Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Miksi pitäisi auttaa? Jos ei pysty hoitamaan lapsiaan, niin miksi ne piti hankkia? Voiko AP vastata tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sivusta seurannut kuviota missä mukulat sysättiin hoitoon valehtelematta melkein joka viikonloppu. Minusta ihan selkeää hyväksikäyttöä tuollainen, kun samaisessa kuviossa sitten hyödynnettiin taloudellista tukeakin muilta jne. Jos itse menee hankkimaan jälkikasvua, minusta myös sitoutuu hoitamaan ne valtaosan ajasta. Ei se muiden, etenkään sellaisten, jotka ovat omasta halusta lapsettomia, homma ole.
Aika kultaa muistot. Kyllä mullakin on useista useammista tädeistäni (ja heitä on 8) sellaiset muistot, että oltiin kovinkin läheisiä, mutta todellisuudessa heistä osa kävi isän puolelta kerran kesässä kylässä lomillaan vähän pidemmällä vierailulla meillä maalla heidän lapsuuden kodissaan ja äidin puolelta tädit maalla lomailemassa.
Mutta ne olivat niin kivoja vierailuja, että ovat jääneet mieleen hyvin vahvoina muistoina. Mutta ei sitä yhteyttä muuten pidetty.
Toisaalta yksi tädeistäni, joka taas asui samalla paikkakunnalla ja aika paljonkin minua hoiti ja äitini hänen lapsiaan, niin ei niin kultareunaisia muistoja ole. Koska sitten ei enää voinutkaan olla vain se kiva täti, vaan oikeasti piti pitää jöötä oman työn ja omien lasten ohessa, eikä vaan olla se hauska lomaileva täti. Mutta kiva täti hänkin oli toki.
Itse en edes pystyisi auttamaan siskoani, jolla on lapsia. Asumme eri paikkakunnilla eikä minulla ole yleensä varaa matkustaa sinne. Kulkuyhteydetkään eivät ole parhaat mahdolliset eikä minulla ole autoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi auttaa? Jos ei pysty hoitamaan lapsiaan, niin miksi ne piti hankkia? Voiko AP vastata tähän?
Ei kukaan pysty hoitamaan lapsia täysin yksin. Ennen muinoin keneltäkään ei edes odotettu mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt itse siksi tekemättä lapsia että voisin käyttää vapaa-aikani muiden pershedelmien kaitsemiseen. Hoitakaa itte kersanne, kun ootte ne väenväkisin halunneet tehdä alunperinkin. Mun mielestä on ylipäätään käsittämätöntä sellainen ajattelu että tehdään lapset ja odotetaan sitä kylää apuun, kyllä asian pitäis olla niin että lapsia tehdään tilanteessa missä niille pystytään vanhempien puolesta tarjoamaan ne elämän perusedellytykset (eli ainakin toinen vanhemmista työelämässä).
Onneksi omat velakaverit ei ajattele noin sukulaislapsista eikä muistakaan lähipiirin lapsista tai kummilapsistaan.
Onhan se oman selviytymisenkin kannalta järkevää pitää elämässään eri ikäisiä ihmisiä ja solmia suhteita lähipiirin lapsiin, kun hehän sitt
Aivan, ja kaikkihan ovat näitä sosiaalisia ekstroverttejä, ja tuo tilanne missä vanhemmat maksavat lapsenvahdille palkkaa tarkoittaa automaattisesti jotain lokeroitumista ja jöröjukkailua? Kyllä meillä esimerkiks joulut, juhannukset yms vietetään perhepiirissä, meillä on tosi laaja perhepiiri uusperheviritelmien kautta. Kaikilla ei ole lapsia, ne keillä on, joskus auttelevat toisiaan mutta tätä tapahtuu melko harvoin koska asutaan kaikki hajallaan ympäri maata ja osa ulkomailla. Jos ollaan vaikka lapsuudenkodissa joulua viettämässä niin tottakai siinä tulee lasten kanssa leikittyä ja pelattua yms, mutta ketään meistä ei ole koskaan pyydetty lastenvahdiksi, hommat toimii omien vanhempien kohdalla esim täysin vapaaehtoisuuteen perustuen (eli sisko saattaa viedä lapset vaikka viikonlopuksi porukoille, mutta vain jos pyydetään lapsenlapsia kylään jne). Ollaan myös käyty yhdessä retkillä ja muuta tavallista, eihän tässä ollut siitä kyse vaan nimenomaan tuosta että oletetaan, että lapsettomat haluaisivat aina olla jeesailemassa milloin minkäkin asian kanssa. Minua ei haittaa lapset samassa tilassa, en vain halua osallistua siihen kasvatustyöhön tai vahtimiseen/olla heistä millään tasolla vastuussa. Se puoli kuuluu vanhemmille ja osittain kasvatusalan ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi auttaa? Jos ei pysty hoitamaan lapsiaan, niin miksi ne piti hankkia? Voiko AP vastata tähän?
