Yritin soitella 16v pojan kesätyönhaun merkeissä, firmasta vastattiin takaisin että "toivottavasti poikasi olisi jatkossa oma-aloitteisempi"

Vierailija kirjoitti:

Niin ja voiko nimenomaan tuosta työpaikasta odottaa enää vastausta hakemukseen vai oliko rivien väliin piilotettu jokin viesti?

ap

Rivien välistä? Suoraanhan sulle sanottiin, että ensi kerralla sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tuo aikamoinen "red flag" on, että huoltaja soittaa 16 -vuotiaan poikansa puolesta. Menetkö myös pojan puolesta sinne töihin? 

Ensivaikutelma on tärkeä. Pojasta ensivaikutelma on, että mukavuudenhaluinen mamman poika.

Palaute oli asiallinen ja paikkaansa pitävä.

No en tietenkään mene pojan puolesta töihin, mutta toivoisin vähän ymmärrystä ja empatiaa poikaa kohtaan jos ei ole aikaisemmin ns. virallisempia puheluita joutunut hoitamaan. Työhaastatteluun menisi totta kai itse ihan ilman äidin apua.

ap

Ei j-lauta. Kyllä 16 v. osaa soittaa itse ja kysyä töitä tai sitten pysyy mamman helmoissa tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja voiko nimenomaan tuosta työpaikasta odottaa enää vastausta hakemukseen vai oliko rivien väliin piilotettu jokin viesti?

ap

Hakemus meni saman tien hylkykoriin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa nyt muka on? Minulle kysyi isä aikoinaan enoni firmasta töitä ja sain paikan heti ja itseasiassa olen samassa työpaikassa edelleen. Ollut kohta jo 16 vuotta.

On ihan eri asia kysyä sukulaisen firmasta kuin jostain ulkopuoliselta. 

Onpas tullut pitkä ketju yksinkertaiseen provoon. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus lienee trolli, mutta vastauksista päätellen joku on ihan oikeasti törmännyt tapauksiin, joissa nuoren kesätyöpaikasta kyselevät vanhemmat. Oikeesti? Ei voi olla totta???

Sen verran voi puuttua, että jos on hakemassa samaan firmaan, missä isi tai äiti on töissä, vanhempi voi käydä rekrytoijalta kysymässä jotain tyyliin "voinko antaan sun puhelinnumeron meidän Atelle, kun se on hakenut meiltä kesätyöpaikkaa ja haluaisi soittaa ja kysyä asiasta". Siis ainoastaan yhteystiedon pyytäminen ja hienovarainen tiedonanto, että oma lapsi on hakemassa.

Meille töihin soitti toissakeväänä äiti joka kyseli kesätyöpaikkaa täysi-ikäiselle pojalleen. 

Kyllä näitä oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Noin sen pitäisi mennäkin! Minulle on sitten taas käynyt niin, että sain teininä kesätyöpaikan johon en olisi halunnut koska äitini soitti sinne. Rekrytoija oli joku äitini tutun tuttu. Äitini mielestä en voinut vaan makoilla kesää kotona. Kamppailin tuolloin rajujen mielenterveysongelmien kanssa ja kesä raskaassa työssä ei todellakaan auttanut, vaan jouduin lopettamaan lukion kesken heti syksyllä.

Niin. Tuossa on sekin pointti että jos soittaa lapsensa puolesta, ei voi tietää haluaako tämä edes oikeasti sitä työpaikkaa ja tietääkö tämä edes että vanhempi soittelee tämän puolesta. Enhän minäkään voi soitella mieheni puolesta kaikkiin työpaikkoihin että "no ei se meidän Jarkko-Petteri haluu soittaa mutta kyllä se varmaan tykkäis tästä työstä". 

Mulle oli isä sopinut työpaikan oman työnantajansa kanssa tyyliin " kyllä meiän poika tuota tehdä osaa ja joutaa töihin tulemaan". Siinä olivat mulle keskenään sopineet että aloitan seuraavana maanantaina työt. Muisti isä mullekkin kertoa asiasta sunnuntai illalla kun sanoi että laita poika kellos aamu kuudelta soimaan, sulla alkaa työt kello seitsemän kolkyt huomenna.

