HS mielipidekirjoitus: Vauva-aika kestää vain hetken - suosittelen ainakin yhden perillisen hankkimista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei tartte uskoa. :) Olen hoiva-alalla, sinne pääsin kun alalle vielä testattiin onko riittävästi mm empatiakykyä - näköjään on kun pääsi heittämällä sisään - mutta omia lapsia en halua maailmaan punnertaa. Tämä fyysinen puoli on näköjään asia, jonka inhottavuus ei ole sallittu tunne naiselle? Niinkö? 

Miten sinä itse kehityt elämässä? Oletko huolehtinut koskaan kenestäkään muista kuin omista lapsista? Pitänyt kuolevaa kädestä? Lohduttanut musertavan uutisen saanutta omaista"? 

 

Olen myös itse testeillä valittu, sh-koulutuksen saanut ja erikoistunut  ja tehnyt pitkän uran erikoissairaanhoidossa, joten olen oman osuuteni tehnyt hoitotyössä ja lisäksi olen hoitanut nykymittapuulla ajatellen suurperheen.

Sh-koulutuksessa opiskelimme tuolloin sekä synnytsosastolla että -salissa, siksikin on vaikea uskoa, että kukaan ammatti-ihminen k

Entäs synnytyssaliin pyörtyilevät isät? 

Synnytys on oksettavan näköinen ja vaarallinen fyysinen ponnistus. En ole ikinä kuullut että terveysalan työntekijät sitä asiaa puheissaan kaunistelisivat.

 On jokaisen oma asia tekeekö lapsia vai ei. Eikä niitä kaikki saa vaikka haluaisikin. Emme elä diktatuurissa ainakaan toistaiseksi. Onneksi en asu ahdasmielisessä peräkylässä missä kaikkitietävät juorutädit tietävät mitä kenenkin pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan muori kuvittelee, että porukka yhtäkkiä alkaa lisääntymään kun hän niin käskee? Mikään ei ole niin rasittavaa kuin tuollaiset äm mät.

Kaikki nyt ei vaan halua elää lapsiarkea eikä kaipaa lapsia elämäänsä, ihan sama kauan se vauva-aika kestää. Ja varsinkin naisen elämään vauvan syntymä vaikuttaa niin radikaalilla tavalla, että kannattaa todella tarkkaan harkita haluaako siihen ruljanssiin lähteä.

 

Hyvä, että hänen kirjoituksensa herättää mielipiteitä. Aika hankalassa tilanteessa ollaan, kun lapsiluku laskee ja vanhusväestö kasvaa. Työtätekevä porukka pienenee koko ajan.

Onhan nuo velat joka paikassa suuna päänä toitottamassa sanomaansa. Tuntuu, että nuoruus-aika venyy todella pitkälle ja paras lisääntymisai

Velat keskustelevat miten ne velat maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aina näissä ihmetyttää se, että (vapaaehtoisen) lapsettomuuden oletetaan johtuvan jostain tuollaisista ulkoisista tekijöistä. Ikään kuin lapsia jollain tavalla oikeasti haluttaisiin, mutta sitten pelätään raskasta vauva-aikaa, synnytystä, tukiverkkojen puutetta, ilmastonmuutosta jne.

Uskoisin, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista ovat lapsettomia ihan siitä yksinkertaisesta, sisäsyntyisestä syystä, etteivät he halua lapsia. Vaikka omaa lapsettomuuspäätöstään pystyy perustelemaan ja järkeistämään, mutta eiköhän kyse ole ensisijaisesti puhtaasta haluttomuudesta.

Eikä sitä haluttomuutta muuta mihinkään se, että joku random tyyppi kertoo kuinka lyhye a

Eikö tuo ole perusasioita lajin selviämisen kannalta? Mutta, kun siirrät katseesi siitä omasta navastasi siihen vauvaan, saat aivan erilaisen kokemuksen. Et saa sitä vain omaa napanöyhtääsi pyörittelemällä.

