Lue keskustelun säännöt.
Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä
18.03.2024 |
Olen seurustellut neljä vuotta nykyisen kumppanin kanssa ja olemme kihloissa. Meillä on vielä hetken omat kodit ja näemme viikoittain useita päiviä. Meillä on yhteinen i-pad mihin tallentuu kuvia whatssapistamme. Nyt huomasin siellä jo joitakin viikkoja sitten otetun kuvan puolisosta entisen puolisonsa ja aikuisten lasten kanssa ravintolassa syömässä. Minulle tästä ei oltu kerrottu mitään. Kuva on selvästikin kihlattuni ex-puolison ottama.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Uskon että kyseessä on satunnainen kohtaaminen nuorten aikuisten asioita hoitamassa ollessaan. Ja onko kuva otettu sitten kivana muistona lapsille tästä kohtaamisesta. Mutta itsestä tuntuu että tässä menee raja ja että tällaisista kohtaamisista voisi kertoa ja ehkä kuvakin voisi olla ainut kertainen, ehkä.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni uusi puoliso kielsi minua jopa lenkkeilemästä heidän kotikadullaan. Myös ovikellon soittaminen lapsia tuodessa oli kielletty. Ex viestitteli töistä, jottei kotona tulisi sanomista. Voisin olla täällä haukkumassa hänen epävarmuuksiaan. Sen sijaan päätin suhtautua empatialla. En nauranut ja noudatin toiveitaan. Epävarmuus hävisi parissa vuodessa ja nyt meillä ei ole toisistamme mitään pahaa sanottavaa.
Jos et asu samalla kadulla, niin on todella outoa ja tunkeilevaa lenkkeillä heidän kotinsa liepeillä. Ihan syystä on sinulle laitettu rajoja, eikä tuossa ole mitään "epävarmuutta" muusta kuin sinun tilannetajusta ja ehkä jopa mielenterveydestä. Kuullostat lähinnä puistattavalta stalkkerilta. Hyvä, että olet sittemmin viisastunut.
Me asuttiin silloin kilometrin päässä toisistamne. Lenkkeilen sä
tartuit sitten jonkun helppoon provoon.
Näin nämä keskustelut kärjistyy kun osa keskustelijoista ei edes yritä ratkaista mitään vaan haastaa riitaa. Sitten joukossa on jotain vihaa tihkuvia, kellä on tilanne ns päällä ja saavat tästä riidankylvennästä vaan lisää vettä myllyyn. nice...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tartuit sitten jonkun helppoon provoon.
Näin nämä keskustelut kärjistyy kun osa keskustelijoista ei edes yritä ratkaista mitään vaan haastaa riitaa. Sitten joukossa on jotain vihaa tihkuvia, kellä on tilanne ns päällä ja saavat tästä riidankylvennästä vaan lisää vettä myllyyn. nice...
Tartuin. Ja tähänkin. Huomasin toki provoksi, mutta on puhelinpalaverissa ja just nyt käsiteltävä aihe ei kosketa minua niin kaipasi viihdykettä 😆
"Voin kertoa, että siihen 15km lenkkiiin mahtuu aika monta katua. Tätä omaa parinsadan metrin katuako pitäis vetää edestakaisin?"
Toisaalta, jos on monta katua vaihtoehtona, niin voi just sen exän kadun jättää väliinkin. Eikö? Eri
Vierailija kirjoitti:
"Voin kertoa, että siihen 15km lenkkiiin mahtuu aika monta katua. Tätä omaa parinsadan metrin katuako pitäis vetää edestakaisin?"
Toisaalta, jos on monta katua vaihtoehtona, niin voi just sen exän kadun jättää väliinkin. Eikö? Eri
Toisaalta. Se nykyinen voi alkaa elämään sitä omaa liittoaan ja kiinnittää vähemmän huomiota siihen kuka soittaa, mitä tämäkin tekstiviesti käsittelee ja kuka missäkin lenkkeilee.
