HS mielipidekirjoitus: Vauva-aika kestää vain hetken - suosittelen ainakin yhden perillisen hankkimista

Heh, tuolle melkein toivoo joko sairasta lasta, tai sellaista teiniangstista itsensäviiltelijää. Kun se lapsi voi olla sellainenkin, eikä vaan pieni pullero vauvansängyssään.

Miksi se on aina nämä minäminä ihmiset kun tuputtaa muille lasten hankkimista ja perustelut on aina nämä, kuka sinut perii, eikö ole hienoa nähdä itsesi kopio ja kuka sinut hoitaa vanhana. Menisivät vakuutusyhtiöön töihin myymään vakuutuksia, koska sellaisena lapset näkee, pelkkänä omaisuuden jemmaamisen kohteena ja omaishoitajina sekä omina kopioinaan joilla voi jatkaa elämää kuolemansa jälkeen. Tunteekohan tuollaisten ihmisten lapset olevansa olemassa lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä sai äiti kylmää kyytiä hyi hemmetti sentään ja naisilta. Yksi mies uskalsi laittaa pari sanaa. Hulluksiko kaikki tulleet, lapsi on maailman ihanin asia. Maailman ihanin asia , kun viisivuotias keräsi mummin kanssa nyrkkiin valkovuokkoja ja toi ne minulle äitien päivänä vuosikymmeniä sitten🥰

Ei ole kyse siitä, etteikö lapset ole ihania, vaan tuon mielipidekirjoituksen perustelut olivat typeriä, lapsellisia ja itsekkäitä. Esimerkiksi "Jos et tykkää lapsista, mieti, kuka sinut perii, kun aika jättää?" Mitä sillä on väliä kun itse on kuollut?? Ei silloin tiedä enää mistään mitään. 

Toivottavasti ei kukaan lapsia sentään noilla perusteluilla ala tuumailemaan. Ja valtavan itsekäs on tuo ajatusmaailma. Lapsi on ihan oma itsensä, eikä vanhempansa jatke. Kyllä tuokin kirjoittaja sen huomaa kun lapsensa kasvaa teini-ikä

 Samat arvot? Edesmennyt isäni korosti meille lapsille paitsi työn teon tärkeyttä, myös rehellisyyttä. Minä pidän näitä erittäin tärkeinä arvoina ja olen pyrkinyt lapsilleni korostamaan samaa.

Voihan lapsi toki hairahtua ja aina voi sattua kaikkea, vanhemman tehtävä on nostaa lapsi ylös, jos hän kompastuu ja satuttaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aina näissä ihmetyttää se, että (vapaaehtoisen) lapsettomuuden oletetaan johtuvan jostain tuollaisista ulkoisista tekijöistä. Ikään kuin lapsia jollain tavalla oikeasti haluttaisiin, mutta sitten pelätään raskasta vauva-aikaa, synnytystä, tukiverkkojen puutetta, ilmastonmuutosta jne.

Uskoisin, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista ovat lapsettomia ihan siitä yksinkertaisesta, sisäsyntyisestä syystä, etteivät he halua lapsia. Vaikka omaa lapsettomuuspäätöstään pystyy perustelemaan ja järkeistämään, mutta eiköhän kyse ole ensisijaisesti puhtaasta haluttomuudesta.

Eikä sitä haluttomuutta muuta mihinkään se, että joku random tyyppi kertoo kuinka lyhye aikaa se vauvavaihe kestää.

Niinpä! En halua olla raskaana enkä synnyttää, ja siinä se. En ole koskaan ihastellut vauvoja. En käsitä vauvakuumetta. Vaihdevuodet jo ko

En kyllä usko, että lähes vaihdevuosi-ikäinen nainen kirjoittaa tuollaista tekstiä tai sitten  olet henkisesti  jäänyt tuonne murrosikäisen tasolle noine kuvauksinesi lapsen syntymästä.

Ja siitähän tässä on kysymys, lapsen synnyttäminen, hoitaminen, lapsen kehityksen seuraaminen auttavat sinua siirtymään kehityksessä seuraaville tasoille. Aivan niinkuin muutkin käännekohdat ihmisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan muori kuvittelee, että porukka yhtäkkiä alkaa lisääntymään kun hän niin käskee? Mikään ei ole niin rasittavaa kuin tuollaiset äm mät.

