ADHD diagnoosi - oireet täyttyy, mutta todiste vanhemmalta/opettajalta/terveydenhuollosta puuttuu, joten diagnoosia ei välttämättä tule?

Siis oletko käynyt ihan niissä tutkimuksissa? Ei sitä ennen mitään diagnoosia saa.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko käynyt ihan niissä tutkimuksissa? Ei sitä ennen mitään diagnoosia saa.

Tottakai olen. Kaikki haastattelut tehty sekä itselle että perheenjäsenille. Ainoastaan se, että onko tästä jotain vahvistusta paperilla lapsuusajan osalta on tässä mahdollisesti se ongelma, kun olin kiltti oppilas enkä herättänyt kauheasti huomiota tai ollut huono koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko käynyt ihan niissä tutkimuksissa? Ei sitä ennen mitään diagnoosia saa.

 

Tottakai olen. Kaikki haastattelut tehty sekä itselle että perheenjäsenille. Ainoastaan se, että onko tästä jotain vahvistusta paperilla lapsuusajan osalta on tässä mahdollisesti se ongelma, kun olin kiltti oppilas enkä herättänyt kauheasti huomiota tai ollut huono koulussa.

ADD (sis. ADHD) oppilas on juuri tuollainen.

Keskiarvo voi olla 9,5 ja käytös 9. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko käynyt ihan niissä tutkimuksissa? Ei sitä ennen mitään diagnoosia saa.

 

Tottakai olen. Kaikki haastattelut tehty sekä itselle että perheenjäsenille. Ainoastaan se, että onko tästä jotain vahvistusta paperilla lapsuusajan osalta on tässä mahdollisesti se ongelma, kun olin kiltti oppilas enkä herättänyt kauheasti huomiota tai ollut huono koulussa.

ADD (sis. ADHD) oppilas on juuri tuollainen.

Keskiarvo voi olla 9,5 ja käytös 9. 

Olin itse ulospäin kiltti ja pärjäsin kokeissa. Mutta en tehnyt läksyjä, tulin myöhässä tunnille enkä keskittynyt opetukseen. Mutta tästä ei ole mustaa valkoisella, joten tämän takia en välttämättä saa diagnoosia. Mitähän siellä papereissa pitäisi sitten lukea?

Mulla tuli juuri tämä vastaan, eli ei ole näyttöä, että ongelmat olisivat alkaneet lapsuusiässä, joten ei saa diagnoosia. Ja totta se kyllä on, mulla ei ollut käytännössä mitään ADHD:hen viittaavaa lapsuudessa, ongelmat alkoi ilmetä vasta yliopisto-opintojen aikana ja pahentuneet iän ja työelämän paineiden myötä. Psykiatri jolla kävin sanoi, että hän kuten moni muukin asiantuntija on sitä mieltä, että tarkkaavaisuushäiriö voi itse asiassa alkaa myöhemmällä iälläkin, mutta tällä hetkellä tosiaan diagnoosin asettamisen kriteerinä on se alkaminen lapsuusiässä. Lääkkeitä onneksi voi silti saada, vaikkei olisi diagnoosiakaan, omat ongelmani siis katsottiin periaatteessa ADT:ksi (Attention Deficit Trait), ja sain kokeiluun lääkkeen joka toimikin erinomaisesti. Ennen lääkkeen saamista lääkitsin alkoholilla.

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miksi opettajat nykyään laittavat niitä wima-merkintöjä myöhästymisistä, unohduksista ja käytöksestä.

Mikä ihmeen obsessio on elämässään ja koulussa normaalisti menestyineillä (en tarkoita, etteikö voisi olla haasteita, kaikilla sellaisia on) ihmisillä on hankkia joku oirepohjainen diagnoosi? ADHD:n ja varsinkin ADD:n oireet voivat hyvin syntyä kasvuympäristön ja elämäntapojen seurauksena, ja jo lapsilla erotusdiagnostiikka on haastavaa tämän takia, tosiasiassa mitään luotettavaa tapaa erottaa ympäristön ja synnynnäisten piirteiden vaikutusta ei ole, koska ne kehittyvät aina vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylläpitääkseen edes jonkinlaista harhaista vaikutelmaa siitä, että kyseisen häiriön synnynnäisyys voitaisiin tunnistaa kartoittamalla "oireiden" alkamisajankohta (mikä on jo koomista sinänsä, koska ADHD:lle ja ADD:lle tyypilliset oireet ovat normaaleja pienillä lapsilla ja kuuluvat kehitysvaiheeseen), psykiatrit sitten juoksuttavat potilaitaan hakemassa jotain ikivanhoja koulutodistuksia ja kuulustelevat vanhempia lapsen kehityshistoriasta, jos nämä sattuvat olemaan vielä elossa. 

