Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

"niin miten se passinvaihto-matkustuslupa-maksujärjestelyt -viesti olisi siis mennyt kerralla maaliin, oi tehokkaan viestinnän ammattilainen?"

Ei kai tämä nyt oikeasti ole sinulle noin vaikeaa? :D Olen eri, mutta vaikka näin:

"Moi, me ollaan menossa viikolla X, joka on mun äitiviikko, Britteihin ja tarvitaan Varpu-Kaalepille siis passi. Mä hoidan ja maksan sen tietenkin, mutta sulle tulee meili jossa sun pitää vielä hyväksyä se hakemus. Teethän sen sitten nopeasti niin saan asian eteenpäin. Kiitti!"

Noin. Ei enempää viestejä, ei puheluita, ei naapurin peran kuulumisia tai muutakaan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

"Entinen perhe"? Mikä se sellainen on? Muuttuvatko lapset nykyään "entisiksi", jos vanhemmat eroavat?

Perhe on entinen. Sehän on hajonnut. Lapset olivat ja ovat yhä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa, meitä uusia kumppaneita on pilvin pimein, jotka olemme lopulta pakanneet kimpsumme ja jättäneet ex-pariskunnan perheilemään aivan keskenään. Mutta sitä ennen olemme yrittäneet pohtia, keskustella ja kysyä muidenkin ajatuksia sopivista rajoista, aivan kuten ap nyt tekee. Saamme siitä poikkeuksetta hullun ja mustasukkaisen maineen, aivan kuten tässäkin ketjussa.

Johtuisiko siitä, että se mies siellä toisella puolella tietää oman ex-suhteensa ja omat tunteensa ja se hänestä (ja usein myös muista yhteisistä läheisistä) tuntuu ihan hullulle, että epäillään mistään muusta kuin viattomasta yhteisvanhemmuudesta. Itse kun olen ollut mustasukkaisten syytösten kohde ja itse tiesin, että viimeinen ihminen johon koskisin olisi exäni, ihan puistattaa ajatuskin, on kuin pikkuveljensä kanssa suhaisi. Kun on ihmistä joskus rakastanut ja se rakkaus on kertakaikkiaan kuollut ja näivettynyt pois, niin ei sitä elvytetä enää millään. Ennen rakastuisi johonkin peikkoon kuin uudestaan siihen jota joskus kauan sitten rakasti.

Vanhemmuus toki vaatii aikaa ja monenmoista yhteydenpitoa ympäröiviin aikuisiin, kuten sukulaisiin, kavereiden vanhempiin, valmentajiin, lääkäriin, opettajiin ja niin edelleen. Jos tuntuu että tuosta ajasta ja huomiosta tulee paitsijäämisen tunne, niin ehkä perheellinen kumppani ei sitten ole ihanteellinen valinta.

Vierailija kirjoitti:

"Enkä myöskään halua, että exän puhelut keskeyttävät asioita."

soiko sulla muuten puhelin koskaan kuin vain työasioissa? Mikäs siinä, kukin tyylillään. 

niin miten se passinvaihto-matkustuslupa-maksujärjestelyt -viesti olisi siis mennyt kerralla maaliin, oi tehokkaan viestinnän ammattilainen?

En nyt muista tarkalleen mikä oli sanamuoto, mutta sanoin, että passi vanhenee, tulee linkki, se on oikea, ei huijaus, käy hyväksymässä.

Kuvassa käytiin lapsen kanssa kahdestaan, siitä ei ollut mitään sanottavaa. Samoin aikaa poliisille en edes kertonut, koska ex ei tullut mukaan, niin mitäpä hän sillä tiedolla olisi tehnyt. Käytiin poliisilla, haettiin passi. Done. Maksuista ei tarvitse koskaan sopia mitään. Se hoidettiin jo erotessa niin, ettei tarvitse joka kerta erikseen sopia. Erotessa tehtiin myös matkustuslupapaperi täysi-ikäisyyteen asti. Matkustamme vain omilla viikoilla, kesällä vaihtoaika pidempi juurikin matkustelujen takia, joten äärimmäisen harvoin tarvitsee päiviä rukata. Tämäkin tietysti lukee tapaamissopimuksessa kirjallisesti. Juuri sen takia, että matkat voi vapaasti varata kysymättä toiselta. Sopimus tehtiin yhdessä sovussa ilman lakimiehiä.

