Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapailukumppanin jatkuva piikittely, mihin te vetäisitte rajan?
19.03.2024 |
Olen tapaillut parin kuukauden ajan miestä, joka piikittelee jatkuvasti.
En kiinnittänyt asiaan aluksi juurikaan huomiota, koska ajattelin, että se on vaan osa hänen tapaansa kommunikoida, mutta nyt kun olen huomannut asian, niin olen huomannut, että hänellä ei tunnu olevan musta mitään hyvää sanottavaa; kuuntelen huonoa musiikkia, pidän huonoista elokuvista ja sarjoista (katselen ihan kaikkia genrejä fantasiasta sotaelokuviin ja komediaan), mulla on luonnollisesti myös vääränlaisia mielipiteitä ja viime viikolla, kun hän kävi ensimmäistä kertaa luonani, niin asuntoni on ilmeisesti jotenkin typerä (siis ihan pohjaratkaisusta lähtien). Jutustelin myös siitä miten haluaisin remontoida asuntoani, niin ideani olivat hänen mielestään naurettavia ja suunnittelemani värimaailma ruma.
Hän ei sylje näitä asioita mitenkään inhoten, mutta enemmänkin ylemmyydentuntoisesti naureskellen ikään kuin kyseessä olisi vitsi. Hänen mielestään "v*ttuilu on välittämistä".
Alkaa vaan mietityttää tapailun jatkaminen, kun tuntuu, että kaikki mussa on hänen mielestään jotenkin niin typerää, vastenmielistä ja väärää (tai ainakin mielipiteeni ja asiat, joista pidän. Esimerkiksi ulkonäköäni hän ei ole arvostellut). Ehkä en ole sitten tottunut tuollaiseen kommunikointiin, kun itse en useimmiten koe edes tarpeelliseksi arvostella muiden näkemyksiä, musiikkimakua tai muutakaan, ellei multa nyt erikseen kysytä mielipidettä. Ystäväni ja perheeni eivät myöskään kommunikoi tuolla tavalla vaan ihan neutraalisti pystytään jakamaan asioita ilman lyttäämistä.
En ole mitenkään sydänjuuriani myöten loukkaantunut tai ahdistunut asiasta, mutta ihmettelen, että mistä tuollainen kumpuaa. Hän on ihan normaali aikuinen mies, ei mikään perinteinen jännämies.
Kuinka paljon sietäisitte tuollaista piikittelyä "huumorin varjolla"? Ja jos itse kommunikoit piikittelemällä, niin miksi?
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain negaamista. Tykkää sinusta.
Negaaminen tarkoittaa että ei todellakaan tykkää. Se on lapsellista manipuloimista mikä on opeteltu netin podcast-pojilta. Yritä sinäkin kasvaa aikuiseksi, niin voit vielä saada onnellisen parisuhteen. Negailuilla ja muilla peleillä pilaat vain oman mahdollisuutesi onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo kiinnittänyt asiaan huomiota niin paljon että kysyt asiaa täällä, niin silloin se on liiallista.
Mihin luulet piikittelyn kehittyvän kun suhteenne jatkuu, vähneeekö se ajan kanssa, pysyykö ennallaan vai lisääntyykö? Veikkaan että ainoastaan kaksi jälkimmäistä ovat todennäköisiä.
Toki sekin lienee mahdollista että hän ei itse ymmärrä sen tuntuvan pahalta, jolloin asian puheeksi ottaminen ilman syyttelyä tai riitelyä voi auttaa. Kerro hänelle miltä se sinusta tuntuu ja katso miten reagoi.
Älä nyt ole naiivi.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta-.
minulla on myös vittuileva mies. Ei ehkä samalla tavalla kuin ap:n kokemus- hän ei koskaan kyseenalaista valintojani - , mutta kuitenkin.
hyvä puoli on, että hänetä voi kohdella samalla tavalla.
Ihana kasvuympäristö lapsille. Tuollainen on syövyttävää myrkkyä lapsen tunne-elämälle, stressinsietokyvylle, perusturvalle. Ap sama juttu on aikuiselle. Ei normaaliin vuorovaikutukseen kuulu piikittely. Se on aggressiivista eli väkivaltaista käytöstä. Jos mies ei lopeta sitä ja ota vastuuta käytöksestään, pakene. Alla voi olla jotain vielä vahingollisempaa. Itse kasvoin kodissa jossa toiselle rumasti puhuminen oli arkipäivää. Oli traumatisoivaa. Ja minun kotini kynnyksen yli ei semmoista myrkkyä valu missään muodossa ikinä.