Myöskään hoito ei välttämättä tuo autuutta keskittymisongelmiin, vaikka ADHD-diagnoosin saisikin. ADHD-lääkkeet ovat keskimäärin parhaimmillaankin lukuisia meta-analyyseja sisältävän tutkimuskatsauksen The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and metaanalytic evaluation of recent metaanalyses (2022)  mukaan teholtaan keskinkertaista lyhyen aikavälin tutkimuksissa, ja tutkimusnäyttö on heikkolaatuista ja epäluotettavaa, Mitä suurempi keskimääräinen vaste lääkkeellä on tutkimuksissa, sitä epäluotettavammaksi tutkimusnäyttö kasvaa: "

"For psychotherapy of ADHD in adults, no metaanalysis could be included 134 . For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low98, 100." 

Monille lääkkeet eivät sovi niiden sivuoireiden takia ja moni pettyy, ettei niitä nappailemalla ihmisestä tulekaan supersuorittajaa ja monien koti on ihan samanlainen kaatopaikka, kuin ennen stimulanttilääkitystäkin. Se että myöhästelee eikä osallistu opetukseen ei kerro mistään neurologisesta poikkeamasta, vaan on aivan tavanomaista opittua käyttäytymistä. Miksi nähdä valtava vaiva ja tuhlata jopa tuhansia euroja resursseja yksityiseen psykiatriin saadakseen jonkun paperilapun, joka estää vakuutuksen saamisen ja jonka avulla saat laillisesti hankittua itsellesi usein  heikkotehoisia stimulantteja, jotka todennäköisesti eivät ratkaise kuitenkaan perimmäisiä ongelmiasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko käynyt ihan niissä tutkimuksissa? Ei sitä ennen mitään diagnoosia saa.

 

Tottakai olen. Kaikki haastattelut tehty sekä itselle että perheenjäsenille. Ainoastaan se, että onko tästä jotain vahvistusta paperilla lapsuusajan osalta on tässä mahdollisesti se ongelma, kun olin kiltti oppilas enkä herättänyt kauheasti huomiota tai ollut huono koulussa.

En minäkään ollut häirikkö tai huono koulussa. ADHD on hyvin paljon muutakin. Silti sain diagnoosin melkein täysillä pisteillä. ADHD on nimenomaan synnynnäinen ja näkyy aina _jollain tavalla_ jo pienestä pitäen. Adt on eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli juuri tämä vastaan, eli ei ole näyttöä, että ongelmat olisivat alkaneet lapsuusiässä, joten ei saa diagnoosia. Ja totta se kyllä on, mulla ei ollut käytännössä mitään ADHD:hen viittaavaa lapsuudessa, ongelmat alkoi ilmetä vasta yliopisto-opintojen aikana ja pahentuneet iän ja työelämän paineiden myötä. Psykiatri jolla kävin sanoi, että hän kuten moni muukin asiantuntija on sitä mieltä, että tarkkaavaisuushäiriö voi itse asiassa alkaa myöhemmällä iälläkin, mutta tällä hetkellä tosiaan diagnoosin asettamisen kriteerinä on se alkaminen lapsuusiässä. Lääkkeitä onneksi voi silti saada, vaikkei olisi diagnoosiakaan, omat ongelmani siis katsottiin periaatteessa ADT:ksi (Attention Deficit Trait), ja sain kokeiluun lääkkeen joka toimikin erinomaisesti. Ennen lääkkeen saamista lääkitsin alkoholilla.

Harmi kuulla, mutta hyvä että sait lääkkeen ja hoitoa. Mulla on kuitenkin testien mukaan oireilua ollut koko lapsuuden ajan ja yhden perheenjäsenen vahvistus. Mutta mun kouluongelmia tai muitakaan ongelmia ei ole kukaan kirjannut tietääkseni ylös, eikä mulla ole vanhempaa joka voisi vahvistaa asian, joten tämä saattaa nyt kaatua ihan vain tähän.