Ei siinä muu auttanut kun töihin mennä.

Hullu äiti, soittaa poikansa puolesta! 

Tai provohan tämä taitaa olla. 1/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja voiko nimenomaan tuosta työpaikasta odottaa enää vastausta hakemukseen vai oliko rivien väliin piilotettu jokin viesti?

ap

Jos lapsi on laittanut hakemuksen, niin miksi sinun pitää olla niin tyhmä että sinne soittelet ja pilaat lapsesi työpaikan saannin ? Kerro nyt sitten lapselle ihan itse ettei pääse kun menit sinne soittelemaan, todella noloa.

Siis poika nimenomaan pyysi, en tietenkään mitään mene ominpäin tekemään.

Sitä paitsi aikuiset ihmiset jättävät ihan sairaita kommentteja täällä, ilkeitä. Menkää itseenne.

ap

Minulla on neljä lasta, jotka ovat aina itse kyselleet omat työpaikkansa. Yksi sai työpaikan, kun isänsä samalla alalla oleva kysyi pomoltaan onko sinne otettu työssä oppimaan opiskelijoita, kun pojalla oli sellainen etsinässä, pomo sanoi että käske soittaa ja poika soitti itse, jäi sinne myös töihin, kävi armeijan välissä ja jatkoi töitä siellä 

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin kun soittelin aran ja ahdistuvan teinin puolesta Tet-paikkaa, että nuoren pitäisi itse hoitaa nämä asiat.. annoin sitten puhelimen tytölle joka vain  seisoi ihan lukossa ja jotain mumisi vähän " ymmööö". Lopulta katkaisi puhelun ja juoksi huoneeseensa. 

Tuosta syystä hoidan kaikki tyttären lääkärinajat ym kun menee ihan lukkoon ja paniikkiin.

Käy sairaalakoulua paniikkikohtausten vuoksi.

Minulla on poika samanlainen autismin vuoksi. Hoidan sen terveysasioita valtuutuksella ja kaikki tiedot tulee minulle. Yhdessäkään tetissä ei ole ollut. Mikään koulu ei suju. Säästäisi minun voimia eniten kun laittaisi sen eläkkeelle.

Sitten nämä samat ihmiset makoilevat pitkäaikaistyöttöminä kotona kun eivät koskaan saaneet sitä äidin hakemaa työpaikkaa,eivätkä itse osaa sitä hakea. Näin ne yyhhoo äidit tuhoavat suomea sisältäpäin kasvattaessaan lapsistaan vatnikkeja.

Vain persut uskovat enää siihen, että soittamalla tai firmaan marssimalla pääsee töihin. Arvasivat sinut persuksi, eivätkä halunneet missään nimessä palkata poikaasi. Ovat todennäköisesti nauraneet sinulle erittäin pilkallisesti puhelusi jälkeen. Ps. En panisi Satosen Arskaa vaikka olisin homo ja kovassa puuteessa. Tynkkysen morsmaikku sen sijaan...

Ei ujoa, arkaa ja introverttiä lasta auteta tuolla tavoin. Minun tyttöni on tällainen ja lisäksi hän ahdistuu herkästi. Tästä syystä kehotimme häntä hakemaan kesätöihin vasta yhdeksännen luokan jälkeen kun hän itse koki että hän on valmis. Autoimme häntä hakemusten teossa ja tuimme häntä kun hänellä oli haastattelu. Hän sai paikan ja hänestä tykättiin niin paljon että tänä kesänä kun hän haki samaan paikkaan uudelleen, nyt kuukaudeksi, niin  hänelle tarjottiin työtä koko kesäksi. Me vanhemmat emme olleet missään vaiheessa yhteydessä työnantajaan, tarjosimme vain tukea prosessin eri vaiheissa. Paras rohkaisu on lapselle se kun hän pysyy tekemään jotain joka häntä on pelottanut ja jännittänyt. Sanonkin lapsilleni että: ei rohkea ole se jota ei pelota, vaan se jota pelottaa mutta joka tekee asian pelostaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin mäkin vastasin, kun edellisessä työpaikassani huolehdin nuorten kesätyöntekijöiden palkkaamisesta.

