Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.
Ap.
Muuttakaa koko porukka isoon taloon. Äitisi eläkkeestä voit periä vuokraa, lapset voi viedä mummua lääkäriin. Miksi Suomessa ollaan niin itsekeskeisiä?
Käsittämätön kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistisairauden sijaan voi tosiaan olla masennus, kuten ehdotettu, ja myös virtsatietulehdus sekoittaa päätä. Tosin jos kauan jatkunut niin ehkä ei se? Muistitestit varmaan hälyttää vasta kun tilanne on jo otsaluullakin nähtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.
Ap.
Muuttakaa koko porukka isoon taloon. Äitisi eläkkeestä voit periä vuokraa, lapset voi viedä mummua lääkäriin. Miksi Suomessa ollaan niin itsekeskeisiä?
Käsittämätön kommentti.
Ja entäs, jos niitä apua tarvitsevia vanhuksia olisi kaksi? Anoppi Seinäjoella ja oma äiti Loviisassa? Tai peräti neljä eli kumpikin olisivat eronneet, niin olisi appi vielä Iisalmessa ja oma isä Salossa?
Joku ketjussa kertoi käyttäneensä vuorotteluvapaata oman vanhempansa hoitamiseen. Koko vuorotteluvapaahan on nyt poistumassa 1.8.2024 eli alle puolen vuoden päästä, jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen. Vuorotteluvapaa on nytkin enimmillään 180 päivää, mutta se apua tarvitseva vanhus saattaa elää vielä 3 vuotta tai enemmänkin. En ota kantaa noin yleisesti hallituksen suunnitelmiin, mutta mikään suunniteltu muutos ei ole sellainen, että se ainakaan parantaisi kenenkään mahdollisuuksia huolehtia omista vanhuksistaan. Muistan viime vuosituhannella, kun olin isossa it-alan firmassa töissä. Siellä alkoi yt-neuvottelut. Yksikössä piti lomauttaa jokainen työntekijä kuukaudeksi. Yksi työkaverini kysyi pomolta, onko mahdollista, että hän olisi lomautettuna kaikkien muidenkin meidän yksikön työntekijöiden puolesta. Pomo kysyi ylemmältä taholta asiaa ja se sopi firmalle, koska ei ollut väliä, kuka oli lomautettuna, kunhan riittävä määrä saatiin säästettyä palkkakuluissa. Työkaverini oli yli vuoden lomautettuna. Ansiosidonnaisen ansiosta hän pystyi huolehtimaan vanhasta isästään. Tämäkin mahdollisuus loppuu nyt, jos hallituksen suunnitelmat menevät läpi.
Kärrää se vanhus kunnan hoidettavaksi. Siitä heidän työt on sinne luotu verovaroilla.
Jos eivät hoida töitään se on heitteille jättö ja omaishoitajat kun veisivät heikkokuntoiset vanhemmat kunnan palveluiden piiriin niin ehkä tuet ym leikkaukset konkreettisesti näkyisivät hallituksellekin mistä ne kunnat ovat aina säästäneet ja laittaneet vastuunsa.
Ei ne vanhemmat ihmiset ole kuin rahastuksella itse ongelmia luoneet vuosikymmenet Suomeen itsekin.
Nauttikoot sitten äänestys ja välinpitämättömistä toimistaan itse. Sitä ei pidä itse heidän puolesta tehdä ja heidän huonot päätökset ovat syynä talous ym heikkouksiin koko Suomen tasolla. En hoitanut vanhempia koska se ei ole minun tehtäväni ollut ei hekään hoitaneet velvollisuuksiaan kun olin lapsi. Laitoksessa kasvaneena vanhemmat saavat elää siellä vuorostaan itse. Tosin molemmat vanhemmat on jo kuolleet joten eipä ole heitä koskaan kaivannutkaan.
ikävä kyllä, se on näin. Se huolehtii, joka välittää. Jos et huolehdi, niin kukaan ei huolehdi vakka kuinka polkisi jalkaa.
Myös vanhusten hoivalaitoksissa sama touhu. Tämän takia otin mummoni, joka on käynnössä enemmän kuin äitini, kotihoitoon jo ennen koronaa. Aivan sama, jos opiskelu ja valmistuminen vähän myöhästyy, kunhan mummoni saa hyvää hoitoa. Tämä ei toteutunut hoivakodissa.
