Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Ei se mikään tabu ole. Ei lapsettomat ole mitään lapasia joita voi käskyttää miten haluaa. Jos eivät halua hoitaa lapsianne niin sitten etsitte vaikka maksullisen hoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monta kertaa sanonut veljelle ja vaimolleen että voivat vaikka lähteä ulkomaille ja jättää lapset minulle niin pitkäksi aikaa kuin haluavat. En tiedä eivätkö luota että pidän lapset hengissä, kun eivät ole tarttuneet tilaisuuteen. Ei minulla toki pahemmin kokemusta ole lastenhoidosta, mutta osaan varmasti antaa ruokaa, laittaa nukkumaan, keksiä hauskaa tekemistä ja pitää lapset hengissä. Kyllä näillä eväillä uskaltaisi ainakin jonkun Tallinnan laivamatkan ajaksi antaa pienet minulle hoitoon :)
Olen syntynyt 70-luvun lopussa enkä muista tuollaista että lapsettomat sukulaiset tai muut läheiset olisivat koskaan hoitaneet minua tai sisaruksiani. Päinvastoin, ei silloin edes puhuttu että vanhempien pitäisi saada välillä levätä lapsista. Perhe oli se elämä joka oli valittu, ja vanhemmat lepäsivät kotona. Erona oli toki se, että lapset uskallettiin päästää yksin pihalle eikä lasten kanssa oltu 24/7 joten töiden jälkeen vanhemmatkin nukkuivat päikkäreitä ja lepäsivät.
Kahdenkeskistä aikaa ei varmaan vanhemmilla hirveästi ollut, mutta sekin on outo juttu että silloin ei kuitenkaan erottu läheskään yhtä paljon kuin nykyään. Minunkin vanhemmillani oli kolme lasta aika isoilla ikäeroilla, joten varsin pitkän ajan viettivät niin että joku lapsista asui kotona. Nyt ovat kuitenkin saaneet jo vuosikymmeniä kahdenkeskistä aikaa ja rakkaus näyttää pysyvän vuodesta toiseen vahvana. Lastenlasten hoitoon he eivät osallistu, minkä heille täysin suon. He ovat oman osansa jo tehneet.
Kai mä olisin itse tehnyt kakaroita jos niitä haluaisin hoitaa.
Lapsettomana joutuu ilmaiseksi lapsenhoitajaksi eikä lapsettoman vapaa aikaa kunnioiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon hoitanut satoja tunteja kaverien lapsia, kummilapsia, sisarusten lapsia. Ottanut yökylään ja vienyt ja hakenut päiväkodista, tuonut apteekista lääkettä kun ovat olleet kipeitä, ostanut lahjoja...
Nyt saan ekan oman lapsen ja luulen ettei kukaan hoida sitä hetkeäkään ku kaikilla on ne omat lapset. No, ihan sama, hoidin siksi että tykkään noista lapsista.
Hoidin mielelläni muiden lapsia, sain itse lapsia ja he joita autoin lasten hoidossa eivät hoitaneet minun lapsia tai olleet avuksi mitenkään. Päinvastoin, alkoivat eristämään ja etäännyttivät myös lapsensa minusta, mikä oli surullista kun lapsista tuli todella tärkeitä minulle kun hoidin heitä paljon kun olivat pieniä. Tuli hyväksikäytetty olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei kysy apua niin ei sitä todennäköisesti saa. Sitten henkilön omasta luonteenlaadusta, aikataulusta yms. seikoista riippuen voi saada sitä apua. Monesti törmää ihmisiin, jotka olettavat läheisten olevan sellaisia ajatuksen lukijoita kilometrien päästä.
Eiköhän se isompi tabu ole, miten itsekkäitä pienten lasten vanhemmat voivat olla, ja vaativat muilta apua ja palveluksia joka käänteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon hoitanut satoja tunteja kaverien lapsia, kummilapsia, sisarusten lapsia. Ottanut yökylään ja vienyt ja hakenut päiväkodista, tuonut apteekista lääkettä kun ovat olleet kipeitä, ostanut lahjoja...
