Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Minulla on yksi lapsi. Lapsen saamisen jälkeen oon välillä häpeissäni miettinyt, miksi en ole paria kaveria koskaan auttanut, joilla lapsia on. No, ovat kyl asuneet kauempana, mutta siis kun ollaan nähty, oisin voinu tarjoutua työntämään vaunua, viemään roskaat, pitämään vauvaa sylissä kun toinen käy vessassa. Nyt siis itse jatkuvasti pyydän muita pitää mun vauvaa, vaihtaa vaipan, syöttämään, työntää vaunuja (joskaan en näitä em. kavereita vaan muita). Toki nää kaverit ei koskaan pyytäneet multa apua, mutta ihmettelen miksi en ole ollenkaan älynnyt tarjoutua. Ihmettelen kyllä myös miksi eivät pyytäneet apua, kun minä käytän kyllä kaikki hyödyksi jotka vain erehtyvät meidän lähelle tulemaan 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi. Lapsen saamisen jälkeen oon välillä häpeissäni miettinyt, miksi en ole paria kaveria koskaan auttanut, joilla lapsia on. No, ovat kyl asuneet kauempana, mutta siis kun ollaan nähty, oisin voinu tarjoutua työntämään vaunua, viemään roskaat, pitämään vauvaa sylissä kun toinen käy vessassa. Nyt siis itse jatkuvasti pyydän muita pitää mun vauvaa, vaihtaa vaipan, syöttämään, työntää vaunuja (joskaan en näitä em. kavereita vaan muita). Toki nää kaverit ei koskaan pyytäneet multa apua, mutta ihmettelen miksi en ole ollenkaan älynnyt tarjoutua. Ihmettelen kyllä myös miksi eivät pyytäneet apua, kun minä käytän kyllä kaikki hyödyksi jotka vain erehtyvät meidän lähelle tulemaan 😅
Kohta ei ole ketään, joka haluaisi teidän lähelle tulla.
Autan rahallisesti koska sukulaiseni ovat läheisiä minulle; haluaisin keskittyä suorittamaan yliopistotutkintoa mutta ei ole varaa pitää vapaata töistä, ja muilla kuin itselläni ei tulot riitä elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi. Lapsen saamisen jälkeen oon välillä häpeissäni miettinyt, miksi en ole paria kaveria koskaan auttanut, joilla lapsia on. No, ovat kyl asuneet kauempana, mutta siis kun ollaan nähty, oisin voinu tarjoutua työntämään vaunua, viemään roskaat, pitämään vauvaa sylissä kun toinen käy vessassa. Nyt siis itse jatkuvasti pyydän muita pitää mun vauvaa, vaihtaa vaipan, syöttämään, työntää vaunuja (joskaan en näitä em. kavereita vaan muita). Toki nää kaverit ei koskaan pyytäneet multa apua, mutta ihmettelen miksi en ole ollenkaan älynnyt tarjoutua. Ihmettelen kyllä myös miksi eivät pyytäneet apua, kun minä käytän kyllä kaikki hyödyksi jotka vain erehtyvät meidän lähelle tulemaan 😅
Minäkin laitan kaikki kerrostalossa asuvat vieraat heti ensimmäiseksi pihatöihin. Omakotitalossa kun on niin paljon hommaa, että itseä väsyttää. Lopuksi saavat hoitaa koirani.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi. Lapsen saamisen jälkeen oon välillä häpeissäni miettinyt, miksi en ole paria kaveria koskaan auttanut, joilla lapsia on. No, ovat kyl asuneet kauempana, mutta siis kun ollaan nähty, oisin voinu tarjoutua työntämään vaunua, viemään roskaat, pitämään vauvaa sylissä kun toinen käy vessassa. Nyt siis itse jatkuvasti pyydän muita pitää mun vauvaa, vaihtaa vaipan, syöttämään, työntää vaunuja (joskaan en näitä em. kavereita vaan muita). Toki nää kaverit ei koskaan pyytäneet multa apua, mutta ihmettelen miksi en ole ollenkaan älynnyt tarjoutua. Ihmettelen kyllä myös miksi eivät pyytäneet apua, kun minä käytän kyllä kaikki hyödyksi jotka vain erehtyvät meidän lähelle tulemaan 😅
eikö se vauva pärjää vaikka lattialla sen aikaa, kun käy vessassa. Ei vessakäyntiin nyt sentään minuutteja mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi. Lapsen saamisen jälkeen oon välillä häpeissäni miettinyt, miksi en ole paria kaveria koskaan auttanut, joilla lapsia on. No, ovat kyl asuneet kauempana, mutta siis kun ollaan nähty, oisin voinu tarjoutua työntämään vaunua, viemään roskaat, pitämään vauvaa sylissä kun toinen käy vessassa. Nyt siis itse jatkuvasti pyydän muita pitää mun vauvaa, vaihtaa vaipan, syöttämään, työntää vaunuja (joskaan en näitä em. kavereita vaan muita). Toki nää kaverit ei koskaan pyytäneet multa apua, mutta ihmettelen miksi en ole ollenkaan älynnyt tarjoutua. Ihmettelen kyllä myös miksi eivät pyytäneet apua, kun minä käytän kyllä kaikki hyödyksi jotka vain erehtyvät meidän lähelle tulemaan 😅
Mikä ihmeen tyyppi sinä olet, miksi laitat muut piikomaan? Kohta kukaan ei halua tulla käymään.
