Miksi nainen aina valitsee alfemman? Eikö mikään riitä?

"Ei pidä paikkansa. Mutta tunteiden säätelykyky alfalla on erinomainen. Se voidaan kyllä kokea salailuna, koska hyvän tunteiden säätelykyvyn omaava ihminen harkitsee tarkasti kenelle tunteensa kertoo, miten ja missä tilanteessa. Se ei ole yllätyksellisyyttä vaan ihan tavanomaista, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Koskee myös naisia, joilla on hyvät tunteiden säätelykyvyt ja jotka harkitsevat keneen voi luottaa, kehen taas ei. Se on monen ongelmana, että luotetaan joko kaikkiin tai ei kehenkään sen sijaan että katsottaisiin tilannekohtaisesti."

Mitä tässä yllä olevassa tajunnanvirrassa oikein yritetään sanoa? Olen nyt lukenut kyseisen pätkän useampaankin kertaan, mutta en vain ymmärrä alkuunkaan. Onhan se suomea ja tavallaan näyttää kuin siinä olisi jokin ajatus, mutta lopussa jää vain tyhjä olo "jaa mitä että" tyylisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi kukaan ei ole kommentoinut? No siksi että tuohan on itsestäänselvyys kaikille normaaleille ihmisille. Vain jotkut poikkeusyksilöt ajattelevat että aviomies on joku betamies johon tyydyttiin kun ei sitä ensimmäistä alfamiestä saatu sitoutettua. Tuo johon vastasit oli reaktio tällaisen poikkeusyksilön viestiin.

 

Nainen on tutkitusti viehättävimmillään 22-vuotiaana, ja jos mies ei kelpaa sen ikäisenä, vaan vasta, kun nainen on joku 32 v., niin eihän siinä kolmekymppisellä betamiehellä ole välttämättä ihan voittajafiilis.

 

Nainen on viettänyt parhaat päivänsä komeiden alfojen seurassa ja sitten tosiaan tyytyy siihen betaan. Näin se menee.

Ei mitään näin se menee, vaan näin ajattelevat vaan ihan poikkeuksellisen kyyniset ja naisvihamieliset miehet. Se että sinun mielestäsi tuo tyytyminen en on fakta, kertoo vain sinun kyvystäsi olla yleistämättä omia ajatuksiasi kaikkien miesten ajatuksiksi.

Vierailija kirjoitti:

"Ei pidä paikkansa. Mutta tunteiden säätelykyky alfalla on erinomainen. Se voidaan kyllä kokea salailuna, koska hyvän tunteiden säätelykyvyn omaava ihminen harkitsee tarkasti kenelle tunteensa kertoo, miten ja missä tilanteessa. Se ei ole yllätyksellisyyttä vaan ihan tavanomaista, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Koskee myös naisia, joilla on hyvät tunteiden säätelykyvyt ja jotka harkitsevat keneen voi luottaa, kehen taas ei. Se on monen ongelmana, että luotetaan joko kaikkiin tai ei kehenkään sen sijaan että katsottaisiin tilannekohtaisesti."

 

Mitä tässä yllä olevassa tajunnanvirrassa oikein yritetään sanoa? Olen nyt lukenut kyseisen pätkän useampaankin kertaan, mutta en vain ymmärrä alkuunkaan. Onhan se suomea ja tavallaan näyttää kuin siinä olisi jokin ajatus, mutta lopussa jää vain tyhjä olo "jaa mitä että" tyylisesti.

 

Tuo luonnehdinta oli kuin levyraadista :D Naputtelin ainakin 15 viestiä peräkkäin kun kävin ketjua läpi, joten ehkä se on turhan sähkösanomatyyliin niin ettei ole ymmärrettävä.

Toisaalta en ehkä naisena ole paras väittämään vastaan tai hahmottamaan kokemustanne, koska en ole elänyt parisuhteessa naisten vaan miesten kanssa. Mutta tulipahan kuitenkin vastattua oma mielipiteeni.

En varmasti ole nainen, joka ei sietäisi tunteita. Mutta miehet eivät minun kokemukseni mukaan ole läheskään niin tunteellisia kuin naiset, se johtuu hormoneista. Ei mun mieheni esimerkiksi koskaan itke, jos telkkarissa on jotain surullista tai raivostu jostain epäoikeudenmukaisuudesta kuten minä.

