Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme niuhotusta jos kirjottajat on itsekin äitejä. Kaipa niitten mummut ja papat kuitenkin laittaa kuvia kun lapset on hoidossa pitempään. Onko se sitten jotenkin eri..

 

Nyt kun mietin niin itse asiassa eivät juuri laitelleet 😆

Aijjaa. Ne kun nuo lastenpsykiatrit ym asiantuntijatkin neuvoo, että lapsen iästä riippuen pitäisi poissa olevalle vanhemmalle soittaa joka ilta. Minun kun ei 16 vuotias lapsikaan osaa soitella tai laittaa viestiä muistuttamatta, niin saattaahan se pienemmän lapsen kohdalla vaatia mummun tai exän osallistumista että se soitto tulee tehtyä. Siellä sitten mustasukkainen nyx vahtii kellon kanssa montako sekuntia hänen miehensä oli korva siinä kaiuttimen edessä. 

Lapsen ollessa pienempi laitoin minä exälle viestin, että perille päästiin, jos oltiin matkalla, tai että lapsi on kuumeessa jos oli sairastunut. Kamalaahan se on

Ihan turhaa viestintää ja kontrollointia.

Kuume selviää wilmasta ja se jos joutuu kolariin, uutisista.

-back off!

Ihanasti sanottu. Olette hyviä esimerkkejä muille.

Erosimme kun lapsi oli alakoululainen. Lapsi on tavannut isää pari kertaa vuodessa. Isä ei ole paljoa soitellut. Välillä voi mennä kuukausia, että ei soita. Sitten taas saattaa soittaa parin viikon välein. Nyt on mennyt puoli vuotta, että eivät ole tavanneet. Laittaa viestin syntymäpäivänä ja antaa aina vaatimattoman joululahjan. Itse en ole yhteydessä kuin jos on passiasiaa tai muuta, viestitse. En häiritse isän ja puolisonsa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Erosimme kun lapsi oli alakoululainen. Lapsi on tavannut isää pari kertaa vuodessa. Isä ei ole paljoa soitellut. Välillä voi mennä kuukausia, että ei soita. Sitten taas saattaa soittaa parin viikon välein. Nyt on mennyt puoli vuotta, että eivät ole tavanneet. Laittaa viestin syntymäpäivänä ja antaa aina vaatimattoman joululahjan. Itse en ole yhteydessä kuin jos on passiasiaa tai muuta, viestitse. En häiritse isän ja puolisonsa elämää.

No tämä kuulostaa asialliselle. Ei entinen perhe asetu viemään tilaa uudelta suhteelta.

Kunhan muutama mamma taas aamulla on saanut miehen lähetettyä työmaalle ja vapautuu hänen valv., köhh, anteeksi, palvomiseltaan, he varmasti ojantavat hyväksyvän nyökkäyksensä suuntaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä jos sun miehesi kävisi joka päivä lounaalla vaikka nuoruuden ensirakkautensa kanssa, joka sattui aloittamaan työt samassa rakennuksessa? Sua ei haittaisi, jos sinulle ei kerrottaisi asiasta?"

 

Kyttäämiselläkö se luottamus luodaan ja säilytetään?

Itse en usko siihen. Jos puoliso haikailee nuoruuden ensirakkauden perään, niin hän sen tekee, vaikka kyttäisin 24/7 ja kieltäisin sen häneltä. Aikuiset ihmiset osaavat päättää itse, eivätkä tarvitse perästäkatsojaa ja edunvalvojaa. Sellainen suhde on tuhoon tuomittu. 

Ja jälleen yksi gaslightaaja, jonka mielestä avoimuus suhteessa on sama asia kuin "kyttääminen" ja "peräänkatsominen". Jos jotain olennaista jätetään kertomatta, niin se on silloin salailua. Piste. Eksän kanssa ravintolassa käyminen on parisuhteessa olennainen asia, eikä mikään random-kohtaaminen jonka vain "unohta

Sinä se kätevästi kyllä nyt UNOHDAT mainita, että yhteiset lapset olivat mukana. Itse asiassa heidän takiaan ylipäätään nähtiin. Ja tapaamisesta oli kerrottu etukäteen.

