ADHD diagnoosi - oireet täyttyy, mutta todiste vanhemmalta/opettajalta/terveydenhuollosta puuttuu, joten diagnoosia ei välttämättä tule?

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi ei todellakaan tarkoita että pitäisi aloittaa lääkitys. Monelle aikuiselle sopii paljon paremmin muut tukimuodot. 

Ja monille lapsille myös. Nää on niin kalliita, pidempi aikainen toimintaterapia yms. että ei mielellään vaan myönnetä... ja lähes mahdotonta saada vaikka henkilökohtainen kouluavustaja lapselle... 

Onhan tuo outoa että diagnoosi riippuu keski-ikäisellä ihmisellä jostain vanhempien haastattelusta? Ei 80/90-luvulla koulua käyneellä yleensä ole mitään kirjallista dokumentaatiota esim keskittymisvaikeuksista, tavaroiden kadottelusta, ajanhallinnan ongelmista tms mitä on lapsena tai nuorena ollut.  Ainut poikkeus jos on riehunut ja häiriköinyt, silloin käytösongelmasta voi olla joku jälki jossain.

Terveydenhuollossa seurattiin tuohon aikaan vain fyysistä kasvua, näköä ja kuuloa ja rokotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla riitti ku oli kaikki testit,ja neuropsykolgin testeissä tuloksena tyyliin  "on aivan selvää että tutkittavalla on..".

 

Lapsuudesta ei mitään dokumentteja tai vanhempien sanomisia.

 

Tietääkseni lääkitystä ei  kirjoteta ellei ole diagnoosia. 

 

Kuinka te jotkut olette päässyt näkemään neuropsykologia? Mulle testin teki hoitaja.

 

  Neuropsykologi tekee diagnoosin niillä tiedoilla mitä sinusta saa, ei todellakaan noissa tutkimuksissa pääse näkemään häntä kun ehkä sen kerran kun sun diagnoosi tuodaan julki.

psykologi ei tee diagnooseja koskaan, vaan aina lääkäri. Neuropsykologin tutkimustulokset voi olla päätöksen tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama ongelma, mutta sillä värityksellä, että vanhemmat ovat molemmat elossa. Isäni on selkeästi neurologisilla kirjoilla, eikä häntä kiinnostaneet meidät lapset tippaakaan. Ei edes puhunut meille, siis ihan oikeasti ei puhunut koskaan mitään. Äidillä taas on älyllisiä haasteita, todettu ihan lääkärissä, ja hän on juuri nippanappa päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Ehkä hänelläkin on taustalla tutkimatonta neurokirjoa?

No, tämähän johtaa siihen, että vanhempien mielestä, kun olen ollut elossa ja syönyt ruokaa, niin minussa ei ole ollut mitään vikaa ja lapsuus on ollut ihan normaali. Tämä siis sellaisilta vanhemmilta, joiden mielestä heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, mitä nyt vähän ihottumaa, kun veljeni joutui verenmyrkytysvaaran takia sairaalaan viikoksi.

Eli, en edes usko saavani dia

On vahdittu. Silti saatan aikuisena unohtaa pariksi kuukaudeksi, että hampaat pitäisi pestä edes kerran päivässä, mielellään kahdesti. Älä tule höpisemään kun et tiedä tästä asiasta selvästi yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minulle on sanottu että tutkimuksiin pääsy on mahdottomuus koska olen 60 v. lisäksi psykologi sanoi että diagnooseja tehdään liikaa ja hänen pitää vähän himmailla koska huumeet.

näin tampereella

Mitä sinä tuon ikäisenä diagnoosilla edes tekisit? Pääset pian pois työelämästä, niin ei ole niin haastavaa arki etkä tarvitse lääkkeitä. 

monelle voi olla haastavaa ihan vaan itsestä huolehtiminen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkei neuropsykologia tarvi jos on  selkeetä dokumenttia lapsuudesta ?

 

Millaista dokumenttia jollain 42-vuotiaalla on lapsuudesta? Korkeintaan kasvukäyrät ja rokotustodistukset löytyy koulutodistusten lisäksi.

