Menenkö "hukkaan" jos nyt 40v viihdyn vaan yksin?

Olen 40v. Mutta en jaksa etsiä miestä. Tulee jos tulee kohdalle. Siinä etsimisessäkään ei välttämättä löydy. Kinkkistä joskus. Vuodet kuluu nopsaan kuitenkin. Sitten taas ajattelee, että kiva mies tulee kohdalle, kun sen aika on, jos tulee. Jos ei tule, enkö yrittänyt tarpeeksi? Ei, en jaksa etsiä.

Olet jo sen ikäinen että aika on mennyt jo ohi. Lisäksi lapset laskevat arvoasi merkittävästi. Joten ei, et mene hukkaan eikä sinulle ole tarjolla mitään sen kummempaa kuin olisi kymmenen tai kahdenkymmenenkään vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v. Mutta en jaksa etsiä miestä. Tulee jos tulee kohdalle. Siinä etsimisessäkään ei välttämättä löydy. Kinkkistä joskus. Vuodet kuluu nopsaan kuitenkin. Sitten taas ajattelee, että kiva mies tulee kohdalle, kun sen aika on, jos tulee. Jos ei tule, enkö yrittänyt tarpeeksi? Ei, en jaksa etsiä.

lisään,että kuljen silmät avoinna ja annan mahdollisuuden jos tulee tilaisuus :) silloin kai olen tehnyt parhaani. EI tunteita voi pakottaa. Elää vaan elämäänsä. Ja sitten jos kiinnostaa etsimällä etsiä, niin etsii ja pitää verkot vesillä. Eli en kadu, tein miten tein.

Joka iässä voi löytyä hyvä kumppani, jopa vanhainkodissa. Ihmisiä on toisella (tai ties monennella) kierroksella useista syistä, eikä niitä voi kukaan ennustaa. En olisi huolissani. 

Voithan vaikka sairastua tai jäädä auton alle ennen kuin täytät 50. Tai sitten elämäsi rakkaus kävelee huomenna kaupassa vastaan. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että asiat menevät tietyllä tavalla. Tee mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Olet jo sen ikäinen että aika on mennyt jo ohi. Lisäksi lapset laskevat arvoasi merkittävästi. Joten ei, et mene hukkaan eikä sinulle ole tarjolla mitään sen kummempaa kuin olisi kymmenen tai kahdenkymmenenkään vuoden päästä.

Ja höpö höpö näitä ilkimyksiä!

Ihminen ei ole koskaan liian vanha rakastumaan ja lapset ei laske kenenkään "arvoa", päinvastoin.

Huonot elämäntavat ja sinunlaistesi haaskalintujen ilkeys toisia ihmisiä kohtaan laskee totisesti kaltaistesi törkysuun arvoa!

Jos tulee hyväluontoinen aviomiesehdokas, lapset ovat vain bonusta!

Ei ole oikeaa tapaa elää. Kuuntele itseäsi.

Sellaista ikää ei ole eikä tule mulle etten haluaisi kumppania ja muita ihmisiä lähelleni.

"Olen ollut yksin jo muutamia vuosia, ja mietin etten loppuelämääni niin toivoisi."

"Nainen on yksin onnellisimmillaan ja elää silloin pidempään"

Vierailija kirjoitti:

Voithan vaikka sairastua tai jäädä auton alle ennen kuin täytät 50. Tai sitten elämäsi rakkaus kävelee huomenna kaupassa vastaan. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että asiat menevät tietyllä tavalla. Tee mitä haluat.

Rakkaus ei kävele kaupassa vastaan. Hyvin harva löytää 40-vuotiaana miestä tai naista, ellei ole aktiivinen. Miehiä ja naisia ei kävele kadulla enää vastaan, jotka olisivat millään tavalla "saatavilla".

Ihan tuo "hukkaan" meneminen riippuu itsestäsi. Jos määrittelet itsesi miehen ja parisuhteen kautta yksistään, niin sitten varmaan. Mutta jos asennoituu esim. siten, että mahdollinen mies ja parisuhde on elämässä extraa, niin...

Eihän se ihastuminen ja rakastuminen ole missään vaiheessa kiinni iästä. On jotenkin hassua minusta ajatella, että ihastumiselle olisi parasta ennen päivämäärä. Että jos ikäihmisenä huomaa rinnassa läikähdystä, poissulkien sydänoireilut, niin pitäisi vain ajatella, että se, ihastuminen, rakkaudesta höperöityminen, ei kuulu enää minulle, koska olen liian vanha. Kamalaa.

Anna elämän yllättää sinut positiivisesti ja ole itse juonessa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Olet jo sen ikäinen että aika on mennyt jo ohi. Lisäksi lapset laskevat arvoasi merkittävästi. Joten ei, et mene hukkaan eikä sinulle ole tarjolla mitään sen kummempaa kuin olisi kymmenen tai kahdenkymmenenkään vuoden päästä.

Jos nelikymppisellä miehellä ei ole lapsia niin se menee friikki osastoon koska jokainen normaali ihminen on lisääntynyt tuohon mennessä. On pakko olla jotain pahasti vialla sellaisessa. On se naisillakin poikkeuksellista, mutta koska nainen synnyttää on hänellä hyvä syy olla haluamatta lapsia lainkaan tai lykätä niitä loputtomiin, siinä ei ole mitään outoa.

Eikö tuo nyt ole lievästi narsistinen ajattelumalli? Ennemminkin kysyisin, tuntuuko sinusta pahalta myöhemmin kun et enää saa ketään.

Oletko varma, että saisit neljäkymppisenä helposti miehiä parisuhteeseen? Seksiin ihan varmasti, mutta aika itsevarma olet, että yh:na olisit jotenkin hyvin suosittua parisuhdemateriaalia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, että saisit neljäkymppisenä helposti miehiä parisuhteeseen? Seksiin ihan varmasti, mutta aika itsevarma olet, että yh:na olisit jotenkin hyvin suosittua parisuhdemateriaalia.

Parisuhde nimenomaan tarkoittaa miehille sitä että saa vakipatjan. Harvalla sinkkunaisella on miespuolisia kavereita. Ei se naisen seura pelkiltään ole minkään arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä nelikymppisenä uskot olevasi tavara joka menee hukkaan jos joku mies ei käytä palveluksiasi ja kehoasi niin kyllä sinussa on mennyt hukkaan lähinnä järki.

Tämä oli niin ihanasti sanottu, että kopioin sen notepädiini tulevaisuuden varalle! <3

-eri

Saatko kuitenkin seksiä säännöllisesti eli onko sulla joku fuckbody?

Jokaisessa ikäluokassa on vapaana "hyviä" ja "huonoja" vaihtoehtoja. Lisäksi neljän-viidenkympin maissa alkaa avioerobuumi. Ei ole olemassa mitään oikeaa tai värää aikaa olla sinkkuna.

Toki jos ajattelet itse ulkonäkösi olevan ainoa valttikortti parisuhdemarkkinoilla niin ajatusmalliasi ei voi kukaan muu korjata kuin sinä itse.

Et sää niin vanha ole, etteikö pojat sulla harjottelis.

Taas ihan järkkyjä kommentteja osa.  Ihmisyys on sitä että elää ja antaa muiden elää, jos on pakko jotain sanoa niin ole armollinen.  Yhtään "täydellistä" ihmistä kun ei ole.

Hyvin yksinäinen vanhuus ei ole mukava asia, joten jos se oikea kävelee elämääsi, ota koppi!