ADHD diagnoosi - oireet täyttyy, mutta todiste vanhemmalta/opettajalta/terveydenhuollosta puuttuu, joten diagnoosia ei välttämättä tule?

Tutkimustani tekee yleislääkäri, ei psykiatri. - AP

Minulla on vähän sama ongelma, mutta sillä värityksellä, että vanhemmat ovat molemmat elossa. Isäni on selkeästi neurologisilla kirjoilla, eikä häntä kiinnostaneet meidät lapset tippaakaan. Ei edes puhunut meille, siis ihan oikeasti ei puhunut koskaan mitään. Äidillä taas on älyllisiä haasteita, todettu ihan lääkärissä, ja hän on juuri nippanappa päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Ehkä hänelläkin on taustalla tutkimatonta neurokirjoa?

No, tämähän johtaa siihen, että vanhempien mielestä, kun olen ollut elossa ja syönyt ruokaa, niin minussa ei ole ollut mitään vikaa ja lapsuus on ollut ihan normaali. Tämä siis sellaisilta vanhemmilta, joiden mielestä heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, mitä nyt vähän ihottumaa, kun veljeni joutui verenmyrkytysvaaran takia sairaalaan viikoksi.

Eli, en edes usko saavani diagnoosia, vaikka monet kohdat täyttyvät. Pitää vain yrittää porskuttaa itse ja kikkailla eri tapoja selvitä normaaleista asioista, jotka eivät kuormita tavallisia ihmisiä. Esimerkiksi vaikka se, ettei minulle kehity mitään rutiineja. Voin tahkota samaa asiaa vaikka 3 vuotta joka päivä ja kun jätän yhtenä päivänä sen välistä, PUM! Olen takaisin siinä lähtöpisteessä, josta aloitettiin 3 vuotta sitten ilman pienintäkään pakottavaa ääntä, että "hei, jotain unohtui". Siinäkin tapauksessa, että nautin tuon asian tekemisestä ja siitä tulee hyvä olo, kuten vaikka jooga kotonaö

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama ongelma, mutta sillä värityksellä, että vanhemmat ovat molemmat elossa. Isäni on selkeästi neurologisilla kirjoilla, eikä häntä kiinnostaneet meidät lapset tippaakaan. Ei edes puhunut meille, siis ihan oikeasti ei puhunut koskaan mitään. Äidillä taas on älyllisiä haasteita, todettu ihan lääkärissä, ja hän on juuri nippanappa päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Ehkä hänelläkin on taustalla tutkimatonta neurokirjoa?

No, tämähän johtaa siihen, että vanhempien mielestä, kun olen ollut elossa ja syönyt ruokaa, niin minussa ei ole ollut mitään vikaa ja lapsuus on ollut ihan normaali. Tämä siis sellaisilta vanhemmilta, joiden mielestä heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, mitä nyt vähän ihottumaa, kun veljeni joutui verenmyrkytysvaaran takia sairaalaan viikoksi.

Eli, en edes usko saavani diagnoosia, vaikka monet kohdat täyttyvät. Pitää vain yrittää porskuttaa itse ja kikkailla eri tapoja

 

Eikä, siis mitä ihmettä... Ja näiden juttujen kanssa oppiikin nimenomaan vaan kikkailemaan ja niitä oppii peittelemään. Moni mielenterveysongelma häviää iän myötä, ADHD sun muut ei. Mun ongelmat ei ole muuttanut muotoaan tippaakaan varhaislapsuuden jälkeen, sama mun toisella vanhemmalla. - AP

minulle on sanottu että tutkimuksiin pääsy on mahdottomuus koska olen 60 v. lisäksi psykologi sanoi että diagnooseja tehdään liikaa ja hänen pitää vähän himmailla koska huumeet.

näin tampereella

Mulla riitti ku oli kaikki testit,ja neuropsykolgin testeissä tuloksena tyyliin  "on aivan selvää että tutkittavalla on..".

Lapsuudesta ei mitään dokumentteja tai vanhempien sanomisia.

Tietääkseni lääkitystä ei  kirjoteta ellei ole diagnoosia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla riitti ku oli kaikki testit,ja neuropsykolgin testeissä tuloksena tyyliin  "on aivan selvää että tutkittavalla on..".

 

Lapsuudesta ei mitään dokumentteja tai vanhempien sanomisia.

 

Tietääkseni lääkitystä ei  kirjoteta ellei ole diagnoosia. 

