Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun naimisiinmenosta on tullut suhteen elefantti?
18.03.2024 |
Meillä on perinteinen asetelma: ikää molemmilla 30+, yhdessäoloa takana vuosissa 7+. Ei lapsia, yhteinen talolaina.
Naimisiinmeno on ollut miehelle aina asia jota tämä on vältellyt tai vaihtanut puheenaihetta. Ystäväpariskunnille ja sukulaisille mies on usein puhunut meidän tulevista häistä ja viitannut asiaan monin tavoin mutta mies ei ole koskaan ottanut asiaa konkreettisesti puheeksi kanssani. Olen yrittänyt olla aloitteellinen, mutta mies vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Tämä on aiheuttanut minussa paljon katkeruutta vuosien aikana. Hyväksyin kuitenkin asian ja sen että naimisiinmenoa on käytännössä turha odottaa vaikkei mies koskaan sitä ääneen suostunut toteamaan. Saimme kuitenkin makean riidan aikaan kun sukulaisen tiedustellessa avioliittoaikeista totesin rauhallisesti että meillä on hyvä näin emmekä koe suhteen virallistamista avioliiton kautta tarpeellisena. Vihjaisin myös että odottelin kyllä aikani, mutta eiköhän se juna mennyt jo.
Miesystäväni suuttui tästä totaalisesti ja sanoi että nolasin hänet tuossa tilanteessa. Mies otti vielä lisää kierroksia kun kerroin (taas kerran) että en edes halua mennä naimisiin enää tässä vaiheessa sillä monta vuotta yritin ajaa asiaa aktiivisesti enkä koskaan saanut muuta vastetta kuin kädenlämpöisen toteamuksen että joojoo mennään joskus naimisiin. Naimisiinmeno nyt tuntuisi siltä että väsytystaistelun perästä mies suostuu pitkinhampain ja en tietysti halua solmia liittoa tuollaisissa olosuhteissa.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näistä asioista ei keskustella suhteen alkuvaiheessa, ennen kuin sitoudutaan toiseen ihmiseen ja yhteiseen elämään (lainat ym.)?
Vilpittömästi kysyn.
Me ollaan puhuttu näistä asioista kyllä koko suhteen ajan. Olen kertonut avioliiton olevan minulle tärkeä asia ja että en kaipaa isoja häitä ja avioehtokin tehdään. Mies ei ole koskaan sanonut ei, vaan aika on aina ollut väärä ja huono. Sitten kun olen ottanut asian taas puheeksi ja yrittänyt tehdä jotain alustavia suunnitelmia, mies on sivuuttanut asian täysin tai mutissut jotain epämääräistä. Joskus olen ihan jankannut että sanoisi vaan suoraan ei sillä tuollainen asian välttely tuntuu pahemmalta. Mies ei ole ikinä tehnyt asian eteen elettäkään, kun taas itse olen ottanut selvää avioehdosta, käytännön järjestelyistä, kysynyt mieheltä mielipidettä mekkoon ja sormukseen ja niin edelleen. Silti m
Ihan kokemuksella ja hyvällä sanon sinulle, että arvosta itseäsi enemmän. Ansaitset enemmän ja miehen joka haluaa sinuun sitoutua. Tämä katkeroittaa sinut lopulta, etkä tule saamaan hänen kanssa sitä tulevaisuutta mitä haluat. Ei parisuhteessa kuulu toisen vain myötäillä ja kuulostaa, ettei puolisosi ole valmis kompromisseihin tai muutenkaan käsittelemään asioita aikuismaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein sama tarina. Lapsia yksi, yhteisiä vuosia noin 15.
Kosin parikin kertaa, sain rukkaset. Nyt en enää kosi, ja puoliso ihmettelee enkö rakasta enää.
Mun mielestä tämä on yksi kiusaamisen muoto, henkistä väkivaltaa. Miksi ihmeessä naimisiinmeno on toisille niin iso peikko. Usein varsinkin miehille. Miksi mies tämmöisessä tilanteessa haluaa alunperin olla suhteessa jos ei ole valmis sitoutumaan. Tietää, että olisi toiselle tärkeää mutta ei halua sitoutua.
Olipa ikävä kommentti. Kyse ei ole kiusaamisesta tai henkisestä väkivallasta, vaan siitä, että kumppaneilla on erilaiset odotukset ja tarpeet suhteeseen liittyen. Silloin pitää keskustella, että "onko meidän hyvä olla jatkaa suhdetta".
Eipä ollut. Jos toinen ei suostu keskustelemaan asiasta, kuten tuolla jo aiemmin mainittu. Toinen osapuoli myös tietää miten tärkeää tuo on toiselle ja silti välttelee aihetta. Kyllä se silloin henkistä väkivaltaa on.