Ihan pikkuisen vainoharhaista kyylätä haukan lailla jonkin oman perheensä ulkopuolisen naisen, joka itse on itsensä siitä perheestä ulkoistanut ihan omasta vapaasta tahdostaan, jokaista liikettä ja viestin lauserakennetta tai välimerkkiä.
Mikä on, eikö olo olekaan hyvä ja mieli tyyni kun tuli tieten tahtoen valittua mies, jolla on ollut elämää ennenkin nykyistä suhdetta? Mites se oma aiempi elämä? Sehän on toki vain luonut varman ja tasaisen pohjan, jolle se uusi suhde voi rakentaa? Ei mitään ristitiioja, odotuksia, taakkaa siellä? Ei tietenkään :)
Naisilla on ihmeellinen tapa ajatella, että juuri ne minun mukanani tuomani juhlaperinteet, kasvatusperiaatteet, kuivatuskaapin järjestys ja kotitöiden viikkorutiini on ne oikeat. Jos siellä sitten onkin jotain mitä niiden uusien perheenjäsenien kotona on aiemmin sovittu, niin nehän edustaa sen exän toiveita ihan ilmiselvästi ja niistä kiinni pitäminen on sitä uuden perheen kodin elämään puuttumista. Niin jyrätään iloisesti jo lapsuudenkodissaan mukautumaan tottuneen miehen piipitykset ja sivuutetaan ne hankalan exän jäkätyksen etäisinä kaikuina.
Sitten ihmetellään kun se pahanilmanlintu on vähän happamana kun alakoululainen valvoo yöt pelaten, unohtelee läksyt ja jättää harkat väliin kun väsyttää ja tuli syöytä vain kuivia fruity loopseja päivälliseksi.
Meillä lapsen luokaopettaja kertoi jo seiskalla, että joka toinen viikko väsyttää, tulee häirittyä opetusta ja läksyt on tekemättä. Joka toinen viikko skarpataan. No, ketä kiinnostaa, eipä ollut isä mukana edes opettajan kutsumassa keskustelussa ja äitihän ei tokikaan saa puuttua siihen mitä uuden naisen valtakunnassa tapahtuu.
Lapsi harmittelee itse kun ei lukio suju ja urheiluharrastuksessakin on mahdotonta enää ehtiä hyväksi. Olisi kuulemma pitänyt pakottaa nuorempana. Joo'o.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voin kertoa, että siihen 15km lenkkiiin mahtuu aika monta katua. Tätä omaa parinsadan metrin katuako pitäis vetää edestakaisin?"
Toisaalta, jos on monta katua vaihtoehtona, niin voi just sen exän kadun jättää väliinkin. Eikö? Eri
Toisaalta. Se nykyinen voi alkaa elämään sitä omaa liittoaan ja kiinnittää vähemmän huomiota siihen kuka soittaa, mitä tämäkin tekstiviesti käsittelee ja kuka missäkin lenkkeilee.
Ihan pikkuisen vainoharhaista kyylätä haukan lailla jonkin oman perheensä ulkopuolisen naisen, joka itse on itsensä siitä perheestä ulkoistanut ihan omasta vapaasta tahdostaan, jokaista liikettä ja viestin lauserakennetta tai välimerkkiä.
Mikä on, eikö olo olekaan hyvä ja mieli tyyni kun tuli tieten tahtoen valittua mies, jolla on ollut elämää ennenkin nykyistä suhdetta? Mites se oma aiempi elämä? Sehän on toki vai
Ja taustalla tässä vapaan kasvatuksen ylistyksessä on nainen, joka tultuaan vaihdetuksi lennosta uuteen, ei halunnut, että lapsensa viihtyisivät isänsä luona koska siellä on se kamala nyxä.