Mummon kunto ja terveys koheni huomattavasti kun hän pääsi takaisin maalle omaan kotiinsa. Lääkärikin sanoi viimeksi, että mummon arvot on kuin "nuorella tytöllä" ja mummon apatia ja masennuskin on muisto vain.
Olen opinnoissa ihan aikataulussa mutta sosiaalinen elämä on tauolla, mutta mummo on ollut mulle turvasatama ja olen hänelle sen velkaa. Olen hänelle enemmän velkaa kuin ikinä pystyn antamaan takaisin.
Voisin toki kampanjoida mummoni kohtelun puolesta ja vaatia parannnuksia vanhustenhoitoon, mutta se ei juuri hyödyttäisi mummoani, koska "laiva kääntyy hitaasti" ja sitä ei nyt edes ole ilmeisesti aikomustakaan kääntää. Huolehdin vain mummostani, huolehtikaa te omienne hyvinvoinnista, koska kukaan muu ei sitä puolestanne tee. Kaikki hienot tavoitteet ja kauniit kuvat netissä inhimillisestä vanhustenhoidosta ovat huijausta.
Voitte iskeä päätänne seinään mutta kukaan ei kuuntele ja kukaan ei näe ja ainoa joka kärsii, on se teille rakas ja tärkeä ihminen. Lupasin mummolle etten ikinä jätä häntä ja kuljetaan tää viimeinen maili yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Potilaat tietysti suostuivat tuohon, että tehdään joko oikea leikkaus tai plasebo. Niin kaikki lääkkeetkin testataan lopuksi.
Kerrotko vielä, miten tunnet kipua luussa, missä ei kipuhermoja ole?
Te ihmiset olette niin kovin rakastuneita kipuunne. Taitaa olla isokin osa identiteettiä? Muuten ei saa huomioita?"
Minulle oli uusi tieto tuo, että luunmurtumatkin ovat kivuttomia. Miksi sitten varpaaseenkin sattuu, kun sen iskee ovenpieleen?
Minulla ei tietääkseni ole nivelongelmia, ainakaan vielä. Kipuja minulla ei ole, joten en ole rakastunut kipuun.
"Te ihmiset", mikäs se sinä olet? Avaruusolio? Ilkeä ja kärkäs ainakin olet.
Ksyykää luustoon levinnyttä syöpää sairastavalta, miten kipu tuntuu luussa. Ei mulla muuta.
Aika erikoinen ajatus, että vanha ihminen ei saisi missään vaiheessa rauhoittua ja asettua ns. lepoon ja muiden palveltaviksi, vaan viimeiseen hengenvetoon pitäisi pystyä asiansa hoitamaan ja palvella ja auttaa muita. Itse olen nyt 66 v., eli en kovin vanhakaan, mutta sairastuin parantumattomaan sairauteen ja vielä takaraivossa jäytää tunne, että pitäisi kyetä vielä kaikkeen. Mutta ei vaan kykene. Vähitellen on vaan annettava periksi ja ymmärtää, että tarvitsee muiden apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Valtaosalla tällä hetkellä elossa olevista vanhuksista ei ole ollut 10:ntä lasta. Suurten ikäluokkienkin vanhemmat ovat jo pääsääntöisesti mullan alla.
Etkö huomannut lauseen olevan vertauskuva! Taisi osua maaliin
Niin se vaan on, että yksi aiti hoitaa vaikka kymmenen lasta, mutta he eivät saa hoidettua sitä yhtä äitiä. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani lapsi äitini ei todellakaan hoitanut minua, tärkeintä oli työ ja omat harrastukset, siihen ei lapsi mahtunut. Nyt hänellä ikää 82 vuotta ja voi sitä vinkumisen määrää. Omat lapseni eivät ole ikinä aiheuttaneet yhtä palljon vaivaa kuin tämä mummeli. Odotan aikaa, kun mummeli pääsee taivaan iloihin. Olen lapsilleni ilmoittanut, etten aioo heitä vinkumisellani vaivata. Pärjään, jos pärjään.
Edunvalvonnasta: Kokemus omaisena edunvalvojana ja myös kokemus virkaedunvalvojasta.
Ikinä en ryhtyisi enää kenenkään edunvalvojaksi. Ihan hirveästi hommia varsinkin, kun valvottaja asuu 150 km päässä.
