Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään kotiäitiyttä kauhistellaan?
18.03.2024 |
Miksi se on joltain toiselta pois, jos haluaa hoitaa ja olla lasten kanssa kotona? Miksi auotaan päätä että mene töihin ja vit.ttaako kun ei eläke kerry. Kyllä jokainen true kotiäiti varmasti tietää miten eläke kertyy ja on omasta halustaan jäänyt kotiin. Onko se niin kauheeta jos mies käy töissä ja tuo rahaa kotiin? Äiti saa kelalta tukia jotka suomen valtio hänelle oikeuttaa niin miksi niitä tukia ei sais ottaa vastaan, kotihoidontuki, vanhempainraha jne. Miksi ylipäätään nykyään ollaan niin lapsivihamielisiä? Lapset on tulevaisuus. Ilmastokauhistelijat miettikööt että koko ajan kuolee ihmisiä, annetaan siis uusien syntyä ja äitien olla kotonaan niin halutessaan. Keskittykää omiin asioihinne.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan kauhistele kotiäitiyttä, vaan kotirouvana olemista. Viimeistään sitten pitää mennä töihin kun lapset menevät eskariin, mielellään kun ovat kolmevuotiaita eli tarvitsevat jo varhaiskasvatusta. Sen jälkeen kun on isot lapset, se kotiäitiys on lähinnä palkkatyön välttelyä.
Kyllä sinä kauhistelet viestissäsi nimenomaan kotiäitiyttä. Äitiys ei häviä, kun lapsi menee eskariin. Eskarihan kestää vain 4 tuntia päivässä. Lapsi tuodaan ja viedään, siinä ei montaa tuntia jää esim asioilla käymiseen.
Pikkukoululaisen koulupäivä kestää 3-5 tuntia päivässä. Kyllä siinäkin jää vielä monen monta tuntia vuorokaudessa olla ihan oikeasti äiti sille lapselle, eikä vain "kotirouvana".
***
Olen kotiäiti, joka on itse vaka-ammattilaiseksi opiskellut, tiedän kyllä mitä vakasta saa (ja ei saa), ja osaan tarjota lapsille itsekin vastaavia "elämyksiä" ja kehittävää tekemistä. Nurinkurisesti laitoin lapset 3vuotiaana hoitoon ja eskari-kouluaikana olen ollut koko ajan kotiäitinä. Syitä tähän: vakaa suositeltiin, painostettiin jopa, monenlaisilla hyödyillä. Mutta kävi juuri päinvastoin, lapset eivät saaneet juuri mitään hyötyä vaka-urastaan. Esim yhtään kaveria ei tullut, jatkuvia konflikteja oli. Osa aikuisista oli alalle sopimattomia jne.
Nyt kun ovat koululaisia yritän korjata aiempaa ja olen kotona. Toinen heistä kun osoittautui erityislapseksi ja sai pelkkää pahaa osakseen päiväkodissa. Myös aikuisilta. Nyt en enää pakota laitosmaiseen hoitoon (ippe) tai jätä yksin kotona selviämään, kun on mustaa valkoisella lääkäridiagnoosina että tämä lapsi ei pärjää kuten muut.
(Nyt toinen lapsi kipeänä. Jos olisin töissä, joutuisi lapset olemaan yksin kotona sairaana kun täyttää 10)
Sen opin, että jokainen lapsi ei ole itse pärjäävä oman elämänsä sankari. Vaka ei ole pelkkää hyvää ja pelkästään edistystä kaikille. Jotkut lapset varmasti viihtyvät; ekstrovertit ja sosiaaliset pärjäävät siellä. Sen sijaan introvertit, ujot tai jollain tapaa erilaiset/erityiset eivät pärjää, vaan stressaantuvat, voivat jopa voida huonommin kuin kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ei koskaan tarvinnut käydä töissä, koska mieheni oli hyvätuloinen ja halusi rahoittaa perhe-elämämme ja yhteinen päätöksemme oli, että lapset hoidetaan kotona. Lapset voivat hyvin, samoin me vanhemmat ja voimme hyvillä mielin katsoa peiliin, päätöstemme ja kasvatuksemme tulos on ollut erinomainen. Meillä ei ole koskaan tarvinnut ihmetellä, mihin sairaat lapset, kumman vuoro jäädä hoitamaan jne. Tämä ratkaisu oli paras mahdollinen meidän perheellemme.
Aikanaan tietysti tehtiin asianajajien kanssa paperit keskinäisestä testamentista, elatuksesta, eläkkeen maksamisesta jne. avioeron ja kuoleman varalta. Ihan vaan kaiken varalta.
Nyt on takana jo 45 vuoden avioliitto, joten eiköhän näillä mennä loppuun asti, onnellisina ja tyytyväisinä, kuten tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein tällainen asetelma ajautuu myös taloudelliseen väkivaltaan. Mies alkaa määräämään ja alistamaan, koska hän tienaa...
Ja mitä sitten kun tulee se ero? Lapset menee jo ennestään heikossa asemassa olevalle äidille.
Ainako ajatellaan että liitto päättyy eroon, ei niin voi elää. Se on raskasta rakentaa pysyvää sillä asenteella. Kun aikoinani menin naimisiin, en koskaan ajatellut eroavani, enkä myöskään ole eronnut. Yli 40 vuotta on kuljettu yhteistä tietä, minä kotiäitinä ja ylpeänä kannan sen tittelin.
No, faktahan se on, että nykyään hyvin moni liitto päättyy eroon.
Suurin osa on mukamas "kotiäitejä" mutta silti nostavat työttömyyskorvausta. Elikkä ei ole mikään kotiäiti vaan työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä mustavalkoisuutta, että joko pitää olla kotiäiti tai uraäiti. Itse teen osa-aikaista työtä pari kertaa viikossa. Saan olla lapsen kanssa kotona, mutta lapsi pääsee parina päivänä viikossa leikkimään ikätovereiden kanssa, on rahaa, pystyn etenemään uralla. Mikä siinä on niin paljon parempaa että ei tee töitä ollenkaan? Miten se on lapselta pois olla joskus muualla kuin äidin kanssa kotona?
Et voi satsata molempiin sata pros. ja olisko tässä nyt siitä ollut kyse?
Minä en satsaa työhön 100%, vaikkei ole lapsiakaan. Elämää on muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ei koskaan tarvinnut käydä töissä, koska mieheni oli hyvätuloinen ja halusi rahoittaa perhe-elämämme ja yhteinen päätöksemme oli, että lapset hoidetaan kotona. Lapset voivat hyvin, samoin me vanhemmat ja voimme hyvillä mielin katsoa peiliin, päätöstemme ja kasvatuksemme tulos on ollut erinomainen. Meillä ei ole koskaan tarvinnut ihmetellä, mihin sairaat lapset, kumman vuoro jäädä hoitamaan jne. Tämä ratkaisu oli paras mahdollinen meidän perheellemme.
Olisiko ok, jos lapsesi olisivat ilmoittaneet, etteivät aio opiskella mitään peruskoulun jälkeen, koska aikovat koti-isiksi ja äideiksi?
Ei ne lapset nykyään mitenkään ns. äidille mene, vaan kyllä yleisin malli on se vuoroviikkovanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein tällainen asetelma ajautuu myös taloudelliseen väkivaltaan. Mies alkaa määräämään ja alistamaan, koska hän tienaa...
Ja mitä sitten kun tulee se ero? Lapset menee jo ennestään heikossa asemassa olevalle äidille.
Ainako ajatellaan että liitto päättyy eroon, ei niin voi elää. Se on raskasta rakentaa pysyvää sillä asenteella. Kun aikoinani menin naimisiin, en koskaan ajatellut eroavani, enkä myöskään ole eronnut. Yli 40 vuotta on kuljettu yhteistä tietä, minä kotiäitinä ja ylpeänä kannan sen tittelin.
No, faktahan se on, että nykyään hyvin moni liitto päättyy eroon.
Faktahan se on, että useampi ei pääty eroon. Joka neljäs ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon. Isommat mahdollisuudet on pysyä yhdessä, silti täällä aina maalaillaan erolla.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa on mukamas "kotiäitejä" mutta silti nostavat työttömyyskorvausta. Elikkä ei ole mikään kotiäiti vaan työtön.