Näillä lapsilla on kahdet eri säännöt eri kodeissa ja niin on siis myös mun lapsellani. Oi iloa. Mutta toimihan se, tiettyyn pisteeseen saakka tarkoituksessaan. Tottakai on kivempaa siellä missä saa pelata rajattomasti ja valvoa. Läksyjä ei kuulustella, eikä kotitöihin tarvitse osallistua. Alle 15 vuotiaan mielestä. Lukiolainen arvostaa sitten jo opiskelurauhaa, valitettavasti osin liian myöhään. Heikon perusosaamisen päälle on työlästä rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Voin kertoa, että siihen 15km lenkkiiin mahtuu aika monta katua. Tätä omaa parinsadan metrin katuako pitäis vetää edestakaisin?"
Toisaalta, jos on monta katua vaihtoehtona, niin voi just sen exän kadun jättää väliinkin. Eikö? Eri
No niinhän minä tein. Ei ollut mulle ongelma. Ja hänelle ei, opittuaan että en puutu ja säädä, ole mun lenkkeilyt olleet ongelma. Nyttemmin ollaan tosin muutettu kauemmas, niin ei ole enää muutenkaan ajankohtainen ongrlma.
Näillä lapsilla on kahdet eri säännöt eri kodeissa ja niin on siis myös mun lapsellani. Oi iloa. Mutta toimihan se, tiettyyn pisteeseen saakka tarkoituksessaan. Tottakai on kivempaa siellä missä saa pelata rajattomasti ja valvoa. Läksyjä ei kuulustella, eikä kotitöihin tarvitse osallistua
Huoh. Jos mun miehen ex vaatisi, että mun pitäis kuulustella hänen lapsensa läksyt, vahtia valvomiset ja opettaa siivoamiset ja kotihommat, niin taatusti ajattelisin, että on hankala tyyppi. Mulla on omiakin lapsia. Heitä ei tarvitse kuulustella tai vahtia, vaikka ovat teinejä. Olen jo itse opettanut heidät. Isän kotona ISÄ on vastuussa lapsistaan. Jos hän ei hoida, vastuu ei siirry äitipuolelle. Ei vaikka hän kuinka olisi tietoisesti lähtenyt lapsellisen miehen matkaan. Isä ja äiti ovat vastuussa lapsistaan. Jos et saa isää hoitamaan hommiaan muuten kuin soitto- ja viestirumballa, tai et sittenkään, niin ehkä kannattaa siirtyä muunlaiseen huoltajuus ja asumismalliin.
Se, ettei tuon yhden teinin äitipuoli antanut ruokaa menee liian pitkälle, mutta muuten, jos äitipuolen samanikäiset lapset osaa tehdä aamupalan ja isän ei, isä tekee sen aamupalan tai opettaa lapsensa sen tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voin kertoa, että siihen 15km lenkkiiin mahtuu aika monta katua. Tätä omaa parinsadan metrin katuako pitäis vetää edestakaisin?"
Toisaalta, jos on monta katua vaihtoehtona, niin voi just sen exän kadun jättää väliinkin. Eikö? Eri
Toisaalta. Se nykyinen voi alkaa elämään sitä omaa liittoaan ja kiinnittää vähemmän huomiota siihen kuka soittaa, mitä tämäkin tekstiviesti käsittelee ja kuka missäkin lenkkeilee.
Ihan pikkuisen vainoharhaista kyylätä haukan lailla jonkin oman perheensä ulkopuolisen naisen, joka itse on itsensä siitä perheestä ulkoistanut ihan omasta vapaasta tahdostaan, jokaista liikettä ja viestin lauserakennetta tai välimerkkiä.
Mikä on, eikö olo olekaan hyvä ja mieli tyyni kun tuli tieten tahtoen valittua mies, jolla on ollut elämää ennenkin nykyistä suhde
Hae apua tuohon katkeruuteesi. Oikeasti. Tekstisi on kamalaa eikä asenteesi voi olla vaikuttamatta teiniisi. Rauhoitu hyvä ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voin kertoa, että siihen 15km lenkkiiin mahtuu aika monta katua. Tätä omaa parinsadan metrin katuako pitäis vetää edestakaisin?"
Toisaalta, jos on monta katua vaihtoehtona, niin voi just sen exän kadun jättää väliinkin. Eikö? Eri
Toisaalta. Se nykyinen voi alkaa elämään sitä omaa liittoaan ja kiinnittää vähemmän huomiota siihen kuka soittaa, mitä tämäkin tekstiviesti käsittelee ja kuka missäkin lenkkeilee.