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin sen sian, en enää yli 30-vuotiaana jaksaisi tuollaista pelleilyä. Ensimmäisen kumppanin kanssa meni 10 vuotta löysässä hirresaä kun odotin että muutetaan virallisesti yhteen, mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Kun tapasin nykyisen kumppanin, molemmat olimme alusta asti tosissamme, vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja menimme kihloihin, kesällä on kolmas hääpäivä ja lapsi saa tulla jos on tullakseen.
Ap:n tilanteessa eroaisin ja etsisin miehen, joka oikeasti haluaa naimisiin kanssani, ei oikeasti rakastavaa kumppania tarvitse painostaa sitoutumaan parisuhteeseen virallisesti.
Kyllä, koska seuraavaksi sitä havahtuu 40, että edelleenkään ei olla naimisissa tai lapsia eikä mies vieläkään ole valmis. Menee oma elämä ja haaveet tuollaisessa. Kyllä 30 löytää vielä sopivan puolison perheen perustamiseen, mutta 40 se ei enää onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmenolla on eri merkityksiä eri ihmisille. Miehellesi se ei ehkä ole ollut tärkeää. Itse naisena ymmärrän häntä kyllä, sillä itselläni on todella ristiriitainen suhtautuminen naimisiinmenoon. Toki avioliitto tarjoaa taloudellista turvaa esim. leskeneläkkeen muodossa, jos oma eläke ei tulevaisuudessa olisi kauhean iso.
Leskeneläke poistuu v.1975 ja sen jälkeen syntyneiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama riita. Vuodet vierineet ja ei, minun kanssa ei avioon haluta vaikka eksän kanssa halusi.
Laastariolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vuosi 2024 Suomessa. Miksi kukaan menee enää naimisiin, varsinkaan tuollaisissa ap:n olosuhteissa? Painostuksesta naimisiin ei nyt varsinkaan pidä mennä tai näyttääkseen jollekin jotakin. Yhteinen asuntolaina ja yhdessä asuminen sekä erityisesti ne yhteiset lapset niitä suurempia ja merkityksellisempiä sitoumuksia oikeasti ovat.
Paitsi etteivät ole. Kaikissa juridisissa tilanteissa lapseton avopari on kuin 2 vierasta ihmistä.
Niinpä. Sen talon perivät avopuolison kuollessa hänen vanhempansa - jos ovat vielä elossa - tai sisarukset. Jos avopuolisot siis eivät ole tehneet testamenttia toistensa hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmenolla on eri merkityksiä eri ihmisille. Miehellesi se ei ehkä ole ollut tärkeää. Itse naisena ymmärrän häntä kyllä, sillä itselläni on todella ristiriitainen suhtautuminen naimisiinmenoon. Toki avioliitto tarjoaa taloudellista turvaa esim. leskeneläkkeen muodossa, jos oma eläke ei tulevaisuudessa olisi kauhean iso.
Leskeneläke poistuu v.1975 ja sen jälkeen syntyneiltä.
Onko syntymävuosi siis lesken vai vainajan? Minä olen syntynyt ennen vuotta 1975, mutta aviopuoliso sen jälkeen. Saisinko minä siis leskeneläkettä?
Juuri mietin tänään itse tätä asiaa lähes samassa tilanteessa.
Aiemmin ajattelin, että suostuisin, jos kosisi, mutta nyt en enää tiedä. Ainakin kysyisin, miksi nyt, ja luulen, että se aukaisisi patoja, joita ei enää suljettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, muistuu mieleen oma parisuhde jossa mies ei halunnut edes kihloihin, vaikka itselleni tämä oli tärkeää. Valehteli että myöhemmin sitten. Kerran ison riidan päätteeksi sitten "kosi", ja minä olin niin tyhmä että tyydyin siihen ja suostuin :D Itsekunnioitus katosi kyllä kokonaan siinä suhteessa... järjestettiin jopa kihlajaisjuhlat. Mutta häitä ei tietenkään tullut vaan ero, kun lopulta tajusin että en halua olla ihmisen kanssa, jolle sitoutuminen minuun on noin vaikeaa. Seuraavassa parisuhteessa tätä ongelmaa ei onneksi ollut, nyt naimisissa yli 10 vuotta. Mutta mitään isoja juhlia ei pidetty, sellaisesta oli edellinen suhde vienyt hohdon :D
Kiukuttaa edelleen kun tuota exää ajattelee. Ei siksi, ettei halunnut kanssani naimisiin, vaan siksi, ettei voinut olla rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no miksi väkisin naimisiin ? En ymmärrä miksi pitää mennä naimisiin ollenkaan. Älä painosta ei kaikki halua naimisiin ollenkaan koskaan.