Olen erinomaisissa väleissä exäni ja myös hänen vaimonsa kanssa. Ei ikinä mitään riitaa. Voisikohan johtua siitä, etten turhia soittele ja säädä.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä onkin, että nämä omistushaluiset ex-vaimot kärjistävät aina kovin mustavalkoiseksi nämä asiat. Se on joko juristien välityksellä tapahtuvaa kommunikointia tai jatkuvaa soittelua ja viestittelyä, mitään välimuotoa ei ole. En ihmettele, että suhde on päätynyt eroon kun meno on noinkin aikuismaista ja rakentavaa.

Tätä olen itsekin tässä ketjussa ihmetellyt, että miksi on vain ääripäät joko välit poikki, tai sitten perhelounaita perhekuvin.

Olen itse eroäiti, exän kanssa ihan hyvät välit ja voidaan lapsen asioista hyvin kommunikoida, mutten koe olevani hänen (exmiehen) perhettä. Jos pyytäisi yhtäkkiä perhelounaille, niin olisin kyllä vähän, että mitähän nyt.

Eri asia sitten lapsen isommat juhlat, joihin muutenkin kutsutaan kaikki mummit ja kummit. Mutta en kyllä niissäkään alkaisi otattaa mitään "perhekuvia" exän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

"niin miten se passinvaihto-matkustuslupa-maksujärjestelyt -viesti olisi siis mennyt kerralla maaliin, oi tehokkaan viestinnän ammattilainen?"

Ei kai tämä nyt oikeasti ole sinulle noin vaikeaa? :D Olen eri, mutta vaikka näin:

"Moi, me ollaan menossa viikolla X, joka on mun äitiviikko, Britteihin ja tarvitaan Varpu-Kaalepille siis passi. Mä hoidan ja maksan sen tietenkin, mutta sulle tulee meili jossa sun pitää vielä hyväksyä se hakemus. Teethän sen sitten nopeasti niin saan asian eteenpäin. Kiitti!"

 

Noin. Ei enempää viestejä, ei puheluita, ei naapurin peran kuulumisia tai muutakaan turhaa.

-"ketkä me? Mihin meiliin?"

Sinäkö sen määrittelet mikä uutinen on sinun puolisosi korville "turhaa"?

Koskeeko tämä myös muiden kuin exän viestintää? Et kontrollinhalussasi kestäisi mun mieheni tapaa olla koko ajan whatsapissa jonkun kanssa päivääkään. en tiedä mitä viestii ja kenen kanssa, mutta paljon tulee viestiä ja paljon sitä tulee kirjoitettuakin. Enpä ole sisältöä editoinut että liekö miten 'turhaa'

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä onkin, että nämä omistushaluiset ex-vaimot kärjistävät aina kovin mustavalkoiseksi nämä asiat. Se on joko juristien välityksellä tapahtuvaa kommunikointia tai jatkuvaa soittelua ja viestittelyä, mitään välimuotoa ei ole. En ihmettele, että suhde on päätynyt eroon kun meno on noinkin aikuismaista ja rakentavaa.

Onko se, että soittaa toiselle vanhemmalle lapsen passiasiassa kerran viidessä vuodessa, kyselee puhelimitse koska siten tietää tavoittavan toisen nopeammin sitä lapsen teillä tietymättömillä olevaa kelakorttia pari kertaa 10 vuoden aikana ja se että laittaa pari kertaa lapsen lapsuuden aikana allergialääkevarmistusviestin toisella jatkuvaa soittelua ja viestittelyä?

