Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Kyllä mä oon ainakin auttanut, paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että auttaminen on mukavaa, mutta edellytys on että on jonkinlainen kontakti lapseen ja että olet edes jollsin tavslla pienesti merkityksellinen ihminen heidän elämässään. Se edellyttää myös pientä aktiivisuutta vanhempien taholta, että kontakti säilyy. Jos mitään kontaktia ei ole, suhde on vain välineellinen. Vain välineelliset suhteet - ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei niissä lapsissa yleensä ole vika, vaan niissä vanhemmissa. Jos homma olisi jollain tapaa vastavuoroista ja välit kunnioittavat, avunanto olisi varmasti hyvä diili kaikille.
Tämä. Mukavaahan lapsettomienkin on välillä saada viettää aikaa lasten kanssa, jos homma toimii vanhempien puolelta.
Lapsettomat oli aina kivoimpia aikuisia,kun ne näki lapsen lapsena eikä lapsena..
Ensin tehdään lapsia ja sitten nillitetään, että ne pitää hoitaa. Itse haluttu joten ei kenenkään muun vastuulla. Välillä hoidan siskon lapsia ja autan heidän perhettä rahallisesti, koska haluan. Mutta tuollainen syyllistäminen ja vinkuminen on ihan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-80 luvuilla lapsettomille maksettiin lasten hoidosta, niin sai palkan minunkin vanhapiika täti kun meitä lapsia kävi hoitamassa
Se on laskelmoivaa, että lapsetonta pyydetään kummiksi ja odotetaan, että hän on sit ilmainen lastenhoitaja. Kummiudesta eikä lastenhoidosta oikein tohdi kieltäytyä, mutta koiranvirkahan se on. Nimimerkillä kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsia, mutta en halua hoitaa muiden lapsia. Jokainen tehkööt lapsia sen verran, että pärjää vaikka yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi niitä lapsiperheitä pitäisi muiden auttaa. Normaalit ihmiset pystyvät arkensa pyörittää ilman erityisiä apujoukkojakin. Ja kyllä, minulla on lapsi.
Yksi ainoa lapsi onkin helppo hoitaa.
Ei pidä tehdä useampaa, jos ei sitten pärjää ilman apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi kavereiden pitäisi auttaa lastenhoidossa? En ole koskaan edes ajatellut, että pyytäisin kaveria hoitamaan mun lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Näin sukulaisena ei vaan enää jaksa ottaa kenenkään lapsia hoitoon, kun kaikki tapaamiset menee muutenkin niiden lasten ehdoilla. Joskus olisi mukavaa nähdä tai viettää ihan lapsivapaitakin hetkiä eikä niin että vouhkataan niistä jälkeläisistä ja pitää kuunnella loputtomiin mukamas kiinnostuneena mitä kukakin teki ja sanoi milloinkin. Tokihan se jossain määrin on ihan suotavaakin, mutta rajansa kaikella. Lapsia tulee kaitsettua jo ihan riittämiin silloinkin kun ollaan kyläilemässä jonkun lapsiperheen luona. Ei ennen mielestäni näin mennyt, vaan lapset leikki keskenään sillä aikaa kun aikuiset rupattelivat kahvipöydässä aikuisten juttuja.
jep, videopuhelutkin on sellaisia että lapset temppuilevat koko ajan taustalla ja jostakin tunnin puhelusta ehkä 5min on mun asiaa ja loput kuuntelen kuinka rankkaa lasten kanssa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oltiin muutenkin enemmän tekemisissä sukulaisten kanssa, ei nykyään olla niin tiiviisti yhteydessä ja silloin ei tietenkään synny sidettä lapsettomien ja lasten välille. Ja kun lapsi ja täti tai muu sukulainen ovat käytännössä vieraat toisilleen ei tietenkään tule sellaista halua auttaa, eikä lapsikaan viihdy vieraan ihmisen seurassa.
Täällä puhutaan paljon kummien vastuusta ja velvollisuuksista.
Nyt jo edesmennyt ystäväni pyysi minua lastensa kummiksi. Suostuin, koska hän oli niin hyvä ihminen. No vaimonsa taas... osoittautui kunnon ihmishirviöksi vaatimuslistoineen ja ala-arvoisine käytöksineen. Oli pakko pistää välit poikki, kun en enää vain jaksanut ja mielenterveyteni kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan paljon kummien vastuusta ja velvollisuuksista.
Nyt jo edesmennyt ystäväni pyysi minua lastensa kummiksi. Suostuin, koska hän oli niin hyvä ihminen. No vaimonsa taas... osoittautui kunnon ihmishirviöksi vaatimuslistoineen ja ala-arvoisine käytöksineen. Oli pakko pistää välit poikki, kun en enää vain jaksanut ja mielenterveyteni kärsi.
Tähän jatkoksi. En voinut myöskään ymmärtää / sulattaa tämän äiti-ihmisen kyseenalaisia ja jopa kummallisia kasvatusmetodeja. Vaikka olen itse lapseton, niin ymmärsin kyllä, että nyt ei ole meno tervettä.
Ennen hoidettiin mummot ja papatkin usein itse. Saattoi mummo muuttaa lapsiperheeseen loppuvuosiksi, mutta nykyään laitoksissa ovat. Niin ne asiat muuttuu
Haluaisin tietää mitä ajattelette siitä, että kuuluuko kummien hoitaa kummilapsiaan? Siis tietenkään mitään pakkoa ei ole, mutta oletatteko, että kummit auttaa ja hoitaa? Olen lapseton ja mulla on 7 kummilasta. Osa toivoo apua, mutta en jaksaisi kovin usein auttaa. On omakin elämä. Tulee jotenkin kamalan itsekäs ja huono ihminen olo, jos ei auta, vaikka teen sitä vähän oman jaksamisen kustannuksella. Ei ole kyse siitä, ettenkö haluaisi autta, mutta on ne omankin elämän velvollisuudet, mitkä ei sitten näyttäydy lapsellisille, jotka taas ajattelee, että kyllähän lapsettomalla on aikaa. Mitä ajatuksia?
Voin auttaa jos se lapsiperheellinen käy vastaavasti hoitamassa mun lemmikkiä ja auttaa muuten. En ole kenenkään palvelija.
Joo, mä olisin halunnut auttaa kummina paljon paljon enemmän mutta kun se ei lapsen äidille sovi. Pidän toki yhteyttä kummilapseeni mutta vuosia on/offia kestäneenä, en jaksa enaa yrittää kamalasti. Vuoristoratameininki ei enää kiinnosta.
Lapsettomat eivät ole mikään automaattinen 24/7 ilmaispalvelu joita voi juoksuttaa ja velvoittaa ihan vain siksi koska lapset. Tuo asenne aika hyvin karkoittaa niitä muuta ihmisiä mahdollisimman kauas apunsa kanssa. Jos on resursseja ollut niiden lasten hankintaan niin pitää huolen ihan itse että niitä resursseja riittää myös kasvatukseen ja huolenpitoon.
Ei se lapsen saaminenkaan näytä tekevän kenestäkään sen epäitsekkäämpää. Vaatimuksia vaatimusten perään ja kiitoksena naljailua.