Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Sisarellani ja minulla on aika suuri ikäero. Olen hänen vanhimman tyttärensä kummi ja olin opiskeluaikana ja työurani alussa todella paljon mukana tämän tytön elämässä. Kyläilimme usein. Tyttö oli luonani välillä viikonkin. Parhaimmillaan koko perhe oli luonani viikonloppuisin. Tein töitä koko opiskeluajan ja silti heräsin viikonloppuaamuisin kummitytön kanssa että vanhemmat saavat nukkua. Olin suoraan sanottuna välillä ihan kuoleman väsynyt.
Sain oman esikoistyttäreni 14 v sitten kun kummityttöni oli 17 vuotta ja pyysin häntä oman tyttäreni kummiksi. Valitettavasti tyttärelläni ei ole juurikaan suhdetta kummitätiinsä eivätkä ole nähneetkään kohta 10 vuoteen.
En toki odota että kukaan olisi tytärtäni varsinaisesti hoitanut, mutta jäi kyllä mietityttämään että miksi kummityttöni ei ole halunnut muodostaa lapseeni mitään suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin,itselläni ei ole lapsia. Olen silti hoitanut lapsia niin työssä kuin vapaa-ajalla. Annoin eräässä perheessä yhdessä vaiheessa useamman kerran lastenhoitoapua juuri siksi, että vanhemmat voisivat hetken hengähtää ja/ tai pakko päästä johonkin oikeasti tärkeään menoon.
No,en anna enää. Kiitosta en kuullut kertakaan, kumpikaan vanhemmista ei tehnyt elettäkään sen eteen, että olisi edes muistanut jotenkin myöhemmin. Sen ei olisi tarvinnut olla edes mitään ihmeellistä. Kerran sitten itse olisin tarvinnut apua kun olin tullut isosta leikkauksesta kotiin ja vuodepotilaana, niin vastaus oli : "kyl mä muuten, mutta kun mulla on toi perhe". Ja sen jälkeen kehtasi vielä kysyä, että milloin olisin taas siinä kunnossa, että voisin tulla lastenvahdiksi.
Että näin.
Tämä!! Perheelliset mielellään kyllä ottavat vastaan apua ja lastenhoitoa, mutta sitten itse ei olla valmiita laittamaan tikkua ristiin kenenkään muun puolesta. Ilmeisesti lapset tekevät ihmisistä todella itsekkäitä.
Ei pysty kun perskokkarehallitus on viemässä tämän ainoankin ihokkaan :( Elei lapsiperheissä pitää tehdä enemmän töita. Lapsetkin töihin niin te pelastutte ! " Niin se käy ! H E I L ! " sanoisi Persu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapsettomat panostavat uraansa ja esim. luottamustehtäviin tai harrastuksiin. Ei silloin todellakaan ole aikaa tai energiaa käyttää viikonloppuna jonkun toisen perheen lastenhoitoon.
Siis tämä. Ihmiset tuppaavat täyttämään ylimääräisen ajan muulla toiminnalla. Itse urheilen tavoitteellisesti, mikä tarkoittaa treenejä 4-6 x viikossa + silloin tällöin leirit + kisat, lisäksi on kohtuullisen haastava työ, joka sisältää matkustamista sekä luonnonsuojeluun liittyviä vapaaehtoishommia. Mies on myös urheilija ja joka toisen kuukauden töissä ulkomailla. Aikaa ei yksinkertaisesti riitä lapsille kuin hyvin harvoin.
Kiva, että tavoitteelliset treenit, leirit ja kisat tulevat vierailemaan hoitokodissa, jossa vanut viimeiset 20 vuottasi. Varmas
Minä olen kyllä pelargoniat pessyt mennen tullen. Olen hoitanut äitini ja isäni ennen heidän kuolemaansa. Nyt hoidan aktiivisesti erään lapsettoman sukulaisvanhuksen asioita ja lisäksi kyläilen usein toisen yksinäisen vanhuksen luona. Kaikki edellämainitut näkivät minun eteeni vaivaa, kun oli avuton lapsi. Minä puolestaan olen nähnyt ja näen heidän eteen vaivaa, kun he ovat avuttomia.
En tiedä missä kohtaan homma on mennyt metsään, jos nuorempi sukupolvi ei koe mitään velvollisuutta vanhempaa kohtaan. Uskaltaisin sanoa, että niin makaat kun petaat, eli jollain lailla lapsi on joko kieroon kasvatettu tai kaltoin kohdeltu, jollei läheiseen vanhukseen hyvinvoinnista millään lailla huolehdi, kun tämän voimat loppuu.
