Miksei kiltti ja kunnollinen nainen kelpaa miehille?
Miksi en miehet kelpaa teille parisuhteeseen, vaikka olen tavallinen kiltti ja kunnollinen nainen? Olen hoikka, mutta kasvoiltani olen aika tavallisen (ruman?) näköinen ja hiukseni ovat lyhyet.
Haluaisin miehen, joka katsoisi pintaa syvemmälle. Mutta ei. Aina halutaan vain se kedon kaunein kukkanen. Siksipä jään aina seinäruusuksi yökerhoissa ja lavatansseissa.
Olen onneton.
Kommentit (68)
Näen jatkuvasti rumia pariutuneita kaupoissa
Että tavalliset kelpaa kyllä toisilleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei saisi puhua. Ei rumat naiset vaan mene baariin ja saa seksiä. Kauniit joo.
Kannattaa tosiaan kasvattaa pitkät hiukset, kihartaa niitä, meikata, naiselliset vaatteet, opettele sipsuttamaan korkkareilla älä harpo, kikata älä röhönaura, teeskentele "olevasi kännissä" mutta oikeasti ei saa olla juovuksissa... Paljon voit tehdä jos haluat. Tsemppiä.
Miksi pitkät hiukset? Hankalat ja kuivavat hitaasti pesun jälkeen.
Eri
Kyse on todennäköisyyksistä. Miehet pitävät keskimäärin paljon useammin pitkistä hiuksista naisilla kuin lyhyistä. Jos siis muutenkin on jo hankala löytää seuraa niin ei kannata turhaan heikentää vielä mahdollisuuksiaan olemalla sen näköinen josta vähemmistö miehistä tykkää.
"Miksi pitkät hiukset? Hankalat ja kuivavat hitaasti pesun jälkeen."
Riippuu ihan siitä että haluaako mielummin miehen vai arjessa helpot hiukset.
Kyllähän sellainen sopivasti rietas nainen on huomattavasti parempi kuin 'kunnollinen'.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen juttu on, että ei se kauneuskaan aina auta, jos se yhdistyy sisäänpäinkääntyneeseen ja/tai vakavaan luonteeseen. Mun tuttavapiirissä ja suvussa kun olen katsellut menoa, niin ei se niin tunnu menevän, että kauniit aina todennäköisimmin pariutuu ja sitten mitä vaatimattomamman näköiseksi menee, niin sitä epätodennäköisemmin. Pikemminkin se on niin, että avoimet, sosiaaliset ja iloiset pariutuu, aika lailla ulkonäöstä viis, mutta kauniskin tosikkomainen introvertti voi olla vuodesta toiseen vasten tahtoaan yksin.
Olen tuollainen kohtuu hyvännäköinen, tosikkomainen introvertti. Tai siis tosikkomainen on se kuva mikä minusta voi ulospäin välittyä, paremmin tutustuessa olen kaikkea muuta. Ja siis, ei tällaisella ulkonäöllä kyllä koskaan tule oloa, ettei kelpaisi miehille - vähän väliä on jos jonkinlaista yrittäjää, vaikkei edes olisi seuraa etsimässä. Eli tilanteita tulee eteen tahtomattaankin, mutta se osuuko oikeanlaista miestä kohdalle onkin sitten toinen asia. Se että on yksin vuodesta toiseen ei tarkoita, ettei kukaan olisi ollut kiinnostunut, vaan se voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kukaan sopiva ole ollut kiinnostunut. Kauniilla naisella on todennäköisemmin esim. ulkonäön suhteen rima vähän korkeammalla kuin vaatimattoman näköisellä.
Menepäs ap käymään illalla marketissa - näet siellä aivan tavallisia suomalaisia pariskuntia, rumia ja kauniita.
Tapatyötön mies täällä, joka myös haluaa, että nainen katsoo kuorta syvemmrälle ja jättää pinnallisuudet ja materialismit muille. Oletko sitten sanojesi mittainen? Ketään ei toki saa tuomita etukäteen, mutta omien kokemuksieni pohjalta rohkenen epäillä.