...Että kuka tässä nyt "gaslightaa"...

(vrt. exän kanssa kahdestaan syömään, eikä kerro mitään tapaamisesta ennen eikä jälkeen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme niuhotusta jos kirjottajat on itsekin äitejä. Kaipa niitten mummut ja papat kuitenkin laittaa kuvia kun lapset on hoidossa pitempään. Onko se sitten jotenkin eri..

 

Nyt kun mietin niin itse asiassa eivät juuri laitelleet 😆

Aijjaa. Ne kun nuo lastenpsykiatrit ym asiantuntijatkin neuvoo, että lapsen iästä riippuen pitäisi poissa olevalle vanhemmalle soittaa joka ilta. Minun kun ei 16 vuotias lapsikaan osaa soitella tai laittaa viestiä muistuttamatta, niin saattaahan se pienemmän lapsen kohdalla vaatia mummun tai exän osallistumista että se soitto tulee tehtyä. Siellä sitten mustasukkainen nyx vahtii kellon kanssa montako sekuntia hänen miehensä oli korva siinä kaiuttimen edessä. 

Lapsen ollessa pienempi laitoin minä exälle viestin, että perille päästiin, jos oltiin matkalla, tai että lapsi on kuumeessa jos oli sairastunut. Kamalaahan se on

No minä en ollut yhtä/kahta iltaa enempää pois kun lapset olivat pieniä. Olivat koululaisia kun erottiin. Ovat aina viestitelleet itse. Toinen lapsistani on muuten juurikin 16. Olemme laittaneet hänen kanssaan tänään wa:ssa 3 viestiä puolin ja toisin ja snapissä yhden. En mä tähän yhteydenpitoon mitenkään exää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö sitä tunnetta kun tietää ja tuntuu käsittämättömältä ettei muut ymmärrä.

Vain vapaana ihminen voi olla täysin onnellinen.

Nuoruuden suhdettani ei voi edes verrata tähän jonka solmin kypsemmällä iällä. Olemme molemmat ehdottoman vapaita. Emme vaadi ja odota, rajoita tai määrää. Kilpailemme toistemme palvelemisessa! En ole pian kymmeneen vuoteen tuntenut hetkenkään ärsytystä (no okei, väsyneenä joku ruoan mässyttäminen ottaa hermoon), enkä ole koskaan ajatellut että eroaisimme. En ole pätkääkään epävarma Hänen tunteistaan tai omistani. Saatamme toki joku päivä erotakin tai toinen saattaa olla äkkiä poissa. Silti, kun olemme säilyttäneet itsenäisyytemme ja oman elämämme, siitäkin selviää. Siksi pahimman odottaminen olisi turhaa. Pahinta ei koskaan tapahdu, olemmehan saaneet jo nämä vuodet ja kaikki ihanat muistot yhdessä. Emme ole koskaan kateellisia. Päinvastoin, haluan jakaa hänet m

Tai sitten se, että ollaan nuorena menty yhteen, ei ole niitä painolasteja eikä exiä, eikä lapsia muista suhteista. Olemme yhdessä lähes kaiken vapaa-aikamme ja jaamme lähes kaiken, mutta silti tiedämme että joskus jos toista ei enää vierellä ole, siitäkin selviää. Ja sitä suuremmalla syyllä nyt haluaa elää, jakaa, kokea toisen kanssa kaiken 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme niuhotusta jos kirjottajat on itsekin äitejä. Kaipa niitten mummut ja papat kuitenkin laittaa kuvia kun lapset on hoidossa pitempään. Onko se sitten jotenkin eri..