Itseltä ei löytynyt lapsuudenaikaisista neuvola-ja lääkärikäynneistä mitään ihmeellistä ja koulutodistuksetkin oli hyvät. Mutta mulla ADHD on enemmän päänsisäistä hälinää, vaikka en häiriköinyt luokassa en silti keskittynyt opetukseen vaan piirtelin vihkoihin ja olin ihan omissa maailmoissani. Kokeissa pärjäsin aina hyvin koska omaksuin asiat nopeasti ja helposti, mikä juuri johti sitten tuohon tylsistymiseen tunneilla.



Mun kohdalla kuitenkin onneksi riitti oma kertomus, tehdyt testit ja äidin haastattelu. Äiti oli kovasti itse sitä mieltä että mitään ongelmaa ei ole, mutta hoitaja osasi haastattelussa kysyä oikeanlaiset kysymykset mitä kautta sai vastauksia ulos. Kun mulla kokeiltiin lääkitystä niin se tehosi heti, ja se hyvä vaste mitä siitä sain oli viimeinen vakuutus siihen että diagnoosi oli oikea.



Mulla ikää 37 vuotta, ja diagnosoinut lääkäri sanoi ihan suoraan että olen sellaista sukupolvea ettei mun aikana tämmöisiä asioita osattu katsoa, varsinkaan tyttölapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen obsessio on elämässään ja koulussa normaalisti menestyineillä (en tarkoita, etteikö voisi olla haasteita, kaikilla sellaisia on) ihmisillä on hankkia joku oirepohjainen diagnoosi? ADHD:n ja varsinkin ADD:n oireet voivat hyvin syntyä kasvuympäristön ja elämäntapojen seurauksena, ja jo lapsilla erotusdiagnostiikka on haastavaa tämän takia, tosiasiassa mitään luotettavaa tapaa erottaa ympäristön ja synnynnäisten piirteiden vaikutusta ei ole, koska ne kehittyvät aina vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylläpitääkseen edes jonkinlaista harhaista vaikutelmaa siitä, että kyseisen häiriön synnynnäisyys voitaisiin tunnistaa kartoittamalla "oireiden" alkamisajankohta (mikä on jo koomista sinänsä, koska ADHD:lle ja ADD:lle tyypilliset oireet ovat normaaleja pienillä lapsilla ja kuuluvat kehitysvaiheeseen), psykiatrit sitten juoksuttavat potilaita

En halua kuulostaa alentavalta, mutta nämä asiat on kyllä tuttuja. Minulla on itsellänikin ADHD ja "taistelin" mielessäni todella kauan ajatusta vastaan, kunnes luin aiheesta kaiken mahdollisen. Tottakai ympäristö vaikuttaa siihen, että millä tavalla ADHD tulee näkyviin. Esimerkiksi itselläni kotona oleva äiti, rutiinit, pieni koulu, valtava määrä liikuntaa ja se, ettei ollut kännykkää helpotti valtavasti nimenomaan fyysistä yliaktiivisuutta. Jos taas esimerkiksi vanhempi itsekin on hoitamaton nepsy niin haasteita on varmasti enemmän, joka heijastuu myös lapseen. Mutta oireita se ei poista. Ihmiselle, jolla ei ole (vaikeaa) ADHD:ta on hankala selittää sitä, että lapsesta oppii kyllä tunnistamaan, että mikä on normaalia ja mikä menee taas epänormaalin piikkiin. Tiedostan kyllä, että osa ajattelee nykyään herkästi, että lapsella on ADHD, jos on keskittymisvaikeuksia tai on ylivilkas. Se on normaalia. 