Kukahan täällä siis kärjistää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Enkä myöskään halua, että exän puhelut keskeyttävät asioita."

soiko sulla muuten puhelin koskaan kuin vain työasioissa? Mikäs siinä, kukin tyylillään. 

niin miten se passinvaihto-matkustuslupa-maksujärjestelyt -viesti olisi siis mennyt kerralla maaliin, oi tehokkaan viestinnän ammattilainen?

En nyt muista tarkalleen mikä oli sanamuoto, mutta sanoin, että passi vanhenee, tulee linkki, se on oikea, ei huijaus, käy hyväksymässä.

Kuvassa käytiin lapsen kanssa kahdestaan, siitä ei ollut mitään sanottavaa. Samoin aikaa poliisille en edes kertonut, koska ex ei tullut mukaan, niin mitäpä hän sillä tiedolla olisi tehnyt. Käytiin poliisilla, haettiin passi. Done. Maksuista ei tarvitse koskaan sopia mitään. Se hoidettiin jo erotessa niin, ettei tarvitse joka kerta erikseen sopia. Erotessa tehtiin myös matkustuslupapaperi täysi-ikäisyyteen asti. Matkus

Jos kaikki erovanhemmat olisivat kuten sinä, ei ongelmia olisi. Mä olen lapseton nainen ja olisin mielelläni voinut olla bonusmutsikin. Tiedän että olisin ollut siinä roolissa aika hyvä, koska tulen lasten ja nuorten kanssa hyvin toimeen ja osaan myös antaa tilaa ja aikaa lapselle, jos hän ei olekaan valmis hyväksymään uutta kumppania isälleen. Mutta siihen en minäkään kyennyt, kun lasten äiti jatkuvasti pommitti viesteillä ja soitoilla ja sääti  aikatauluja niin, että minunkin kalenteri muuttui yksipuolisilla ilmoituksilla. Mies oli lapanen tai ei piitannut minusta tarpeeksi, koska ei laittanut exälleen rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa. Se aionko miehelle asiasta sanoa on harknnassa. Ehkäi en. En halua tällaisiin asioihin mitään sääntöjä ja rajoituksia. Mieluummin avointa puhetta. 

No hei haloo nyt, sinulle siis oli kaiken kukkuraksi kerottu asiasta. Joku syöminen kun nähdään, ei ole mikään raportoitava asia erikseen. 

Miksi olet mustasukkainen ja loukkaantunut? Etkö luota mieheesi, vai epäiletko että jostain syystä haikailee exänsä perään, ja jos näin, niin miksi tällaista epäilet? Tuollainen yhdessä syöminen on kuitenkin ihan normaalia.

Raja ei edes häämötä missään horisontissa tällaisessa normaalissa toiminnassa. Sehän on hyvä, että lasten eronneet vanhemmat ovat väleissä ja voivat joskus tavata lasten kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"niin miten se passinvaihto-matkustuslupa-maksujärjestelyt -viesti olisi siis mennyt kerralla maaliin, oi tehokkaan viestinnän ammattilainen?"

Ei kai tämä nyt oikeasti ole sinulle noin vaikeaa? :D Olen eri, mutta vaikka näin:

"Moi, me ollaan menossa viikolla X, joka on mun äitiviikko, Britteihin ja tarvitaan Varpu-Kaalepille siis passi. Mä hoidan ja maksan sen tietenkin, mutta sulle tulee meili jossa sun pitää vielä hyväksyä se hakemus. Teethän sen sitten nopeasti niin saan asian eteenpäin. Kiitti!"

 

Noin. Ei enempää viestejä, ei puheluita, ei naapurin peran kuulumisia tai muutakaan turhaa.

-"ketkä me? Mihin meiliin?"

 

Sinäkö sen määrittelet mikä uutinen on sinun puolisosi korville "turhaa"?