Ihan pikkuisen vainoharhaista kyylätä haukan lailla jonkin oman perheensä ulkopuolisen naisen, joka itse on itsensä siitä perheestä ulkoistanut ihan omasta vapaasta tahdostaan, jokaista liikettä ja viestin lauserakennetta tai välimerkkiä.
Mikä on, eikö olo olekaan hyvä ja mieli tyyni kun tuli tieten tahtoen valittua mie
Älä huoli, mun kamala teksti on ositettu vain teille kommentoijille, joiden ratkaisu kaikkeen on, että älä puutu ja mitä se sulle kuuluu ja olet vaan katkera exäsi uudesta suhteesta. Niitä ratkaisuja? Oliko niitä? Vai onko ainoa ratkaisu, että ei mahda mitään, lapsi voi sitten aikuisena miettiä, että tulipa lapsena oltua lapsellinen ja siksi vedän nyt kaljaa täällä yksiössäni työttömänä ja tulottomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te olette tehneet lapsia tuollaisten miesvauvojen kanssa?
Älä huoli, mun kamala teksti on ositettu vain teille kommentoijille, joiden ratkaisu kaikkeen on, että älä puutu ja mitä se sulle kuuluu ja olet vaan katkera exäsi uudesta suhteesta. Niitä ratkaisuja? Oliko niitä? Vai onko ainoa ratkaisu, että ei mahda mitään, lapsi voi sitten aikuisena miettiä, että tulipa lapsena oltua lapsellinen ja siksi vedän nyt kaljaa täällä yksiössäni työttömänä ja tulottomana
Ratkaisu: Lapsi muuttaa sun luokse ja käy isällään esim. joka toinen vkl yhden yön. Tai päiväseltään tai isä tapaa lasta muualla.
Ja kuulen kyllä, että sulla on rankkaa. Jos päädyt tuohon ratkaisuun, sun ei tarvitse enää käyttää aikaa ja energiaa sen vatvomiseen miten exäsi luona menee. Eli vaikka lapsen asioiden hoitamista, ruuanlaittoa yms on enemmän, olet silti tod näk energisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ensimmäistä sivua pidempään lukea kun ahdistaa. Me erottiin lasten isän kanssa joitakin vuosia sitten ja se oli niin tuskaisaa aikaa olla erillään, että palattiin takaisin yhteen 4 vuoden eron jälkeen. Juurikin nuo uudet mustasukkaiset nyksät teki kaikesta niin perseellisen hankalaa, että ei sitä mielellään edes muistele. Nyt ollaan taas ydinperhe ja näin toivottavasti loppuun saakka.
teen ja sulla on siinä kolme reilu kymmenvuotiasta joista kahdella EI ole rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, velvollisuutta osallistua kotitöihin tai joiden koulunkäyntiä ei patistella.
Mun kahdella lapsella EI ole ollut rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, kotiintuloaikaa ja joiden koulunkäyntiä ei ole patisteltu. Kotitöihin sentään pitää osallistua. Toinen sai luokan parhaan stipendin alakoulun päätteeksi. On nyt lukiossa ja pärjää mainiosti. Sai valita lukion, koska pääsi kaikkiin. Isompi on jo yliopistossa. Pääsi sinne ensimmäisellä yrittämällä. Hänkin sai aikoinaan valita lukion, koska pääsi kaikkiin.
Minkä hemmetin takia mun pitäisi tällaisille lapsille yhtäkkiä laittaa tuollaiset rajat, joita he eivät koskaan ole tarvinneet, siksi että JOKU MUU ei pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
teen ja sulla on siinä kolme reilu kymmenvuotiasta joista kahdella EI ole rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, velvollisuutta osallistua kotitöihin tai joiden koulunkäyntiä ei patistella.