Niillä "normaalisti menestyneillä" on usein todella kuormittavia ongelmia arjessa ja elämässä. Ovat väsyneitä, keskittyminen on vaikeaa, asiat ja tavarat unohtuvat ja katoilevat, jatkuvia madennusjaksoja ja työuupumuksia, kaikki energia menee siihen että yrittää pitää kulissit pystyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen obsessio on elämässään ja koulussa normaalisti menestyineillä (en tarkoita, etteikö voisi olla haasteita, kaikilla sellaisia on) ihmisillä on hankkia joku oirepohjainen diagnoosi? ADHD:n ja varsinkin ADD:n oireet voivat hyvin syntyä kasvuympäristön ja elämäntapojen seurauksena, ja jo lapsilla erotusdiagnostiikka on haastavaa tämän takia, tosiasiassa mitään luotettavaa tapaa erottaa ympäristön ja synnynnäisten piirteiden vaikutusta ei ole, koska ne kehittyvät aina vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylläpitääkseen edes jonkinlaista harhaista vaikutelmaa siitä, että kyseisen häiriön synnynnäisyys voitaisiin tunnistaa kartoittamalla "oireiden" alkamisajankohta (mikä on jo koomista sinänsä, koska ADHD:lle ja ADD:lle tyypilliset oireet ovat normaaleja pienillä lapsilla ja kuuluvat kehitysvaiheeseen), psykiatrit sitten juoksuttavat potilaitaan hakemassa jotain ikivanhoja koulutodistuksia ja kuulustelevat vanhempia lapsen kehityshistoriasta, jo

Olen samaa ja eri mieltä. Siitä olen samaa mieltä, että diagnoosia ei pidä "hakea" vaan diagnoosin saamisen vuoksi. Mikäli elämässä on valtavia haasteita niin ehdottomasti tutkimuksiin. Mutta tuosta olen osittain eri mieltä, että ADHD:n oireet kuuluu lapsuuteen. Minulla on sekä tyttö että poika, tytöllä ADHD ja hänen ja pojan välillä oli valtavan suuria eroja jo ihan pienenä, siitä huolimatta, että poika käyttäytyi ns. pojan tavoin. Aika moni muukin diagnoosi vahvistetaan tai ei vahvisteta esimerkiksi lääkkeen kanssa. Ei lääketiede muidenkaan häiriöiden tai sairauksien (ADHD ei ole sairaus) ole aukotonta. Tuosta tutkimuksesta on vaikea sanoa mitään, kun esimerkiksi jenkeissä taitaa olla käytössä eri lääkkeet kuin yleensä Suomessa. Supervoimia on kenenkään turha odottaa, koska adhd-lääke toimii parhaimmillaan niin, että pystyt toimimaan samalla tavalla kuin ns. neurotyypilliset. Toki se lääke toimiessaan auttaa niin paljon, että entiseen verrattuna onkin superolo. 

Vierailija kirjoitti:

Niillä "normaalisti menestyneillä" on usein todella kuormittavia ongelmia arjessa ja elämässä. Ovat väsyneitä, keskittyminen on vaikeaa, asiat ja tavarat unohtuvat ja katoilevat, jatkuvia madennusjaksoja ja työuupumuksia, kaikki energia menee siihen että yrittää pitää kulissit pystyssä. 

Ja ei, kaikilla ei todellakaan ole sellaisia haasteita kuin mitä neurokirjon ihmisillä saattaa olla. Ei ole normaalia että ei esimerkiksi uskalla hankkia lapsia koska ei usko pärjäävänsä elämänhallinnan ja lapsiarjen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miksi opettajat nykyään laittavat niitä wima-merkintöjä myöhästymisistä, unohduksista ja käytöksestä.

Pelkkä käytös- ja huolellisuusnumero riittäisi tähän, nykyisin on menty liiallisuuteen. Ei tarvitse mennä joka asiassa ääripäähän vink vink Opetushallitus.

Psykiatrian poliklinikka tutkii julkisella sektorilla ADHD tai aikuisilla. Joten pyydä sinne lähete.

Vaikka sisarella ois adhd, niin sinulla ei välttämättä sitä ole.