Koululääketieteen kirous

Minulla oli se tilanne, etten olisi tulehtuneiden välien vuoksi saanut perheeltä mitään lausuntoja, tai ainakaan neutraaleja sellaisia. Minulla ei ollut myöskään muita elossaolevia ihmisiä, jotka olisivat seuranneet minua lapsena niin läheltä, että olisivat osanneet asiasta jotain sanoa. 

Selitin tämän tutkimuksen tehneelle erikoislääkärille, eikä asia lopulta muodostunut kynnyskysymykseksi. 

Näin se menee Suomessa. Jos sinulla on ongelmia - et saa diagnoosia. Jos olet häiriköinyt koulussa - saat diagnoosin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama ongelma, mutta sillä värityksellä, että vanhemmat ovat molemmat elossa. Isäni on selkeästi neurologisilla kirjoilla, eikä häntä kiinnostaneet meidät lapset tippaakaan. Ei edes puhunut meille, siis ihan oikeasti ei puhunut koskaan mitään. Äidillä taas on älyllisiä haasteita, todettu ihan lääkärissä, ja hän on juuri nippanappa päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Ehkä hänelläkin on taustalla tutkimatonta neurokirjoa?

No, tämähän johtaa siihen, että vanhempien mielestä, kun olen ollut elossa ja syönyt ruokaa, niin minussa ei ole ollut mitään vikaa ja lapsuus on ollut ihan normaali. Tämä siis sellaisilta vanhemmilta, joiden mielestä heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, mitä nyt vähän ihottumaa, kun veljeni joutui verenmyrkytysvaaran takia sairaalaan viikoksi.

Eli, en edes usko saavani diagnoosia, vaikka monet kohdat täyttyvät. Pitää vain yrittää porskuttaa itse ja kikkailla eri tapoja

Mä saatan unohtaa hampaiden pesun tai dödön laittamisen useaksi kuukaudeksi. Mutta en saa diagnoosia, koska olen koulumenestyksen mukaan fiksu. Ihan kuin ne nyt liittyisivät toisiinsa....

Vierailija kirjoitti:

minulle on sanottu että tutkimuksiin pääsy on mahdottomuus koska olen 60 v. lisäksi psykologi sanoi että diagnooseja tehdään liikaa ja hänen pitää vähän himmailla koska huumeet.

näin tampereella

Mitä sinä tuon ikäisenä diagnoosilla edes tekisit? Pääset pian pois työelämästä, niin ei ole niin haastavaa arki etkä tarvitse lääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla riitti ku oli kaikki testit,ja neuropsykolgin testeissä tuloksena tyyliin  "on aivan selvää että tutkittavalla on..".

 

Lapsuudesta ei mitään dokumentteja tai vanhempien sanomisia.

 

Tietääkseni lääkitystä ei  kirjoteta ellei ole diagnoosia. 

 

Kuinka te jotkut olette päässyt näkemään neuropsykologia? Mulle testin teki hoitaja.

Kunnallisella puolen aikuisille tehdään neuropsykologin testit viimesenä ,ihan vaan varmistukseksi.

Ei monella aikuisella ole mitään papereita lapsuudesta,eikä välttämättä vanhemmat elossa edes.

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisella puolen aikuisille tehdään neuropsykologin testit viimesenä ,ihan vaan varmistukseksi.

Ei monella aikuisella ole mitään papereita lapsuudesta,eikä välttämättä vanhemmat elossa edes.

Mä en ole näkemässä yhtäkään neuropsykologia itse, olen kunnallisella puolella. Hoitaja mun tulokset ja mun haastattelut ja käytöksen on tulkinnut tässä pääasiassa ihan yksin, hän vaan sitten antoi tulokset lääkärille. Mun yleislääkäri lähettää mun paperit jonnekin arviointiin, mutta mitään testejä mulle ei vissiin enää tehdä.