Nyt en muista lääkkeitä ulkoa, mutta Usassa on sellaisia lääkenimiä, joihin en ole koskaan Suomessa törmännyt/niitä käytetään harvoin. Sinänsä vaikuttavat lääkeaineet voi olla samoja. Mutta tämän takia en lähtisi suoraan vertaamaan Usaa ja Suomea. Kun tutkimuksia lukee niin pitää aina katsoa, onko ne vertaisarvioituja, kenen tekemiä, kenen maksamia jne. Siksi yksittäisiin on vaikea ottaa kantaa. Sen vaan tiedän omalta kohdaltani, että lääkitys on pelastanut niin työurani kuin perhe-elämän ja se riittää minulle. Ja kyllä, tiedän varsin hyvin mahdolliset sivuvaikutukset, vaikuttavat aineet ja kemialliset kaavat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko käynyt ihan niissä tutkimuksissa? Ei sitä ennen mitään diagnoosia saa.

 

Tottakai olen. Kaikki haastattelut tehty sekä itselle että perheenjäsenille. Ainoastaan se, että onko tästä jotain vahvistusta paperilla lapsuusajan osalta on tässä mahdollisesti se ongelma, kun olin kiltti oppilas enkä herättänyt kauheasti huomiota tai ollut huono koulussa.

Mitä oireita sinulla sitten oli lapsuudessa? Kiltti ilmeisesti tarkoittaa rauhallinen? Et ollut tunkeileva, häiritsevä, toisten puheen keskseyttävä? Joten ylivilkkautta ei siis ainakaan? Tuskin impulsiivisuuttakaan? Tai jos oli, niin miten se tuli esiin? Millä tavalla opit, jos et pystynyt kuuntelemaan opetusta vaan vajosit ajatuksiisi open puhuessa? Etkä varmasti myöskään itsenäisesti pystynyt lukemaan ja tekemään tehtäviä, jos sinulla oli toiminnanohjausongelmia, ja vaikeuksia ylläpitää keskittymistä pitkäkestoisesti? Jos tällaista ei ollut, vaan pystyit opiskelemaan siinä missä muutkin, niin mistä päättelet että diagnostiset kriteerit kuitenkin olisivat täyttyneet? Jo ennen kouluikääkin on oltava oireita. Jotenkin on siis näkynyt kotona  ja päivähoidossa. Jos todella on selkeät oireet olleet, niin kai nyt vanhempasi ja lapsuuden ajan hoitajasi sekä opettajasi osaavat ne kuvailla?

Sadasta nuoresta naisesta 95 epäilee itsellään Adhd:ta. Sitten kun dg väkisin saatu, niin ollaankin huuli pyöreenä ettei saadakaan ehkä terv. vakuutusta yms. Voi näitä. Keksikää nyt seuraava muotijuttu jo.Näihin on jo joka taho kyllästynyt.

Riippuu missä asioitasi hoidat. Jos olet esim kyennyt suorittamaan korkeakoulututkinnon, et nykyohjeiden mukaan ikinä pääse julkisella tutkimuksiin. Jos tähän liittyy se, että olet käynyt normaalin koulun ilman mitään merkintöjä nepsy- haasteista, asiaa ei tutkita julkisella. Varma tieto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli juuri tämä vastaan, eli ei ole näyttöä, että ongelmat olisivat alkaneet lapsuusiässä, joten ei saa diagnoosia. Ja totta se kyllä on, mulla ei ollut käytännössä mitään ADHD:hen viittaavaa lapsuudessa, ongelmat alkoi ilmetä vasta yliopisto-opintojen aikana ja pahentuneet iän ja työelämän paineiden myötä. Psykiatri jolla kävin sanoi, että hän kuten moni muukin asiantuntija on sitä mieltä, että tarkkaavaisuushäiriö voi itse asiassa alkaa myöhemmällä iälläkin, mutta tällä hetkellä tosiaan diagnoosin asettamisen kriteerinä on se alkaminen lapsuusiässä. Lääkkeitä onneksi voi silti saada, vaikkei olisi diagnoosiakaan, omat ongelmani siis katsottiin periaatteessa ADT:ksi (Attention Deficit Trait), ja sain kokeiluun lääkkeen joka toimikin erinomaisesti. Ennen lääkkeen saamista lääkitsin alkoholilla.

Mikä lääkityksen vaikuttava aine?