Virkavalvojasta pelkkää hyvää sanottavaa. Minua ei kiinnosta, mihin valvottavan rahat menee, kun ovat hänen omiaan kunhan minun eitarvitse mitäään tehdä. Kaikesta toki olen selvityksen saanut kysyttäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen ajatus, että vanha ihminen ei saisi missään vaiheessa rauhoittua ja asettua ns. lepoon ja muiden palveltaviksi, vaan viimeiseen hengenvetoon pitäisi pystyä asiansa hoitamaan ja palvella ja auttaa muita. Itse olen nyt 66 v., eli en kovin vanhakaan, mutta sairastuin parantumattomaan sairauteen ja vielä takaraivossa jäytää tunne, että pitäisi kyetä vielä kaikkeen. Mutta ei vaan kykene. Vähitellen on vaan annettava periksi ja ymmärtää, että tarvitsee muiden apua.
Itselleen on vaikeinta antaa periksi. On vaikea olla vertaamatta itseään siihen, mihin pystyi pari-kolmekymppisenä terveenä ja voimiensa tunnossa.
On taitolaji opetella olemaan itselleen armollinen kun on se ääni päässä, joka mylvii että sun täytyy pystyä senkin nynny ja laiskuri.
On vaikeinta antaa itselleen armoa. Siihen pitää totutella pikkuhiljaa. Ottaa mallia vaikka ministereistä joille kaikki kannetaan eteen ilman että he kättään liikauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos hyväksyt sen, että perintö kuluu hoitomaksuihin. Usein hoitajat ajattelee, että sukulaiset haluaa päästä mahdollisimman pienillä kuluilla.
Niinhän he haluavatkin. Valittavat maksuista, vaikka veronmaksajat kustantavat 80% niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma minun äidillä. Taksikyytiä on järjestetty, mutta ei halua mennä taksilla yksin minnekkään. Aina pitää olla jomman kumman lapsista mukana. Äiti kun ei osaa käyttää teknisiä vempaimia. Jos kassalla kysytään pin-koodia, äiti ei osaa. Myöskään automaatilta rahan nostaminen ei onnistu. Liekkö tämä syy siihen ettei uskalla mennä yksin edes kauppaan. Itselleen ei osaa tilata jalkahoitajaa eikä kampaajaa. Aivan uskomatonta miten avutonta hommaa. Äiti ei ole koskaan halunnut olla itsenäinen. Aikoinaan isä hoiti kaiken. Nyt haluaa että lapset ottaa saman osan. Kun ikänsä on antanut toisten hoitaa omat asiansa niin ei sitten osaa. Kyse ei ole mistään dementiasta, eikä muistisairaudesta. Se on lääkärissä todettu. Olisi hyvä jokaisen oppia olemaan itsenäinen! Edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Korjaan vähän:
Yksi äiti hoiti kymmenen lasta, omat vanhempansa sekä appivanhemmat. Näinhän sinä tarkoitit?
Mitäs jos äidillä on 12 lasta ja he päättävät hoitaa äidin niin, että äiti on aina kuukauden kerrallaan yhden lapsen luona ja sitten tulee vaihto? Haluaako äiti kiertää paikkakunnalta toiselle?
En mitenkään halua vähätellä kymmenen lapsen ja viiden mummon hoitamista, mutta nykyään äideillä on kokopäivätyö. Ja se ei ole enää mikään 9-17 ja sitten kaupan kautta kotiin, vaan Tosi monilla vähintään puhelimen kautta se työ jatkuu ihan iltamyöhälle asti.
Hoiva vaatii aina aikaa, ja kokopäivätyö tarkoittaa, että ei ole aikaa. Hyvä kun onnistuu omat lapset hoitamaan, ja haastavaa sekin on. Siksi on täysin asiatonta sanoa, että nykyään pitäisi, koska ennen tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen ajatus, että vanha ihminen ei saisi missään vaiheessa rauhoittua ja asettua ns. lepoon ja muiden palveltaviksi, vaan viimeiseen hengenvetoon pitäisi pystyä asiansa hoitamaan ja palvella ja auttaa muita. Itse olen nyt 66 v., eli en kovin vanhakaan, mutta sairastuin parantumattomaan sairauteen ja vielä takaraivossa jäytää tunne, että pitäisi kyetä vielä kaikkeen. Mutta ei vaan kykene. Vähitellen on vaan annettava periksi ja ymmärtää, että tarvitsee muiden apua.