 

Nyt kun mietin niin itse asiassa eivät juuri laitelleet 😆

Aijjaa. Ne kun nuo lastenpsykiatrit ym asiantuntijatkin neuvoo, että lapsen iästä riippuen pitäisi poissa olevalle vanhemmalle soittaa joka ilta. Minun kun ei 16 vuotias lapsikaan osaa soitella tai laittaa viestiä muistuttamatta, niin saattaahan se pienemmän lapsen kohdalla vaatia mummun tai exän osallistumista että se soitto tulee tehtyä. Siellä sitten mustasukkainen nyx vahtii kellon kanssa montako sekuntia hänen miehensä oli korva siinä kaiuttimen edessä. 

Lapsen ollessa pienempi laitoin minä exälle viestin, että perille päästiin, jos oltiin matkalla, tai että laps

 

Hienoa! Lapsiakin on monenlaisia ja toiset muistaa tunnollisemmin ilmoitella ja toiset vähemmän.

Ihan yleisesti lasten näkökulma tässä ketjussa loistaa poissaolollaan. Toivottavasti ihmiset vain tuulettavat tunteitaan, eikä yksikään aikuinen oikeasti ajattele, että oma hetken kestävä epämukava tunne ylittää kasvavien lasten tarpeet tärkeydessään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosimme kun lapsi oli alakoululainen. Lapsi on tavannut isää pari kertaa vuodessa. Isä ei ole paljoa soitellut. Välillä voi mennä kuukausia, että ei soita. Sitten taas saattaa soittaa parin viikon välein. Nyt on mennyt puoli vuotta, että eivät ole tavanneet. Laittaa viestin syntymäpäivänä ja antaa aina vaatimattoman joululahjan. Itse en ole yhteydessä kuin jos on passiasiaa tai muuta, viestitse. En häiritse isän ja puolisonsa elämää.

No tämä kuulostaa asialliselle. Ei entinen perhe asetu viemään tilaa uudelta suhteelta.

Kunhan muutama mamma taas aamulla on saanut miehen lähetettyä työmaalle ja vapautuu hänen valv., köhh, anteeksi, palvomiseltaan, he varmasti ojantavat hyväksyvän nyökkäyksensä suuntaasi.

Minulla  ja uudella miehelläni on ollut oma perhe jo vuosia. Hyvin on mennyt ja lapsi voi tavata aina joskus myös isäänsä. Isän puolisoa en ole koskaan tavannut eikä isä minun uutta miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös.Tätä vastakkainasettelua. Miksi nainen on naiselle susi? Joku kysyikin tuolla aiemmin tunteeko joku miestä joka mikromanageeraisi naisensa yhteyksiä lasten isän kanssa?

 

Kyse on kotirauhasta (no, okei ei aloittajan tapauksessa). Siitä, että ex ei koko ajan tule elämään mukaan. Siitä, että saa rentoutua kotonaan. Ihan yhtä paljon jatkuvasti soittava ja viestittävä anoppi/appi/oma vanhempi häiritsisi.

Niinpä.Läheiset on joskus vähän raskaita :) Joku koomikko sanoikin, että kun aikuinen ihminen saa puhelun äidiltään, hän vastaa kuin siellä soittaisi joku velanperijä. ääägh, äiti soittaa... Sellaista se on.

Ärsyttääkö sua jos äiti tai anoppi laittaa kerran viikossa viestin tai soittaa kysyäkseen jotain?

Viesti ei. Mutta kerran viikossa soittelu olisi liikaa minulle. En soita edes omillaan asuvalle 20-vuotiaalle lapselleni niin usein 😁.

En minäkään aikuisille lapsilleni niin usein soita, mutta yli 80-vuotiaalle äidilleni soitan 3-5 kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö sitä tunnetta kun tietää ja tuntuu käsittämättömältä ettei muut ymmärrä.

Vain vapaana ihminen voi olla täysin onnellinen.

