Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään velvollisuutta auttaa
Juu tässä ysärin ja 2020-luvun välillä on tosiaan yhteisöllisyys kuollut ja ihmiset tekee lähinnä pakolliset velvollisuudet. Itsekkyys on vallannut kulttuurin sitä mukaa kun ääri-individualistiset milleniaalit aikuistuivat.
Milleniaalithan nuorena ihan suoraan vihasivat lapsia ja oli trendikästä olla vela, äitiys koettiin joksikin feminismin vastakohdaksi jne. Nyt sitten moni muuttanut mielensä ja räpiköi yksin puolisonsa kanssa arjessaan. Avioero helpottaa tilannetta jonkin verran, kun kaksi milleniaalia saa viikko-viikko eli toisen viikon aina itselleen, eli pääsee viettämään sitä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seura kelpaa vasta siinä vaiheessa kun on tarve lapsenvahdille, niin vastaus on ei kiitos. Ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään velvollisuutta auttaa
Juu tässä ysärin ja 2020-luvun välillä on tosiaan yhteisöllisyys kuollut ja ihmiset tekee lähinnä pakolliset velvollisuudet. Itsekkyys on vallannut kulttuurin sitä mukaa kun ääri-individualistiset milleniaalit aikuistuivat.
Milleniaalithan nuorena ihan suoraan vihasivat lapsia ja oli trendikästä olla vela, äitiys koettiin joksikin feminismin vastakohdaksi jne. Nyt sitten moni muuttanut mielensä ja räpiköi yksin puolisonsa kanssa arjessaan. Avioero helpottaa tilannetta jonkin verran, kun kaksi milleniaalia saa viikko-viikko eli toisen viikon aina itselleen, eli pääsee viettämään sitä omaa aikaa.
Osa milleniaaleista ei myöskään kasvata lapsiaan, vaan kaikenlaista huonosti käyttäytymistä ja lasten päällepäsmäröintiä sallitaan. Se vaikuttaa tietysti myös siihen, kuinka mukava on viettää aikaa yhdessä niin, että lapsetkin ovat läsnä.
Esim. sellainen perusasia kuin "älä keskeytä äitiä, kun äiti puhuu *ystävän nimi* kanssa" on monelle nykyään vierasta. Joku saakelin pikkulapsi määräilee meininkiä ja sen jutut kuunnellaan ennen kuin keskustelu saadaan loppuun.
En jättänyt itse siksi tekemättä lapsia että voisin käyttää vapaa-aikani muiden pershedelmien kaitsemiseen. Hoitakaa itte kersanne, kun ootte ne väenväkisin halunneet tehdä alunperinkin. Mun mielestä on ylipäätään käsittämätöntä sellainen ajattelu että tehdään lapset ja odotetaan sitä kylää apuun, kyllä asian pitäis olla niin että lapsia tehdään tilanteessa missä niille pystytään vanhempien puolesta tarjoamaan ne elämän perusedellytykset (eli ainakin toinen vanhemmista työelämässä).
Ymmärrän erittäin hyvin miksi eivät lapsettomat läheiset alistu siihen ilmaisen lapsenlikan ja piian rooliin vaikka miten jalkaa polkis. Heillä ei ole siihen mitään perustetta siihen ja nykykakaroiden kasvatus sen verran hanurista kaikkine kakaroiden kirjaindiagnoosien lisäksi tekee sekä niistä vanhemmista että niistä kakaroista rasittavia mitä uskomattomine vaatimuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään velvollisuutta auttaa
Juu tässä ysärin ja 2020-luvun välillä on tosiaan yhteisöllisyys kuollut ja ihmiset tekee lähinnä pakolliset velvollisuudet. Itsekkyys on vallannut kulttuurin sitä mukaa kun ääri-individualistiset milleniaalit aikuistuivat.
Milleniaalithan nuorena ihan suoraan vihasivat lapsia ja oli trendikästä olla vela, äitiys koettiin joksikin feminismin vastakohdaksi jne. Nyt sitten moni muuttanut mielensä ja räpiköi yksin puolisonsa kanssa arjessaan. Avioero helpottaa tilannetta jonkin verran, kun kaksi milleniaalia saa viikko-viikko eli toisen viikon aina itselleen, eli pääsee viettämään sitä omaa aikaa.
Ketä kohtaa milleniaalit ovat itsekkäitä?
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt itse siksi tekemättä lapsia että voisin käyttää vapaa-aikani muiden pershedelmien kaitsemiseen. Hoitakaa itte kersanne, kun ootte ne väenväkisin halunneet tehdä alunperinkin. Mun mielestä on ylipäätään käsittämätöntä sellainen ajattelu että tehdään lapset ja odotetaan sitä kylää apuun, kyllä asian pitäis olla niin että lapsia tehdään tilanteessa missä niille pystytään vanhempien puolesta tarjoamaan ne elämän perusedellytykset (eli ainakin toinen vanhemmista työelämässä).