Koskeeko tämä myös muiden kuin exän viestintää? Et kontrollinhalussasi kestäisi mun mieheni tapaa olla koko

No eikös sitten ole hyvä, että sinä olet miehesi kanssa eikä tuo kirjoittaja. Ihmiset on erilaisia ja heidän rajansa ovat eri kohdissa. Eikä kai se ex-mieskään tahdoton nukke ole. Kyllä hänkin voi suhteesta lähteä, jos kokee nyxän liian rajoittavaksi. Se ei auta ex-vaimon kuin niellä kiukkunsa, jos mies hyväksyy nyxän ehdot. Se valta kun ei ulotu mieheen ja nyxään ja heidän suhteeseensa, vaikka kuinka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä onkin, että nämä omistushaluiset ex-vaimot kärjistävät aina kovin mustavalkoiseksi nämä asiat. Se on joko juristien välityksellä tapahtuvaa kommunikointia tai jatkuvaa soittelua ja viestittelyä, mitään välimuotoa ei ole. En ihmettele, että suhde on päätynyt eroon kun meno on noinkin aikuismaista ja rakentavaa.

Tätä olen itsekin tässä ketjussa ihmetellyt, että miksi on vain ääripäät joko välit poikki, tai sitten perhelounaita perhekuvin.

Olen itse eroäiti, exän kanssa ihan hyvät välit ja voidaan lapsen asioista hyvin kommunikoida, mutten koe olevani hänen (exmiehen) perhettä. Jos pyytäisi yhtäkkiä perhelounaille, niin olisin kyllä vähän, että mitähän nyt.

Eri asia sitten lapsen isommat juhlat, joihin muutenkin kutsutaan kaikki mummit ja kummit. Mutta en kyllä niissäkään alkaisi otattaa mitään "perhekuvia" exän kanssa.

Minusta kun täällä äärimmäiseen päätyyn vetää ihan se leiri, joka on sitä mieltä, että loppuneesta lääkesuihkeesta viestiminen on sitä turhaa häiriköintiä. Aika ahtaaksi menee se hyväksyttävien aiheiden raami, jos on kontrolloivaa häiriköintiä soittaa lapsen toiselle vanhemmalle, sopiiko lapsi viedä ulkomaanmatkalle ja laitathan passihakemukseen kuittauksesi.

Huomaatko, että muutit lounaat ja kuvatkin monikkoon koska yksikössä se saattaisi vaikuttaa epäilyttävästi nipotukselta, eli tarvetta kärjistää koit sinäkin. Lisäksi miestä ei kai äkillisesti pyydetty, vaan on epäselvää miksi muutenkin tavatessa päätettiin myös syödä jotain yhdessä.

Joskus kuuntelin prismassa perunalaarilla kun hieman iäkkäämpi rouva antoi miehelleen palautetta äidin (näin ymmärsin) puheluun vastaamisesta. Seuraavaksi oltiinkin sitten vierekkäin valitsemassa appelsiineja, joita mies ei osannut valita oikein ilman melko tarkkoja ohjeita, jotka tuli vieressä olijallekin hyvin selväksi. Poikkeustapauksiahan nämä tietysti ja keskusteluihin yleensä vastaa he joilla aiheesta on vahvoja mielipiteitä.

"Eiköhän se ole ihan meidän keskinäinen asia, miten lasten asioissa välitämme tietoa."

Tyypillinen mielipide ihmisellä, joka ei kunnioita exänsä nykyistä puolisoa ja parisuhdetta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti joidenkin mielestä olisi ok yrittää kontrolloida, että saako mies ja lasten äiti eli siis miehen ex hoitaa keskenään lasten asiat puhelimitse, viestitse vai miten?

Kuulostaa aika ahdistavalta, että meidän kummankaan pitäisi miehen nykyiselle erikseen perustella tai selvittää sitä että miksi tämä ja tämä asia hoidettiin puhelimitse eikä viestitse, miksi tästä asiasta laitettiin viesti eikä vaan tehty. jne. Eiköhän se ole ihan meidän keskinäinen asia, miten lasten asioissa välitämme tietoa.