Nuoruuden suhdettani ei voi edes verrata tähän jonka solmin kypsemmällä iällä. Olemme molemmat ehdottoman vapaita. Emme vaadi ja odota, rajoita tai määrää. Kilpailemme toistemme palvelemisessa! En ole pian kymmeneen vuoteen tuntenut hetkenkään ärsytystä (no okei, väsyneenä joku ruoan mässyttäminen ottaa hermoon), enkä ole koskaan ajatellut että eroaisimme. En ole pätkääkään epävarma Hänen tunteistaan tai omistani. Saatamme toki joku päivä erotakin tai toinen saattaa olla äkkiä poissa. Silti, kun olemme säilyttäneet itsenäisyytemme ja oman elämämme, siitäkin selviää. Siksi pahimman odottaminen olisi turhaa. Pahinta ei koskaan tapahdu, olemmehan saaneet jo nämä vuodet ja kaikki ihanat muistot yhdessä. Emme ole kosk

Nuorena oli solmittu minunkin ainoa aiempi pitkä suhde ja vailla painolastia tai ulkopuolisten vaikutusta. Se tuhoutui liialliseen symbioosiin. Parhaimmat vuotemme mies teki reissutyötä, eikä sekään saanut meitä ymmärtämään erillisyyden tärkeyttä. Palasimme takaisin huonoihin parisuhdemalleihin ja tottumuksiin kun reissutyö loppui. Meitä on moneen junaan. Silti minun on vaikeaa uskoa, että minkään suhteen voittajaresepti olisi se, että useampi lause alkaa 'sinun pitäisi..' kuin 'minä voisin..'. Omistuksenhalu taas on ihan tutkitustikin tuhoisaa.

Biologisella isällä ei ole kovin paljoa merkitystä lapsen elämässä jos ei pidä huolta tapaamisista. Toisaalta se helpompaa niin. On rauha maassa ja uuden miehen ei tarvitse olla mustasukkainen,

"han yleisesti lasten näkökulma tässä ketjussa loistaa poissaolollaan. Toivottavasti ihmiset vain tuulettavat tunteitaan, eikä yksikään aikuinen oikeasti ajattele, että oma hetken kestävä epämukava tunne ylittää kasvavien lasten tarpeet tärkeydessään. "

Samaa mieltä. Ihan järkyttäviä kommentteja. Pelkään pahoin, ettei nämä ole pelkkää kirjoittelua. Puolison lapsista ksysyvässä keskustelussa valitettavasti vähintään kaksi kolmesta ilmoittaa pitävänsä puolisonsa lapsia suorastaan epämiellyttävinä. Ja kommentteja on satoja. Miksi ihminen alkaa tapailla ihmistä jolla on lapsia jos se on jonkinlainen ongelma!?!

Sitten ihmetellään kun nuoret voi huonosti ja mielenterveysongelmat kasvaa.

1/3 eroisistä ei tapaa lapsiaan koskaan

"Nuorena oli solmittu minunkin ainoa aiempi pitkä suhde ja vailla painolastia tai ulkopuolisten vaikutusta. Se tuhoutui liialliseen symbioosiin. Parhaimmat vuotemme mies teki reissutyötä, eikä sekään saanut meitä ymmärtämään erillisyyden tärkeyttä. Palasimme takaisin huonoihin parisuhdemalleihin ja tottumuksiin kun reissutyö loppui. Meitä on moneen junaan. Silti minun on vaikeaa uskoa, että minkään suhteen voittajaresepti olisi se, että useampi lause alkaa 'sinun pitäisi..' kuin 'minä voisin..'. Omistuksenhalu taas on ihan tutkitustikin tuhoisaa."

Me joudumme olemaan välillä erillämme, ja inhoamme sitä molemmat. Mutta esimerkiksi nyt olemme 5 viikon ajan yhdessä ihan 24/7, jos ei puolen tunnin kauppareissua tai parturikäyntiä lasketa. Ihanaa! 😍 

Vierailija kirjoitti:

"han yleisesti lasten näkökulma tässä ketjussa loistaa poissaolollaan. Toivottavasti ihmiset vain tuulettavat tunteitaan, eikä yksikään aikuinen oikeasti ajattele, että oma hetken kestävä epämukava tunne ylittää kasvavien lasten tarpeet tärkeydessään. "

Samaa mieltä. Ihan järkyttäviä kommentteja. Pelkään pahoin, ettei nämä ole pelkkää kirjoittelua. Puolison lapsista ksysyvässä keskustelussa valitettavasti vähintään kaksi kolmesta ilmoittaa pitävänsä puolisonsa lapsia suorastaan epämiellyttävinä. Ja kommentteja on satoja. Miksi ihminen alkaa tapailla ihmistä jolla on lapsia jos se on jonkinlainen ongelma!?!