Kaikki nyt ei vaan halua elää lapsiarkea eikä kaipaa lapsia elämäänsä, ihan sama kauan se vauva-aika kestää. Ja varsinkin naisen elämään vauvan syntymä vaikuttaa niin radikaalilla tavalla, että kannattaa todella tarkkaan harkita haluaako siihen ruljanssiin lähteä.

 

Hyvä, että hänen kirjoituksensa herättää mielipiteitä. Aika hankalassa tilanteessa ollaan, kun lapsiluku laskee ja vanhusväestö kasvaa. Työtätekevä porukka pienenee koko ajan.

Onhan nuo velat joka paikassa suuna päänä toitottamassa sanomaansa. Tuntuu, että nuoruus-aika venyy todella pitkälle ja paras lisääntymisaika menee ohi. 

Tuosta lapsiarjesta ei voi tietää, millaista se on, jos ei ole sitä kok

Mitä hyvää siinä on että hänen mielipiteensä saa aikaan negatiivisia mielipiteitä hänestä? Lapsien syntymistä se ei mitenkään edistä.

Aivan kun sinunkin tekstisi. Sairasta. Kenenkään lapsi ei tänne synny siksi että hänen kuuluu hoitaa ja elättää muita. Antakaa jokaisen olla se oma itsensä ja persoonansa. Sitten saadaan positiivisempi ilmapiiri ja ehkä lisää lapsia.

Ihmiset unohtakaa tuommoiset syyllistävät mielipiteet lapsen hankkimisesta. Lapsen hankinnassa merkitsee vain ja ainoastaan se oma mielipide. Jos vähänkin epäilyttää, niin silloin ei kannata tehdä lapsia, koska usein ne omat epäilykset sitten osoittautuvat oikeaksi, eikä niistä tunteista pääse eroon vaikka lapsi kasvaisi.  Se on ihan sama, kuinka kauan se vauva-aika kestää - jos jokin asia ei tunnu luontevalta itselle, niin se lyhytkin aika voi tuntua ikuisuudelta. Lisäksi vauva-aika voi olla todella haastavaa, ja sen jälkeen tulee uhmaikä, ja sitten lopulta murrosikä. Ei se vauva-ajan "lyhyys" auta mitään, jos se aika on ollut todella haastavaa ja siitä tulee univelkaa, masennusta, yms. mitkä heikentää oman elämänlaatua. Pahimmassa tapauksessa vaan katkeroituu sitä omaa lasta kohtaan, koska lapsi on "aiheuttanut" sen vanhemman elämänlaadun heikkenemisen. 

Lapsen kasvatus vaatii paljon aikaa ja työtä (tää on selvästi sellainen, jonka monet vanhemmat ovat unohtaneet nykyaikana), eikä se pääty aina edes siihen kun lapsi on täysi-ikäinen. Sä sitoudut siihen lapseen koko loppuelämäsi ajaksi, myös taloudellisesti. Tuossa kirjoituksessa on typerää vedota johonkin perheyritykseen tai lapsen "koulimiseen" jotta lapsella olisi sama arvomaailma kuin vanhemmalla. Hei haloo, suurella todennäköisyydellä se lapsi ei halua perhefirmaan töihin. Siitä seuraa sitten riitoja, joiden seurauksena aina joku katkeroituu. Lapsella saattaa olla ihan eri arvomaailma - siitä voi tulla vaikka minkälainen psykopaatti. Varsinkin murrosiässä lapsi saattaa alkaa kapinoida voimakkaastikin niitä vanhemman arvoja ja ajatusmalleja vastaan. Yksi suurimmista virheistä on kuvitella, että lapsestasi tulee sinun jatkumo.Sitten, kun lapsesta ei kasvakaan vanhemman ihanneihmistä, aletaan syyllistää lasta sen sijaan, että pitäisi katsoa peiliin. 

Mä en itse ikinä hanki lapsia, eikä siihen päätökseen vaikuta vauva-ajan kesto. Tiedän monia tapauksia, joissa on maalailtu ruusuista kuvaa siitä, minkälaista on kun on oma lapsi ja miten ihana ihminen siitä tulee. Sitten, kun todellisuus on ollutkin jotain aivan muuta, on katkeroiduttu siitä, miksi piti hankkia lapsi vaikeuttamaan omaa elämää. Sulla on vain yksi elämä, joten elä se niin kuin itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan muori kuvittelee, että porukka yhtäkkiä alkaa lisääntymään kun hän niin käskee? Mikään ei ole niin rasittavaa kuin tuollaiset äm mät.