Mutta se taas sitten on täysin eri asia kuin se, ettei heillä olisi tunteita. Niitä on valtavan paljon ja ne ovat todella suuria. Pidän miehiä todella tunteellisina ja herkkinä ja ennen kaikkea romanttisina. MIkään ei ole romanttisempi kuin mies ihastuessaan ja rakastuessaan, kyllä naiset jäävät siinä kirkkaasti kakkoseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Ei pidä paikkansa. Mutta tunteiden säätelykyky alfalla on erinomainen. Se voidaan kyllä kokea salailuna, koska hyvän tunteiden säätelykyvyn omaava ihminen harkitsee tarkasti kenelle tunteensa kertoo, miten ja missä tilanteessa. Se ei ole yllätyksellisyyttä vaan ihan tavanomaista, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Koskee myös naisia, joilla on hyvät tunteiden säätelykyvyt ja jotka harkitsevat keneen voi luottaa, kehen taas ei. Se on monen ongelmana, että luotetaan joko kaikkiin tai ei kehenkään sen sijaan että katsottaisiin tilannekohtaisesti."

 

Mitä tässä yllä olevassa tajunnanvirrassa oikein yritetään sanoa? Olen nyt lukenut kyseisen pätkän useampaankin kertaan, mutta en vain ymmärrä alkuunkaan. Onhan se suomea ja tavallaan näyttää kuin siinä olisi jokin ajatus, mutta lopussa jää vain tyhjä olo "jaa mitä että" tyylisesti.

Sanoisin että se ensimmäinen alfan maininnan voi unohtaa kun siitä eteenpäin on sitä yhtä asiaa eri kulmista. En lähde hänen puolestaan purkamaan.

Sitten se viimeinen lause olisi tarvinnut rivivälin koska oli jo seuraavaa asiaa. 

Kommunikaatiossa oli heikkouksia, mutta eihän se kehity ellei sitä tee ja huom. täällä usemmat kommentit ovat ala-arvoisia toisin kuin kyseinen kommentti jossa on ajattelua takana.

Kyllä minulle saattaa tulla tippa linssiin herkästikin. Mutta sen takia tässä taloudessa ei naista olekaan

Vierailija kirjoitti:

Samantapainen olet ajattelussa kuin mun edesmennyt veli. Et ajattele naisen kannalta asiaa, mutta en mä oikeastaan tiedä pitäisikökään, kun kyse on aikuisista ihmisistä. Ei se ole kenenkään vastuulla ajatella toisen puolesta.

Ap pyrkii sitä tekemään, mutta ei se onnistu, kun toisen pään sisään ei kuitenkaan pääse. Useimmille on tarpeeksi siinä omassakin päässä, joten kannattaa keskittyä siihen. 

 

Millä tavoin pitäisi ajatella tässä kontekstissa naisen kannalta asiaa? Kysyn ihan tosissani ja uteliaisuuden takia, en kettuillakseni millään lailla.

 

En sanonut, että pitäisi ajatella, vaan sanoin, ettei se oikeasti ole mahdollista. Mutta on itsekeskeistä olettaa, että irtosuhde olisi aina siksi, että mies viehättää, useimmiten siihen on muita syitä myös ja ne syyt voivat olla hyvinkin traagisia. Tuntemattoman miehen mukaan lähteminenhän on vaarallista. Irtosuhteissa on piirteitä, jotka kertovat itsetuhoisuudesta. Mutta ajattelet sitä niin kuin se olisi sinun ansiotasi, ymmärrän sen kyllä, koska sinun mukaasihan nainen lähti. Mutta tilanne voi olla se, että naiselle kelpaa kuka tahansa, koska hän on yksinäinen ja hukassa.

Tuon tyyppisiä asioita tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle saattaa tulla tippa linssiin herkästikin. Mutta sen takia tässä taloudessa ei naista olekaan

Toivottavasti et itse häpeä sitä. En osaa kommentoida kuinka naiset keskimäärin tuollaiseen reagoivat, mutta joskus voi olla kyse siitäkin, että itse ei ole asian kanssa sinut, jolloin se on muidenkin mielestä eksoottista.

