Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyssari, vaihdoit varmaan hommasi energia/ hengellä parantajaksi?
Työelämästä ehkä myös vähän liian valoisat kuvat. Että voi valita mitä tekee.
Voin kertoa että pahimmat kivut ovat silloin kun nivelrustot lähtevät kulumaan. En ome kipuherkkä enkä olemattomia kipuja tunne.
Tein fyysisen työpäivän jaloillani liikkuen, yöt oli tuskaa, polvea piti asetella tyynyin ettei se esim päässyt liian suoraksi. Uskon itselläni olleen hyvät lihakset työstä ja vapaa- ajasta johtuen. Lapsuuden haravoinnit, vedenkannot, kasvimaakykkimiset ym. Taustalla.
Nyt kun kulumat on täydelliset, ei särkyjä ole, vain rasituksen jälkeen ja liikkeelle lähtiessä. Joku kyykistys tms voi tehdä tuskaisen liikekivun.
Mutta kiitos kun kerroit vaivani olevsn ihan omaa syytäni j
Työn ja lasten ohessa voi ihan hyvin opiskella, tiesitkö sitä? Se on ihan normaalia elämää.
Siellä vasemman puolitason kuplassa ei näköjään ole mitään käsitystä siitä, miten paljon me ns. hyväosaiset oikeasti teemme sen eteen, että olemme siinä asemassa maailmassa, missä olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Potilaat tietysti suostuivat tuohon, että tehdään joko oikea leikkaus tai plasebo. Niin kaikki lääkkeetkin testataan lopuksi.
Kerrotko vielä, miten tunnet kipua luussa, missä ei kipuhermoja ole?
Te ihmiset olette niin kovin rakastuneita kipuunne. Taitaa olla isokin osa identiteettiä? Muuten ei saa huomioita?"
Minulle oli uusi tieto tuo, että luunmurtumatkin ovat kivuttomia. Miksi sitten varpaaseenkin sattuu, kun sen iskee ovenpieleen?
Minulla ei tietääkseni ole nivelongelmia, ainakaan vielä. Kipuja minulla ei ole, joten en ole rakastunut kipuun.
"Te ihmiset", mikäs se sinä olet? Avaruusolio? Ilkeä ja kärkäs ainakin olet.
"Työn ja lasten ohessa voi ihan hyvin opiskella, tiesitkö sitä? Se on ihan normaalia elämää.
Siellä vasemman puolitason kuplassa ei näköjään ole mitään käsitystä siitä, miten paljon me ns. hyväosaiset oikeasti teemme sen eteen, että olemme siinä asemassa maailmassa, missä olemme."
Opettele lainaamaan niin, että näkyy, mihin kommentoit. Nyt tuo sinun vastaus on käsittämätön höpinää.
Kela-taksissa ei taida olla muita matkustajia, mutta kaupungin kustantamassa asiointitaksissa voi olla. Ne ovat eri tarkoituksiin. Asiointitaksia käytetään muuhun kuin terveydenhuollon käynteihin, ja ne ovat joskus ihan tavallisia takseja, joskus taas isoja inva-takseja (riippuen ketä on kyydissä ja millaisin apuvälinen liikkeellä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyssari, vaihdoit varmaan hommasi energia/ hengellä parantajaksi?
Työelämästä ehkä myös vähän liian valoisat kuvat. Että voi valita mitä tekee.
Voin kertoa että pahimmat kivut ovat silloin kun nivelrustot lähtevät kulumaan. En ome kipuherkkä enkä olemattomia kipuja tunne.
Tein fyysisen työpäivän jaloillani liikkuen, yöt oli tuskaa, polvea piti asetella tyynyin ettei se esim päässyt liian suoraksi. Uskon itselläni olleen hyvät lihakset työstä ja vapaa- ajasta johtuen. Lapsuuden haravoinnit, vedenkannot, kasvimaakykkimiset ym. Taustalla.
Nyt kun kulumat on täydelliset, ei särkyjä ole, vain rasituksen jälkeen ja liikkeelle lähtiessä. Joku kyykistys tms voi tehdä tuskaisen liikekivun.
Mutta ki
Joo , sieltä alkaa oikeen asenneongelmat tulla esiin. Teet kai aloituksia tyyliin: en halua seurustella puolison amis-sukulaisten kanssa, duunarit on kommunisteja, me akateemiset olemme parempia ihmisiä.