Kaikki nyt ei vaan halua elää lapsiarkea eikä kaipaa lapsia elämäänsä, ihan sama kauan se vauva-aika kestää. Ja varsinkin naisen elämään vauvan syntymä vaikuttaa niin radikaalilla tavalla, että kannattaa todella tarkkaan harkita haluaako siihen ruljanssiin lähteä.

 

Hyvä, että hänen kirjoituksensa herättää mielipiteitä. Aika hankalassa tilanteessa ollaan, kun lapsiluku laskee ja vanhusväestö kasvaa. Työtätekevä porukka pienenee koko ajan.

Onhan nuo velat joka paikassa suuna päänä toitottamassa sanomaansa. Tuntuu, että nuoruus-aika venyy todella pitkälle ja paras lisääntymisaika menee ohi. 

Tuosta lapsiarjesta ei voi tietää, millaista se on, jos ei ole sitä kok

Siinä ei ole mitään sinänsä hankalaa, mitä ei oltaisi hoidettu ulkomaalaisilla jo vuosikausien ajan. Suomen väestönkasvu on ollut muuttajien varassa pidempään kuin 10 vuotta. Itse voimme päättää millaista väkeä tänne halutaan, tulijoita kyllä on. Ovet auki sen mukaan. 

Nimenomaan kannattaa ottaa valmiiksi aikuista, nuorta väkeä, eikä tehdä itse lapsia. Lapsi on lapsuudessaan, kouluttamattomana, iso kuluerä yhteiskunnalle.

Aikuiset KOULUTETUT muuttajat sen sijaan ovat sijoitus tulevaisuuteen. Eräskin jenkkipariskunta, insinöörejä, tässä alkuvuonna oli lehdessä. Asuvat Helsingissä, olivat tyytyväisiä eivätkä lähdössä pois. Täällä on turvallista, halpaa (terveydenhoito, koulutus), ja yhteiskunta tuki kielen oppimista. Saivat töitä ja viihtyvät. Mitä en itse tahdo käsittää. Mutta kai sitten muualla on huonommin. Pariskunta kertoi esimerkkinä, että Amerikassa ambulanssin tilaaminen saattaa suistaa perheen talouden syöksykierteeseen. Täällä ei tarvi sellaista murehtia. Tässä heidän haastattelu:

https://www.is.fi/asuminen/art-2000010213657.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan muori kuvittelee, että porukka yhtäkkiä alkaa lisääntymään kun hän niin käskee? Mikään ei ole niin rasittavaa kuin tuollaiset äm mät.

Kaikki nyt ei vaan halua elää lapsiarkea eikä kaipaa lapsia elämäänsä, ihan sama kauan se vauva-aika kestää. Ja varsinkin naisen elämään vauvan syntymä vaikuttaa niin radikaalilla tavalla, että kannattaa todella tarkkaan harkita haluaako siihen ruljanssiin lähteä.

 

Hyvä, että hänen kirjoituksensa herättää mielipiteitä. Aika hankalassa tilanteessa ollaan, kun lapsiluku laskee ja vanhusväestö kasvaa. Työtätekevä porukka pienenee koko ajan.

Onhan nuo velat joka paikassa suuna päänä toitottamassa sanomaansa. Tuntuu, että nuoruus-aika venyy todella pitkälle ja paras lisääntymisaika menee ohi. 

Tuost

Jossain? Jenkeissä on huonommin. Suomi on leikattuna ja runnottunakin ihan taivas jenkkeihin.

Kula haluaa tehdä tänne enää lapsia nytkun Suomikin joutunut sotaan? Se on ajan kysymys milloin ihmisiä lakoaa, ja meitä on reilusti vähemmän kuin ukranalaisia tai venäläisiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aina näissä ihmetyttää se, että (vapaaehtoisen) lapsettomuuden oletetaan johtuvan jostain tuollaisista ulkoisista tekijöistä. Ikään kuin lapsia jollain tavalla oikeasti haluttaisiin, mutta sitten pelätään raskasta vauva-aikaa, synnytystä, tukiverkkojen puutetta, ilmastonmuutosta jne.

Uskoisin, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista ovat lapsettomia ihan siitä yksinkertaisesta, sisäsyntyisestä syystä, etteivät he halua lapsia. Vaikka omaa lapsettomuuspäätöstään pystyy perustelemaan ja järkeistämään, mutta eiköhän kyse ole ensisijaisesti puhtaasta haluttomuudesta.

Eikä sitä haluttomuutta muuta mihinkään se, että joku random tyyppi kertoo kuinka lyhye aikaa se vauvavaihe kestää.

Niinpä! En halua olla raskaana enkä synnyttää, ja siinä se. En ole koskaan ihastellut va

En kyllä usko, että lähes vaihdevuosi-ikäinen nainen kirjoittaa tuollaista tekstiä tai sitten  olet henkisesti  jäänyt tuonne murrosikäisen tasolle noine kuvauksinesi lapsen syntymästä.

Ja siitähän tässä on kysymys, lapsen synnyttäminen, hoitaminen, lapsen kehityksen seuraaminen auttavat sinua siirtymään kehityksessä seuraaville tasoille. Aivan niinkuin muutkin käännekohdat ihmisen elämässä.

Ei tartte uskoa. :) Olen hoiva-alalla, sinne pääsin kun alalle vielä testattiin onko riittävästi mm empatiakykyä - näköjään on kun pääsi heittämällä sisään - mutta omia lapsia en halua maailmaan punnertaa. Tämä fyysinen puoli on näköjään asia, jonka inhottavuus ei ole sallittu tunne naiselle? Niinkö? 

Miten sinä itse kehityt elämässä? Oletko huolehtinut koskaan kenestäkään muista kuin omista lapsista? Pitänyt kuolevaa kädestä? Lohduttanut musertavan uutisen saanutta omaista? 

https://voipiipnyttaas.blogspot.com/2023/11/olen-aiti-teen-siis-kaiken-…

Mielestäni tuo oli paljon parempi, realistisempi ja totuudenmukaisempi mielipidekirjoitus. Siinä on tiivistetty aika paljon isoimpia äiteihin kohdistuvia vaatimuksia ja odotuksia.

Ei se vauva-aika ole mitään ruusunpunaista höttöä, vaan lisämausteensa kaikkeen tuo joka paikkaan lusikkansa tunkevat sukulaiset, yhteiskunnan painostus äitien töihin paluuseen, mahdollisesti vauvaksi taantuvat isät, äitien arvostelu joka taholta, vanhempien eriarvoistaminen, jokaisen päätöksen arvostelu ja tuomitseminen, lukemattomat metatyöt jne jne. 

Hesarin kirjoituksen mukaan voisi luulla, että se lapsi vain tulee mukana tuosta noin vain, ihan itsellään, koko sen 18 vuotta, jonka olet vastuussa hänestä. Eikä se vanhemman huoli lopu siihen, vaan jatkuu läpi elämän.

Todellisuudessa vain harva soveltuu vanhemmaksi,pitäisi pääkoppa olla kunnossa....pakollinen lisääntymiskortti tms pitäisi olla,psykologiset testit,terveydentila yms tarkastus. Suomessa lastenhuolto on aivan järjettömän mätä kuten nähtiin sen 4 vuotiaan tapauksessa ja Vilja Eerikan...kuinka paljon onkaan lapsia jotka kitunut henkisesti ja fyysisesti kuoliaaksi vanhempien takia ja moni tapahtuu suljettujen ovien sisällä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan muori kuvittelee, että porukka yhtäkkiä alkaa lisääntymään kun hän niin käskee? Mikään ei ole niin rasittavaa kuin tuollaiset äm mät.

Kaikki nyt ei vaan halua elää lapsiarkea eikä kaipaa lapsia elämäänsä, ihan sama kauan se vauva-aika kestää. Ja varsinkin naisen elämään vauvan syntymä vaikuttaa niin radikaalilla tavalla, että kannattaa todella tarkkaan harkita haluaako siihen ruljanssiin lähteä.

 

Hyvä, että hänen kirjoituksensa herättää mielipiteitä. Aika hankalassa tilanteessa ollaan, kun lapsiluku laskee ja vanhusväestö kasvaa. Työtätekevä porukka pienenee koko ajan.

Onhan nuo velat joka paikassa suuna päänä toitottamassa sanomaansa. Tuntuu, että nuoruus-aika venyy todella pitkälle ja paras lisääntymisaika menee ohi. 