En olisi jaksanut noinkaan pitkään. Yleensä suhteen alussa ollaan niin ihastuneita, ettei toisessa tunnu vikoja olevan ollenkaan. Arki astuu kuvaan myöhemmin. Jos jos alussa on tuollaista, antaisin olla. Jos miehelle "vittuilu on välittämistä", pitäisi löytää samoin ajatteleva kumppani.
Vetäisin rajan siihen, jos minusta alkaisi tuntua pahalta. Ihan riippumatta siitä, millä tavalla kumppani asiaan suhtautuu ja vaikka se olisikin hänen mielestään harmitonta naljailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä siedät tuollaista?
En itse tapailisi tuollaista ihmistä hetkeäkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain negaamista. Tykkää sinusta.
Negaaminen tarkoittaa että ei todellakaan tykkää. Se on lapsellista manipuloimista mikä on opeteltu netin podcast-pojilta. Yritä sinäkin kasvaa aikuiseksi, niin voit vielä saada onnellisen parisuhteen. Negailuilla ja muilla peleillä pilaat vain oman mahdollisuutesi onneen.
Tämä. Hevoset ei todellakaan potki rakkaudesta. Nää pojat ei edes ymmärrä miten osoittaa kiintymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta-.
minulla on myös vittuileva mies. Ei ehkä samalla tavalla kuin ap:n kokemus- hän ei koskaan kyseenalaista valintojani - , mutta kuitenkin.
hyvä puoli on, että hänetä voi kohdella samalla tavalla.
Ihana kasvuympäristö lapsille. Tuollainen on syövyttävää myrkkyä lapsen tunne-elämälle, stressinsietokyvylle, perusturvalle. Ap sama juttu on aikuiselle. Ei normaaliin vuorovaikutukseen kuulu piikittely. Se on aggressiivista eli väkivaltaista käytöstä. Jos mies ei lopeta sitä ja ota vastuuta käytöksestään, pakene. Alla voi olla jotain vielä vahingollisempaa. Itse kasvoin kodissa jossa toiselle rumasti puhuminen oli arkipäivää. Oli traumatisoivaa. Ja minun kotini kynnyksen yli ei semmoista myrkkyä valu missään muodossa ikinä.
olen tuo, jolle vastaat.
todettakoon, että Olemme 50 +. Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Molemmilla on kyllä omia.
Siinä on raja, mitä hän saa puhua minun - aikuisille -lapsilleni. Huumoria saa veistää, mutta ilkeilyä tai rumasti puhumista en siedä.
omille lapsilleen saa puhua, miten haluaa.
Kuulostaa hyvin paljon yhdeltä puolitutulta tyypiltä, jopa noine vttuilu on välittämistä -kommentteineen. Se on jotenkin hänellä vain tapa puhua ja olla, ja varmasti vielä jotenkin saattaa korostua, kun tykkää susta ja yrittää tehdä vaikutusta, vaikkakin hassulla tavalla.
Mä katsoisin vielä hetken, tasaantuuko tilanne, vaikka tuntuisikin nyt tympeältä. Ainakin tällä tuntemallani vastaavalla tapauksella on hurjan iso sydän, vaikka kieli välillä laulaa. (Toisaalta olen itse nuoresta lähtien tuntenut tällaisia ihmisiä, enkä osaa heistä niin helposti hermostua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta-.
minulla on myös vittuileva mies. Ei ehkä samalla tavalla kuin ap:n kokemus- hän ei koskaan kyseenalaista valintojani - , mutta kuitenkin.
hyvä puoli on, että hänetä voi kohdella samalla tavalla.
Ihana kasvuympäristö lapsille. Tuollainen on syövyttävää myrkkyä lapsen tunne-elämälle, stressinsietokyvylle, perusturvalle. Ap sama juttu on aikuiselle. Ei normaaliin vuorovaikutukseen kuulu piikittely. Se on aggressiivista eli väkivaltaista käytöstä. Jos mies ei lopeta sitä ja ota vastuuta käytöksestään, pakene. Alla voi olla jotain vielä vahingollisempaa. Itse kasvoin kodissa jossa toiselle rumasti puhuminen oli arkipäivää. Oli traumatisoivaa. Ja minun kotini kynnyksen yli ei semmoista myrkkyä valu missään muodossa ikinä.