Itselleen on vaikeinta antaa periksi. On vaikea olla vertaamatta itseään siihen, mihin pystyi pari-kolmekymppisenä terveenä ja voimiensa tunnossa.
On taitolaji opetella olemaan itselleen armollinen kun on se ääni päässä, joka mylvii että sun täytyy pystyä senkin nynny ja laiskuri.
On vaikeinta antaa itselleen armoa. Siihen pitää totutella pikkuhiljaa. Ottaa mallia vaikka min
Kiitos lohduttavista sanoistasi. Itse vertaan aikaan kun olin 63 vuotias, silloin vielä pystyin oikeastaan vaikka mihin. Nyt on aika ottaa palveluksia vastaan muilta, mutta kun olen lukenut kirjoituksia täältä, niin olisi ehkä kaikille parempi, kun kuolisi ajoissa ja jättäisi ison perinnön ;).
Onkohan tuo vanhusten paapominen mennyt jo liiallisuuksiin? Vanhat ihmiset eivät ole mitään pikkulapsia. En ainakaan itse aio vanhana heittäytyä sukulaisten holhottavaksi ja kiviriipaksi. Vaikea uskoa, että kukaan tosissaan haluaisi ruveta taakaksi lähimmilleen.
Entisaikoina, kun vanhukset olivat siinä pisteessä, että asuivat tuvannurkassa nuoremman polven hoidettavana, he odottivat siinä vaiheessa enää kuolemaa. Sen aikaa he varmaan menivätkin vähän niin kuin "siinä sivussa". Saivat ruuan samasta pöydästä ja kun ruokahalu katosi, he kuihtuivat pois.
Kuten joku sanoikin jo, ei vanhuus tule kellekään yllätyksenä. En ymmärrä, mikseivät ihmiset eläkkeelle jäädessään suunnittele ja järjestä itse elämänsä loppuvuosia. Ainakin lapsille kannattaa kertoa, ettei halua heidän uhrautuvan ja stressaavan.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo vanhusten paapominen mennyt jo liiallisuuksiin? Vanhat ihmiset eivät ole mitään pikkulapsia. En ainakaan itse aio vanhana heittäytyä sukulaisten holhottavaksi ja kiviriipaksi. Vaikea uskoa, että kukaan tosissaan haluaisi ruveta taakaksi lähimmilleen.
Entisaikoina, kun vanhukset olivat siinä pisteessä, että asuivat tuvannurkassa nuoremman polven hoidettavana, he odottivat siinä vaiheessa enää kuolemaa. Sen aikaa he varmaan menivätkin vähän niin kuin "siinä sivussa". Saivat ruuan samasta pöydästä ja kun ruokahalu katosi, he kuihtuivat pois.
Kuten joku sanoikin jo, ei vanhuus tule kellekään yllätyksenä. En ymmärrä, mikseivät ihmiset eläkkeelle jäädessään suunnittele ja järjestä itse elämänsä loppuvuosia. Ainakin lapsille kannattaa kertoa, ettei halua heidän uhrautuvan ja stressaavan.
Sinulla on kyllä ihmeellinen käsitys vanhoista ihmisistä. Istuvat nurkassa kuolemaa odotellen ja saavat toisten pöydästä armopaloja, eivätkä oikein täytä ihmisen määritystä, koska vähän siinä haitaksi ovat nurkassa istuessaan. Toinen vanhemmistani oli iloinen oma itsensä viimeiseen asti omassa kodissaan, vaikka tuvan nurkassa makasi liikuntakyvyttömänä yli 90-vuotiaana.
Mitäs tekisitte, kun vanha narsistinen äiti ei suostu ottamaan mitään ulkopuolista palkattua apua vastaan eikä missään tapauksessa muuttamaan minnekään omasta asunnostaan ja kärsii yksinäisyydestä. Hänen mielestään lasten ja sukulaisten on vietettävä kaikki illat hänen luonaan, jotta olo ei olisi niin yksinäistä. Itse hän ei ole koskaan ketään auttanut tai ollut muutenkaan kiinnostunut, edes omista lapsistaan, kun nämä olivat pieniä.
Aivan sairaan hyvin kiteytetty! Juuri noin!