Nyt saan ekan oman lapsen ja luulen ettei kukaan hoida sitä hetkeäkään ku kaikilla on ne omat lapset. No, ihan sama, hoidin siksi että tykkään noista lapsista.
Hoidin siskojen lapsia lähes kymmenen vuotta ennen omaa lasta, lukemattomia viikonloppuja, jopa ulkomaan reissuja. Nautin lasten seurasta ja he tädin.
Kun lapseni syntyi siskoillani ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa lastani kohtaan. Nyt lapseni 11 ja välit olemattomat lapsellani täteihinsä.
Tämä surettaa. Toivottavasti sinulla käy toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon hoitanut satoja tunteja kaverien lapsia, kummilapsia, sisarusten lapsia. Ottanut yökylään ja vienyt ja hakenut päiväkodista, tuonut apteekista lääkettä kun ovat olleet kipeitä, ostanut lahjoja...
Nyt saan ekan oman lapsen ja luulen ettei kukaan hoida sitä hetkeäkään ku kaikilla on ne omat lapset. No, ihan sama, hoidin siksi että tykkään noista lapsista.
Hoidin siskojen lapsia lähes kymmenen vuotta ennen omaa lasta, lukemattomia viikonloppuja, jopa ulkomaan reissuja. Nautin lasten seurasta ja he tädin.
Kun lapseni syntyi siskoillani ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa lastani kohtaan. Nyt lapseni 11 ja välit olemattomat lapsellani täteihinsä.
Tämä surettaa. Toivottavasti sinulla käy toisin.
Tämä osoittaa että palveluksia ei kannata milloinkaan tehdä vastapalveluksen toivossa vaan vain ja ainoastaan aidosta halusta auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon hoitanut satoja tunteja kaverien lapsia, kummilapsia, sisarusten lapsia. Ottanut yökylään ja vienyt ja hakenut päiväkodista, tuonut apteekista lääkettä kun ovat olleet kipeitä, ostanut lahjoja...
Nyt saan ekan oman lapsen ja luulen ettei kukaan hoida sitä hetkeäkään ku kaikilla on ne omat lapset. No, ihan sama, hoidin siksi että tykkään noista lapsista.
Hoidin siskojen lapsia lähes kymmenen vuotta ennen omaa lasta, lukemattomia viikonloppuja, jopa ulkomaan reissuja. Nautin lasten seurasta ja he tädin.
Kun lapseni syntyi siskoillani ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa lastani kohtaan. Nyt lapseni 11 ja välit olemattomat lapsellani täteihinsä.
Tämä surettaa. Toivottavasti sinulla käy toisin.
Sinä olet voittaja ja saat hienon suhteen siskonlapsiin! Siskosi menettävät paljon
Suomi poikkeaa muista Euroopan maista, siinä etteivät sukulaiset toimi yhdessä toisiaan auttaen. Kun valtion tukijärjestelmät romahtavat täällä rahoituksen mahdottomuuteen, ovat monet suurissa ongelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa enkä muista tuollaista että lapsettomat sukulaiset tai muut läheiset olisivat koskaan hoitaneet minua tai sisaruksiani. Päinvastoin, ei silloin edes puhuttu että vanhempien pitäisi saada välillä levätä lapsista. Perhe oli se elämä joka oli valittu, ja vanhemmat lepäsivät kotona. Erona oli toki se, että lapset uskallettiin päästää yksin pihalle eikä lasten kanssa oltu 24/7 joten töiden jälkeen vanhemmatkin nukkuivat päikkäreitä ja lepäsivät.
Kahdenkeskistä aikaa ei varmaan vanhemmilla hirveästi ollut, mutta sekin on outo juttu että silloin ei kuitenkaan erottu läheskään yhtä paljon kuin nykyään. Minunkin vanhemmillani oli kolme lasta aika isoilla ikäeroilla, joten varsin pitkän ajan viettivät niin että joku lapsista asui kotona. Nyt ovat kuitenkin saaneet jo vuosikymmeniä kahdenkeskistä aikaa ja rakkaus näyttää pysyvän vuodesta toiseen vahvana. Lastenlasten hoitoon he eivät osallistu, minkä heill
Tämä, että vanhempien pitäisi saada lapsetonta aikaa on tosiaankin uusi juttu. Myöskään minun lapsuuden perheessäni ei ollut ketään ilmaisia lapsettomia lastenhoitajia "jotta vanhemmat saisivat välillä levätä". Kesällä käytiin mummolassa mutta kyllä sielläkin vanhemmat olivat ne jotka pääasiassa meitä hoitivat. Joskus käytiin lapsettoman tädin kanssa uimassa mutta eihän lapsiin tottumaton ihminen ymmärrettävästi kauaa jaksanut lapsilaumaa.