Voin auttaa lapsellisia, jos he auttavat joskus minua. Mutta juoksupojaksi en ryhdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku keksinyt jonkun ystävällisen keinon ilmaista se lapselliselle henkilölle, joka pyytää hoitoapua, ettei haluaisi hoitaa hänen lastaan? Tämä tuntuu niin vaikealta. Ei oikein kehtaisi kieltäytyä, mutta en yhtään jaksaisi hoitaa muiden lapsia (olen itse lapseton). Voiko sanoa, että "lapsen hoitaminen ei oikein tunnu omalta jutulta?" vai mikä olisi kohtelias tapa kieltäytyä? Vai onko sellaista edes? Kuulostaako sitä ihmishirviöltä, jos kieltäytyy :(
Kuka haluaa hoitaa lasta joka on kasvatettu siihen että aurinkokin kiertää häntä? Vanhemmat eivät kiellä eivätkä toimi vanhempina vaan antavat lapsen pomottaa kotona ja kaikki tämän ehdoilla. Pientä diktaattoria ei erehdy ainakaan kahta kertaa kukaan hoitamaan. Lisäksi lapsettomien kohdalla: jos ei ole halunnut omia lapsia niin miksi ihmeessä hän haluaisi vieraita lapsia kiusakseen? Myöskin lapsettomien elämäntilanne on monesti sellainen ettei lasten hyysäys siihen sovi. Ehkä mamman vaikea ymmärtää ettei sukulainen voi ilmoittaa työnantajalleen ettei lähdekään työmatkalle kun pitäisi mennä jonkun kakaraa hoitamaan.
Oma käsitys on että kyllä valtaisan suuri osa lapsista on nykyisin vähintään joku aakkoslapsi kuten ap ilmaisi. Tai sitten vain niin ERITYINEN joka huomioitava niin miljoonalla tavalla. Jos tarvitsee apua sitä saa palkattuna. Silloin voi asettaa myös haluamansa ehdot miten hoitaja pyörii pyhän lapsen ympärillä ettei tämä saa traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku keksinyt jonkun ystävällisen keinon ilmaista se lapselliselle henkilölle, joka pyytää hoitoapua, ettei haluaisi hoitaa hänen lastaan? Tämä tuntuu niin vaikealta. Ei oikein kehtaisi kieltäytyä, mutta en yhtään jaksaisi hoitaa muiden lapsia (olen itse lapseton). Voiko sanoa, että "lapsen hoitaminen ei oikein tunnu omalta jutulta?" vai mikä olisi kohtelias tapa kieltäytyä? Vai onko sellaista edes? Kuulostaako sitä ihmishirviöltä, jos kieltäytyy :(
Sanon etten ole koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä enkä pärjää heidän kanssa. Toisinaan olen myös sanonut etten pidä koirista koska ne pelottavia mutta lapset vielä enemmän myös pelottavia. Kukaan ei ole toista kertaa kysynyt. En ole miettinyt pitävätkö hirviönä ja suurempi ongelma olisi tenava ottaa hoitooni. Joskus olen sanonut että voin käydä kaupassa tai tehdä muuta mutta hoitoon en osallistu mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole sen takia jättäytynyt lapsettomaksi jotta alkaisin jonkun lapsiperheen avustajaksi. Onkohan jollain vaikeeta tajuta ettei lapseton viihdy ollenkaan lasten kanssa. Jos sitä viihtyisi niin olisihan sitä omiakin tehnyt.
Tuokaan ei ole kiveen kirjoitettu väite, ettei lapsettomat pidä yleisesti lapsista. Tiedän useamman, joka kokee lapsien mahtuvan olemaan siinä, missä aikuisetkin ja usean suusta kuullut, että pienet lapset ei ole vielä pilalla edes, kuten aikuiset. Toki mukaan mahtuu heitäkin, ketkä eivät pidä lapsista, mutta usein eivät pidä erityisemmin ihmisistä muutenkaan, eivätkä usein ole kovin mukavia ihmisiä itsekään ;)
Itse pidän kyllä lapsista ja ottanut heitä mukaan kotihommiin, kun ovat käymässä. Ei ne lapset nyt mitään ihmeitä ole vaatineet, kun pullaa ollaan tehty tai joulukuusta kortisteltu. Lapseton olen myös, enkä ole koskaan omia kaivannutkaan.
Siinähän nuo mahtuu olemaan kyläillessä, missä aikuisetkin. Aina yhtä tyytyväinen olen kuitenkin arkeen mennes, kun vieraat lähtee sitten myös ajallaan koteihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllähän tuo totta on ja tästä ketjustakin se nykyajan asenne toisten lapsien kaitsemiseen paistaa.