Sinulla on omat kuplasi, se on sinulle suotavaa. Minä omassani, jaksatko sallia sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virkamies-edunvalvojan hankkimista vanhukselle on täällä useaan otteeseen ehdoteltu. Onko jollakulla kokemusta miten tämä käytännössä toimii? Huolehtiiko tosiaan kaikesta tarpeellisesta? Tuleeko perusmaksun päälle lisäkuluja?
Vierailija kirjoitti:
"Työn ja lasten ohessa voi ihan hyvin opiskella, tiesitkö sitä? Se on ihan normaalia elämää.
Siellä vasemman puolitason kuplassa ei näköjään ole mitään käsitystä siitä, miten paljon me ns. hyväosaiset oikeasti teemme sen eteen, että olemme siinä asemassa maailmassa, missä olemme."
Opettele lainaamaan niin, että näkyy, mihin kommentoit. Nyt tuo sinun vastaus on käsittämätön höpinää.
Ei kauppakorkeassa opi keskustelusivua käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Iso osa tekonivelleikkauksista on turhia. Asiaa on tutkittu tekemällä ihmisille nukutuksessa leikkausviilto ja väittämällä, että nivel on vaihdettu. Lopputulos on sama kuin niillä, joilta nivel on oikeasti vaihdettu. Olon koheneminen niillä, joilla se kohenee (ne leikkauksetkaan ei auta läheskään kaikkia) johtuu siitä, että tilanne ensin ikään kuin nollataan levolla (koska leikkaushaavankin takia täytyy liikehtiä varovaisemmin) ja sen jälkeen KUNTOUTETAAN."
En kyllä oikein usko tuota. Kyllä sen kivusta erottaa onko kyseessä lihashaavan vai luuleikkauksen aiheuttama kipu. Johan tuollainen tutkimus on epäeettinen. Kas kun samassa sairaalassa ei tutkita sädehoitoa syöpäsairaisiin niin, että osa porukasta saa sädehoitoa ja osalle vain väitetään niin.
Nuo on noita käsilläparantajien ju
Voi tulla melkoinen järkytys, jos joskus menet kivunhoitoon erikoistuneelle klinikalle. Meditaatiota sielläkin opetetaan. Ihan siis niillä klinikoilla, jonne sinut lähetetään julkisesta terveydenhoidosta. Inhottavia nuo lääkärit kun seuraavat uusinta tutkimusta eivätkä vaan määrää opiaatteja!
Kipu on viime kädessä reaktio aivoissa, ja sinä niitä aivoja komennat. Tietenkään kaikkea kipua ei kannata "sammuttaa", koska kipu pitää meidät aika usein hengissä. Mutta kroonista kipua on aivan turha "kuunnella".
Meditaatio auttaa tutkitusti melkein kaikkeen siksi, että kiertäjähermo ja parasympaattinen hermosto aktivoituu ja stressitasot laskee. Joten ihminen pääsee tilaan, jossa elimistön on mahdollista toipua ja parantaa itseään -stressaantuneena kun mikään ei toimi kunnolla, ei edes ruoansulatus, ja jatkuva kipukin on kova stressi elimistölle, ellei sitä opi säätelemään. Varsinkin jos siihen on kovin rakastunut ja haluaa nähdä itsensä sairaana ja kipupotilaana.
Minusta on paljon hauskempaa nähdä itseni ihmisenä, joka on vastuussa ihan kaikesta elämässään, ja jolla on välineet hallita ruumistaan. Mutta ihan miten vaan.
Ja kyllä, minulla on useitakin sairauksia, jotka aiheuttavat kroonista kipua. Siksi tiedän, mitä kipupolilla tehdään.
En ole, mutta haluan hoitaa silti. Minulla on erinomainen suhde omaan vanhempaani enkä näe mitään syytä miksi en häntä hoitaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka huolehti sinusta kun olit pieni. Kuka antoi ns. eväät elämään. Narsisti tai psykopaatti ei koe minkäänlaista vastuuta läheisistään. Moraalinen vastuu kuuluu elämän kiertokulkuun. Ihmisyys on sitä, vahvempi heikompaa tukien.
Kehumatta itseäni, hoidin vanhempaani vuorotteluvapaan turvin. Läsnäolo lähes aina oli tarpeen. Ihmisenä opin suhteuttamaan asioita tuolloin. Hauras elämäkin voi olla kaunis. Kuoleman kohtaminen on tärkeää ja uskomattoman voimaannutta ja asioita suhteellistava asia.