Onhan naisia, jotka eivät myöskään liikutu herkästi, esimerkiksi äitini. Itselleni on joskus jopa työhön liittyvässä tilanteessa tullut liikutus, se välillä harmittaa, vaikkei sitä kukaan ole pahalla ottanutkaan. 

En sanonut, että pitäisi ajatella, vaan sanoin, ettei se oikeasti ole mahdollista. Mutta on itsekeskeistä olettaa, että irtosuhde olisi aina siksi, että mies viehättää, useimmiten siihen on muita syitä myös ja ne syyt voivat olla hyvinkin traagisia. Tuntemattoman miehen mukaan lähteminenhän on vaarallista. Irtosuhteissa on piirteitä, jotka kertovat itsetuhoisuudesta. Mutta ajattelet sitä niin kuin se olisi sinun ansiotasi, ymmärrän sen kyllä, koska sinun mukaasihan nainen lähti. Mutta tilanne voi olla se, että naiselle kelpaa kuka tahansa, koska hän on yksinäinen ja hukassa.

Tuon tyyppisiä asioita tarkoitin.

Oukei. Kiitos selvennyksestä. Nuo tuollaiset asiat nyt kuuluu samaan kastiin kuin "et voi syödä etnisessä ravintolassa koska niissä on tutkimusten mukaan eniten ihmiskauppaa Suomessa" tyyliset asiat. Kyllä mä oletan, että jos kyseessä on aikuinen nainen, niin hän osaa tehdä itse tarvittavat päätökset mitä haluaa ja mitä ei halua. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, johon on kyllä helppo yhtyä. Ajattelen kyllä pitkälti myös näin, että tämä "feikkielämä" on pahasta ja ulkonäkö ei ole minulle missään nimessä prioriteetti number one. Haluaisin löytää naisen, jonka rinnalla vanheta ja elää hyvää elämää. Tarvittaessa olen vaikka valmis kuolemaan rakastettuni takia. Riittääkö se teille naisille? Onko se tarpeeksi alfaa?

Ei naiset hae alfaa, jotain ultimate johtajaa, jotain yhtä miestyyppiä. Ei, vaan naisilla on hyvin laidasta laitaan mitä hakevat. Esim ulkonäön tai arvomaailman suhteen, tosi monenlaisia. 

Yksi piirre on kuitenkin yhteinen lähes kaikille naisille; useimmat naiset ovat hyvin turvallisuushakuisia. 

"Nainen on viettänyt parhaat päivänsä komeiden alfojen seurassa ja sitten tosiaan tyytyy siihen betaan. Näin se menee."

Ehkä 10% naisista on viettänyt aikaansa alfojen kanssa. Suurella osalla naisista ei ole koskaan ollutkaan mitään jakoa alfa-miehiiin koska he ovat itsekin beta, gamma tai peräti omega-naisia. 

Mun kavereissa on suurin osa sellaisia naisia, jotka ei ole koskaan yrittäneetkään ns alfa-miestä. Tai alfa-mies ei ole koskaan tullutkaan heille juttelemaan. 

Näin se vaan menee. Omalla tasolla pysytään ja sieltä löydetään joku. Sattumankaupalla. 

Ihme rutinaa tämä. Lähes jokaiselle on joku. Lähes.

Ihmiset ei todellisuudessa pariudu niin, että yhdellä alfalla on joku kymmenien naisten haaremi. 

Vierailija kirjoitti:

En sanonut, että pitäisi ajatella, vaan sanoin, ettei se oikeasti ole mahdollista. Mutta on itsekeskeistä olettaa, että irtosuhde olisi aina siksi, että mies viehättää, useimmiten siihen on muita syitä myös ja ne syyt voivat olla hyvinkin traagisia. Tuntemattoman miehen mukaan lähteminenhän on vaarallista. Irtosuhteissa on piirteitä, jotka kertovat itsetuhoisuudesta. Mutta ajattelet sitä niin kuin se olisi sinun ansiotasi, ymmärrän sen kyllä, koska sinun mukaasihan nainen lähti. Mutta tilanne voi olla se, että naiselle kelpaa kuka tahansa, koska hän on yksinäinen ja hukassa.

Tuon tyyppisiä asioita tarkoitin.