Minulla oli lapsuudessa parikin lapsetonta sukulaista, jotka tulivat ilomielin lapsenvahdeiksi ja myös kutsuivat kaikenlaisiin juttuihin vain meidät lapset ja halusivat viettää lasten kanssa aikaa. Oma tukiverkostoni nyt vanhempana koostuu muista vanhemmista, joiden kanssa vuoronperään otetaan muksuja yökylään, kun olisi jotain menoja. Lapsettoman, osa-aikatyötä tekevän kolmekymppisen siskoni olen rahalla lahjonut pari kertaa, kun on ollut jotain tärkeää menoa. Ja näitä ei todellakaan ole usein.
Menee se näinkin enkä valita, eikä tosiaan mitään velvollisuutta tietenkään kenelläkään ole, mutta onhan se yleinen asennemuutos nähtävissä.
Jos itse päättää lapset tehdä, niin siihen on varauduttava ja se on tiedostettava, ettei kukaan ehkä välttämättä auta. Avun pitäisi olla vain plussaa, ei itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi. Lapsen saamisen jälkeen oon välillä häpeissäni miettinyt, miksi en ole paria kaveria koskaan auttanut, joilla lapsia on. No, ovat kyl asuneet kauempana, mutta siis kun ollaan nähty, oisin voinu tarjoutua työntämään vaunua, viemään roskaat, pitämään vauvaa sylissä kun toinen käy vessassa. Nyt siis itse jatkuvasti pyydän muita pitää mun vauvaa, vaihtaa vaipan, syöttämään, työntää vaunuja (joskaan en näitä em. kavereita vaan muita). Toki nää kaverit ei koskaan pyytäneet multa apua, mutta ihmettelen miksi en ole ollenkaan älynnyt tarjoutua. Ihmettelen kyllä myös miksi eivät pyytäneet apua, kun minä käytän kyllä kaikki hyödyksi jotka vain erehtyvät meidän lähelle tulemaan 😅
eikö se vauva pärjää vaikka lattialla sen aikaa, kun käy vessassa. Ei vessakäyntiin nyt sentään minuutteja mene.
&nb
Jostain Usasta tullut tapaa jatkuvasti kantaa lasta mukana ja tuijottaa sitä päähän.
Vastuu lapsista on vanhemmilla, ei sukulaisilla ja ystävillä. Jos lapsen kanssa ei pärjää, niin sitten otetaan yhteys sosiaalitoimeen.
Minä olen lapseton nainen ja pidän lapsista, en vain taida haluta omia. Vietän mielelläni aikaa lähipiirini lasten kanssa. Minunkin lapsuudessani ysärillä oli läsnä useita lapsettomia tätejä ja setiä, jotka pitivät meistä lapsista kovasti ja he ovat minulle yhä rakkaita ja tärkeitä. Olen aina ajatellut, että jos en päädy itse äidiksi, niin minusta tulee kiva täti.
Vauvanhoitoavuksi minua ei ole juurikaan pyydetty, vaippojakin olen vaihtanut vain pari kertaa elämässäni sisaruksen lapselle joskus 15 vuotta sitten, mutta isompien kanssa sujuu :)
Eniten näen sellaisia lapsia, jotka asuvat lähellä (max 20min ajomatka) ja joiden perheissä on vähän rennompi tahti. Sopii poiketa rennosti verkkareissa kahville ja leikkiä ja pelata lasten kanssa. Isompia otetaan joskus yökyläänkin, katsotaan leffaa ja syödään pizzaa.
Jotkut vanhemmat taas voivottelevat, että olisi kiva nähdä enemmän, mutta kun yrität kysellä koska sopisi, niin heille kävisi kolmen viikon päästä torstaina klo 14.30-17. Elämä on niin turboahdettua että semmoinen vaivatonkin hengailu vaatii kauheasti kalenterointia. Ja sitten jos se ainoa heille sopiva aika ei satu käymään minulle, niin minä olen kuulema se kiireinen, vaikka koko muu viikko olisi ihan tyhjää :D
Pahinta on, jos olet myöntynyt kummiksi, koska siitä ei kehtaa kieltäytyä ja sen varjolla kysellään, että tulisitteko hetkeksi hoitamaan kummilasta. Vihoviimeinen homma, mutta kun ei kehtaa kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään velvollisuutta auttaa
Nimenomaan.
Ihmisillä on omakin elämä.
Ketään ei ole luotu toisten ilmaispalvelijaksi, piiaksi.
Vanhempien pitää kantaa vastuu valinnoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensin tehdään lapsia ja sitten nillitetään, että ne pitää hoitaa. Itse haluttu joten ei kenenkään muun vastuulla. Välillä hoidan siskon lapsia ja autan heidän perhettä rahallisesti, koska haluan. Mutta tuollainen syyllistäminen ja vinkuminen on ihan turhaa.
Jos aikoo vanhemmaksi, pitää se vastuu itse kantaa. Nykyään kun vielä puolet liitoista päätyy eroon, lähtökohtaisesti pitää jo olettaa, että pitää pystyä kasvattamaan lapsi yh:na.
Jätin tekemättä omia. Syystä. Mietipä ap. Mitkä kaikki ovat ne mun syyt.