Nykyään on entistä yksilökeskeisempää, jonka seurauksena ihmiset ovat itsekkäämpiä kuin koskaan. Ap:n mainitsema asia ei ole läheskään ainoita asioita mihin tämä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse pitää yhteyttä eikä hoitaa sukulaislapsia. Eivät hekään tule pitämään teihin yhteyttä, eivätkä tule käymään kun olette vanhoja ja avun tarpeessa. Ne aikuistuneet lapset hoitavat omat vanhempansa ja läheisensä, eivät teitä. Teitä varten ovat ne verorahoilla maksetut hoitajat, jos enää ovat. Tai rakkaat ystävänne(?).
Alapeukuttakaa innolla, itsekkäät velat. Tämä on kuitenkin totuus, se sattuu teihin, yksinäisyys sattuu aina. Siksi te alapeukutattekin vihasta täristen, mutta sisimmässänne asuvat itku ja turvattomuus. Hyvää tulevaisuutta, t: perheellinen.
Sinä olet hurjan vihainen ja ilmeisesti pettynyt omaan elämääsi. Ei ole velojen syytä sinun omat ongelmat. Nyt aikuistumaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse pitää yhteyttä eikä hoitaa sukulaislapsia. Eivät hekään tule pitämään teihin yhteyttä, eivätkä tule käymään kun olette vanhoja ja avun tarpeessa. Ne aikuistuneet lapset hoitavat omat vanhempansa ja läheisensä, eivät teitä. Teitä varten ovat ne verorahoilla maksetut hoitajat, jos enää ovat. Tai rakkaat ystävänne(?).
Alapeukuttakaa innolla, itsekkäät velat. Tämä on kuitenkin totuus, se sattuu teihin, yksinäisyys sattuu aina. Siksi te alapeukutattekin vihasta täristen, mutta sisimmässänne asuvat itku ja turvattomuus. Hyvää tulevaisuutta, t: perheellinen.
Mitä ihmettä uliset, perheellinen psyko? Luuletko, että sun penskat välittää susta pätkääkään? Olet ihan takuuvarmasti yksin loppuikäsi tuollaisella luonteella.
Itse hoidan iäkkäitä vanhempiani, ja välillä hoidan velje
Miksi sinua huolettaa muiden ihmisten mahdollinen yksinäisyys vanhuudessa? Vaikutat ilkeältä ihmiseltä, joten syy ei ole välittäminen, vaan viha, katkeruus tai jokin muu sinulle hankala tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen hoitakoon oman tonttinsa. On paljon ihmisiä, jotka eivät edes pidä lapsista.
Sama kuin vaatisi koiranhoitoapua ihmiseltä, joka ei tykkää koirista.
Ihme aloitus taas.
- kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo 50- ja 60-luvuilla syntyneet teki lapsia liian vähän ja kasvatti ne miten sattuu. Ei sitä 40 vuotta myöhemmin korjata mitenkään.
Itse suurperheen äitinä voin sanoa, että minun lapset ei tänne Suomeen jää. Meitä on jo ihan tarpeeksi riistetty. Lähtevät jonnekin missä on muitakin rakentamassa sitä yhteiskuntaa, eikä vaan hoitoa vonkuvia vanhuksia.
50-60-luvuilla syntyneet eivät tehneet lapsia liian vähän, vaan heidän vanhempansa tekivät lapsia liian paljon.
Olet tyypillinen suurperheen äiti, itseäsi täynnä oleva minä minä-ihminen. Kuvittelet voivasi määrätä lapsesi muuttamaan ulkomaille. Syntyvyys on laskussa kaikkialla maailmassa, ja vanhusten määrä kasvaa kaikkialla maailmassa, joten mistä luulet löytäväsi maan, jossa kaikki ovat laiskoja nuoria suurperheellisiä?
No eivät jää, enkä aio määrätä jäämään. En ole mikään ylihysteerinen vinkuja, he kyllä tunteneet ihan omissa nahoissansa tämän kohtelun. Saatte hullut jäädä tänne omaan soppaanne. Saan edes vahingonilon, kun koko maa täällä romahtaa niskaanne.
Väestöpolitiikasta voit toki uskoa ihan mitä haluat, turha minun lähteä noin väärämielistä ihmistä oikomaan. Ongelma on teillä kuitenkin NYT ja heti ja sinä et sitä mitenkään ratkaise, vaikka kenelle siirtäisit syyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri lapsettomien pitäisi rientää auttamaan lapsiperheitä? Siksikö, että heidän aikansa ei ole yhtä arvokasta, kuin vanhempien aika? Olen lapsettomana lopen kyllästynyt siihen oletukseen, että elämäni kuviteltua keveyttä on oikein ja kohtuullista jotenkin tasata.