Muualle Eurooppaan, siellä on pariutumisen suhteen aktiivisia miehiä. Pohjoismainen deittikulttuuri on rankkaa.
Kyllä minulle ainakin kelpaisi. En kaipaa mitään ylimääräistä draamaa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Miehille kelpaa vain jännänainen.
Mistä te tiedätte ettei esimerkiksi ap ole sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis vain odottelet ujona seinustalla että joku mies tulkisi sinut sieltä hakemaan?
Olen tehnyt aloitteita, mutta ne ovat useimmiten johtaneet kieltäytymiseen.
Kokeilepa tavallista keskustelua tavallisten miesten kanssa.
Tavallinen ei kelpaisi minulle. En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiltti ja mukava nainen varmasti ainakin luonteensa puolesta kelpaa. Kiukkuisia akkoja on ihan liiaksi asti.
Ongelma lienee siis ulkonäkö sekä elämäntyyli. En ole aloittaja mutta spekuloin asioita täällä seassanne.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen juttu on, että ei se kauneuskaan aina auta, jos se yhdistyy sisäänpäinkääntyneeseen ja/tai vakavaan luonteeseen. Mun tuttavapiirissä ja suvussa kun olen katsellut menoa, niin ei se niin tunnu menevän, että kauniit aina todennäköisimmin pariutuu ja sitten mitä vaatimattomamman näköiseksi menee, niin sitä epätodennäköisemmin. Pikemminkin se on niin, että avoimet, sosiaaliset ja iloiset pariutuu, aika lailla ulkonäöstä viis, mutta kauniskin tosikkomainen introvertti voi olla vuodesta toiseen vasten tahtoaan yksin.
Jep. Ujo, hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt jää yksin. Jos hän on ruma, ihmiset ei kiinnitä mitään huomiota, jos kaunis, pidetään ylpeänä/kopeana eikä siksi lähestytä. Pariutuminen vaatii kuitenkin sen, että uskaltaa tutustua toisiin. Tietysti se ujo ja hiljainenkin voi pariutua vaikka jonkun yhteisen harrastuksen kautta, mutta se vaatii paljon enemmän hyvää tuuria kuin ulospäinsuuntautuneemman pariutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei saisi puhua. Ei rumat naiset vaan mene baariin ja saa seksiä. Kauniit joo.
Kannattaa tosiaan kasvattaa pitkät hiukset, kihartaa niitä, meikata, naiselliset vaatteet, opettele sipsuttamaan korkkareilla älä harpo, kikata älä röhönaura, teeskentele "olevasi kännissä" mutta oikeasti ei saa olla juovuksissa... Paljon voit tehdä jos haluat. Tsemppiä.
Miksi pitkät hiukset? Hankalat ja kuivavat hitaasti pesun jälkeen.
Eri
Pitkät on just helpot, ei tartte rampata leikkauttamassa eikä juuri laittaa, harjaus, letti tai ponnari ja menoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sellainen sopivasti rietas nainen on huomattavasti parempi kuin 'kunnollinen'.
Kunnollinenkin voi olla tarpeen vaatiessa oikeastaan mitä tahansa.
Tinderi on tän päivän sana. Ei välttämättä baarit tai tanssipaikat. Tinderissä pitää tehdä heti selväksi ettei kaipaa seksiseuraa vaan on tosi mielessä liikkeellä. Tinderkin miesvaltainen paikka, joten naisilla hyvät apajat. Muista ettei tasoja välttämättä ole mitä tulee esim ulkonäköön tai statukseen. Ei niin viehättävät miehetkään ei välttämättä ole sivistyneitä ja hyviä, vaan voi olla seksistisiä, sovinisteja ja ronskeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen juttu on, että ei se kauneuskaan aina auta, jos se yhdistyy sisäänpäinkääntyneeseen ja/tai vakavaan luonteeseen. Mun tuttavapiirissä ja suvussa kun olen katsellut menoa, niin ei se niin tunnu menevän, että kauniit aina todennäköisimmin pariutuu ja sitten mitä vaatimattomamman näköiseksi menee, niin sitä epätodennäköisemmin. Pikemminkin se on niin, että avoimet, sosiaaliset ja iloiset pariutuu, aika lailla ulkonäöstä viis, mutta kauniskin tosikkomainen introvertti voi olla vuodesta toiseen vasten tahtoaan yksin.