Siinä olet varmaan oikeassa että nykyään lapsiarki koetaan raskaammaksi ja koetaan ettei lapsiarjessa voi levätä, koska lasten touhuissa ollaan mukana paljon intensiivisemmin. Itse en välttämättä nähnyt vanhempia kuin aamulla ja illalla. Koulun jälkeen kävin tyhjässä kodissa syömässä välipalan ja sitten taas ulos. Vanhemmat lepäsivät illan kotona ja me tultiin kotiin kotiintuloaikaan.
Miksi lapset olisi joku erityistapaus, joita muiden pitää hoitaa? Vai käykö ap siivoamassa vanhuksen asuntoa tai ulkoiluttamassa koiraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa enkä muista tuollaista että lapsettomat sukulaiset tai muut läheiset olisivat koskaan hoitaneet minua tai sisaruksiani. Päinvastoin, ei silloin edes puhuttu että vanhempien pitäisi saada välillä levätä lapsista. Perhe oli se elämä joka oli valittu, ja vanhemmat lepäsivät kotona. Erona oli toki se, että lapset uskallettiin päästää yksin pihalle eikä lasten kanssa oltu 24/7 joten töiden jälkeen vanhemmatkin nukkuivat päikkäreitä ja lepäsivät.
Kahdenkeskistä aikaa ei varmaan vanhemmilla hirveästi ollut, mutta sekin on outo juttu että silloin ei kuitenkaan erottu läheskään yhtä paljon kuin nykyään. Minunkin vanhemmillani oli kolme lasta aika isoilla ikäeroilla, joten varsin pitkän ajan viettivät niin että joku lapsista asui kotona. Nyt ovat kuitenkin saaneet jo vuosikymmeniä kahdenkeskistä aikaa ja rakkaus näyttää pysyvän vuodesta toiseen vahvana. La
Tämä, että vanhempien pitäisi saada lapsetonta aikaa on tosiaankin uusi juttu. Myöskään minun lapsuuden perheessäni ei ollut ketään ilmaisia lapsettomia lastenhoitajia "jotta vanhemmat saisivat välillä levätä". Kesällä käytiin mummolassa mutta kyllä sielläkin vanhemmat olivat ne jotka pääasiassa meitä hoitivat. Joskus käytiin lapsettoman tädin kanssa uimassa mutta eihän lapsiin tottumaton ihminen ymmärrettävästi kauaa jaksanut lapsilaumaa.
Siinä olet varmaan oikeassa että nykyään lapsiarki koetaan raskaammaksi ja koetaan ettei lapsiarjessa voi levätä, koska lasten touhuissa ollaan mukana paljon intensiivisemmin. Itse en välttämättä nähnyt vanhempia kuin aamulla ja illalla. Koulun jälkeen kävin tyhjässä kodissa syömässä välipalan ja sitten taas ulos. Vanhemmat lepäsivät illan kotona ja me tultiin kotiin kotiintuloaikaan.
No eikä ole uusi juttu. Jo minun mummolla oli teinitytöt lapsenvahteina. Naapurit ja sukulaiset hoitivat toistensa lapsia puolin ja toisin. Universaalisti poikkeuksellista suhtautumista että lapset on visusti vanhempiensa kanssa koko lapsuuden, sukulaiset välttelee.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se isompi tabu ole, miten itsekkäitä pienten lasten vanhemmat voivat olla, ja vaativat muilta apua ja palveluksia joka käänteessä.
