jotain vaivaa, niin lääkäriin ja sitten saa lääkkeet tai leikkaukset. Tämä ei liity pelkästään tuohon, että ymmärtäisi pitää itsestään ja terveydestään huolta niin, että ainakaan niitä elintasosairauksia ei tulisi. Moni vanhus - tai vähintään omainen - haluaa, että lääketiede tekee ihan kaiken, jotta vanhus parennetaan. Oma isäni ei meinaa millään uskoa, ettei äitiä voida enää parantaa. Hän ei halua äitiä edes lyhytaikaisesti hoivakotiin (jotta isä saisi itse levätä), koska hänen mielestään hoivakodissa ei hoideta. Tällä hoitamisella isä siis tarkoittaa parantamista. 



Mulla on molemmissa polvissa tekonivelet. Mulla on nivelreuman lisäksi myös ostomalasia. A

Äitisi varmaan kuuluu siihen surulliseen ihmisryhmään, joka ei saa mitään mielihyvää liikunnasta. Minä olen myöhemmin tajunnut että olin tosi huono fysioterapeutti siksi, että en tajunnut tuollaisia ihmisiä olevankaan. Opinnoissa siitä ei puhuttu mitään (eikä silloin 25 vuotta sitten muutenkaan). Itse saan kaikesta kehoni liikuttamisesta suunnatonta mielihyvää, joten en vain tajunnut että toisille kaikki liike voi olla vaan plääh. Yritän ymmärtää asiaa sitä kautta, että onhan sitä aseksuaalejakin. Anyway en osannut motivoida potilaitani jumppaamaan, koska en tajunnut että ne tarvitsisivat sitä. Ajattelin että kun näytän liikkeet, niistä on HAUSKA tehdä niitä. Ei ollut.Tajusin asian vasta joskus kun olin vaihtanut jo hommia.

Tämä liikkumisesta nauttimattomuus on tosi huono juttu siksikin, että kaikki kehon toiminnot vähän nojaa siihen. Lymfakierto täydellisesti, suolisto toimii paremmin kuin liikkuu ja verenkierto myös. Moni vanhus on ummetuksella ja palelevainen ihan suotta. Mielenterveydestä nyt puhumattakaan.

Nykyään on kiinnostava tutkimusta saunomisen terveysvaikutuksista. Sillä voi saavuttaa samoja terveyshyötyjä kuin liikunnalla (joskin saunan ja liikunnan yhdistäminen on optimaalista). Mutta minusta tuntuu, että ei-liikkujat on tosi usein ei-saunojiakin.

Tämä nyt ei ap:ta auta lainkaan vaan on ihan ot.

-fyssari-