 

Oukei. Kiitos selvennyksestä. Nuo tuollaiset asiat nyt kuuluu samaan kastiin kuin "et voi syödä etnisessä ravintolassa koska niissä on tutkimusten mukaan eniten ihmiskauppaa Suomessa" tyyliset asiat. Kyllä mä oletan, että jos kyseessä on aikuinen nainen, niin hän osaa tehdä itse ta

En usko, että nainen kertoisi sinulle, vaikka hänellä olisi miten traaginen tilanne, useinhan ihmiset ovat silloin hyvin sulkeutuneita, jos ovat traumatisoituneita ja toiminta on ns. ajeerausta eli trauman toistamista siinä toivossa, että siihen saisi otetta. Irtosuhteita harrastavilla voi olla vaikkapa paljon rajojen rikkomista takana, jolloin he ottavat haltuun tilannetta koskemalla itse. (Tuo oli taas hyvin nopeasti erittäin monimutkainen asia, mutta ei se pointti, vaan se tulee seuraavassa kappaleessa.)

Voidaan kysyä onko velvoite jotenkin koettaa havainnoida tuollaisia asioita ennen kun lähtee naisen kanssa sen sijaan, että ajattelee, että nainen haluaa minut, ihanaa. Se on samanlainen asia kuin käyminen etnisissä ravintoloissa, itse en esimerkiksi jalallani astu nepalilaiseen enää. Mutta ihmiskauppaa voi olla missä tahansa ravintolassa, ja samalla tavalla on tekopyhää ajatella asioita naisen puolesta. Ja holhoavaa myös. Irtosuhteelle on tarve, vaikka sen tarpeen motiivi olisi synkkä ja itsetuhoinen, se kuuluu itsemääräämisoikeuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: "En tiedä miksi nämä hieman haastavammat naiset muhun aina ihastuu ja toisinkin päin ja sitten aina päättynyt isoihin itkuihin."

Dominoivat naiset havaitsevat että olet helposti yli käveltävää tyyppiä ja sä toisaalta havaitset että saat naisesta johtajan, jolloin pääset itse helpommalla. Tietyllä tapaa täydennätte toisianne ja se ainakin jonkin aikaa toimii. Olenko ihan hakoteillä?

Kiitos! Et ole hakoteillä, vaan nyt osui ja upposi. En olisi itse kyennyt asiaa paremmin kirjoittamaa. Sä oot kyllä awesome! Mitäpä ehdottaisit? Alistunko pysyvästi Lady Dominani edessä ja olen kiltti mies vai yritänkö pitää "puoliani".

ap

Koita hommata selkäranka ja etsiä sellainen nainen joka ei halua pitää sinua kynnysmattona? Yleensä suunnilleen tasa-arvoinen suhde toimii parhaiten,  jos asetelma on että toinen sanelee ja toinen tottelee niin se alkaa äkkiä tuntua muulta kuin parisuhteelta. Naiset yksinkertaisesti kyllästyy vetämään perässä tahdotonta miestä. 

841. Vastaan vielä tähän uudestaan, kun en eilen ehtinyt. 

Tunteiden säätelykyvystä on uskoakseni paljon kirjoitettu netissä, tuo minun sähkösanomani oli vain sen korostamista, että aikuinen ihminen ottaa niistä vastuuta itse. Tällaisena näen aikuisen ihmisen, alfan erityisesti. Hän pitää tunteensa itsellään, jos kokee, ettei toisesta ole avun antajaksi, hän ei luota toiseen tai ei koe, että aika on oikea. Se voi näyttäytyä pidättyväisyytenä, vaikka kyse olisi vain säätelystä. Esimerkiksi illalla ei käsitellä jotain ajankohtaista parisuhdeongelmaa, vaan voidaan sopia sen käsittelystä myöhemmin, koska huomenna pitää herätä töihin.

Mutta kun edellä puhuttiin siitä, etteivät naiset siedä miehen tunteita, niin sillä voi tietysti tarkoittaa kovin monenlaisia asioita. Vaikkapa sitä, että nainen ei tykkää, että häntä "lääpitään", on hellyydenosoituksia tai sitä, että sanotaan päivittäin ja monestikin, että rakastan sua, olet ihana jne.