Sitten ihmetellään kun nuoret voi huonosti ja mielenterveysongelmat kasvaa.

Äitien kannattaisi myös miettiä kannattaako sitä lapsen isän puolisoa suututtaa. Että jos tätä häiritsee liialliset viestit ja soitot, kannattaako naureskella ja todeta, että minä teen kuten tahdon. Vai voisitteko lasten edun nimessä antaa periksikin. Teidän käytöksennne ei voi olla heijastumatta siihen miten isän puoliso lapseenne suhtautuu. 

Itse pidin kontaktit minimissä, koska lasteni isän puoliso niin toivoi. En ehkä olisi itse halunnut tehdä niin, mutta annoin periksi suosiolla. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin välimme ovat erinomaiset ja hän pitää lapsistanikin. Se, että annoin periksi, katsoin asioita myös hänen näkökulmastaan ja annoin hänelle tilaa perheytyä exäni ja lasteni kanssa, maksoi itsensä takaisin moninkertaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"han yleisesti lasten näkökulma tässä ketjussa loistaa poissaolollaan. Toivottavasti ihmiset vain tuulettavat tunteitaan, eikä yksikään aikuinen oikeasti ajattele, että oma hetken kestävä epämukava tunne ylittää kasvavien lasten tarpeet tärkeydessään. "

Samaa mieltä. Ihan järkyttäviä kommentteja. Pelkään pahoin, ettei nämä ole pelkkää kirjoittelua. Puolison lapsista ksysyvässä keskustelussa valitettavasti vähintään kaksi kolmesta ilmoittaa pitävänsä puolisonsa lapsia suorastaan epämiellyttävinä. Ja kommentteja on satoja. Miksi ihminen alkaa tapailla ihmistä jolla on lapsia jos se on jonkinlainen ongelma!?!

Sitten ihmetellään kun nuoret voi huonosti ja mielenterveysongelmat kasvaa.

Äitien kannattaisi myös miettiä kannattaako sitä lapsen isän puolisoa suututtaa. Että jos tätä häiritsee liialliset viestit ja soitot, kannattaako naureskella ja

Kelle mahdat osoittaa viestisi kun puhuttelet lukijaa osana "teitä".

Jokin trauma kai taustalla.

Tämä keskustelu kertoo aloittajasta, joka on järkyttynyt kun hänelle on selvinnyt, että etäsuhteensa on käynyt biologisen jälkikasvunsa ja heidän biologisen vanhempansa kanssa ruokailemassa kysymättä häneltä lupaa. Jotain ilmeisesti tuon täysin vieraan naisen olisi tullut tehdä toisin -mitä?

 Toivottavasti ihmiset vain tuulettavat tunteitaan, eikä yksikään aikuinen oikeasti ajattele, että oma hetken kestävä epämukava tunne ylittää kasvavien lasten tarpeet tärkeydessään

 

Itse sanoin vuoden jälkeen nätisti, että eiköhän vähempi riittäisi. 2-3 vuoden kohdalla räjähdin ja olin lopettaa koko suhteen. Neljän vuoden jälkeen yhteenmuuttaessa vedin tiukat rajat. Miehen ex suuttui verisesti, mutta parempi se kuin aiempi tilanne. Omalla kohdallani hetkellisestä epämukavuudesta puhuminen saa hymähtämään, on reilusti alakanttiin sanottu. Toki meillä tilanne oli paljon pahempi kuin viesti viikossa tai satunnainen perhekuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"han yleisesti lasten näkökulma tässä ketjussa loistaa poissaolollaan. Toivottavasti ihmiset vain tuulettavat tunteitaan, eikä yksikään aikuinen oikeasti ajattele, että oma hetken kestävä epämukava tunne ylittää kasvavien lasten tarpeet tärkeydessään. "