En minäkään omakotiasujana odota remontti- ja pihanhoitoapua nimenomaan kerrostaloasujilta siksi, että heillähän sitä aikaa ja energiaa varmasti on helpomman asumismuodon johdosta enemmän kuin minulla.
Ei tuo nyt niin huono idea olisi.
Opetan omille lapsilleni, että lapsettomat sisarukset auttavat perheellisiä. Se on itsestäänselvyys.
Samoin se, että kaikki auttavat tarpeen mukaan toisiaan, mikä on oikeastaan se pohja-ajatus ja tuo ensimmäinen virke vain se käytännön sovellutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei vaan ole välittämisen kulttuuria. Usein suvussa sattaa olla joku yksi, vastuullinen ihminen, joka kannattelee, vierailee vanhusten luona, auttaa ja hoitaa. Hirveä taakka sille yhdelle. Olen asunut ulkomailla ja nähnyt kuinka koko suku puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen kantaa kortensa kekoon. Kukaan ei läkähdy taakkansa alle, kun kaikki osallistuvat työhön. Olen nähnyt kuinka suku kärsivällisesti ottaa vastuun kuormittavasta omaisestaan, joka saattaa olla kiukkuinen ja rasittava, mutta huolta pidetään koska niin kuuluu tehdä. Ihmisillä on vahva osallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Jokainen myös tietää, turvaverkko ottaa sylilin jos omat voimat loppuu, ja ei tule hylätyksi vaikka joskus olisikin kuormittava. Ei ole sellaista yksinäisyyttä mitä Suomessa. Suomen meno on suorastaan luonnosta vieraantunutta ja vinksahtanutta.
Ei tarvitse muuttaa ulkomaille nähdäkseen
Hyvä huomio!
Huomaa taas tästäkin ketjusta, että vapaus valita lapsilukunsa on tullut suurimmalle osalle ihmisiä itsekkyyden perusteluksi.
Nimenomaan itsekkyyden, sillä negatiivisia valintoja pitää muiden kuitenkin hyväksyä ja rahoittaa kuten kouluttautumattomuus, työttömyys, päihteidenkäyttö, avioerot tms
Lapsiperheet sentään ovat positiivinen ja valtaosiltaan itse kannettu valinta, vaikka vähän yhteisöllisempäänkin suuntaan palattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et selviä itse lastenhoidosta, voit tehdä itsekin nimettömänä lastensuojeluilmoituksen. Saat apua sosiaalityöntekijältä kuormittavaan arkeen. Tilanteessasi kannattaa tukeutua ammattiapuun.
Lapsenoitoa saa rahalla. Sen ovat monet unohtaneet, kun päivähoito on käyttäjälle halpaa ja vain maksajalle kallista (verot).
No menettekö itse tekemään suursiivouksen lasten kanssa vaikkapa isoäidin taloon? Jos menette, vastalahjaksi voi saada lapsenhoitoa vaikkapa ostosreissun ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
No menettekö itse tekemään suursiivouksen lasten kanssa vaikkapa isoäidin taloon? Jos menette, vastalahjaksi voi saada lapsenhoitoa vaikkapa ostosreissun ajaksi.
Menen heti, kun kerrot mihin laitan lapseni hoitoon siksi ajaksi, kun siivoan isoäidin taloa? Isoäiti ei hoida, on niin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Opetan omille lapsilleni, että lapsettomat sisarukset auttavat perheellisiä. Se on itsestäänselvyys.
Samoin se, että kaikki auttavat tarpeen mukaan toisiaan, mikä on oikeastaan se pohja-ajatus ja tuo ensimmäinen virke vain se käytännön sovellutus.
Tyhmä oppi.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas tästäkin ketjusta, että vapaus valita lapsilukunsa on tullut suurimmalle osalle ihmisiä itsekkyyden perusteluksi.
Nimenomaan itsekkyyden, sillä negatiivisia valintoja pitää muiden kuitenkin hyväksyä ja rahoittaa kuten kouluttautumattomuus, työttömyys, päihteidenkäyttö, avioerot tms
Lapsiperheet sentään ovat positiivinen ja valtaosiltaan itse kannettu valinta, vaikka vähän yhteisöllisempäänkin suuntaan palattaisiin.
Voi taivas mitä paskaa taas!
Veloissa varmaan on paljon heitäkin, joille yksinolo ei ole mikään ongelma. Itse esimerkiksi olen todella introvertti, enkä keksi mitään syytä, miksi muuttuisin yhtään sosiaalisemmaksi vanhemmiten. