Tuntuuko teistä muista vanhemmista joskus siltä, että aikuinen lapsi halveksii teitä?
On yksin niin riittämätön olo vanhempana joskus. Monissa asioissa varmasti onnistunut ja toisaalta taas en ole osannut moniakaan asioita. Hänestä on kasvanut fiksu ja tulee elämässään pärjäämään. Viime aikoina hän on hieman kyseenalaistunut toimiani ja se tuntuu hirvittävän raskaalta.
En ole päihteilevä äiti tm kaltoinkohdellut ketään koskaan, vaan masennus on aina ollut enemmän tai vähemmän läsnä. Parhaani olen tehnyt jaksamiseni rajoissa. Mahtaakohan hän kääntää selkänsä minulle vielä.
Olen kyllä aika heikoilla just nyt ja ei tule puhuttua kenellekään.
Kommentit (4)
Masentuneen vanhemman lapset oppii sopeutujiksi, joilta saattaa normaalin murrosiän kapina jäädä välistä. Kaikki energia menee masentuneen äidin/isän kannatteluun.
Sitten aikuisena kun lapsi on muuttanut omilleen, alkaa mieli kelata lapsuutta ja alkaa huomata epäkohtia. Ihan normaalia. Älä aseta hänen tehtäväksi sinun henkisen hyvinvoinnin kannattelun. Sinun pitää hakea apua itsellesi muualta ja antaa lapselle tilaa.
Aikuinen lapsi irrottautuu vanhemmistaan ja todellakin voi olla eri mieltä asioista. Se on ihan normaalia kasvua ja aikuistumista.
Minä olisin huolissani jos aikuiset lapseni olisivat kanssani aina samaa mieltä.
T 18, 22 ja 23 vuotiaiden äiti
Nuoren aikuisen kehitykseen kuuluu vanhempien jonkinasteinen kyseenalaistaminen, eli ihan normaalilta kuulostaa, vaikka vanhempana nuoren puheita ei olekaan aina helppoa vastaanottaa. Menee kyllä ohi myös, ja arvostus rakentuu uudelleen.