Onneksi omat velakaverit ei ajattele noin sukulaislapsista eikä muistakaan lähipiirin lapsista tai kummilapsistaan.
Onhan se oman selviytymisenkin kannalta järkevää pitää elämässään eri ikäisiä ihmisiä ja solmia suhteita lähipiirin lapsiin, kun hehän sitten aikoinaan ovat niitä jotka ovat vastuussa lähipiirin vanhuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan edes tiedä, miten olla lapsen kanssa tai mitkä asiat ovat sellaisia, että ovat lapselle vaarallisia tai mistä pitäisi huolestua. En ole ikinä ollut lasten kanssa tekemisissä, kun lähisuvussa ei ollut pieniä lapsia. En osaa puhua lapsentasoisesti asioista enkä keksiä lapsille mielekästä tekemistä. Joskus naapurin 8v likka kävi piirtelemässä mun ateljeessa ja toi välillä kaverinsakin, mutta ei mulla ollut oikein tarjota muuta sen ikäiselle sopivaa kuin puuvärit. Olisivat kovasti halunneet piirtää Copic-tusseillani, mutta jouduin kiertelemään, että ovat aikuisten tusseja (maksavat 1800 euroa), joten jossain vaiheessa kyllästyivät tulemaan, kun en antanut niillä piirtää.
Annoin heille kummallekin luvan valita arkistostani yhden taideteoksen lahjaksi. Toinen tykästyi työhön, jossa kaksi naista suuteli, ja olisi halunnut sen. En uskaltanut antaa kotiin viemisiksi, joten satuilin, että se on keskeneräinen vielä. :D
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole sen takia jättäytynyt lapsettomaksi jotta alkaisin jonkun lapsiperheen avustajaksi. Onkohan jollain vaikeeta tajuta ettei lapseton viihdy ollenkaan lasten kanssa. Jos sitä viihtyisi niin olisihan sitä omiakin tehnyt.
Viihtyminen on kaiken a ja o!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt itse siksi tekemättä lapsia että voisin käyttää vapaa-aikani muiden pershedelmien kaitsemiseen. Hoitakaa itte kersanne, kun ootte ne väenväkisin halunneet tehdä alunperinkin. Mun mielestä on ylipäätään käsittämätöntä sellainen ajattelu että tehdään lapset ja odotetaan sitä kylää apuun, kyllä asian pitäis olla niin että lapsia tehdään tilanteessa missä niille pystytään vanhempien puolesta tarjoamaan ne elämän perusedellytykset (eli ainakin toinen vanhemmista työelämässä).
Onneksi omat velakaverit ei ajattele noin sukulaislapsista eikä muistakaan lähipiirin lapsista tai kummilapsistaan.
Onhan se oman selviytymisenkin kannalta järkevää pitää elämässään eri ikäisiä ihmisiä ja solmia suhteita lähipiirin lapsiin, kun hehän sitten aikoinaan ovat niitä jotka ovat vastuussa lähipiirin vanhuksista.
Oon tuo sama kelle vastasit. Jos viitsisit lukea mun kommentin uudestaan, mähän en puhunut mitään lapsista sinänsä, pelkästään tuosta oletuksesta että lapsettomien jotenkin pitäisi auttaa ja tarjota apua lapsia hankkineille. Mun siskolla on kaksi lasta, aivan ihania ihmisyksilöitä. Ei oo vaan tarvinnut olla apuna lastenhoidossa, kun sisko ymmärsi kouluttautua ja rakentaa miehensä kanssa taloutensa siten että kykeni jäädä lasten kanssa kotiin pitkäksi aikaa ja hilloa on sen verran että on varaa maksaa lastenvahdille palkkaa jos tarve tulee. Mä en myöskään odota että kukaan mua hoitaisi vanhuksena, koitan pysyä mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa ja päätän varmasti päiväni omatoimisesti mikäli koen olevani tilanteessa jossa olen muille taakka. Toivottavasti silloin noita exitus-kapseleita olisi suomessakin, mut jos ei niin voihan sitä tehdä reissun sveitsiin.
Lapsiperheet voivat auttaa toisiaan. Ottaa vastavuoroisesti toistensa lapsia käymään jotta vanhemmat saavat vähän levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on useampi aikuinen lapsi, joista puolella on omia lapsia ja puolella ei. Lapselliset lapseni auttavat toisiaan lastenhoidossa, lapsettomat eivät auta lastenhoidossa sisaruksiaan koskaan.