Tuosta lapsiarjesta ei

Ei kuulu elättää eikä hoitaa. Kuten ei miestenkään kuulu elättää naisia, vaikka naiset näin somessa toitottavat.

Tänä päivänä on helppo auttaa vanhempiaan, jos tahtoo mutta täälläkin meuhataan kuinka kaameeta suorastaan ällöttävää. Minä koen, että auttaessaan saa ja hyvyys tulee hyvyytenä.

Jeesustellaan kuinka halutaan pelastaa pallo ja koko pallon ihmiset, eikä vaivauduta edes läheisiä hoitamaan. Ei vaivauduta edes omia jälkeläisiä hoivaamaan? Kysellään oisko koira sittenkin halvempi.

Minkä taakseen jättää sen eestään löytää.

Vierailija kirjoitti:

https://voipiipnyttaas.blogspot.com/2023/11/olen-aiti-teen-siis-kaiken-…

 

Mielestäni tuo oli paljon parempi, realistisempi ja totuudenmukaisempi mielipidekirjoitus. Siinä on tiivistetty aika paljon isoimpia äiteihin kohdistuvia vaatimuksia ja odotuksia.

Ei se vauva-aika ole mitään ruusunpunaista höttöä, vaan lisämausteensa kaikkeen tuo joka paikkaan lusikkansa tunkevat sukulaiset, yhteiskunnan painostus äitien töihin paluuseen, mahdollisesti vauvaksi taantuvat isät, äitien arvostelu joka taholta, vanhempien eriarvoistaminen, jokaisen päätöksen arvostelu ja tuomitseminen, lukemattomat metatyöt jne jne. 

Hesarin kirjoituksen mukaan voisi luulla, että se lapsi vain tulee mukana tuosta noin vain, ihan itsellään, koko sen 18 vuotta, jonka olet vastuussa hänestä. Eikä se vanhemman huoli lopu siihen, vaan jatkuu läpi elämän.

Plus sekin on tabu että lapsia tehdään ja vanhemmat sisarukset joutuu hoitamaan pienempiä todella paljon ja nimenomaan tytöt,pojilta harvoin vaaditaan samaa.

"On varmasti arki helpottunutkin. Toisaalta voi olla ettei ole. Mietin omaa lapsuuttani 70-luvulla. Jo tosi nuoresta ulkoiltiin ilman vanhempia. Lisäksi olimme lähes aina ulkona, kotona käytiin vain syömässä. Vertaa siihen, että itse kävin aina lasten kanssa leikkipuistoissa. Yksin alkoivat ulkoilemaan joskus kouluikäisenä. Viikonloppuisin ja iltaisin lapsia kuljetetaan harrastuksiin. Ei juuri koskaan ollut mitään ns. omaa aikaa". 

No minä olen -70 ja -80-luvuilla ollut pienten lasten äiti ja asuttiin pienessä kaupungissa. Pihoilla oli silloin vielä paljon lapsia ja kavereita ja ulkoilu siinä mielessä helpompaa. Kyllä siellä pihoilla yleensä oli myös aikuisia ja lasten perään katsottiin yhdessä. Nythän lapsia ei vain enää ole, kerrostalojen leikkitelineet rapistuvat käytön puutteessa.

Ehkä olin niin yksinkertainen, että en edes osannut kaivata "omaa aikaa". Ajattelin, että sen aika tulee myöhemmin, niinkuin sitten tulikin.

Silloin ruuan laittaminen oli kyllä paljon vaivalloisempaa, puolivalmisteita ei vielä ollut, esim kanakastike aloitettiin sulattamalla kokonainen kana pakkasesta. Kodit ovat kovasti koneellistuneet noista ajoista, muistan pesseeni käsin vanhimman lapseni pyykit, kun en uskaltanut viedä niitä kerrostalon pyykkikoneeseen (hygieniasyistä ).

Tietoa lasten kasvatuksesta oli tarjolla paljon vähemmän, ei ollut nettiä, oli muistaakseni Kaksplus lehti, jota kierrätettiin tuttavapiirissä. Tietysti neuvolan ohjeet otettiin tarkasti, eikä niitä tietenkään kritisoitu kuten tänä päivänä.