Moralisoimatta ketään, älä tule kuitenkaan selittelemäänja hakemaan sääliä minulta kun et ollut vanhempiesi vierellä edes seurana vanhuudessa ollut.
Niin, tiedän sen kun yrittävät nakittaa omaisille, on esimerkki omasta takaa jossa ikääntyvä äitini käy hoitamassa kaupankäynnit ja muu asiointi kälynsä puolesta, eli veljensä vaimolla. Enoni on jo onneksi hoitokodissa, sitä ennen kotihoito (jonka sain järjestettyä tehtyäni useampi huoli-ilmoitus) kävi tätä miestä hoitamassa jotenkuten mutta ei vaimoa vaikka sillä on liikuntakyky mennyt (vaikka vailla diagnoosia sen suhteen) ja muisti kanssa. Viimeksi viime viikolla soitettiin tämän tädin sairaalakäynnistä äidilleni, satuin kuulemaan puhelun. Se oli hyvin outoa, sillä missään vaiheessa ei kysytty että mikä on äitini rooli tässä, hänet oli ilmeisesti merkitty lähiomaiseksi vaikka ei asu samalla paikkakunnalla (matkaa n 30 km) ja hän sanoi niin kuin pitääkin kaikki asiat, eli että avustaa mutta ei todellakaan ole mitenkään vastuussa tästä ihmisestä. Sairaanhoitaja puhelimessa voivotteli ja rupesi ohjeistamaan miten löytävät perille vastaanotolle, vaikka se oli turhaa. Sen sijaan ei vastannut toteamukseen mitä vaivoja tällä potilaalla on eikä ottanut kuuleviin korviinsa mitkä tämän tädin varsinaiset tarpeet ovat hoidan suhteen. Se on aivan pöyristyttävää. Huoli-ilmoitus on tehty, mutta koska täti, jolla ei siis oikein enää ymmärrä minkään päälle ja täysin muisti mennyt, sanoo "ei" kun hänelle tarjotaan kotiapua (sanoo ei kuin pikkulapsi ihan mihin vaan) niin se kotiapu ei järjesty. En ymmärrä miten voidaan pitää toimintakykyisenä sen suhteen että pystyy muka lausumaan mielipiteensä kun oikeasti mikään ei suju eikä ymmärrä tilannetta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi äitini on aloitekyvytön. Muisitestin läpäisi kuitenkin kun se tehtiin. Kauppa-asioita hoidin itse ennenkuin siirsin ne kaupungin kauppapalvelulle.
siksi hoidin kauppa-asiat kun äidin kaupassakäynnistä ei tullut mitään. Haahuili sinne tänne eikä osannut toimiakärkevästi. Karkkihyllylle vaan ensimmäisenä ja tärkeät ostokset jäi. Kun olin kaupassa mukana jouduin paimentamaan koko ajan. Tämä siis oli jo useamman vuoden näin. Mikä vie aloitekyvyn noin?
Ap.
Dementia,yksinäisyys. Oma äitini käyttäytyi suunnilleen samoin. Hän ei piitannut yhtään mistään, olisi ulkoistanut ihan kaiken toisille ja elellyt kuin emäntä konsanaan. Kaupasta osti lankaa,nuppineuloja ym millä ei enää tehnyt mitään. Mutta ruokaa ei ostanut. Muisti testissä sitten paljastui Alzheimer. Nyt edesmennyt, sairasti noin 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.
Ap.
Muuttakaa koko porukka isoon taloon. Äitisi eläkkeestä voit periä vuokraa, lapset voi viedä mummua lääkäriin. Miksi Suomessa ollaan niin itsekeskeisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka huolehti sinusta kun olit pieni. Kuka antoi ns. eväät elämään. Narsisti tai psykopaatti ei koe minkäänlaista vastuuta läheisistään. Moraalinen vastuu kuuluu elämän kiertokulkuun. Ihmisyys on sitä, vahvempi heikompaa tukien.
Kehumatta itseäni, hoidin vanhempaani vuorotteluvapaan turvin. Läsnäolo lähes aina oli tarpeen. Ihmisenä opin suhteuttamaan asioita tuolloin. Hauras elämäkin voi olla kaunis. Kuoleman kohtaminen on tärkeää ja uskomattoman voimaannutta ja asioita suhteellistava asia.