Ja kyllä lapsettomat lapseni ovat olleet aina itsekkäämpiä minäminä tyyppejä toisin kuin lapselliset lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapseton täti. Aina, kun menin siskoni perheen luokse kylään, lähti siskoni miehensä kanssa johonkin illanviettoon tms. ja minä jäin kahdestaan alle 2 vuotiaan kanssa heidän kotiinsa. Kutsuivat siis kylään, ja kun olin jo heillä, sain tietää, että lapsenvahdiksi minut kutsuttiin. Koskaan ei näistä lapsenvahtihommista mitään maksettu, koska olinhan heillä jo muutenkin kylässä. Kun tajusin juonen, en enää mennyt heille kylään.
Minäkin sitten sain lapsen. Hänellä oli lapseton täti. Kun hutsuin hänet meille, kerroin jo kutsun yhteydessä, jos kyseessä oli lapsenvahtikeikka. Ja myös maksoin siitä hänelle. Hän päättikin, että tulee vain lapsenvahdiksi. Muista kutsuista hän kieltäytyi.
Mun läheiset ja ystävät suhtautuu positiivisesti lapsiin. Siskoni hoitaa monesti kuopustani, samoin muut sukulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt itse siksi tekemättä lapsia että voisin käyttää vapaa-aikani muiden pershedelmien kaitsemiseen. Hoitakaa itte kersanne, kun ootte ne väenväkisin halunneet tehdä alunperinkin. Mun mielestä on ylipäätään käsittämätöntä sellainen ajattelu että tehdään lapset ja odotetaan sitä kylää apuun, kyllä asian pitäis olla niin että lapsia tehdään tilanteessa missä niille pystytään vanhempien puolesta tarjoamaan ne elämän perusedellytykset (eli ainakin toinen vanhemmista työelämässä).
Onneksi omat velakaverit ei ajattele noin sukulaislapsista eikä muistakaan lähipiirin lapsista tai kummilapsistaan.
Onhan se oman selviytymisenkin kannalta järkevää pitää elämässään eri ikäisiä ihmisiä ja solmia suhteita lähipiirin lapsiin, kun hehän sitten aikoinaan ovat niitä jotka ovat vastuussa lähip
Oon tuo sama kelle vastasit. Jos viitsisit lukea mun kommentin uudestaan, mähän en puhunut mitään lapsista sinänsä, pelkästään tuosta oletuksesta että lapsettomien jotenkin pitäisi auttaa ja tarjota apua lapsia hankkineille. Mun siskolla on kaksi lasta, aivan ihania ihmisyksilöitä. Ei oo vaan tarvinnut olla apuna lastenhoidossa, kun sisko ymmärsi kouluttautua ja rakentaa miehensä kanssa taloutensa siten että kykeni jäädä lasten kanssa kotiin pitkäksi aikaa ja hilloa on sen verran että on varaa maksaa lastenvahdille palkkaa jos tarve tulee. Mä en myöskään odota että kukaan mua hoitaisi vanhuksena, koitan pysyä mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa ja päätän varmasti päiväni omatoimisesti mikäli koen olevani tilanteessa jossa olen muille taakka. Toivottavasti silloin noita exitus-kapseleita olisi suomessakin, mut jos ei niin voihan sitä tehdä reissun sveitsiin.
Juu, kuten jo kirjoitin: omassa tuttavapiirissä ne satunnaiset velat on kyllä lähipiirin lasten kanssa ja ihan omasta tahdostaan hoitavat, vievät retkille ja sellaista normaalia. :)
Raha ei liity asiaan, en tunne ihmisiä jotka ajattelisivat kuten sinä eli että pelkästään maksullisia hoitajia. Toki niitäkin voi käydä tarpeen vaatiessa, mutta tosiaan omassa elinpiirissä lapsettomatkin hoitavat mielellään läheisiä lapsia. Sosiaalisten ekstroverttien elämää, eikä haluta mitään eriytyneitä piirejä joissa jöröjukkaillaan kukin omissa sosiaalisissa lokeroissaan iän, lapsitilanteen ym. mukaan...
Yksi kaveri oli jopa hoitamassa ex-poikaystävänsä puolison lasta, kun tuo puoliso oli synnyttämässä ja vauvan isä eli kaverin ex-poikaystävä tietysti mukana. Omasta tahdostaan hoiti ja tykkäsi viettää aikaa sen lapsen kanssa.
"Hankalia aakkoslapsia" -Tuo kommentti kertoo niin paljon sinusta että en ihmettele miksi kukaan ei halua sinua auttaa.
Omassa lähipiirissä sukulainen pitää yhteyttä vain, kun tarvitsee lapselle hoitajaa tai jotain muuta apua. Minun kuulumiseni tai asiani ei kiinnosta, ei auta missään. Eipä siis paljoa kiinnosta minuakaan auttaa lasten kanssa.
Miksi auttaisi? Lisääntyminen on oma valintasi.