Ei kukaan pysty hoitamaan lapsia täysin yksin. Ennen muinoin keneltäkään ei edes odotettu mitään sellaista.
Moro. Mut ja mun siskon on kasvattanut ja hoitanut täysin meidän mutsi, yh-sellainen. En todellakaan tiedä miten tämä onnistui ysärin lamavuosina ilman työpaikkaa, varmaan jollain taialla tai sitten mutsilla oli jotain rahavarantoja joista minä ja mun sisko ei tiedetty. Ei meillä paljoa mitään erikoista ollut, mutta puhtaat vaatteet päällä, siisti koti, säännölliset ruokailut ja kesällä oltiin mummon ja vaarin luona mökillä (lähinnä mummon ja vaarin apuna kasvimaan hoidossa ym, kun alkoivat olla iäkkäitä). Minä menin päiväkotiin 5-vuotiaana ja mua pari v nuorempi sisko aloitti samaan aikaan. Lisäks käytiin joskus kaupungin järjestämissä puistoruokailuissa mut siinäpä ne asiat olikin, mitä "muilta" avun muodossa saatiin (tai edes haettiin). Yleistely ei oo kovin kosher, se että jos et itse tiedä tämmöistä tapahtuneen ei kerro siitä, etteikö joku voisi kasvattaa lapsiaan käytännössä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut kuviota missä mukulat sysättiin hoitoon valehtelematta melkein joka viikonloppu. Minusta ihan selkeää hyväksikäyttöä tuollainen, kun samaisessa kuviossa sitten hyödynnettiin taloudellista tukeakin muilta jne. Jos itse menee hankkimaan jälkikasvua, minusta myös sitoutuu hoitamaan ne valtaosan ajasta. Ei se muiden, etenkään sellaisten, jotka ovat omasta halusta lapsettomia, homma ole.
Täällä taas näköjään olemassa vain ääripäät, kuten vähän joka asiassa.
Joko niitä lapsia ei hoida ikinä kukaan muu kuin ainoastaan rahalla palkatut ulkopuoliset hoitajat, tai sitten ollaan jatkuvasti lokittamassa lähipiiriltä hoitoapua ja rahaa.......
Mitään välimuotoja palstatodellisuudessa: ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pari tätiä on aina auttanut mua, kerran sanoin kummitädille ettei tarvi enää 30v lähettää joululahjaa. Eräs teki vaatteita, aina yösija jos heilläpäin asioita. Enää yksi täti elossa kuudesta. Viime vuonna kuoli 2 siskosta.
Minä olen tahtomattani lapseton, ja auttaisin erittäin mielelläni enemmänkin niitä läheisiäni, joilla on pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes pystyisi auttamaan siskoani, jolla on lapsia. Asumme eri paikkakunnilla eikä minulla ole yleensä varaa matkustaa sinne. Kulkuyhteydetkään eivät ole parhaat mahdolliset eikä minulla ole autoa.
Mullakin veli jolla pikkulapsia asuu kaukana. Eli en voi olla avuksi, paitsi olen kyllä sanonut hoitavani mielellään heidän lapsia jos haluavat lähteä vaikka viikoksi ulkomaille.
Vielä ei ole pyyntöä kuulunut, mutta lapset ovatkin tosi pieniä eli ehkä se ei ole vielä ajankohtaista. Toisen veljen lapset isompia ja asuvat myös kaukana, mutta käyvät kesäisin keskenään luonani viettämässä tätiaikaa.