Silloin on kyse perhekulttuurin eroista. Esimerkiksi omassa perheessäni vanhemmilla on ollut vahva side toisiinsa ja paljon hellyyttä. He ovat pitäneet lenkillä kädestä toisiaan kiinni, he halaavat paljon, antavat suukon jne. Oman mieheni perheessä ei tuollaista ole niinkään ollut, mutta miehestäni on kuitenkin aina ollut kiva käyttäytyä noin. Minusta tuntuu, että on olemassa paljon miehiä, jotka eivät oikein siedä kosketusta, mikä voi johtua siitä, että poikia kosketetaan vähemmän, tutkitusta. Se on todella sääli.

Eli jos tarkoitetaan sitä, ettei nainen pidä tunteiden osoittamisesta tuota, niin minusta se ei liity naisiin, vaan kasvatukseen ja perhekulttuuriin. On valtavan paljon eroja kosketustyyleissä myös. Kosketuksella voi kertoa yhtä paljon tai enemmänkin kuin sanoilla. Elekielestä jo kirjoitinkin, mutta kosketus ja tunteiden osoittaminen keholla on yksi kieli, josta voi myös puhua. Jos on parisuhteessa naisen kanssa, ei voi olla kyse siitä, että hän hylkisi, vaan kyse on toisesta kielestä, jota ei osata yhdessä puhua, mikä tosiaan voi kaataa koko suhteen. Siksi, että ollaan parisuhteen ytimessä, seksuaalisessa kosketuksessa. Niiltäkin osin pitää sopia tai sovittautua yhteen, mikä vaatii halua ja yhteistä mielenkiintoa asiaan.

Varmaan muitakin tunteiden osoittamisen tapoja on, itkemisestä jo puhuttiinkin. Joka tap. en näe asiaa sukupuolisidonnaisena. En myöskään näe sitä syynä syyttää itseään tai etsiä vikaa.

Täällä on usein aloituksia, joissa ikään kuin yritetään ratkaista "naisen arvoitusta". Ymmärrän, että sellainen on kyllä olemassa kuten on "miehenkin arvoitus". Mutta parisuhteessa ollessa kyse on enimmäkseen muusta kuitenkin. 

Luin muuten illalla kirjaa, joka mielestäni kertoi aika hyvin pikkupojista, joissa on jotain häikkää. Naisten kannattaisi lukea se oppiakseen, miten suoraviivaisesti pojat ja miehet seksiä voivat ajatella. Ja miten itsekeskeisesti ja raa'asti. Mielestäni nuo novellit kuvasivat raakaa Chadia, jolla on melko alhainen äo ja impulssikontrollin häiriö. Elämä on yhtä toilailua ja tyhmyyksien tekemistä, rikoksia, tekstissä on voimaa, koska se on riisuttu selittelyyistä. James Franco, Palo alto on kirjan nimi. Kirja siis on erittäin hyvä paitsi silloin, kun kirjailija yrittää kuvata nuoren tytön ajattelua samalla tyylillä. Pieleen menee ihan kuten menevät täällä nuo miesten tyttöilyprovot.

Ap:lle vielä se mitä jo pariin kertaan totesinkin eli minusta vika piilee siinä, että haet liikaa syytä itsestäsi ja toisaalta naisista, naisten luonteesta, mikä sekin on syyn etsimistä itsestä, koska sen motiivina on "miksi en kelpaa naisille, siksi että olen vääränlainen". 

Vääränlaisuuden kokemus on häpeäkokemus aina. Se ei liity naisiin, vaan omiin kelpaamattomuuden ja huonouden kokemuksiin. Tällaisia kokemuksia on paljon myös naisilla, ne vaikuttavat todella paljon parisuhteissa, koska ne blokkaavat vuorovaikutusta erilaisten peitestrategioiden ja puolustusmekanismien alle, joiden tarkoitus on suojata ydinminuutta. Ei ole parempia keinoja, mutta voihan niitä hankkia vaikka psykoterapiassa.

Kaikilla on jonkun verran tuollaisia suojamekanismeja, koske kenenkään kasvatus ei ole täydellistä, joten olisi hyvä tutustua omiiin ja kumppanin vastaaviin melko perusteellisesti. Säästytään monelta vaivalta.