Moralisoimatta ketään, älä tule kuitenkaan selittelemäänja hakemaan sääliä minulta kun et ollut vanhempiesi vierellä edes seurana vanhuudessa ollut.
Entäpä jos se vanhempi on itse narsisti ja kohdellut kaltoin? Kaikilla ei ole ideaalivanhemmat, joten turha arvostella, jos ei osallistu vanhuuden ajan hoitamisiin. Enkä halua itsekään olevani taakka omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Kuka huolehti sinusta kun olit pieni. Kuka antoi ns. eväät elämään. Narsisti tai psykopaatti ei koe minkäänlaista vastuuta läheisistään. Moraalinen vastuu kuuluu elämän kiertokulkuun. Ihmisyys on sitä, vahvempi heikompaa tukien.
Kehumatta itseäni, hoidin vanhempaani vuorotteluvapaan turvin. Läsnäolo lähes aina oli tarpeen. Ihmisenä opin suhteuttamaan asioita tuolloin. Hauras elämäkin voi olla kaunis. Kuoleman kohtaminen on tärkeää ja uskomattoman voimaannutta ja asioita suhteellistava asia.
Moralisoimatta ketään, älä tule kuitenkaan selittelemäänja hakemaan sääliä minulta kun et ollut vanhempiesi vierellä edes seurana vanhuudessa ollut.
Mun vanhempani huolehtivat musta, kun olin pieni. Mun isovanhempani huolehtivat mun vanhemmistani, kun he olivat pieniä. Mutta mun vanhempani eivät kyllä huolehtineet omista vanhemmistaan, kun nämä tulivat vanhoiksi. Silti olisivat halunneet, että minä huolehdin heistä, kun he ovat nyt vanhoja. Eikä siinä mitään, itseasiassa mä huolehdinkin. Huolehdin siitä, että isällä on nyt turvaranneke ja turvapalvelu on käytettävissä. Huolehdin siitä, että heillä on molemmissa ulko-ovissaan hälyttimet. Huolehdin siitä, että siellä käy siivouspalvelu parin viikon välein. Huolehdin siitä, että siellä käy kotihoito. Huolehdin siitä, että isä saa tilattua kotiinkuljetuksella heille ruokaa, pesuaineita, vessapaperit jne. Jos jonain päivänä isä ei enää pysty itse tilaamaan, mä voin tehdä tilauksen kotona omalta koneeltani. Olen huolehtinut sinne monenlaisia apuvälineitä ja liikkumista ja peseytymistä helpottavia juttuja. Mutta mä en enää hoida heitä vaan ainoastaan huolehdin siitä, että heillä on tarvitsemansa välineet ja palvelut.
Minullakin tilanne edessä häämöttää ja sitä silmälläpitäen olen testamentin kirjoittanut uusiksi. Rintaperilliselle jää nopen osa :)d
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Iso osa tekonivelleikkauksista on turhia. Asiaa on tutkittu tekemällä ihmisille nukutuksessa leikkausviilto ja väittämällä, että nivel on vaihdettu. Lopputulos on sama kuin niillä, joilta nivel on oikeasti vaihdettu. Olon koheneminen niillä, joilla se kohenee (ne leikkauksetkaan ei auta läheskään kaikkia) johtuu siitä, että tilanne ensin ikään kuin nollataan levolla (koska leikkaushaavankin takia täytyy liikehtiä varovaisemmin) ja sen jälkeen KUNTOUTETAAN."
En kyllä oikein usko tuota. Kyllä sen kivusta erottaa onko kyseessä lihashaavan vai luuleikkauksen aiheuttama kipu. Johan tuollainen tutkimus on epäeettinen. Kas kun samassa sairaalassa ei tutkita sädehoitoa syöpäsairaisiin niin, että osa porukasta saa sädehoitoa ja osalle vain väitetään niin.
&
Nivelistään kirjoittanut 79 toteaa, olen toukokuussa 2023 ostanut 100 kpl Panadolia reseptillä. Sitä on jäljellä yli puolet, koska liikekipuun se ei auta. Käsikauppalääkkeitä en käytä. Päänsärkyjä ei ole eikä nivelsärkyjä kun saa tyynyjen avulla hyvän asennon. Tyyny polvien väliin esimerkiksi tai mikä milloinkin antaa liikekivulle esteen.