Niiden hakemukset siirsin automaattisesti syrjään, jotka eivät ottaneet yhteyttä itse vaan joiden puolesta asioi äiti tai isi.

Niin. Eli opetat, että vain ulospäinsuuntautuneilla ekstroverteillä on arvo. Tätähän se on monella läpi elämän.

Hiljaiset, arat, introvertit... Menetämme valtavasti potentiaalia, kun asenteemme on tuo.

Emme menetä yhtään mitään sillä että vaadimme, että henkilö hoitaa itse omat asiansa. Jos sitä ei kykene tekemään, ei kykene työtäänkään tekemään tai ylipäätään selviämään elämässä. Hiljainen ja introvertti saa olla, asiat on silti hoidettava. Vaikka hiljaisella ja asiallisella tyylillä. Sitäkin erittäin monet työnantajat, työtoverit ja kansalaiset arvostavat, sitä asiallista tyyliä.

Meillä on työpaikalla sovittu, että ensisijaisesti pyritään antamaan kesä ja harjoittelutyöpaikat omien työntekijöiden lapsille tai heidän sukulaisilleen tai tuttaviensa lapsille. Selkeä ja hyväksi havaittu systeemi jolla saadaan parhaiten osaavat ja sitoutuvat meille töihin. Työntekijöitä on ohjeistettu siten, että lastensa työnhakupapereissa oleva vanhemman nimi edesauttaa työn saamista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla sovittu, että ensisijaisesti pyritään antamaan kesä ja harjoittelutyöpaikat omien työntekijöiden lapsille tai heidän sukulaisilleen tai tuttaviensa lapsille. Selkeä ja hyväksi havaittu systeemi jolla saadaan parhaiten osaavat ja sitoutuvat meille töihin. Työntekijöitä on ohjeistettu siten, että lastensa työnhakupapereissa oleva vanhemman nimi edesauttaa työn saamista.

Hah hah. Miten se sukulaisuus tekee siitä työntekijästä jotenkin motivoituneen, sitoutuneen tai parhaan? Tarkoittaako tämä sitä, että lapsen on pakko valita sama ammatti kuin vanhemmilla? Entä jos lasta ei kiinnosta isän tai äidin ammattiala ollenkaan?

Meneekö mammat oikeasti näin helppoon provoon?

Vierailija kirjoitti:

Meneekö mammat oikeasti näin helppoon provoon?

Mietin ihan samaa. Osa ihan kiimoissaan huutamassa. Ihan kuin tämä 15v Veetin tekemä provo olisi aito :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla sovittu, että ensisijaisesti pyritään antamaan kesä ja harjoittelutyöpaikat omien työntekijöiden lapsille tai heidän sukulaisilleen tai tuttaviensa lapsille. Selkeä ja hyväksi havaittu systeemi jolla saadaan parhaiten osaavat ja sitoutuvat meille töihin. Työntekijöitä on ohjeistettu siten, että lastensa työnhakupapereissa oleva vanhemman nimi edesauttaa työn saamista.

Monesti työpaikalla olen nähnyt näitä isän tai äidin pikku lemmikkejä töissä. Mikä heistä tekee jotenkin paremman kuin muista? Ei mikään paitsi, että sanovat, että moi, mun iskä/äiskä on täällä töissä ja mä pääsin sen takia tänne töihin. Miten tämä osoittaa sitoutuneisuutta? Ei mitenkään! Miten tämä kertoo siitä, että henkilö on parempi kuin muut työntekijät, ei mitenkään! Ihan samanlainen työntekijä kuin muutkin tai jopa huonompi. Tulevat milloin sattuu myöhässä töihin eivätkä tee kunnolla töitänsä ollenkaan tai sanovat suoraan, että en halua tänne töihin ja haistakaahan paska esimiehet.