Vauvat on joskus ihania, mutta ei todellakaan kiinnosta viettää aikaa taaperoiden tai leikki-ikäisten kanssa. Joku 10+ ikäinen alkaa jo olla kiinnostava, kun sellaisen kanssa voi jo tehdä asioita esim käydä huvipuistossa, uimassa, leffassa jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei tartte uskoa. :) Olen hoiva-alalla, sinne pääsin kun alalle vielä testattiin onko riittävästi mm empatiakykyä - näköjään on kun pääsi heittämällä sisään - mutta omia lapsia en halua maailmaan punnertaa. Tämä fyysinen puoli on näköjään asia, jonka inhottavuus ei ole sallittu tunne naiselle? Niinkö? 

Miten sinä itse kehityt elämässä? Oletko huolehtinut koskaan kenestäkään muista kuin omista lapsista? Pitänyt kuolevaa kädestä? Lohduttanut musertavan uutisen saanutta omaista"? 

 

Olen myös itse testeillä valittu, sh-koulutuksen saanut ja erikoistunut  ja tehnyt pitkän uran erikoissairaanhoidossa, joten olen oman osuuteni tehnyt hoitotyössä ja lisäksi olen hoitanut nykymittapuulla ajatellen suurperheen.

Sh-koulutuksessa opiskelimme tuolloin sekä synnytsosastolla että -salissa, siks

Siihen voi suhtautua myös amattimaisen neutraalisti.

Elämään vahvasti kuuluva luonnollinen tapahtuma.

Hyi vttu! 🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

"Mitä hyvää siinä on että hänen mielipiteensä saa aikaan negatiivisia mielipiteitä hänestä? Lapsien syntymistä se ei mitenkään edistä.

Aivan kun sinunkin tekstisi. Sairasta. Kenenkään lapsi ei tänne synny siksi että hänen kuuluu hoitaa ja elättää muita. Antakaa jokaisen olla se oma itsensä ja persoonansa. Sitten saadaan positiivisempi ilmapiiri ja ehkä lisää lapsia".

 

Outo näkemys sinulla. Eikö kuitenkin ole jokaisen lapsen kohdalla sellainen tavoite, että hän kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, hän kouluttautuu ja löytää oman paikkansa ( useimman kohdalla työpaikan). Aikuisen ihmisen ajatellaan käyvän töissä, maksavan veroja ja siten hän osallistuu yhteisön ylläpitoon. Ja tämä vaatii uusia lapsia, uusia veronmaksajia, muuten ollaan tilanteessa, että viimeinen sammuttaa valot.

Kaunis ajatus, mutta tasapainoiseksi aikuiseksi kasvaminen vaatii yleensä sen, että lapsi on toivottu/rakastettu. Jos näin ei ole niin vanhempien kuin lapsen henkinen tasapaino järkkyy ja lopputulos on huono.

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerä kirjoitus.

T. Yhden lapsentäysi-ikäiseksi saattanut ja kyllä se vei melkein 20 vuotta elämästäni.

Voi sua raukkaa! Saitko edes mitään vastineeksi? Kaduttaako hukkaan heitetty aika? t. neljän lapsen katumaton äiti

Ts et ole nähnyt synnytystä käytännössä. Tiedän, että hoiva-alalla on monenlaista koulutusta.

Myös omassa koulutuksessani oli paikkoja, jotka eivät olleet niin mieluisia.

Miten sitten kestät muun hoivatyön, siellä on töitä, jotka eivät ole (useimmista ) niin kivoja.

Kirjoitin tuon vastaukseni siksi, kun oletit, että en ole hoivannut muita kuin omia lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, tuolle melkein toivoo joko sairasta lasta, tai sellaista teiniangstista itsensäviiltelijää. Kun se lapsi voi olla sellainenkin, eikä vaan pieni pullero vauvansängyssään.

Olet kuvottava ja halveksuttava, jos toivot ihmiselle sairautta tai pahaa oloa - lapselle vieläpä. Sille ei voi mitään, että olet itse sairas, mutta muille ei samaa vaivaa kuulu toivoa.

Kiitos samoin sinulle. Kyllä tuolle saarnaajalle tekisi hyvää kokea sitä vanhemmuutta monipuolisesti. Koskaan ei tiedä kenelle se sairas lapsi sattuu, kyllä asia pitää miettiä etukäteen. 

Luulen, että kielteinen näkemys lapsiajasta johtuu aika pitkälle siitä, että nuoret näkevät, millaista kiirettä se sitten on, kun lapsi laitetaan tarhaan.