Mutta niillä uusillakin kumppaneilla taitaa kuitenkin olla oikeus ihan itse valita, onko jokin asia suhteessa heille ok vai ei. Ja tarkoittaen, että jos ei ole, niin lähdetään etsimään sitä sopivampaa kumppania. Siitäkään on turha suuttua, että "pikkuasian takia erosi".

 

Minä pyydän: lähtekää sitten ihan oikeasti jos ei tilanne itseä miellytä. Vetäkää johtopäätökset ja lähtekää, älkääkä jääkö aiheuttamaan riitaa ja pahaa mieltä. Toisessa ketjussa kysyttiin neuvoja yli 50-vuotiailta. Tähänkin voisin vastata neuvoni: älä ota miestä joka ei sinua miellytä ja ajattele voivasi muuttaa häntä itsellesi sopivammaksi. Odota, että löytyy sellainen mies, jonka kanssa voit olla tyytyväinen pääpiirteissään sellaisena kuin hän on.

Mutta tämäkään ei ole sinun asiasi. Jos se ex haluaa muuttaa jotain siksi että on uuden vaimonsa kanssa niin sopinut, niin sinun on siihen nöyrryttävä. Ex valitsee itse sen jos haluaa kuunnella mieluummin nykyistä vaimoaan, eikä sinua. Piste.

"No eikös sitten ole hyvä, että sinä olet miehesi kanssa eikä tuo kirjoittaja. Ihmiset on erilaisia ja heidän rajansa ovat eri kohdissa. Eikä kai se ex-mieskään tahdoton nukke ole. Kyllä hänkin voi suhteesta lähteä, jos kokee nyxän liian rajoittavaksi"

Ilman muuta.

Exäni olisi halunnut jatkaa meidänkin täysin seksitöntä avoliittoa jostain käsittämättömästä syystä. Hirveästi hänellä oli moitittavaa mun persoonastani, ja elämästä yleensä, mutta erota ei olisi kuitenkaan halunnut. Valitus loppui eroon ja ensimmäisen vuoden olimme todella hyvät ystävät, sitä itseasiassa kaipaan yhä. Silloin näin pitkästäaikaa sen miehen, jonka nuoruudesta muistan.

Tiedän, ettei hän halua erota ja syitä en tähän lähde arvailemaan miksi suhteessa eläminen hänelle on niin tärkeää. Joten tiedän, että hän taipuu ja taipuu ja nielee ja nielee. Juo sitten vaan taas vähän lisää ja juovuksissa tai krapulassa räyhää asioista jotka ei miellytä. Maanantaina viimeistään kiista on hyvitelty ja taputeltu maton alle. Pojaltani kuulen, että elämä ei siinä mielessä ole juuri vuosikymmeneen muuttunut.

Kaikessa tässä minua kiinnostaa vain ja ainoastaan yksi asia:

KUINKA TÄMÄ VAIKUTTAA LAPSEENI.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä onkin, että nämä omistushaluiset ex-vaimot kärjistävät aina kovin mustavalkoiseksi nämä asiat. Se on joko juristien välityksellä tapahtuvaa kommunikointia tai jatkuvaa soittelua ja viestittelyä, mitään välimuotoa ei ole. En ihmettele, että suhde on päätynyt eroon kun meno on noinkin aikuismaista ja rakentavaa.

Ihan samaa ajattelin, ja olen silmät pyöreinä lukenut ketjua. Että on näin paljon näin mustasukkaisia ex-vaimoja, jotka näin selvästi vihaavat exiensä uusia puolisoita, ja silti kaikki on sen uuden syytä? Miten edes kehtaavat nostaa itsensä näin jalustalle, näkemättä mitään vikaa omassa käytöksessään ja ajatusmaailmassaan?

"No hei haloo nyt, sinulle siis oli kaiken kukkuraksi kerottu asiasta. Joku syöminen kun nähdään, ei ole mikään raportoitava asia erikseen. 

Miksi olet mustasukkainen ja loukkaantunut? Etkö luota mieheesi, vai epäiletko että jostain syystä haikailee exänsä perään, ja jos näin, niin miksi tällaista epäilet? Tuollainen yhdessä syöminen on kuitenkin ihan normaalia.

