Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Joissakin tapauksissa kyse on siitä, että lapsettomat ovat saaneet hävytöntä kohtelua lapsellisilta. Itse jouduin vuosikausia sietämään ilkeilyä etenkin työpaikoilla. Ei todellakaan tarvitse apua minulta odottaa ja syyllinen löytyy peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on laajentunut , tietoisuus avartunut a nykyisin on parempaakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin näkyy lapsivihamielisyys tässäkin ketjussa :/
Itse olin lapsena niin onnellisessa asemassa, että minulla oli vanhempieni lisäksi erittäin läheiset pappa+hänen vaimonsa, mummo, sekä vielä mummon lapseton sisko. He mahdollistivat minulle paljon sellaisia kokemuksia, joita en olisi kotona saanut. Ottivat mukaan matkoilleen, kotimaassa ja ulkomailla, veneilemään, kuljettivat harrastuksiin jne. Minulla oli monta turvallista aikuista elämässäni, ja olen aikuisenakin heidän kanssaan hyvin läheinen.
Nyt kun olen itse äiti pienelle lapselle (ja toinen tulossa), olen todella surullinen siitä ettei oma lapseni näytä saavan tällaisia ihmissuhteita ja kokemuksia. Oma äitini elää "uutta nuoruuttaan", isäni keskittyy edelleen töihinsä, nämä omat isovanhempani ovat jo iäkkäitä ja sairaita. Puolisoni puolelta olisi nuorta, lapsetonta sukua, mutta heilläkin vapaa-aika menee juhliessa ja reissatessa.
Ei ole kenenkään velvoll
Ei se ole lapsivihamielisyyttä, vaikkei halua toisten lapsia hoitaa. Minä olen itsekin äiti, mutta en halua hoitaa muiden lapsia.
Minä autan vain niitä lapsellisia läheisiäni, jotka ovat jelppineet minua. Se on vastavuoroista toimintaa, oli lapsia tai ei. Niitä en auta, jotka ovat koko ajan vain pyytämässä, mutta kun itse pyytää jotain apua (vaikka kyytiä autolla jonnekin, jonne se lapsellinen itsekin on menossa), niin ei voi tai ehdi. Silloin vain ghostaan nämä tapaukset pois omalta auttamislistaltani. niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin näkyy lapsivihamielisyys tässäkin ketjussa :/
Itse olin lapsena niin onnellisessa asemassa, että minulla oli vanhempieni lisäksi erittäin läheiset pappa+hänen vaimonsa, mummo, sekä vielä mummon lapseton sisko. He mahdollistivat minulle paljon sellaisia kokemuksia, joita en olisi kotona saanut. Ottivat mukaan matkoilleen, kotimaassa ja ulkomailla, veneilemään, kuljettivat harrastuksiin jne. Minulla oli monta turvallista aikuista elämässäni, ja olen aikuisenakin heidän kanssaan hyvin läheinen.
Nyt kun olen itse äiti pienelle lapselle (ja toinen tulossa), olen todella surullinen siitä ettei oma lapseni näytä saavan tällaisia ihmissuhteita ja kokemuksia. Oma äitini elää "uutta nuoruuttaan", isäni keskittyy edelleen töihinsä, nämä omat isovanhempani ovat jo iäkkäitä ja sairaita. Puolisoni puolelta olisi nuorta, lapsetonta sukua, mutta heilläkin vapaa-aika menee juhliessa ja reissatessa.
Ei ole kenenkään velvoll
Oletko itse turvallinen aikuinen muille lapsille? Ei yksi lapsi niin paljon aikaa vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä 1990-luvulla ihmisillä oli enemmän sisaruksia, eli lähipiirit olivat isompia kuin nyt. Se on yksi syy siihen, ettei auttajia oikein ole.
Jos miettii vaikka joulupöytää, niin lapsuudessani oli ihan tavallista, että oli 20 ihmistä koolla joko aattona, joulupäivänä tai tapanina. Tai kaikkina näistä, jos oli isompi suku. Nyt vietämme joulua nelihenkisenä perheenä nelisin.
Myös esimerkiksi rippijuhlat ja lakkiaiset ovat pienentyneet hurjaati lapsuudestani. Kertoohan se, että lapsilla on nykyään pienempi lähipiiri kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole sen takia jättäytynyt lapsettomaksi jotta alkaisin jonkun lapsiperheen avustajaksi. Onkohan jollain vaikeeta tajuta ettei lapseton viihdy ollenkaan lasten kanssa. Jos sitä viihtyisi niin olisihan sitä omiakin tehnyt.
Just näin. Jos olisin lapsia arkeeni halunnut, niin olisin niitä tehnyt. Käyn arkisin töissä ja herätys on viideltä aamuisin. Viikonloput on rentoutumista varten eikä siihen todellakaan kuulu lastenhoito. Kaikki vapaa-aikani on omaa aikaa ja näin saa olla jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi? Itse ainakin olen lapseton juuri siitä syystä, että ei tarvitsee hoitaa lapsia, koska inhoan niitä! 🤢🤮
Juu mulla sama, että lapsettomana haluan viikonloput rentoutua enkä hoitaa muiden lapsia. Mutta vaikeita nämä, aina joku loukkaantuu, jos en halua hoitaa heidän mussukoitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakaan ei kyllä kiinnosta yhtään olla kenenkään turvallinen aikuinen vaikka aikaa oliskin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin näkyy lapsivihamielisyys tässäkin ketjussa :/
Itse olin lapsena niin onnellisessa asemassa, että minulla oli vanhempieni lisäksi erittäin läheiset pappa+hänen vaimonsa, mummo, sekä vielä mummon lapseton sisko. He mahdollistivat minulle paljon sellaisia kokemuksia, joita en olisi kotona saanut. Ottivat mukaan matkoilleen, kotimaassa ja ulkomailla, veneilemään, kuljettivat harrastuksiin jne. Minulla oli monta turvallista aikuista elämässäni, ja olen aikuisenakin heidän kanssaan hyvin läheinen.