Itse jäin kotiin lasten ollessa pieniä, joten kiirettä ei ollut ja kotiäitinä olo oli hienoa aikaa, kunhan opin äidin työn. (Sekin vaatii harjoittelua.) Se oli vapauden aikaa. Kun sitten töihin menin, palkkatyö oli se, joka otti energiat päältä, ja kotijoukoille jäi se loput.

Oma johtopäätökseni: jos haluaa nauttia äitiydestään ja lapsistaan ja pysyä voimissa, kannattaa jäädä muutamaksi vuodeksi kotiäidiksi. Ei sen ole pakko olla hellaan ja hiekkalaatikkoon kahlittua elämää niin kuin usein luullaan. Työelämä odottaa kyllä, itsekin sain tehdä töitä vielä yli 20 vuotta  kotiäitiyden jälkeen, ja kun pidensin työuraa loppupäästä, niin eläkekin kasvoi ihan siedettäväksi.

Kiire tappaa ilon lasten kanssa olemisesta. Lapset eivät ymmärrä kiirettä.

"Entäs synnytyssaliin pyörtyilevät isät? 

Synnytys on oksettavan näköinen ja vaarallinen fyysinen ponnistus. En ole ikinä kuullut että terveysalan työntekijät sitä asiaa puheissaan kaunistelisivat".

Onneksi tuo kokemus unohtuu aika nopeasti. Se on nopea, ohimenevä epämukavuus ja terve ihminen sen yleensä kestää.

Miksi ko tapahtumaa sitten pitäisi kaunistella? Vauva syntyy ja hänen pitää puskea itsensä läpi ahtaan synnytyskanavan.

Uskon kuitenkin, että esim synnytyssalien henkilökunta pystyy suhtautumaan asiaan ammatillisesti. Varmaan se on oudompaa myös terveysalalla niille, jotka eivät työskentele ko paikoissa. 

Vierailija kirjoitti:

"Entäs synnytyssaliin pyörtyilevät isät? 

Synnytys on oksettavan näköinen ja vaarallinen fyysinen ponnistus. En ole ikinä kuullut että terveysalan työntekijät sitä asiaa puheissaan kaunistelisivat".

Kyllä seksikin on oksettavan näköistä ähinää. :D

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että kielteinen näkemys lapsiajasta johtuu aika pitkälle siitä, että nuoret näkevät, millaista kiirettä se sitten on, kun lapsi laitetaan tarhaan.

Itse jäin kotiin lasten ollessa pieniä, joten kiirettä ei ollut ja kotiäitinä olo oli hienoa aikaa, kunhan opin äidin työn. (Sekin vaatii harjoittelua.) Se oli vapauden aikaa. Kun sitten töihin menin, palkkatyö oli se, joka otti energiat päältä, ja kotijoukoille jäi se loput.

Oma johtopäätökseni: jos haluaa nauttia äitiydestään ja lapsistaan ja pysyä voimissa, kannattaa jäädä muutamaksi vuodeksi kotiäidiksi. Ei sen ole pakko olla hellaan ja hiekkalaatikkoon kahlittua elämää niin kuin usein luullaan. Työelämä odottaa kyllä, itsekin sain tehdä töitä vielä yli 20 vuotta  kotiäitiyden jälkeen, ja kun pidensin työuraa loppupäästä, niin eläkekin kasvoi ihan siedettäväksi.

Kiire tappaa ilon lasten kanssa olemisesta. Lapset eivät ymmärrä kiirettä.

Tämän päivän kolmekyppisillä eläkeikä on jo nyt niin korkea, että kukaan tuskin haluaa pidentää työuraansa yhtään. Ja mitään takeita ei ole että eläkettä edes siinä vaiheessa saa.

Vierailija kirjoitti:

"Entäs synnytyssaliin pyörtyilevät isät? 

Synnytys on oksettavan näköinen ja vaarallinen fyysinen ponnistus. En ole ikinä kuullut että terveysalan työntekijät sitä asiaa puheissaan kaunistelisivat".

 

Onneksi tuo kokemus unohtuu aika nopeasti. Se on nopea, ohimenevä epämukavuus ja terve ihminen sen yleensä kestää.

Miksi ko tapahtumaa sitten pitäisi kaunistella? Vauva syntyy ja hänen pitää puskea itsensä läpi ahtaan synnytyskanavan.