Raja ei edes häämötä missään horisontissa tällaisessa normaalissa toiminnassa. Sehän on hyvä, että lasten eronneet vanhemmat ovat väleissä ja voivat joskus tavata lasten kanssa yhdessä."

Eiköhän jokainen kuitenkin määritä ne rajansa itse. 

Jos kokee, ettei tässä suhteessa ne toteudu, niin silloin on vain jatkettava sen itselleen sopivan suhteen etsintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"niin miten se passinvaihto-matkustuslupa-maksujärjestelyt -viesti olisi siis mennyt kerralla maaliin, oi tehokkaan viestinnän ammattilainen?"

Ei kai tämä nyt oikeasti ole sinulle noin vaikeaa? :D Olen eri, mutta vaikka näin:

"Moi, me ollaan menossa viikolla X, joka on mun äitiviikko, Britteihin ja tarvitaan Varpu-Kaalepille siis passi. Mä hoidan ja maksan sen tietenkin, mutta sulle tulee meili jossa sun pitää vielä hyväksyä se hakemus. Teethän sen sitten nopeasti niin saan asian eteenpäin. Kiitti!"

 

Noin. Ei enempää viestejä, ei puheluita, ei naapurin peran kuulumisia tai muutakaan turhaa.

-"ketkä me? Mihin meiliin?"

 

Sinäkö sen määrittelet mikä uutinen on sinun puolisosi korville "turhaa"?

Koskeeko tämä myös muiden kuin exän viestintää? Et kontrollinhalussasi kestäisi mun mieheni tapaa olla koko

Voi elämä. Hae apua itsellesi, oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Enkä myöskään halua, että exän puhelut keskeyttävät asioita."

soiko sulla muuten puhelin koskaan kuin vain työasioissa? Mikäs siinä, kukin tyylillään. 

niin miten se passinvaihto-matkustuslupa-maksujärjestelyt -viesti olisi siis mennyt kerralla maaliin, oi tehokkaan viestinnän ammattilainen?

En nyt muista tarkalleen mikä oli sanamuoto, mutta sanoin, että passi vanhenee, tulee linkki, se on oikea, ei huijaus, käy hyväksymässä.

Kuvassa käytiin lapsen kanssa kahdestaan, siitä ei ollut mitään sanottavaa. Samoin aikaa poliisille en edes kertonut, koska ex ei tullut mukaan, niin mitäpä hän sillä tiedolla olisi tehnyt. Käytiin poliisilla, haettiin passi. Done. Maksuista ei tarvitse koskaan sopia mitään. Se hoidettiin jo erotessa niin, ettei tarvitse joka kerta erikseen sopia. Erotessa tehtiin myös matkustuslupapaperi täysi-ikäisyyteen asti. Matkus

Ihan uteliasuuttani: miksi on tärkeää kohdella entistä kumppania samoin kuin vaikkapa lapsen luokanopettajaa? Lähestyä vain asioissa, joita ei ole erikseen kirjalliselle sopimukselle huomattu kirjata, sähköpostitse, virka-aikaan, peruskohteliaasti, mutta kirjainmerkit rajoittaen minimiin?

"No hei haloo nyt, sinulle siis oli kaiken kukkuraksi kerottu asiasta. Joku syöminen kun nähdään, ei ole mikään raportoitava asia erikseen."

Onhan se, jos suhteessa niin sovitaan. Meillä jo se jos vaikka eri sukupuolta oleva työkaveri laittaa omaan puhelimeen viestiä vapaa-aikana, on ns. "raportoitava" asia. Eli normaalimmin sanottuna, ollaan sovittu että siitä kerrottaisiin toiselle ja asia on sillä selvä.

"Voi elämä. Hae apua itsellesi, oikeasti."

sanoo hän, joka on valinnut miehensä puolesta, että yhteisen tutun traaginen onnettomuus on sellaista turhaa jonka soisi jäävän ex-puolisolta viestimättä. Ok, makes sense :)