Mutta on aika hassua jos joku väittää toisten kipuja psyykkiseksi tuntemukseksi. Tai kivun rakastamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka huolehti sinusta kun olit pieni. Kuka antoi ns. eväät elämään. Narsisti tai psykopaatti ei koe minkäänlaista vastuuta läheisistään. Moraalinen vastuu kuuluu elämän kiertokulkuun. Ihmisyys on sitä, vahvempi heikompaa tukien.
Kehumatta itseäni, hoidin vanhempaani vuorotteluvapaan turvin. Läsnäolo lähes aina oli tarpeen. Ihmisenä opin suhteuttamaan asioita tuolloin. Hauras elämäkin voi olla kaunis. Kuoleman kohtaminen on tärkeää ja uskomattoman voimaannutta ja asioita suhteellistava asia.
Moralisoimatta ketään, älä tule kuitenkaan selittelemään ja hakemaan sääliä minulta kun et ollut vanhempiesi vierellä edes seurana vanhuudessa ollut.
Kiitos, kauniisti kiteytetty!
Menetin juuri äitini ja surussani on nyt raskas taakka se, että mietin vaan kuinka olisin voinut olla ja että olisi pitänyt voida olla vielä enemmän äitini tukena loppuaikana. Tuo vanhuksen hauras aika voi olla hyvinkin lyhyt, kuolema tulee yllättäen. Ja sen jälkeen et voi enää asioita hyvittää ja korjata. Etkä pitää kädestä ja silittää hiuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, hanki äidillesi virallinen edunvalvoja, jos hän ei enää pysty itse asioitaan hoitamaan. ÄLÄ rupea itse edunvalvojaksi, se on matkan takaa raskasta.
Muista myös, että ihmisen velvollisuudet menee siinä järjestyksessä, että
1. Sinä itse. Jos et itse pidä huolta itsestäsi, ei pidä kukaan muukaan.
2. Lapsesi, jotka olet omasta tahdostasi saattanut maailmaan.
3. Puolisosi, jota olet luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
4. Vanhemmat enintään neljännellä sijalla. Meitä toki käsketään Sanassa kunnioittamaan vanhempiamme, mutta Jeesuskin käski panemaan aviopuolison vanhempien edelle: "Mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa....jne".
Missään tapauksessa velvollisuutesi ei siis ole hoitaa äitiäsi niin, että perhe-elämä häiriintyy, ja pyydän että et tekisikään sitä. Olen itse isovanhempien vanhuuden alttarille uhrattu lapsi (tai silloin teini), ja voin
Mielestäni joku perheenjäsen edunvalvojaksi, ei vierasta. Kokemuksella sanon.
Nro 369: "Ehkä tässä tosiaan on paikkakuntakohtaisia eroja. Tosin en usko, että kelataksista on meille apua. Tuskin se kelataksin kuski alkaisi odottaa sen 10-15 min kun äitini "kävelee" rollaattorin kanssa sen 5 m matkan autoon tai vaihtoehtoisesti auttaisi hänet pyörätuoliin missä siinäkin kestää aina minuuttitolkulla, että edes pääsee koko tuoliin tai pois sieltä. Johan tuossa viivästyisi koko taksin kulku kun siinähän voi olla muitakin matkustajia. "
Nyt me taidetaan puhua eri asiasta. Siis ei siinä Kela-taksissa ole muita matkustajia. Mä jäin miettimään tätä asiaa ja vähän luulen, että kun se Peijaksen hoitaja tilasi sen taksin, niin varmaan tilatessaan jo sanoi, että vanhus ei pääse itse kävelemään vaan hänet pitää hakea sieltä päivystyksestä ja otimittaa kotiovella ovesta sisään asti. Näin taksikuski tiesi, että hänen on turha jäädä sinne sairaalan oven eteen odottamaan, koska ei se vanhus sinne itse pääse köpöttelemään. Mä olen myös itse tullut kerran Kela-taksilla sairaalasta kotiin, tosin tästä on jo 5 vuotta. Sairaanhoitaja sanoi mulle siellä vuodeosastolla, että odottele vaan ihan rauhassa, taksikuski tulee hakemaan mut sieltä potilashuoneesta. Mun ei tarvinnut mennä edes sairaalan aulaan odottamaan. Ja täällä toisessa päässä auttoi mut sitten rappuset ylös ja kotiovesta sisään. Kantoi mun laukkunikin, kun kuljin kyynärsauvojen kanss.a
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/