Mun kahdella lapsella EI ole ollut rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, kotiintuloaikaa ja joiden koulunkäyntiä ei ole patisteltu. Kotitöihin sentään pitää osallistua. Toinen sai luokan parhaan stipendin alakoulun päätteeksi. On nyt lukiossa ja pärjää mainiosti. Sai valita lukion, koska pääsi kaikkiin. Isompi on jo yliopistossa. Pääsi sinne ensimmäisellä yrittämällä. Hänkin sai aikoinaan valita lukion, koska pääsi kaikkiin.
Minkä hemmetin takia mun pitäisi tällaisille lapsille yhtäkkiä laittaa tuollaiset rajat, joita he eivät koskaan ole tarvinneet, siksi että JOKU MUU ei pärjää?
Saanko kysyä, että miksi ei? Heitähän on ohjannut sitten ihan oma järki nukkumaan ajoissa ja hoitamaan koulunsa. Ehkä toisen aikuisen kanssa yhteistyössä olisi voinut laatia säännöt jonka mukaan pelata saa niin paljon kuin sielu sietää kunhan ei tule yhtään läksymuistutusta ja yössään tulee 9 tuntia unta ja silti ehditään kouluun ajoissa. Ei mitään vaikutusta sinun lapsillesi, jotka joka tapauksessa toimivat noin itseohjautuvasti, mutta iso iso kasvatusapu sen lapsen vanhemmille, joka ei ole omaehtoisesti vastuullinen.
Eniten ärsyttää nuo kommentit, että se onkin nyt suurin ongelma että nyxän varpaille astutaan kun käydään oikein tekstiviestitse muistuttelemaan.
No teidän tapauksessa se ei ole suurin ongelma. Siitä varmaan kaikki on samaa mieltä. Mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna: Oliko niistä viesteistä apua? Sujuivat asiat paremmin niiden avulla? Jos sujuivat, kannatti. Jos eivät, jos ne eivät saaneet toista kotia toimimaan kuten toivoit ja lisäksi pilasivat välit, niin kannattivatko ne ja voisitko käsi sydämellä neuvoa jotakuta toista toimimaan samoin?
Vierailija kirjoitti:
teen ja sulla on siinä kolme reilu kymmenvuotiasta joista kahdella EI ole rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, velvollisuutta osallistua kotitöihin tai joiden koulunkäyntiä ei patistella.
Mun kahdella lapsella EI ole ollut rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, kotiintuloaikaa ja joiden koulunkäyntiä ei ole patisteltu. Kotitöihin sentään pitää osallistua. Toinen sai luokan parhaan stipendin alakoulun päätteeksi. On nyt lukiossa ja pärjää mainiosti. Sai valita lukion, koska pääsi kaikkiin. Isompi on jo yliopistossa. Pääsi sinne ensimmäisellä yrittämällä. Hänkin sai aikoinaan valita lukion, koska pääsi kaikkiin.
Minkä hemmetin takia mun pitäisi tällaisille lapsille yhtäkkiä laittaa tuollaiset rajat, joita he eivät koskaan ole tarvinneet, siksi että JOKU MUU ei pärjää?
Mä olen kuullut et uusioperhearki on molempien perheiden tavoista kompromissi. Näissä kommenteissahan aina korostetaan et uusperhekuvioissa otetaan huomioon kaikkien tarpeet. Ei se niin sit ollutkaan vaan mennään vahvempitahtoisen säännöillä kokonaan. Vai kuin tää pitäs ottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
teen ja sulla on siinä kolme reilu kymmenvuotiasta joista kahdella EI ole rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, velvollisuutta osallistua kotitöihin tai joiden koulunkäyntiä ei patistella.
Mun kahdella lapsella EI ole ollut rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, kotiintuloaikaa ja joiden koulunkäyntiä ei ole patisteltu. Kotitöihin sentään pitää osallistua. Toinen sai luokan parhaan stipendin alakoulun päätteeksi. On nyt lukiossa ja pärjää mainiosti. Sai valita lukion, koska pääsi kaikkiin. Isompi on jo yliopistossa. Pääsi sinne ensimmäisellä yrittämällä. Hänkin sai aikoinaan valita lukion, koska pääsi kaikkiin.