Uskon kuitenkin, että esim synnytyssalien henkilökunta pystyy suhtautumaan asiaan ammatillisesti. Varmaan se on oudompaa myös terveysalalla niille, jotka eivät työskentele ko paikoissa. 

En tiedä. Joku täällä kertoi ettei ihminen ole kasvanut aikuiseksi jos sanoo että lapsen synnyttäminen on pallon pusertamista ulos alapäästä. Sille tässä vastaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entäs synnytyssaliin pyörtyilevät isät? 

Synnytys on oksettavan näköinen ja vaarallinen fyysinen ponnistus. En ole ikinä kuullut että terveysalan työntekijät sitä asiaa puheissaan kaunistelisivat".

Kyllä seksikin on oksettavan näköistä ähinää. :D

 

Olen eri mieltä. Katson tuhat kertaa enemmän mielelläni vaikka pornoa kuin ikinä yhden ainutta synnytysvideota.

Tämän päivän kolmekyppisillä eläkeikä on jo nyt niin korkea, että kukaan tuskin haluaa pidentää työuraansa yhtään. Ja mitään takeita ei ole että eläkettä edes siinä vaiheessa saa.

Se on kyllä totta. Olen tuo, jota kommentoit. Yhteiskunta ajaa toimillaan perheitä pois lasten kotona kasvattamisesta, moninaisista syistä varmaan.

Itse elettiin kotiäitivuosinani todella pienellä budjetilla, ei käyty ulkomailla lomilla ja Ladalla ajettiin, lasten harrastukset maksoivat isovanhemmat. Eli ei minulla ollut rikasta miestä elättämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entäs synnytyssaliin pyörtyilevät isät? 

Synnytys on oksettavan näköinen ja vaarallinen fyysinen ponnistus. En ole ikinä kuullut että terveysalan työntekijät sitä asiaa puheissaan kaunistelisivat".

Kyllä seksikin on oksettavan näköistä ähinää. :D

Olen eri mieltä. Katson tuhat kertaa enemmän mielelläni vaikka pornoa kuin ikinä yhden ainutta synnytysvideota.

Anaaliseksiäkin? Sehän on nyt in. Sopii lapsettomuus-boomiin...

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että kielteinen näkemys lapsiajasta johtuu aika pitkälle siitä, että nuoret näkevät, millaista kiirettä se sitten on, kun lapsi laitetaan tarhaan.

Itse jäin kotiin lasten ollessa pieniä, joten kiirettä ei ollut ja kotiäitinä olo oli hienoa aikaa, kunhan opin äidin työn. (Sekin vaatii harjoittelua.) Se oli vapauden aikaa. Kun sitten töihin menin, palkkatyö oli se, joka otti energiat päältä, ja kotijoukoille jäi se loput.

Oma johtopäätökseni: jos haluaa nauttia äitiydestään ja lapsistaan ja pysyä voimissa, kannattaa jäädä muutamaksi vuodeksi kotiäidiksi. Ei sen ole pakko olla hellaan ja hiekkalaatikkoon kahlittua elämää niin kuin usein luullaan. Työelämä odottaa kyllä, itsekin sain tehdä töitä vielä yli 20 vuotta  kotiäitiyden jälkeen, ja kun pidensin työuraa loppupäästä, niin eläkekin kasvoi ihan siedettäväksi.

Kiire tappaa ilon lasten kanssa olemisesta. Lapset eivät ymmärrä kiirettä.

Nuoret naiset ovat vihdoin todenneet ettei lisääntyminen kannata. Päävastuu varsinkin vauvasta jää lähestulkoon aina äidille, mies ei voi imettää ja jonkun on yleensä pakko käydä töissäkin.

Työuran ja lapsiarjen yhdistäminen on  vaikeaa ja rankkaa. Työelämästä ei voi nykyään olla vuosia pois, poislukien varmaan joku lääkäri joka haetaan töihin vaikka kotisohvalta. Kotiäidiksi ei uskalla jäädä, koska jäät täysin tyhjänpäälle kun mies päättää ottaa hatkat, some on täynnä yh-äitejä, jotka itkevät väsymystään ja rahattomuuttaan.

Naiselle lisääntyminen on iso riski, onko ihmekään että moni on mielummin lapseton.