Vierailija kirjoitti:

Sadasta nuoresta naisesta 95 epäilee itsellään Adhd:ta. Sitten kun dg väkisin saatu, niin ollaankin huuli pyöreenä ettei saadakaan ehkä terv. vakuutusta yms. Voi näitä. Keksikää nyt seuraava muotijuttu jo.Näihin on jo joka taho kyllästynyt.

Ei saa vakuutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen obsessio on elämässään ja koulussa normaalisti menestyineillä (en tarkoita, etteikö voisi olla haasteita, kaikilla sellaisia on) ihmisillä on hankkia joku oirepohjainen diagnoosi? ADHD:n ja varsinkin ADD:n oireet voivat hyvin syntyä kasvuympäristön ja elämäntapojen seurauksena, ja jo lapsilla erotusdiagnostiikka on haastavaa tämän takia, tosiasiassa mitään luotettavaa tapaa erottaa ympäristön ja synnynnäisten piirteiden vaikutusta ei ole, koska ne kehittyvät aina vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylläpitääkseen edes jonkinlaista harhaista vaikutelmaa siitä, että kyseisen häiriön synnynnäisyys voitaisiin tunnistaa kartoittamalla "oireiden" alkamisajankohta (mikä on jo koomista sinänsä, koska ADHD:lle ja ADD:lle tyypilliset oireet ovat normaaleja pienillä lapsilla ja kuuluvat kehitysvaiheeseen), psykiatrit sitten juoksuttavat potilaitaan hakemassa jotain ikivanhoja koulutodistuksia ja k

Miten on mahdollista ettet AP samassa lauseessa pärjää koulussa mutta keskiarvo on hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadasta nuoresta naisesta 95 epäilee itsellään Adhd:ta. Sitten kun dg väkisin saatu, niin ollaankin huuli pyöreenä ettei saadakaan ehkä terv. vakuutusta yms. Voi näitä. Keksikää nyt seuraava muotijuttu jo.Näihin on jo joka taho kyllästynyt.

 

Ei saa vakuutusta?

Niin...kannattaa nyt vähän selvittää mihin kaikkeen se dg vaikuttaa. Uusin muotivillitys Ruotsissa on, että halutaan pois aiemmin saatu Adhd- dg. 

Vierailija kirjoitti:

Sadasta nuoresta naisesta 95 epäilee itsellään Adhd:ta. Sitten kun dg väkisin saatu, niin ollaankin huuli pyöreenä ettei saadakaan ehkä terv. vakuutusta yms. Voi näitä. Keksikää nyt seuraava muotijuttu jo.Näihin on jo joka taho kyllästynyt.

Väkisin saatu? Sitä ei helpolla saa. Sitä ei kukaan halua ihan vain haluamisen vuoksi. Ihmisellä on oikeus hakea apua ja hienoa, jos sitä saa.

Mikähän diagnoosi sinulla itselläsi on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadasta nuoresta naisesta 95 epäilee itsellään Adhd:ta. Sitten kun dg väkisin saatu, niin ollaankin huuli pyöreenä ettei saadakaan ehkä terv. vakuutusta yms. Voi näitä. Keksikää nyt seuraava muotijuttu jo.Näihin on jo joka taho kyllästynyt.

 

Ei saa vakuutusta?

Niin...kannattaa nyt vähän selvittää mihin kaikkeen se dg vaikuttaa. Uusin muotivillitys Ruotsissa on, että halutaan pois aiemmin saatu Adhd- dg. 

Oletpa sinä muotitietoinen. 

Diagnoosia ei kannata tietenkään hankkia, jos lääkärit ovat sitä mieltä että se ei ole aiheellista. Siitä voi olla haittaa monissa asioissa, esimerkiksi vaikka hakiessa ajokorttia tai sen uudistamista.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosia ei kannata tietenkään hankkia, jos lääkärit ovat sitä mieltä että se ei ole aiheellista. Siitä voi olla haittaa monissa asioissa, esimerkiksi vaikka hakiessa ajokorttia tai sen uudistamista.

Ei adhd estä ajokortin saamista!

Inhimillisyyttä täällä tarvitaan.