Minkä hemmetin takia mun pitäisi tällaisille lapsille yhtäkkiä laittaa tuollaiset rajat, joita he eivät koskaan ole tarvinneet, siksi että JOKU MUU ei pärjää?Saanko kysyä, että miksi ei? Heitähän on
Voisin suostua tuollaiseen, jos se rakentavasti ehdotetaan. Tosin en suostuisi tuohon 9 tuntiseen yöhön, koska lapseni eivät nukkuneet edes vauvana niin paljoa. Olen myös itse vähäuninen ja mulla on traumoja päiväkodin pakkonukutuksesta.
En ole sun exän nyxä. Mieheni lapset pärjäävät koulussa yhtä hyvin, niin ongelma on teoreettinen.
Mä olen kuullut et uusioperhearki on molempien perheiden tavoista kompromissi. Näissä kommenteissahan aina korostetaan et uusperhekuvioissa otetaan huomioon kaikkien tarpeet. Ei se niin sit ollutkaan vaan mennään vahvempitahtoisen säännöillä kokonaan. Vai kuin tää pitäs ottaa?
Uusperseily on vaikea laji. Mulla on 10v kokemus. Kompromissiin pyritään kyllä, mutta juuri tässä asiassa ei kyllä ole oikein rankaista hyvin pärjääviä lapsia toisten hölmöilystä. Tiedän ydinperheitäkin joissa lapsilla on eri säännöt, koska ne lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat eri määrän ohjausta. Tarpeen mukaan itse kullekin. Vrt: Omilla lapsillani oli hyvin eri hintaiset harrastukset eikä rahaa kompensoitu halvemmin harrastavalle. Se ei ollut mielestäni väärin, koska kumpikin sai harrastaa juuri sitä mitä halusi.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ensimmäistä sivua pidempään lukea kun ahdistaa. Me erottiin lasten isän kanssa joitakin vuosia sitten ja se oli niin tuskaisaa aikaa olla erillään, että palattiin takaisin yhteen 4 vuoden eron jälkeen. Juurikin nuo uudet mustasukkaiset nyksät teki kaikesta niin perseellisen hankalaa, että ei sitä mielellään edes muistele. Nyt ollaan taas ydinperhe ja näin toivottavasti loppuun saakka.
Nuo "uudet mustasukkaiset exät" eivät tehneet elämästänne hankalaa vaan teitte sen miehen kanssa ihan itse. Erositte jostain ihmeen syystä, olisi kiva kuulla miksi? Ja sitten otitte nopeasti itse eroanne käsittelemättä, siihen kaaokseen uudet nyxät. Laastariksi?
Oletan kuitenkin, että niiden nyxienkään elo ei ollut mitenkään mukavaa. Koska haikailitte entiseen erotuskissanne. Ilmeisesti piditte tiiviisti myös yhteyttä uusien kuullen ja tajuten. Miten edes kuvittelet, kirjoituksesi lukien, että olitte millään tasolla valmiita uuteen suhteeseen. Oli todella harkitsematonta ja vastuutonta erota, ottaa uusi ihminen kiusattavaksi ja sitten jätetyksi kun palasitte yhteen. Minua jopa kuvottaa lukea, miten itsekkäästi toimitte. Sitten vielä hurskastella ja mollata nyxiä. Tuntuu, että parjatut nyxät eivät ole lähesekään noin tunteettomia. Huh huh.
Me asuttiin silloin kilometrin päässä toisistamne. Lenkkeilen säännöllisesti 5-15km juoksulenkkejä. Voin kertoa, että siihen 15km lenkkiiin mahtuu aika monta katua. Tätä omaa parinsadan metrin katuako pitäis vetää edestakaisin? Ei, en lähde ajamaan ensin jonnekin toiselle asuinalueelle. Ei, en voi mennä talvella pururadalle. Siellä on latu silloin. Kyllä, juoksen myös talvella. Ei, en tuijottele ihmisten koteihin juostessani.