Riippuu tosi paljon lääkäristä ja paikkakunnastakin miten diagnoosit tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen obsessio on elämässään ja koulussa normaalisti menestyineillä (en tarkoita, etteikö voisi olla haasteita, kaikilla sellaisia on) ihmisillä on hankkia joku oirepohjainen diagnoosi? ADHD:n ja varsinkin ADD:n oireet voivat hyvin syntyä kasvuympäristön ja elämäntapojen seurauksena, ja jo lapsilla erotusdiagnostiikka on haastavaa tämän takia, tosiasiassa mitään luotettavaa tapaa erottaa ympäristön ja synnynnäisten piirteiden vaikutusta ei ole, koska ne kehittyvät aina vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylläpitääkseen edes jonkinlaista harhaista vaikutelmaa siitä, että kyseisen häiriön synnynnäisyys voitaisiin tunnistaa kartoittamalla "oireiden" alkamisajankohta (mikä on jo koomista sinänsä, koska ADHD:lle ja ADD:lle tyypilliset oireet ovat normaaleja pienillä lapsilla ja kuuluvat kehitysvaiheeseen), psykiatrit sitten juoksuttavat potilaitaan hakemassa jotain ikivanhoja koulutodistuksia ja kuulustelevat vanhempia lapsen kehityshistoriasta, jo

 

Olen AP. Mun keskiarvot on olleet hyviä, mutta mä en pärjää koulussa, kykene seuraamaan opetusta, tulemaan tunnille ajoissa tai tekemään tehtäviä ajoissa. Jumitun myös tehtäviin tuntikausiksi. Olen tippunut pois opinnoista useasti ja tullut takaisin. Sekä mun perheessä että suvussa on ADHD:ta. Mun muut häiriöt eivät selitä kaikkea mun käytöstä. 

Itse siis en usko, että ADHD:ta tai muitakaan häiriöitä voidaan luotettavasti erottaa mitenkään ikinä. Mutta sillä diagnoosilla vaan on oleellisesti väliä esim. koulussa, kun se voi auttaa oppilasta saamaan huomattavaa tukea opintoihin ja estää poisputoamisen.

Vierailija kirjoitti:

Niillä "normaalisti menestyneillä" on usein todella kuormittavia ongelmia arjessa ja elämässä. Ovat väsyneitä, keskittyminen on vaikeaa, asiat ja tavarat unohtuvat ja katoilevat, jatkuvia madennusjaksoja ja työuupumuksia, kaikki energia menee siihen että yrittää pitää kulissit pystyssä. 

AP täällä. Olin hermostunut, unohteleva, myöhästelevä, sotkuinen, villi ja todella impulsiivinen lapsi. Mutta koulussa istuin hiljaa ja sain kokeesta hyvät numerot, kun aihe kiinnosti. Kopioin läksyt kaverilta ja riehuin ulkona, kun olisi pitänyt tehdä läksyjä tai syödä, tai siivota. Olen saanut huomautuksia muiden lasten vanhemmilta, en opettajilta.

Saanko arvata? Olet lähiäiti ja vakan/koulun naiset suosittelivat testejä ja nyt pähkäilet mikä pojassasi on vikana? 

Mä voin kertoa. Tukekaa naiset poikianne. Lukekaa ja päästäkää ulos kavereiden kanssa puuhaamaan. Kyllä se siitä.  Ei heissä ole mitään vikaa: pojat ovat villejä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen obsessio on elämässään ja koulussa normaalisti menestyineillä (en tarkoita, etteikö voisi olla haasteita, kaikilla sellaisia on) ihmisillä on hankkia joku oirepohjainen diagnoosi? ADHD:n ja varsinkin ADD:n oireet voivat hyvin syntyä kasvuympäristön ja elämäntapojen seurauksena, ja jo lapsilla erotusdiagnostiikka on haastavaa tämän takia, tosiasiassa mitään luotettavaa tapaa erottaa ympäristön ja synnynnäisten piirteiden vaikutusta ei ole, koska ne kehittyvät aina vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylläpitääkseen edes jonkinlaista harhaista vaikutelmaa siitä, että kyseisen häiriön synnynnäisyys voitaisiin tunnistaa kartoittamalla "oireiden" alkamisajankohta (mikä on jo koomista sinänsä, koska ADHD:lle ja ADD:lle tyypilliset oireet ovat normaaleja pienillä lapsilla ja kuuluvat kehitysvaiheeseen), psykiatrit sitten juoksuttavat potilaitaan hakemassa jotain ikivanhoja koulutodistuksia ja k