Ei tässä olla menossa väkisin naimisiin tai naimisiin ollenkaan sillä olen sen ajatuksen jo hyljännyt aikoja sitten. Vaikka mies nyt yrittäisikin viedä asiaa eteenpäin, olen jo luovuttanut ja hyväksynyt että elämme avoparina. Nyt sitten vaan kun sanon tuon itsekin ääneen, mies heittäytyy martyyriksi ja uhriutuu vaikka syy on hänen ja se on hänelle kommunikoitu selvällä suomenkielellä monta kertaa.
Siis olet sanonut miehelle rauhallisesti ja tyynesti, että minä haluan mennä sinun kanssasi naimisiin, sopiva hetki on ensi kesänä heinäkuussa, varataanko kirkko vai haluatko maistraattivihkimisen? Kerroit ottaneesi asian puheeksi, mutta oletko koskaan kertonut selkeästi omaa kantaasi vai ainoastaan söpöstellyt, että olisi ihana mennä naimisiin?
Kerrot miesystävästä, et avomiehestä, joten suhteenne ei muutenkaan taida olla muuta kuin tapailua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikoinaan vähän samatyyppinen tilanne, kihloihinkin mentiin mun päätöksellä. Sitten kun mies tuli avioliiton kannalle niin vähän sen jälkeen pakkasin ja lähdin. Se vitkuttelu ja epäromanttisuus lässäytti koko suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no miksi väkisin naimisiin ? En ymmärrä miksi pitää mennä naimisiin ollenkaan. Älä painosta ei kaikki halua naimisiin ollenkaan koskaan.
Ei tässä olla menossa väkisin naimisiin tai naimisiin ollenkaan sillä olen sen ajatuksen jo hyljännyt aikoja sitten. Vaikka mies nyt yrittäisikin viedä asiaa eteenpäin, olen jo luovuttanut ja hyväksynyt että elämme avoparina. Nyt sitten vaan kun sanon tuon itsekin ääneen, mies heittäytyy martyyriksi ja uhriutuu vaikka syy on hänen ja se on hänelle kommunikoitu selvällä suomenkielellä monta kertaa.
Siis olet sanonut miehelle rauhallisesti ja tyynesti, että minä haluan mennä sinun kanssasi naimisiin, sopiva hetki on ensi kesänä heinäkuussa, varataanko kirkko vai haluatko maistraattivihkimisen? Kerroit ottaneesi asian puheeksi, mutta oletko koskaan kertonut selke
Kyllä, olen ottanut asian esille monta kertaa erilaisissa asiayhteyksissä ja kysynyt milloin miehelle sopisi. Olen puhunut myös konkreettisista järjestelyistä kuten juhlimistavoista, esteettömyystodistuksen täytöstä, käsittelyajoista, avioehdosta, sormuksesta ja maistraatista. Jopa hääkutsut ja kengät löytyy piironginlaatikosta.
Olen myös inttänyt mieheltä että tarkoittaako eleettömyys ja asian edistämättömyys sitä ettei halua naimisiin ja että hän voi sanoa sen ääneen. Aina on haluamassa naimisiin, muttei tee asialle mitään. Ei puhu asiasta minulle, mutta voi eleen vuoksi puhua siitä muille suurieleisesti mikä on kieltämättä antanut minulle väärän kuvan ja turhaa toivoa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut avoliitossa 27 vuotta. Toiseen voi sitoutua ilman virallista ilmoitusta, joten en ymmärrä tätä "mies ei halua sitoutua, mies ei rakasta tarpeeksi, mies ei ole luotettava" jne. Mies on juuri sellainen kuin on, oli sitä aamenta sanottu tai ei. Kukaan ulkopuolinen ei elämästämme tiedä, että ollaanko sitä aviopari vai ei, joten emme ole yhteiskunnan paarialuokkaa. Molemmilla on oma omaisuutensa, toisen kuolema ei aiheuttaisi taloudellista katastrofia.
Näissä tarinoissa tulee lukijalle sellainen olo, että miehen tulee alistua naisen tahtoon, koska jos nainen jotain haluaa, pitää miehen se tarjota, mutta nainen ei vastaavasti ole valmis tulemaan miehen toiveissa vastaan millään tavalla. Naimisiinmenossa kyse ei naisen kannalta olekaan rakkaudesta ja halusta olla ikuisesti yhdessä vaan kahleesta, jolla saa miehen omaisuuden itselleen ja päätösvallan tämän asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no miksi väkisin naimisiin ? En ymmärrä miksi pitää mennä naimisiin ollenkaan. Älä painosta ei kaikki halua naimisiin ollenkaan koskaan.