Tämä. "Sullahan on aikaa, koska olet lapseton". Joo, voi olla, mutta en halua käyttää sitä aikaa kenenkään kakaroiden hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa enkä muista tuollaista että lapsettomat sukulaiset tai muut läheiset olisivat koskaan hoitaneet minua tai sisaruksiani. Päinvastoin, ei silloin edes puhuttu että vanhempien pitäisi saada välillä levätä lapsista. Perhe oli se elämä joka oli valittu, ja vanhemmat lepäsivät kotona. Erona oli toki se, että lapset uskallettiin päästää yksin pihalle eikä lasten kanssa oltu 24/7 joten töiden jälkeen vanhemmatkin nukkuivat päikkäreitä ja lepäsivät.
Kahdenkeskistä aikaa ei varmaan vanhemmilla hirveästi ollut, mutta sekin on outo juttu että silloin ei kuitenkaan erottu läheskään yhtä paljon kuin nykyään. Minunkin vanhemmillani oli kolme lasta aika isoilla ikäeroilla, joten varsin pitkän ajan viettivät niin että joku lapsista asui kotona. Nyt ovat kuitenkin saaneet jo vuosikymmeniä kahdenkeskistä aikaa ja rakk
No eikä ole uusi juttu. Jo minun mummolla oli teinitytöt lapsenvahteina. Naapurit ja sukulaiset hoitivat toistensa lapsia puolin ja toisin. Universaalisti poikkeuksellista suhtautumista että lapset on visusti vanhempiensa kanssa koko lapsuuden, sukulaiset välttelee.
Mistä aikakaudesta puhut? Oli toki 70-80 luvuillakin tavallista että vanhemmat sisarukset tai sukulaisteinit saattoivat olla lastenvahtina, mutta ainakin sukulaisteineille maksettiin palkkaa eikä tosiaankaan odotettu että joku lapseton täti toimisi omaksi ilokseen ilmaisena piikana, kuten ap esittää. Joskus mentiin koulun jälkeen puolin ja toisin naapuriin mutta eipä siinä erityisesti lastenhoidosta ollut kyse, ei siellä ollut vanhemmat välttämättä edes paikalla. Lastenhoitajaa yleisestikin käytettiin vain pakkotilanteissa ja lapset saattoivat olla jo aika pieninä myös keskenään kotona. Sukulaistätejä ei todellakaan velvoitettu lastenvahdiksi jotta vanhemmat saisivat levätä tai pääsisivät leffaan tai ravintolaan. Ei niissä juuri käyty muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hoidin mielelläni muiden lapsia, sain itse lapsia ja he joita autoin lasten hoidossa eivät hoitaneet minun lapsia tai olleet avuksi mitenkään. Päinvastoin, alkoivat eristämään ja etäännyttivät myös lapsensa minusta, mikä oli surullista kun lapsista tuli todella tärkeitä minulle kun hoidin heitä paljon kun olivat pieniä. Tuli hyväksikäytetty olo.
Täysin sama kokemus. En hoida enää kenenkään lapsia paitsi omia. Enkä auta niitä, ketkä eivät minua ole auttaneet. Olen saanut apua pyytämättä ainoastaan totaaliyksinhuoltaja-kaverilta, kenen lapsia siis myös hoidin aikanaan, tämä siis ainoa poikkeus.
"Lisäksi todennäköistä on, että kun puolet lapsistasi on alkanut lisääntymään, he ovat etäännyttäneet itse itsensä eri porukkana lapsettomista. Tämän olen kokenut itse miehen puolelta, kun heitä on enemmän (4). Siinä vaiheessa, kun kolme heistä oli saanut lapsia ja me vielä emme, putosimme porukasta. Meitä ei kutsuttu grillijuhliin, joulunviettoihin jne. vaan ainoastaan aivan pakollisiin. Koska emme sopineet porukkaan, olimme bilettäviä nuoria, vaikka ikää oli jo 30+ ja elimme ihan kuin ne toisetkin."
Ah, tämä!! Kun on saanut monta vuotta kohtelua kuin olisi jotenkin lapsellisempi ja jotenkin alapuolella näiden lapsellisten, vaikka asuu jo omillaan avopuolison kanssa, on ihan hyvä duuni ja kaikki asiat kunnossa, niin ei siinä ensimmäisenä ole mielessä alkaa piikomaan siellä sisaruksilla.