 

En väittänyt, etteikö lasten välillä olisi myös synnynnäisiä eroja. Erilaisuus ja vaihtelu piirteissä on yksi evoluution perusmekanismeista ja riippuu olosuhteista, mitkä piirteet antavat valintaetua ja edistävät ympäristöön sopeutumista missäkin olosuhteissa..ADHD-diagnoosi annetaan keskimääräistä useammin tutkimusten mukaan loppuvuodesta syntyneille lapsille juuri tästä syystä, että he ovat kouluun mennessään vuoden jäljessä tilastollisesti, siis ryhmätasolla, lapsia jotka ovat syntyneet vuoden alussa mitä tulee itsesäätelyyn ja impulssikontrollin kehittymiseen.. Yksiöllinen vaihtelu saman ikäisten lasten välillä ei tarkoita, etteikö olisi ikään ja ihan jo ihmislapsen neurobiologiseen kypsymiseen liittyviä normatiivisia kehitysvaiheita, joille on tyypillistä tietyt valmiudet tai niiden puute.

Toinen ilmiö mikä liittyy ihmislapsen neurobiologiseen kehitykseen on sen äärimmäisen voimakas riippuvuus kokemuksista: lapsen neurobiologinen kehitys pohjautuu suurelta osin kokemusta odottaviin että kokemuksista riippuvaisiin prosesseihin. Kokemusta odottavat prosessit ovat äärimmäisen riippuvaisia siitä, että esimerkiksi oppiakseen puhumaan tietyssä kehitysvaiheessa hän kuulee puhetta. Aivojen ja ihmisen kognitiivista kehitystä toinen suuntaava prosessi on kokemuksesta riippuva, ja tämä prosessi ei ole riippuvainen neurobiologisesta herkkyysvaiheesta, vaan esimerkiksi ajoissa tapaamisille saapumista voi harjoitella myös aikuisena. Pienen lapsen impulssikontrolli ja itsesäätely ei kehity tyhjiössä, vaan siihen vaikuttaa paitsi lapsen synnynnäiset piirteet, myös lukuisat ympäristötekijät. Tämän vuoksi ihmisen psykososiaalinen kehitys on aina osin ympäristöstä riippuvaista. 

Suomessa on käytössä aivan samat ADHD-lääkkeet kuin Yhdysvalloissakin hieman eri painotuksin, ja tuo meta-analyysien meta-analyysi sisälsi lukuisia eri lääkkeitä sadoista eri RCT-tutkimuksista. Se että joku lääke toimii jollakin ei kerro mitään ihmisen neurobiologisesta poikkeavuudesta. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistussa plasebokontrolloiduissa kokeessa A positron emission tomography study of nigro-striatal dopaminergic mechanisms underlying attention: implications for ADHD and its treatment verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-diagnoosin saaneisiin ja havaittiin, että metyylifenidaatti paransi keskittymiskykyä kaikilla koehenkilöillä, joiden lähtötaso kokeen alussa oli matala, eikä ADHD-potilaiden endogeeninen dopamiinivaste mitenkään eronnut näistä verrokeista. Esimerkiksi lentäjät ja sotilaat käyttivät amfetamiinia samoihin tarkoituksiin jo toisessa maailmansodassa ja käyttävät edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko käynyt ihan niissä tutkimuksissa? Ei sitä ennen mitään diagnoosia saa.

 

Tottakai olen. Kaikki haastattelut tehty sekä itselle että perheenjäsenille. Ainoastaan se, että onko tästä jotain vahvistusta paperilla lapsuusajan osalta on tässä mahdollisesti se ongelma, kun olin kiltti oppilas enkä herättänyt kauheasti huomiota tai ollut huono koulussa.

ADD (sis. ADHD) oppilas on juuri tuollainen.

Keskiarvo voi olla 9,5 ja käytös 9. 

 

Olin itse ulospäin kiltti ja pärjäsin kokeissa. Mutta en tehnyt läksyjä, tulin myöhässä tunnille enkä keskittynyt opetukseen. Mutta tästä ei ole mustaa valkoisella, joten tämän takia en välttämättä saa diagnoosia. Mitähän siellä papereiss

Oletko käynyt psykiatrin juttusilla? Vai onko lääkäri yleislääkäri?