Samaa mieltä. Ihan järkyttäviä kommentteja. Pelkään pahoin, ettei nämä ole pelkkää kirjoittelua. Puolison lapsista ksysyvässä keskustelussa valitettavasti vähintään kaksi kolmesta ilmoittaa pitävänsä puolisonsa lapsia suorastaan epämiellyttävinä. Ja kommentteja on satoja. Miksi ihminen alkaa tapailla ihmistä jolla on lapsia jos se on jonkinlainen ongelma!?!

Sitten ihmetellään kun nuoret voi huonosti ja mielenterveysongelmat kasvaa.

Äitien kannattaisi myös miettiä kannattaako sitä lapsen isän puolisoa suututtaa. Että jos tätä häiritsee liialliset viestit ja soitot, kannattaako naureskella ja

Jep jep. Minä vetäydyin aivan täysin exäni kanssa minkäänlaisesta yhteydenpidosta. Vastaan lyhyesti jos hän kysyy jotain. Laitan viestin välttämättömistä ilmoitusasioista. Olen täysin hajuton ja mauton, en tapaa yhteisiä vanhoja kavereita, en käy samalla salilla, tai samassa ruokakaupassa. Olen nähnyt naisen viimeksi puolitoista vuotta sitten ja asumme sentään samalla kylällä. Parantiko se tilannetta lapsen toisessa kodissa? Ei. Vasta muutama viikko sitten lapsi kertoi, että "bonusäiti" oli kysynyt häneltä mitä hän haluaisi lettujen kanssa. Lapsi oli vastannut, että äiti laittaa yleensä sitä ja sitä lisuketta, johon tämä ihminen oli nähnyt aiheelliseksi tuiskahtaa "nyt ei olla sun äitis luona".

Isä oli pari viikkoa sitten pari päivää työmatkalla. Naisen oma lapsi isällään. Kodissa ei ollut mitään ruokaa, lapseni oli käynyt ostamassa roiskeläppäpizzan nälkäänsä. Kun seuraavana päivänä naisen oma lapsi tuli kotiin, oli nainen käynyt heti kaupassa ja ostanut ruokaa sekä juotavaa. Näitä esimerkkejä riittää. Pian lapseni halunnee muuttaa kokonaan luokseni. Harmittaa isäsuhteen kannalta, mutta niin sen sitten täytyy mennä. Kun minä hävisin kokonaan näkyvistä, on lapseni seuraavaksi hampaissa. Ihmeellinen käenpoika muuttaa toisten rakentamaan (ihan kirjaimellisesti) taloon ja kampeaa ulos kaikki ihmiset ketkä miehen perheeseen on siihen saakka kuuluneet. Halveksuttavinta on, että miehen iäkkäät vanhemmat on jätetty lähes täysin yksin. Minä kannustan yksin lasta pitämään isovanhempiinsa yhteyttä.

Niin ja käenpoika on minun vanhempieni keksimä nimitys. Heitä puistatti kun lapseni juhlissa tämä nainen oli napannut lahjakuoren lapsen lahjapöydältä ja alkanut kovaan ääneen laskea kuoresta löytyneitä seteleitä ja shekkejä yhteen "paljonko lapsi sai rahaa". Sen jälkeen sainkin kuulla, ettei isällä ollut rahaa osallistua lapsen uuden puhelimen hankintaan, takin hankintaan, mopon hankintaan.. onneksi rahaa lomamatkaan morsmaikun kanssa kuitenkin löytyi. 

Toisaalta, viisas pääsee tunnetusti vähemmällä. Miksipä osallistua oman lapsen kuluihin kun äidillä ja äidin sukulaisilla on selvästi rahaa kuten lapsen saamista lahjashekeistä saattoi päätellä... Lapsi saa isältään joululahjaksi perinteisesti kalsarit ja arpoja, vaimoke Louis Vuittonia.