Ei tässä olla menossa väkisin naimisiin tai naimisiin ollenkaan sillä olen sen ajatuksen jo hyljännyt aikoja sitten. Vaikka mies nyt yrittäisikin viedä asiaa eteenpäin, olen jo luovuttanut ja hyväksynyt että elämme avoparina. Nyt sitten vaan kun sanon tuon itsekin ääneen, mies heittäytyy martyyriksi ja uhriutuu vaikka syy on hänen ja se on hänelle kommunikoitu selvällä suomenkielellä monta kertaa.
Siis olet sanonut miehelle rauhallisesti ja tyynesti, että minä haluan mennä sinun kanssasi naimisiin, sopiva hetki on ensi kesänä heinäkuussa, varataanko kirkko vai haluatko maistraattivihkimisen? Kerroit ottaneesi
Lue tuo, mitä juuri kirjoitit ja kysy itseltäsi, miksi seremonia ja juhla on sinulle miestä tärkeämpi. Miksi sinä haluat naimisiin tämän miehen kanssa vai haluatko ylipäätään naimisiin, koska niin kuuluu toimia?
Kun piironginlaatikossa on valmiina hääkutsu ja juhlakengät, niin mies tietää todella hyvin, että hän on pelkkä marionetti, jonka tunteilla ei ole tässä mitään merkitystä!
Aloittajalta kysyisin etta miten naet etta teilla voisi olla onnellinen ja tasapainoinen suhde tasta eteenpain? Rakastavasta puhumattakaan.
Itse olen aika varma ettei tuo mies ole tippaakaan rakastunut. Rakastunut mies ei hermostuisi avioliitosta keskustellessa, hanelle olisi luontevaa puhua parisuhteen kehityksesta, han haluaisi puhua siita. Rakastunut mies ei mumise ja vastaile jotain epamaaraista ja keksi tekosyita toistensa peraan kun hanelta kysytaan haluaako naimisiin. Tyytymissuhteessa elava mies taas nimenomaan tekee juuri noin koska ei missaan nimessa halua naimisiin kanssasi jos vaan suinkin voi sen valttaa. Jos mies olisi rakastunut mutta periaatteesta avioliittoja vastaan niin kertoisi senkin sinulle suoraan ettet kuvittelisi ettei han valita sinusta.
Tuhlaat aikaasi ja luultavasti tiedat sen itsekin. Jonain paivana tuo mies tapaa naisen joka vie hanelta jalat alta. Silloin sina jaat kuin nalli kalliolle. Mies menee vuoden sisaan naimisiin ja viiden vuoden kuluttua on jo lapsiakin.
Näihin on aina tasan yksi syy ja se on se että ap:n mies ei oikeasti rakasta. Sori ap, se kirpaisee eikä sellaista halua uskoa mutta on parempi ymmärtää asia nyt kuin siinä vaiheessa kun mies jättää toisen takia ja on puolen vuoden kuluttua siitä naimisissa sen kanssa jonka takia sinut jätti.
Vai nolasit sukulaisten edessä 😂 miehesi taitaa olla tuollainen tyypillinen muiden mielistelijä, joka mielistelee kaikkia muita kuin omaa kumppaniaan. Valitettavan yleinen piirre miehissä. Oma kumppani on yks hailee, kunhan kulissina roikkuu mukana, ei sen mielipiteillä ja haluilla ole mitään väliä. Mutta muiden edessä pitää näyttää jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Niin no miksi väkisin naimisiin ? En ymmärrä miksi pitää mennä naimisiin ollenkaan. Älä painosta ei kaikki halua naimisiin ollenkaan koskaan.
Isojen sitoumusten välttely tosin saattaa kertoa jostain. Mitä vähemmän isoja sitoumuksia, sitä helpompi suhteesta on karauttaa kohti uusia maisemia.
"Ei ole, jos on testamentti tehty toisen hyväksi. Kannattaisi nyt sellainen ainakin tehdä, kun on yhteinen asuntolaina, ettei toinen joudu muuttamaan kuoleman takia pois yhteisestä asunnosta. Lasken oikeus asua yhteisessä asunnossa on kai se avioliiton tärkein hyöty, erityisesti jos on lapsia, ettei lapsilta mene kotia yleisen edunvalvojan päähänpistosta."
Avopuolisoiden perintöverotus on paljon korkeampi kuin avioparin mikäli yhteistä lasta ei ole. Perintöverojen takia on jouduttu jopa ulosottoon. Toki perinnöstä voi kieltäytyä jos pääomat eivät riitä.