Ei sillä ole mitään tekemistä sinun huonoutesi kanssa, jos parisuhde päättyy eroon (ellei nyt väkivallasta tms. vakavasta ole kyse). Useimmat suhteet päättyvät, koska molemmilla on liikaa ongelmia, jotka eivät sovi yhteen. Eli toinen ei mitenkään täydennä oikeassa kohtaa, vaan lyö oman ongelmansa kakun strösseliksi. 

Monenmonituisen viestin päässä oli joku kirjoittanut alfasta ja betasta suhteessa sukupuoliin, missä puhuttiin alistumisesta. Tuon tyyppinen roolitus on parisuhteessa haitallista, mutta yleistä. Eli että ominaisuudet jaetaan hyvin selkeästi, ei välttämättä sukupuolittuneesti, mutta kuitenkin niin, että toinen on rohkea, toinen ujo, toinen on aktiivinen, toinen passiivinen jne.

Ap:n kertomukset parisuhteestaan kuulostivat tämän tyyppiseltä dynamiikalta ja ne johtavat ajan mittaan ongelmiin, koska kukaan ei jaksa aina olla yhdessä roolissa. Kukaan ei ole vain ujo tai rohkea, vaan meissä kaikissa on kaikki, vaikka oikein ujo voikin piilotella rohkeuttaan vaikkapa piiloaggressiivisuudessa tai rohkea piilottelee ujouttaan ja häpeän aiheitaan häpeämättömyyteen. Tästä syntyy myrkyllistä dynamiikkaa, jolloin herkästi syntyy juuri alistamista ja alistumista.

Mutta rakkaus kasvaa vain vapaudessa ja vapaaehtoisuudessa. Nuo suojaroolit (joihin maskuliinisuus ja feminiinisyyskin voidaan lukea, jos ne käsitetään tiukkoina stereotypioina) johtavat siihen, että haetaan peilauksia suhteen ulkopuolelta. Se rohkea mies tai nainen hakee suhteen ulkopuolelta miehen tai naisen, joka näkee hänen ujoutensa tai jonkun muun itselle tuntemattoman tai kielletyn puolen ja peilaa sen takaisin hyvänä peilikuvana. Suurin osa uskottomuuksista perustuu tähän mekanismiin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei pidä paikkansa. Mutta tunteiden säätelykyky alfalla on erinomainen. Se voidaan kyllä kokea salailuna, koska hyvän tunteiden säätelykyvyn omaava ihminen harkitsee tarkasti kenelle tunteensa kertoo, miten ja missä tilanteessa. Se ei ole yllätyksellisyyttä vaan ihan tavanomaista, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Koskee myös naisia, joilla on hyvät tunteiden säätelykyvyt ja jotka harkitsevat keneen voi luottaa, kehen taas ei. Se on monen ongelmana, että luotetaan joko kaikkiin tai ei kehenkään sen sijaan että katsottaisiin tilannekohtaisesti."

 

Mitä tässä yllä olevassa tajunnanvirrassa oikein yritetään sanoa? Olen nyt lukenut kyseisen pätkän useampaankin kertaan, mutta en vain ymmärrä alkuunkaan. Onhan se suomea ja tavallaan näyttää kuin siinä olisi jokin ajatus, mutta lopussa jää vain tyhjä olo "jaa mitä että" tyylisesti.

Mikä tuossa oli vaikea hahmottaa? Eikä minusta vaikuta lainkaan tajunnanvirralta. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle saattaa tulla tippa linssiin herkästikin. Mutta sen takia tässä taloudessa ei naista olekaan

Ei johdu siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: "En tiedä miksi nämä hieman haastavammat naiset muhun aina ihastuu ja toisinkin päin ja sitten aina päättynyt isoihin itkuihin."

Dominoivat naiset havaitsevat että olet helposti yli käveltävää tyyppiä ja sä toisaalta havaitset että saat naisesta johtajan, jolloin pääset itse helpommalla. Tietyllä tapaa täydennätte toisianne ja se ainakin jonkin aikaa toimii. Olenko ihan hakoteillä?