Olen tuollainen kohtuu hyvännäköinen, tosikkomainen introvertti. Tai siis tosikkomainen on se kuva mikä minusta voi ulospäin välittyä, paremmin tutustuessa olen kaikkea muuta. Ja siis, ei tällaisella ulkonäöllä kyllä koskaan tule oloa, ettei kelpaisi miehille - vähän väliä on jos jonkinlaista yrittäjää, vaikkei edes olisi seuraa etsimässä. Eli tila
Kysehän ei ollut siitä että kelpaako vaan että pariutuuko. Ja sain tekstistäsi sen käsityksen että et kysynnästä huolimatta ole pariutunut tai ainakaan et kovin helposti.
Iloiset ja sosiaaliset taas sitten pariutuvat helposti myös siksi että heillä kaikki pidäkkeet solmia pareisuhde ovat usein matalampia.
Vierailija kirjoitti:
Tule tyttö sedän polvelle istumaan! Se iso ja kova minkä tunnet ei ole polvi! T: M65+
Ei niin , noilla kilometreillä se on joku nivustyrä korkeintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen juttu on, että ei se kauneuskaan aina auta, jos se yhdistyy sisäänpäinkääntyneeseen ja/tai vakavaan luonteeseen. Mun tuttavapiirissä ja suvussa kun olen katsellut menoa, niin ei se niin tunnu menevän, että kauniit aina todennäköisimmin pariutuu ja sitten mitä vaatimattomamman näköiseksi menee, niin sitä epätodennäköisemmin. Pikemminkin se on niin, että avoimet, sosiaaliset ja iloiset pariutuu, aika lailla ulkonäöstä viis, mutta kauniskin tosikkomainen introvertti voi olla vuodesta toiseen vasten tahtoaan yksin.
Olen tuollainen kohtuu hyvännäköinen, tosikkomainen introvertti. Tai siis tosikkomainen on se kuva mikä minusta voi ulospäin välittyä, paremmin tutustuessa olen kaikkea muuta. Ja siis, ei tällaisella ulkonäöllä kyllä koskaan tule oloa, ettei kelpaisi miehille - vähän väliä on jos jonkinlaista yrittäjää, vaikkei edes olisi seuraa etsimässä. Eli tila
Täällä yksi, joka ainakin nuorempana oli myös kohtuu hyvännäköinen, mutta vaikea oli miesseuraa löytää. Ei sillä, etteikö minusta olisi ulkonäön takia kiinnostuttu, mutta kun en osannut reagoida mitenkään luontevasti kiinnostukseen, se lähinnä ahdisti ja halusin tilanteesta eroon. Tylytin miehet pois ja sitten kun tilanne oli ohi kaduin. Joskus jos, lähinnä alkoholin avustuksella, tilanne eteni pidemmälle, miehet yleensä totesivat aika pian tapaillessamme, että olen todella tylsä ihminen. Parikin kertaa kuullut, että ei millään pahalla mutta olet kyllä tylsin koskaan tapaamani ihminen :D Ei siinä sitten ulkonäkökään auttanut, kun oli tylsä.
Mutta mä olen kyllä aina epäillyt, että saatan olla asperger tai autisti tms, koska olen ihan äärimmäisen sulkeutunut, ihmisarka ja ilmeisesti käyttäydyn jotenkin tosi oudosti sosiaalisissa tilanteissa. Kiusattu päiväkodista asti, jotain erikoista minussa siis on joka ihan joka paikassa ihmisiä ärsyttää.
Miksi pitkät hiukset? Hankalat ja kuivavat hitaasti pesun jälkeen.
Eri