olen tuo, jolle va
Huh huh. En olisi ikinä koskaan milloinkaan miehen kanssa, joka on ilkeä omille lapsilleen millään tasolla. Oli se vitsin varjolla tai ei. Jotenkin outoa, että kaikki te ilkeitä miehiä sietävät naiset yritätte kovasti väittää, että jossain kohtaa on selvä raja minkä ylittämistä ette salli. Se raja vaan on aivan väärässä paikassa, enkä kyllä usko että edes pidätte siitä kiinni. Kun yksi raja on ylitetty niin helpostihan ne ylittyy muutkin.
ohis
Mieheni veli on tuommoinen. Onneksi ei hänen kanssaan tarvitse olla hirveästi tekemisessä. Rasittava tyyppi muutenkin kun kaikkea pitää aina kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin paljon yhdeltä puolitutulta tyypiltä, jopa noine vttuilu on välittämistä -kommentteineen. Se on jotenkin hänellä vain tapa puhua ja olla, ja varmasti vielä jotenkin saattaa korostua, kun tykkää susta ja yrittää tehdä vaikutusta, vaikkakin hassulla tavalla.
Mä katsoisin vielä hetken, tasaantuuko tilanne, vaikka tuntuisikin nyt tympeältä. Ainakin tällä tuntemallani vastaavalla tapauksella on hurjan iso sydän, vaikka kieli välillä laulaa. (Toisaalta olen itse nuoresta lähtien tuntenut tällaisia ihmisiä, enkä osaa heistä niin helposti hermostua).
Ei ole yhtä ainutta syytä sietää tuollaista kohtelua. Tiedätköhän mitä suurella sydämellä edes tarkoitetaan? Ei todellakaan sitä, että ilkeilee ja pahoittaa läheistensä mielen. Jos tykkääminen ilmaistaan loukkauksilla, niin on syytä juosta karkuun ja helvetin lujaa.
Minulla ei ehkä lähtisi tuollainen ihmissuhde syventymään ollenkaan, vaan se olisi loppunut jo tapailun alussa. Itse olisin kokenut, että "ei ole kemiaa". En kai vaan jaksa tuollaista, joten juttu olisi luultavasti loppunut ennen kuin olisin itse ehtinyt edes kunnolla tiedostaa, että toinen piikittelee koko ajan. Tapanani ei ole sietää kaikenlaista huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi. Ankeaa elämää ankean ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta-.
minulla on myös vittuileva mies. Ei ehkä samalla tavalla kuin ap:n kokemus- hän ei koskaan kyseenalaista valintojani - , mutta kuitenkin.
hyvä puoli on, että hänetä voi kohdella samalla tavalla.
Ihana kasvuympäristö lapsille. Tuollainen on syövyttävää myrkkyä lapsen tunne-elämälle, stressinsietokyvylle, perusturvalle. Ap sama juttu on aikuiselle. Ei normaaliin vuorovaikutukseen kuulu piikittely. Se on aggressiivista eli väkivaltaista käytöstä. Jos mies ei lopeta sitä ja ota vastuuta käytöksestään, pakene. Alla voi olla jotain vielä vahingollisempaa. Itse kasvoin kodissa jossa toiselle rumasti puhuminen oli arkipäivää. Oli traumatisoivaa. Ja minun kotini kynnyksen yli ei semmoista myrkkyä valu missään muodossa ikinä.
Huh huh. En olisi ikinä koskaan milloinkaan miehen kanssa, joka on ilkeä omille lapsilleen millään tasolla. Oli se vitsin varjolla tai ei. Jotenkin outoa, että kaikki te ilkeitä miehiä sietävät naiset yritätte kovasti väittää, että jossain kohtaa on selvä raja minkä ylittämistä ette salli. Se raja vaan on aivan väärässä paikassa, enkä kyllä usko että edes pidätte siitä kiinni. Kun yksi raja on ylitetty niin helpostihan ne ylittyy muutkin.
ohis
Sanoin jo aiemmin, että mies ei ole ilkeä, vaan kyse on huumorintajusta, mutta mitä tulee aikaisempan viestiini; mikä minä olen kommentoimaan, mikä miehen ja lasten suhde on ennen minua ollut?
olemme olleet miehen kanssa yhdessä 10+ vuotta. Hän ei ole ollut minulle ilkeä tähän mennessä, miksi minun pitäisi olettaa, että jokin raja vielä ylittyisi?
Siihen kun se ei itsestä enää tunnu hyvältä. Jos se loukkaa jo heti alkuun, niin pitäisi ajatella, että se ei suhteen syvenemisen myötä tule siitä ainakaan vähenemään.