Kiitos! Et ole hakoteillä, vaan nyt osui ja upposi. En olisi itse kyennyt asiaa paremmin kirjoittamaa. Sä oot kyllä awesome! Mitäpä ehdottaisit? Alistunko pysyvästi Lady Dominani edessä ja olen kiltti mies vai yritänkö pitää "puoliani".

ap

Koita hommata selkäranka ja etsiä sellainen nainen joka ei halua pitää sinua kynnysmattona? Yleensä suunnilleen tasa-arvoinen suhde toimii parhaiten,  jo

Ei hän pysty siihen, ennen kuin käsittelee oman läheisriippuvaisuutensa syyt ja kasvaa henkisesti aikuiseksi. Sitten on mahdollisuus ja kyky tasaveroiseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen. 

Lähtee käyntiin siitä, kun alkaa miettiä lapsuuskodin dynamiikkaa sekä siitä, miten tuli lapsena kohdelluksi ja kohdatuksi. Pitikö olla ylikiltti? Ansaita huomiota tai rakkautta miellyttämällä? Ei ollut tilaa ilmaista omia tunteita ja tyytymättömyyttä?

Haastavat ihmiset "ihastuvat" kynnysmattoihin. En tiedä edes, että onko se ihastusta vai vaan huomaavat tilaisuuden, että tuohon ihmiseen voin kiinnittää itseni ja saan hänestä ihailijan ja uskollisen palvelijan. Ja kynnysmatot huojentuvat toisen vahvuudesta ja ohjauksenhalusta. Heidän ei tarvitse osata itse tehdä päätöksiä ja luotsata suhdetta, riittää että tottelee ja palvelee toista parhaansa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, johon on kyllä helppo yhtyä. Ajattelen kyllä pitkälti myös näin, että tämä "feikkielämä" on pahasta ja ulkonäkö ei ole minulle missään nimessä prioriteetti number one. Haluaisin löytää naisen, jonka rinnalla vanheta ja elää hyvää elämää. Tarvittaessa olen vaikka valmis kuolemaan rakastettuni takia. Riittääkö se teille naisille? Onko se tarpeeksi alfaa?

Ei naiset hae alfaa, jotain ultimate johtajaa, jotain yhtä miestyyppiä. Ei, vaan naisilla on hyvin laidasta laitaan mitä hakevat. Esim ulkonäön tai arvomaailman suhteen, tosi monenlaisia. 

Yksi piirre on kuitenkin yhteinen lähes kaikille naisille; useimmat naiset ovat hyvin turvallisuushakuisia. 

Ja turvallisuus koskee sitä parisuhdetta. Nainen voi harrastaa vapaasukellusta, vaellusta, moottoriurheilua, jääkiekkoa, ihan mitä tahansa, mutta silti hän haluaa parisuhteeltaan turvallisuutta ja sitä, että tietää miehen olevan luotettava ja häntä varten. 

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, sinut kyllä tunnistetaan, vaikka yritätkin esiintyä muina keskustelijoina.

 

Mielenkiintoinen salaliittoteoria, mutta ei ihan osunut tällä kertaa. Mutta nyt ylös ulos ja lenkille, niin stressitaso laskee ja hermot ei ole enää niin kireällä!

Eipä vissiin osunut! Tai sitten täällä monta samalla lailla kankeaa, kirjakieltä vääntävää assburgeria.

Vinkki ap:lle.

Ota itsestäsi hymyileviä kuvia (ota kaveri avuksi) tekemässä kaikkea kivaa ja vauhdikasta. Tee profiili kaikille mahdollisille treffipalstoille. Tee sen jälkeen kattava, humoristinen ja rento profiiliteksti. Älä nyt heti mainitse huonoja puoliasi, ja älä pistä vaatimuslistaa. Ota tämän jälkeen yhteyttä kaikkiin naisiin, jotka eivät ole 20% kauneimman joukossa, ja joilla on profiilikuva ja teksti. Mummoihinkin! Kehität sosiaalisia taitojasi, ja löydät ainakin uusia ystäviä. Älä pahastu, jos tulet pitkän kirjoittelun jälkeen heivatuksi ilman syytä. Niin käy meille naisillekin. Koveta itsesi tämän suhteen. Älä ajattele liian monimutkaisesti. Juo vaikka muutama olut, niin se rentouttaa kirjoittelua.