Ehkei neuropsykologia tarvi jos on  selkeetä dokumenttia lapsuudesta ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen obsessio on elämässään ja koulussa normaalisti menestyineillä (en tarkoita, etteikö voisi olla haasteita, kaikilla sellaisia on) ihmisillä on hankkia joku oirepohjainen diagnoosi? ADHD:n ja varsinkin ADD:n oireet voivat hyvin syntyä kasvuympäristön ja elämäntapojen seurauksena, ja jo lapsilla erotusdiagnostiikka on haastavaa tämän takia, tosiasiassa mitään luotettavaa tapaa erottaa ympäristön ja synnynnäisten piirteiden vaikutusta ei ole, koska ne kehittyvät aina vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylläpitääkseen edes jonkinlaista harhaista vaikutelmaa siitä, että kyseisen häiriön synnynnäisyys voitaisiin tunnistaa kartoittamalla "oireiden" alkamisajankohta (mikä on jo koomista sinänsä, koska ADHD:lle ja ADD:lle tyypilliset oireet ovat normaaleja pienillä lapsilla ja kuuluvat kehitysvaiheeseen), psykiatrit sitten juoksuttavat potilaitaan hakemassa jotain ikivanhoja koulutodistuksia ja k

Autismi tuli ekana mieleen tuosta tuntikausia jumittamisesta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama ongelma, mutta sillä värityksellä, että vanhemmat ovat molemmat elossa. Isäni on selkeästi neurologisilla kirjoilla, eikä häntä kiinnostaneet meidät lapset tippaakaan. Ei edes puhunut meille, siis ihan oikeasti ei puhunut koskaan mitään. Äidillä taas on älyllisiä haasteita, todettu ihan lääkärissä, ja hän on juuri nippanappa päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Ehkä hänelläkin on taustalla tutkimatonta neurokirjoa?

No, tämähän johtaa siihen, että vanhempien mielestä, kun olen ollut elossa ja syönyt ruokaa, niin minussa ei ole ollut mitään vikaa ja lapsuus on ollut ihan normaali. Tämä siis sellaisilta vanhemmilta, joiden mielestä heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, mitä nyt vähän ihottumaa, kun veljeni joutui verenmyrkytysvaaran takia sairaalaan viikoksi.

Eli, en edes usko saavani diagnoosia, vaikka monet kohdat täyttyvät. Pitää va

Eli ne eivät oo olleet ikänä sulle säännöllinen rutiini, silloin asioita ei unohda. Eikä siihen mitään diagnoosia tarvita. Sellainen on ihan kotikasvatuksesta lähtevää, että onko vahdittu että hampaat pestään aamuin illoin jolloin syntyy rutiinit arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama ongelma, mutta sillä värityksellä, että vanhemmat ovat molemmat elossa. Isäni on selkeästi neurologisilla kirjoilla, eikä häntä kiinnostaneet meidät lapset tippaakaan. Ei edes puhunut meille, siis ihan oikeasti ei puhunut koskaan mitään. Äidillä taas on älyllisiä haasteita, todettu ihan lääkärissä, ja hän on juuri nippanappa päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Ehkä hänelläkin on taustalla tutkimatonta neurokirjoa?

No, tämähän johtaa siihen, että vanhempien mielestä, kun olen ollut elossa ja syönyt ruokaa, niin minussa ei ole ollut mitään vikaa ja lapsuus on ollut ihan normaali. Tämä siis sellaisilta vanhemmilta, joiden mielestä heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, mitä nyt vähän ihottumaa, kun veljeni joutui verenmyrkytysvaaran takia sairaalaan viikoksi.

Eli, en edes usko saavani diagnoosia, vaikka monet kohdat täyttyvät. Pitää vain yrittää porskuttaa itse ja kikkailla eri tapoja

Eiköhän ne äidin älylliset haasteet oo periytynyt sulle..

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustani tekee yleislääkäri, ei psykiatri. - AP

Ei yleislääkäri voi antaa diagnoosia, mutta voi kartoittaa piirteitä tarvitseko lähettää tutkimuksiin.

Diagnoosi ei todellakaan tarkoita että pitäisi aloittaa lääkitys. Monelle aikuiselle sopii paljon paremmin muut tukimuodot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla riitti ku oli kaikki testit,ja neuropsykolgin testeissä tuloksena tyyliin  "on aivan selvää että tutkittavalla on..".

 

Lapsuudesta ei mitään dokumentteja tai vanhempien sanomisia.

 

Tietääkseni lääkitystä ei  kirjoteta ellei ole diagnoosia. 

 

Kuinka te jotkut olette päässyt näkemään neuropsykologia? Mulle testin teki hoitaja.

 

  Neuropsykologi tekee diagnoosin niillä tiedoilla mitä sinusta saa, ei todellakaan noissa tutkimuksissa pääse näkemään häntä kun ehkä sen kerran kun sun diagnoosi tuodaan julki.