Olen lapseton siitä yksinkertaisesta syystä, etten pidä lapsista. En sukulaislapsista, vieraista lapsista, en helpoista enkä vaikeista, minkään ikäisistä lapsista. Voin auttaa jollain muulla tavalla, vaikkapa ottamalla koiran hoitoon, mutten todellakaan lapsia hoitamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi auttaa? Jos ei pysty hoitamaan lapsiaan, niin miksi ne piti hankkia? Voiko AP vastata tähän?
Ei kukaan pysty hoitamaan lapsia täysin yksin. Ennen muinoin keneltäkään ei edes odotettu mitään sellaista.
Maksa lastenhoitajalle tai laita kakarasi lastentarhaan. Ei lapsettoman tarvitse tehdä töitä palkatta hoitaakseen sinun lapsesi.
Miksi heidän pitäisi? T. Perheellinen
Minulla on useampi aikuinen lapsi, joista puolella on omia lapsia ja puolella ei. Lapselliset lapseni auttavat toisiaan lastenhoidossa, lapsettomat eivät auta lastenhoidossa sisaruksiaan koskaan.
Ja kyllä lapsettomat lapseni ovat olleet aina itsekkäämpiä minäminä tyyppejä toisin kuin lapselliset lapseni.
Teillähän on ollut erikoisen mielenkiintoinen dynamiikka siellä lastesi lapsuudenperheessä. Mitä itse ajattelet, mitä on tapahtunut siinä, että osasta lapsista tulee itsekkäitä minäminä-ihmisiä ja osasta avuliaita epäitsekkäitä?
Ja mikähän on vaikuttanut siihen, että osa lapsista ei koe perhe-elämää omakseen, vaan haluaa elää lapsettomina?
Oma veikkaukseni: osa lapsistasi on saanut enemmän positiivista huomiota ja heidän kokemuksensa lapsuudenperheestä on siten positiivinen ja tämä toinen osa kokee päinvastoin. He myös ovat nähneet, miten vanhemmuutta pidetään taakkana, pakko sietää noitakin, joten eivät halua moista taakkaa itselleen.
Lisäksi todennäköistä on, että kun puolet lapsistasi on alkanut lisääntymään, he ovat etäännyttäneet itse itsensä eri porukkana lapsettomista. Tämän olen kokenut itse miehen puolelta, kun heitä on enemmän (4). Siinä vaiheessa, kun kolme heistä oli saanut lapsia ja me vielä emme, putosimme porukasta. Meitä ei kutsuttu grillijuhliin, joulunviettoihin jne. vaan ainoastaan aivan pakollisiin. Koska emme sopineet porukkaan, olimme bilettäviä nuoria, vaikka ikää oli jo 30+ ja elimme ihan kuin ne toisetkin.
Meitä siskoni kanssa on vain kaksi ja hänen lapsiperheeseensä olemme sopineet aina.
Jos siis joku vanhempi oikeasti muuallakin kuin Porvoossa voi näin lapsiaan kuvailla, on siinä porukassa tosiaankin ollut jotain outoa.
Nykyään lapset ei osaa käyttäytyä. Hirveä huuto koko ajan, sattuu korviin.
Monenko sukulaisen lapsia olet itse hoitanut ap?
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerintä ikinä ollut ne hetket, kun menee esim avopuolison vanhemmille kylään viikonlopuksi.
Avopuolison siskon auto kaartaa pian pihaan, hän tuuppaa vanhimmat lapset auton ovesta ulos yökylään ja lähtee itse kotiin.
Olis ollut kiva rentoutua pelaamalla korttia ja sit joutuu lapsenvahdiksi.
Käydään anoppilassa salaa nykyään, ettei sinne mennessä joudu toisten kakaroita kaitsemaan. Sisko lapsia hakiessa vaan höröttänyt, että "oliko rentouttava viikonloppu hehe".
Eikö appivanhemmat voi sanoa: tänä viikonloppuna meillä on muuta ohjelmaa. Sovitaan joku toinen kerta. Nakittaako avopuolisosi sinut ensisijaiseksi lapsenvahdiksi ?
Edelleenkin se lasten tekeminen on oma valinta. Ei muiden kuulu auttaa heidän hoitamisessa.