Mistäs sinä sen tiedät? Ainakaan minä erityisen äitinä en nosta työttömyyskorvausta. En ole työmarkkinoiden käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei koskaan tarvinnut käydä töissä, koska mieheni oli hyvätuloinen ja halusi rahoittaa perhe-elämämme ja yhteinen päätöksemme oli, että lapset hoidetaan kotona. Lapset voivat hyvin, samoin me vanhemmat ja voimme hyvillä mielin katsoa peiliin, päätöstemme ja kasvatuksemme tulos on ollut erinomainen. Meillä ei ole koskaan tarvinnut ihmetellä, mihin sairaat lapset, kumman vuoro jäädä hoitamaan jne. Tämä ratkaisu oli paras mahdollinen meidän perheellemme.
Olisiko ok, jos lapsesi olisivat ilmoittaneet, etteivät aio opiskella mitään peruskoulun jälkeen, koska aikovat koti-isiksi ja äideiksi?
Puhut eri asioista. Kyllä opiskella kannattaa, vaikka aikomus olisikin jäädä lapsia hoitamaan. Kannattaa opiskella esim vaikka just siihen lastenhoitoon liittyviä asioita.
Ennen vanhaan oli emäntäkoulu tällaista varten. Eli ihan tosiaankin opiskeltiin kodinhoitoa ja lastenhoitoa! Tunnen monia (nyt jo eläkeiässä olevia) jotka on käyneet emäntäkoulun ja yhden itseni ikäisen, entinen luokkakaverini, eli nyt 49 vuotias, joka kävi emäntäkoulun.
Se ei siis ollut karjanhoitoa vaan kodinhoitoa, vaikka sana viittaakiin mielikuvissa maatilan emäntään.
Halutaan että Suomeen syntyy vähemmän lapsia ja ihmiset ovat yksinäisempiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäitinä ei voisi tehdä töitä iltaisin tai viikonloppuisin kun isä on kotona hoitamassa lapsia? Aika vaikeaa palata työelämään jos on vuosia tekemättä yhtään mitään töitä.
Sitten ei perhe ole koskaan yhdessä. Sama vaikka olisi eronnutkin, jos vanhemmista on aina toinen pois kotoa, ja toinen yksin lasten kanssa.
Just niitä arvotuskysymyksiä. Näkeekö sille mitään arvoa, että tekee palkatonta kotityötä ja on aikaa perheelle, vai onko arvoa vain sillä että tekee palkkatyötä kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä vituttaa on se työssäkäyvien äitien jatkuva parjaus. Jostain yhteiskunnan peruspalveluista kuten päiväkodistakin on tällä palstalla tehty aivan infernaalinen kaaos, ja sinne lapsensa vieviä äitejä haukutaan usealla ketjulla päivässä. Lopettakaa kotiäidit se, jos haluatte ettette vastavuoroisesti saa kuraa niskaanne.
Kotiäidit ei varmaan hauku varhaiskasvatusta, eihän he pääse näkemään mitä se päiväkodin arki pahimmillaan on.
Eiköhän ne haukkujat ole työssäkäyviä, hehän lapsensa joutuvat hoitoon viemään joka päivä, vaikka vastassa olisi aivan vieras aikuinen, sinne vaan itkevä lapsi.
Ja aika moni lastentarhaopettaja on sanonut (esim tämän palstan vaka-keskusteluissa) ettei tule omia lapsiaan viemään vakaan, vaan eskariin asti kasvattaa itse. Koska vakan tila on mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa on mukamas "kotiäitejä" mutta silti nostavat työttömyyskorvausta. Elikkä ei ole mikään kotiäiti vaan työtön.
Mistäs sinä sen tiedät? Ainakaan minä erityisen äitinä en nosta työttömyyskorvausta. En ole työmarkkinoiden käytössä.
Tiedän kun ei niiden mies ole niin isopalkkainen ja pystytään pitään kahta autookin ja reissaamaan. Ei sen yhden palkalla niin hyvä elintaso olisi. Toisekseen "kotiäiti" hakee mukamas töitä vaikka tosiasiassa on pakkotyönhaku 1-4 työpaikkaa kuukaudessa.