Nyt kun olen itse äiti pienelle lapselle (ja toinen tulossa), olen todella surullinen siitä ettei oma lapseni näytä saavan tällaisia ihmissuhteita ja kokemuksia. Oma äitini elää "uutta nuoruuttaan", isäni keskittyy edelleen töihinsä, nämä omat isovanhempani ovat jo iäkkäitä ja sairaita. Puolisoni puolelta olisi nuorta, lapsetonta sukua, mutta heilläkin vapaa-aika menee juhliessa ja reissatessa.
Ei ole kenenkään velvollisuus auttaa lapsiperhearjessa, mutta koen kyllä syvää surua tästä toimintatapojen muutoksesta muutamassa vuosikymmenessä.
Jos olisin lapseton, kyllä minäkin juhlisin ja reissaisin vapaa-aikanani. Miksi muiden pitää lopettaa kaikki hauskanpito sen vuoksi, että sinä olet päättänyt tehdä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kun lapset oli pieniä niin ei me mitään apua tarvittu tai pyydetty. Jompikumpi oli lasten kanssa kotona. Vähän vanhempina lapset halusi usein mummolaan niin saatin laatuaikaa kahdestaan. Ihan hyvin meillä meni. Mutta joo, kannattaa harkita ennen kun hankkii lapsia. Ei kenelläkään ole velvollisuutta auttaa. M62
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin hoitaa veljen lapsia, mutta en saa. Rahaa kyllä pyydetään.
T. Lapseton
Millä tavalla pyytävät? Sanovat, että voitko antaa 100e vai miten? Itselleni tosi vierasta, kun kukaan muu kuin oma teini-ikäiseni ei ole minulta koskaan pyytänyt rahaa. Vaikea ymmärtää tuollaista käytöstä.
Sen sijaan kyllä koen, että samalla tavalla kun ei ole velvollisuutta hoitaa toisten lapsia niin ei ole kyllä velvollisuutta viedä omia lapsia kenellekään hoitoon. Oman kokemuksen mukaan ihmisillä on yleensä hyvät syyt, jos eivät anna jonkun hoitaa lapsiaan. Toki aina on poikkeuksia joukossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? En minä odota että joku hoitaisi mukuloitani. Edes tullut mieleen. Se joka tenavia pukkaa maailmaan ne itse hoitakoon, hyvänen aika!
Itse en vieraista lapsista pidä, joten kyllä nykyistenkin kaverien luona kyläily jää heti miten kun lapsi tulee taloon.
Jotenkin outoa edes vastuuttaa tai vihjailla tommosta.
Lakkasin auttamasta ketään kun huomasin, että se on aina yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Joissakin tapauksissa kyse on siitä, että lapsettomat ovat saaneet hävytöntä kohtelua lapsellisilta. Itse jouduin vuosikausia sietämään ilkeilyä etenkin työpaikoilla. Ei todellakaan tarvitse apua minulta odottaa ja syyllinen löytyy peilistä.
Varmaan aika paikkakunta- ja työpaikkakohtaista. Ei ole yhdessäkään työpaikassa työkaverien yksityisasiat ketään kiinnostanut. Voi olla kun on ollut miesvaltaisia paikkoja niin ei ole juoruiltu kotiasioista.
Mä autan mielelläni veljeni lasten kanssa.
Ei ole velvollisuutta auttaa ei, mutta eikö yleensä omia läheisiä halua auttaa? Nimimerkillä, lapseton joka on tulossa ulkomailta asti lastenhoitoavuksi.
Kukaan kenenkään kersoja haluakaan hoitaa.
Hyvin näkyy lapsivihamielisyys tässäkin ketjussa :/
Itse olin lapsena niin onnellisessa asemassa, että minulla oli vanhempieni lisäksi erittäin läheiset pappa+hänen vaimonsa, mummo, sekä vielä mummon lapseton sisko. He mahdollistivat minulle paljon sellaisia kokemuksia, joita en olisi kotona saanut. Ottivat mukaan matkoilleen, kotimaassa ja ulkomailla, veneilemään, kuljettivat harrastuksiin jne. Minulla oli monta turvallista aikuista elämässäni, ja olen aikuisenakin heidän kanssaan hyvin läheinen.
Nyt kun olen itse äiti pienelle lapselle (ja toinen tulossa), olen todella surullinen siitä ettei oma lapseni näytä saavan tällaisia ihmissuhteita ja kokemuksia. Oma äitini elää "uutta nuoruuttaan", isäni keskittyy edelleen töihinsä, nämä omat isovanhempani ovat jo iäkkäitä ja sairaita. Puolisoni puolelta olisi nuorta, lapsetonta sukua, mutta heilläkin vapaa-aika menee juhliessa ja reissatessa.
Ei ole kenenkään velvollisuus auttaa lapsiperhearjessa, mutta koen kyllä syvää surua tästä toimintatapojen muutoksesta muutamassa vuosikymmenessä.