Minulle jäi lapsuudenkodista päälle paha tapa piikitellä läheisiä ja etenkin kumppania koko ajan. Harmikseni ensimmäiset kumppanini vain nielivät loukkaantumisensa ja nauroivat mukana. Vasta pitkän ajan jälkeen romahtivat ja kertoivat olevansa aivan riekaleina siitä haukkumisesta. Itse en ollut edes ymmärtänyt haukkuvani ja arvostelevani, koska lapsuudessani olin kuullut vanhempien tekevän sitä koko ajan. Ajattelin sen kuuluvan asiaan ja kertovan välittämisestä.
Minusta olisi asiallista sanoa tuosta heti suoraan, kertoa että se tuntuu pahalta ja suhteen saa lopettaa siihen paikkaan. Eihän ihmisen tarvitse kenenkään hakattavaksikaan jäädä, vaikka väkivaltaiselta kumppanilta puuttuisi aivosolu joka kertoo sen olevan väärin. Jos se satuttaa, niin se satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Siihen kun se ei itsestä enää tunnu hyvältä. Jos se loukkaa jo heti alkuun, niin pitäisi ajatella, että se ei suhteen syvenemisen myötä tule siitä ainakaan vähenemään.
Minulle jäi lapsuudenkodista päälle paha tapa piikitellä läheisiä ja etenkin kumppania koko ajan. Harmikseni ensimmäiset kumppanini vain nielivät loukkaantumisensa ja nauroivat mukana. Vasta pitkän ajan jälkeen romahtivat ja kertoivat olevansa aivan riekaleina siitä haukkumisesta. Itse en ollut edes ymmärtänyt haukkuvani ja arvostelevani, koska lapsuudessani olin kuullut vanhempien tekevän sitä koko ajan. Ajattelin sen kuuluvan asiaan ja kertovan välittämisestä.
Minusta olisi asiallista sanoa tuosta heti suoraan, kertoa että se tuntuu pahalta ja suhteen saa lopettaa siihen paikkaan. Eihän ihmisen tarvitse kenenkään hakattavaksikaan jäädä, vaikka väkivaltaiselta kumppanilta puuttuisi aivosolu joka kertoo sen olevan väärin. Jos se satuttaa, niin se satuttaa.
Olisi asiallista sanoa? Jokainen aikuinen kyllä tietää, mikä loukkaa ja mikä ei. Ei ap ole velvollinen kasvattamaan tai terapoimaan miestä, jolla ei sinun mukaasi ole alkeellisiakaan tunnetaitoja. Minä kyllä epäilen, että kyseessä on tahallinen julmuus.
Toivottavasti olet läpikäynyt kattavan ja pitkän terapian ja pyytänyt uhreiltasi aidosti anteeksi ja sen jälkeen jättänyt heidät totaalisesti rauhaan.. Sinulla ei ole oikeutta loukata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta-.
minulla on myös vittuileva mies. Ei ehkä samalla tavalla kuin ap:n kokemus- hän ei koskaan kyseenalaista valintojani - , mutta kuitenkin.
hyvä puoli on, että hänetä voi kohdella samalla tavalla.
Ihana kasvuympäristö lapsille. Tuollainen on syövyttävää myrkkyä lapsen tunne-elämälle, stressinsietokyvylle, perusturvalle. Ap sama juttu on aikuiselle. Ei normaaliin vuorovaikutukseen kuulu piikittely. Se on aggressiivista eli väkivaltaista käytöstä. Jos mies ei lopeta sitä ja ota vastuuta käytöksestään, pakene. Alla voi olla jotain vielä vahingollisempaa. Itse kasvoin kodissa jossa toiselle rumasti puhuminen oli arkipäivää. Oli traumatisoivaa. Ja minun kotini kynnyksen yli ei semm
Miksi sä puhut koko ajan vittuilusta ja sitten pyörrät puheesi että ei mitään ilkeyttä ole kun tosi kilttiä vitsiä vaan? Mene pois sekoittamasta tätä keskustelua. Opiskele ensin mitä vittuilu tarkoittaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos olet jo kiinnittänyt asiaan huomiota niin paljon että kysyt asiaa täällä, niin silloin se on liiallista.
Mihin luulet piikittelyn kehittyvän kun suhteenne jatkuu, vähneeekö se ajan kanssa, pysyykö ennallaan vai lisääntyykö? Veikkaan että ainoastaan kaksi jälkimmäistä ovat todennäköisiä.
Toki sekin lienee mahdollista että hän ei itse ymmärrä sen tuntuvan pahalta, jolloin asian puheeksi ottaminen ilman syyttelyä tai riitelyä voi auttaa. Kerro hänelle miltä se sinusta tuntuu ja katso miten reagoi.