Mitä tehdä kun naimisiinmenosta on tullut suhteen elefantti?
Meillä on perinteinen asetelma: ikää molemmilla 30+, yhdessäoloa takana vuosissa 7+. Ei lapsia, yhteinen talolaina.
Naimisiinmeno on ollut miehelle aina asia jota tämä on vältellyt tai vaihtanut puheenaihetta. Ystäväpariskunnille ja sukulaisille mies on usein puhunut meidän tulevista häistä ja viitannut asiaan monin tavoin mutta mies ei ole koskaan ottanut asiaa konkreettisesti puheeksi kanssani. Olen yrittänyt olla aloitteellinen, mutta mies vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Tämä on aiheuttanut minussa paljon katkeruutta vuosien aikana. Hyväksyin kuitenkin asian ja sen että naimisiinmenoa on käytännössä turha odottaa vaikkei mies koskaan sitä ääneen suostunut toteamaan. Saimme kuitenkin makean riidan aikaan kun sukulaisen tiedustellessa avioliittoaikeista totesin rauhallisesti että meillä on hyvä näin emmekä koe suhteen virallistamista avioliiton kautta tarpeellisena. Vihjaisin myös että odottelin kyllä aikani, mutta eiköhän se juna mennyt jo.
Miesystäväni suuttui tästä totaalisesti ja sanoi että nolasin hänet tuossa tilanteessa. Mies otti vielä lisää kierroksia kun kerroin (taas kerran) että en edes halua mennä naimisiin enää tässä vaiheessa sillä monta vuotta yritin ajaa asiaa aktiivisesti enkä koskaan saanut muuta vastetta kuin kädenlämpöisen toteamuksen että joojoo mennään joskus naimisiin. Naimisiinmeno nyt tuntuisi siltä että väsytystaistelun perästä mies suostuu pitkinhampain ja en tietysti halua solmia liittoa tuollaisissa olosuhteissa.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menosta ei ole miehelle mitään hyötyä, pelkästään haittaa. Ymmärrän kyllä naisten näkökulman miksi avioliittoa vaaditaan kun sillä kaadetaan naisen elatusvastuu miehelle ja nainen saa käyttöönsä lain perusteella miehen keräämän varallisuuden. Miehille ei tule kuin velvoitteita ja maksuja avioliitosta ja kaikki hyödyt valuu pelkästään naisille
Ei miehillä ole varallisuutta, kun miehet eivät viitsi käydä töissä.
avioliitto on nykyään yksipuolinen sopimus, jos sisältäisi oikeuden miehelle saada niin seksiä kuin lapsiakin kuten myös lain vaatima velvollisuus naiselle totella miestä kaikessa tai nainen joutuu putkaan miettimään pahuuttaan. Niin avioliitolla voisi taas olla vetoa.
Toinen on omaisuusasiat jossa omistusoikeus esim vanhempien hankkimaan asuntoon viedään aika surutta jos toinen osapuoli haluaa varastaa puolet rahoista. Yms osakesalkut josta mies saattaa saada koko tulonsa.
Aivan liian riskialtis diili. Huomioon ottan että ainakin ameriikoissa 95% liitoista päättyy eroon koska vain 5% päättyy kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista asioista pitää puhua etukäteen. Me ainakin olimme jo puhuneet tulevasta naimisiinmenosta ja häistä, joten miehen kosinta oli vain muodollisuus ja seremonia aloittaa hääsunnittelu virallisesti. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä suoraan, eikä nolata toista jonkun kaverin
Täysin perusteltua, oikeutettua, herkullista ja ymmärrettävää.
Mutta tosi on, että suhde on tuossa kohtaa jo loppu. Hehku loppui just. Loppu. Kaputt.
Ymmärrän sinua oikein hyvin, ap!
Olin 25v, kun menimme naimisiin. Nyt olemme jo lähes 40v ja lapset on tehtynä. En enää tässä iässä naimisiin haluaisi mennä. Mielestäni naimisiin mennään siinä vaiheessa, kun "elämä on edessä" ja "yhteinen tulevaisuus siintää mielessä". Tämä on minun ja meidän ajatuksemme, tästä ei tarvitse olla samaa mieltä.
Mutta kyllä, ymmärrän sinua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmenolla on eri merkityksiä eri ihmisille. Miehellesi se ei ehkä ole ollut tärkeää. Itse naisena ymmärrän häntä kyllä, sillä itselläni on todella ristiriitainen suhtautuminen naimisiinmenoon. Toki avioliitto tarjoaa taloudellista turvaa esim. leskeneläkkeen muodossa, jos oma eläke ei tulevaisuudessa olisi kauhean iso.
Leskeneläke poistuu v.1975 ja sen jälkeen syntyneiltä.
Onko syntymävuosi siis lesken vai vainajan? Minä olen syntynyt ennen vuotta 1975, mutta aviopuoliso sen jälkeen. Saisinko minä siis leskeneläkettä?
Laki muuttui siten, että 1975, tai sen jälkeen syntynyt leski saa eläkettä kymmenen vuotta, tai kunnes nuorin lapsi täyttää 18 vuotta.
Leskeneläkettä ei ole poistettu, vaan rajoitettu. Myös avopuoliso on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
"Ei liiton aikana hommattu omaisuus mene 50/50"
meneehän, ellei ole avioehtoa tai omaisuudelle muulla sopimuksella määritelty eritavalla omistajaa.
Kirjoitin tosta mökkiasiasta. Jos minä ja mies herra paratkoon kuoltaisi vaikka auto-onnettomuudessa. Sitä ennen ois laitettu mökki oikein viimeisen päälle minttiin, molemmat sijoitettu siihen vaikka sen 50k. Lapseni perisi mun 3/4 omistusoikeudesta ja jotkut miehen serkut jossain toisella paikkakunnalla 1/4 kun heillä olisi esittää asiakirja että mies on sijoittanut remppaan rahaa 8 vuotta aiemmin. Nää serkut sitten hommaisi väittäjän joka arvioisi, että kyyyyllä se on niin, että arvo on noussut remonttien jälkeen ja korkeasuhdanteessa tuonne 320'000 euroon. Parikymppinen opiskelijalapseni saisi jostain kaivaa näille serkuille sen 80k tai mökki menisi myyntiin.
Tämän vuoksi mökkiä ei nyt sitten saada remontoitua ja tilanne seisoo. Ärsyttää. Alan periä mieheltä siitä k
Ei sun lapsi peri miestä vaikka olisitte naimisissa.
kuollessa leski ei peri mitään omaisuutta, ellei ole lapseton tai testamenttia, vaan leskelle maksetaan tasinkoa mikäli tämä on köyhempi kuin kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin menosta ei ole miehelle mitään hyötyä, pelkästään haittaa. Ymmärrän kyllä naisten näkökulman miksi avioliittoa vaaditaan kun sillä kaadetaan naisen elatusvastuu miehelle ja nainen saa käyttöönsä lain perusteella miehen keräämän varallisuuden. Miehille ei tule kuin velvoitteita ja maksuja avioliitosta ja kaikki hyödyt valuu pelkästään naisille
Siitähän tässä ei keskustella vaan siitä että mies valehtelee.
Ap, miten menee nyt? Oletteko keskustelleet asiasta ollenkaan?
Dont let your boyfriend stop you from finding your husband.