Minä en itse ole edes oikeutettu työttömyysturvaan lapseni omaishoitajana. Jouduin muunnoin raportoimaan monta tuntia päivässä toimin omaishoitajana ja tuo tuntien määrä vuorokaudessa esti minulta työttömyysetuudet. Nyt saan pienintä omaishoitajan palkkiota, sillä lapsella au/+dh. Silti en voisi työllistyä, sillä omaishoitajana joudun päivystää päivittäin puhelinta, mikäli koulusta tulee puhelua, että lapsi ei kykene jatkamaan koulupäiväänsä impulssikontrollin vuoksi, jota autistin on vaikea säädellä. Lapsen koulupäivä keskeytetään usein, jolloin joudun itse hakemaan lapsen koulusta, muutoin taksit toisivat kotiin, mikäli suoriutuu kevennetystä koulupäivästään loppuun asti. Pienillä tuloilla on vaikea selviytyä, mutta koitan jaksaa vahvana, kuten tähänkin asti.
- työtön omaishoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei koskaan tarvinnut käydä töissä, koska mieheni oli hyvätuloinen ja halusi rahoittaa perhe-elämämme ja yhteinen päätöksemme oli, että lapset hoidetaan kotona. Lapset voivat hyvin, samoin me vanhemmat ja voimme hyvillä mielin katsoa peiliin, päätöstemme ja kasvatuksemme tulos on ollut erinomainen. Meillä ei ole koskaan tarvinnut ihmetellä, mihin sairaat lapset, kumman vuoro jäädä hoitamaan jne. Tämä ratkaisu oli paras mahdollinen meidän perheellemme.
Olisiko ok, jos lapsesi olisivat ilmoittaneet, etteivät aio opiskella mitään peruskoulun jälkeen, koska aikovat koti-isiksi ja äideiksi?
Ei. Ei se olisi ollut omalla kohdallanikaan ok. Painotin aina lapsilleni sitä, että ensin pitää hankkia hyvä koulutus ja ammatti, sen turvin on paljon enemmän valinnan varaa ja mahdollisuuksia, myös puolison valinnan suhteen. Sen jälkeen valinta tietysti oli heidän.
Itsellänikin on kaksi tutkintoa ja olen koko elämäni ajan myös kehittänyt itseäni muuten seuraamalla aktiivisesti monen maan lehdistöä (sen taas on mahdollistanut useamman kielen opiskelu ja myös käyttäminen), osallistunut erilaisiin tapahtumiin ja debatteihin, tehny vapaaehtoistyötä, harrastanut aktiivisesti sekä matkustellut paljon ja tutustunut eri maiden kulttuuriin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri äidin pitäisi olla kotona? Miksi ei isän? Meillä isä on koti-isä ja minä käyn töissä. Haluan edetä urallani. Miksi hankitte niin avuttomia miehiä etteivät pärjää lasten kanssa kotona?
Vois se isäkin jäädä kotiin, mutta taitaa moni isä haluta kodin ulkopuolelle pois kotitöistä😅
Epäilläänkö kotiäidin taitoja kasvattaa omasta lapsesta yhteiskuntakelpoinen, vai miksi kotiäitejä mitätöidään. Nykyään on kyllä lapselle jos jonkinlaista paikkaa missä tavata välillä muita lapsia ja toimia ryhmässä. Pelkästään sen vuoksi ei tarvitse päiväkotia.
olen itse ollut kotiäiti ja arvostusta olen saanut vain perheeltäni
Vapaaehtoinen kotiäitiys kuulostaa siltä, ettei naisella ole omaa elämää. Jos joku isojen lasten äiti kertoo olevansa kotiäiti, tulee ekana mieleen ettei hän voi olla kovin älykäs ja kunnianhimoinen. Ei se väärin ole, mutta henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta jutella ihmisen kanssa jonka koko elämänpiiri on siellä kotona. Pienten lasten kanssa kotona olemisen ymmärtää hyvin, mutta silti herää kysymys, miksei myös isä jää kotiin luomaan suhdetta lapsiinsa.
Kysymys on vain henkilökohtaisesta mieltymyksestä, minkälaisten ihmisten kanssa koen olevan jotain jutun juurta. Yhdentekevää minulle muutoin, mitä aikuiset ihmiset elämällään tekevät.
Ainako ajatellaan että liitto päättyy eroon, ei niin voi elää. Se on raskasta rakentaa pysyvää sillä asenteella. Kun aikoinani menin naimisiin, en koskaan ajatellut eroavani, enkä myöskään ole eronnut. Yli 40 vuotta on kuljettu yhteistä tietä, minä kotiäitinä ja ylpeänä kannan sen tittelin.