Tottakai aika kultaa muistot ja olin varmaan välillä väsynyt ja kyllästynyt, mutta kaikki tuo on ollut vaivan arvoista.

terveisin yhdeksän lapsenlapsen mummi

Vauva-ajan jälkeen voit jälleen elää kuin lapseton ja dumpata lapsesi 24/7 muiden hoitoon? Kyllä lapseen pitää olla sitoutunut ja elää hänen kanssaan kaikki kehitysvaiheet ja uhmaiät ja vieläpä nauttia siitä, jos haluaa, että lapsesta kasvaa tervepäinen ja onnellinen

Onpa muuten kauheaa patavanhoillista tekstiä, ja ajattelutapa siitä, että lapsesta tulee jotain jota sinä haluat ja josta sinä hyödyt. Vain lapsuuden aktiviteetit ja yhteiset hetket riippuvat sinusta (jos kaikki menee onnellisesti), sen jälkeiseen aikaan et voi juuri vaikuttaa. Voi olla, että lapsi ei halua viettää aikaa kanssasi murrosikään tultuaan ja muuttaa kauas, ja sen pitää olla vanhemmille täysin ok. Eivät lapset ole velkaa vanhemmilleen, he ovat itsenäisiä ihmisiä ja tekevät omat valintansa elämässään. Ihan kauhea ajatus, että vanhemmat sitovat vaikka maatilaan tai marisevat kun hän haluaakin muuttaa kauemmas.

Itse erittäin lapsirakkaana toivon, että kukaan, joka ei ole täysin varma haluaako lapsia, ei hankkiudu raskaaksi. Vanhemmuus on säännölllisesti myös vauvavuoden jälkeen erittäin rankkaa, joten tarvitaan suunnatonta rakkautta ja sitoutuneisuutta että lapsi saa hyvän kodin. Eikä mitään palkintoa saa odottaa myöhemmin. Lasten tuoma lahja on siinä, kun he ovat lapsia ja vanhempi SAA huolehtia heistä.

Erikoinen toi perijä-näkökulma, en saa ihan kiinni. Mulla on jo nuoret aikuiset, ja kyllä lapset vaatii paljon joka iässä. Jos joku ei halua lapsia niin en usko, että toi perimys tuo siihen mitään uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Heh, tuolle melkein toivoo joko sairasta lasta, tai sellaista teiniangstista itsensäviiltelijää. Kun se lapsi voi olla sellainenkin, eikä vaan pieni pullero vauvansängyssään.

Olet kuvottava ja halveksuttava, jos toivot ihmiselle sairautta tai pahaa oloa - lapselle vieläpä. Sille ei voi mitään, että olet itse sairas, mutta muille ei samaa vaivaa kuulu toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan muori kuvittelee, että porukka yhtäkkiä alkaa lisääntymään kun hän niin käskee? Mikään ei ole niin rasittavaa kuin tuollaiset äm mät.

Kaikki nyt ei vaan halua elää lapsiarkea eikä kaipaa lapsia elämäänsä, ihan sama kauan se vauva-aika kestää. Ja varsinkin naisen elämään vauvan syntymä vaikuttaa niin radikaalilla tavalla, että kannattaa todella tarkkaan harkita haluaako siihen ruljanssiin lähteä.

 

Hyvä, että hänen kirjoituksensa herättää mielipiteitä. Aika hankalassa tilanteessa ollaan, kun lapsiluku laskee ja vanhusväestö kasvaa. Työtätekevä porukka pienenee koko ajan.

Onhan nuo velat joka paikassa suuna päänä toitottamassa sanomaansa. Tuntuu, että nuoruus-aika venyy todella pitkälle ja paras lisääntymisaika menee ohi. 

Tuosta lapsiarjesta ei voi tietää, millaista se on, jos ei ole sitä kok

Kyllä sitä lapsiarkea näkee ihan ilman omia lapsiakin riittävästi. Tiuskivat punanaamaiset mammat ja isukit kaupoissa, junissa, busseissa, puistoissa, tapahtumissa... Hyi kamala, en ikinä voisi puhua rakastamilleni ihmisille niin kuin lapset ja vanhemmat puhuvat toisilleen.

Ja vaikka taas kerran sinä näet ympärilläsi vain asiaansa toitottavia veloja, tässä keskustelussa keskustellaan asiaansa toitottavasta mammasta.

Lapsi tekee ihmisen onnelliseksi koska se on luontaista biologiaa, ei mikään betoniviidakossa somettaminen ole sitä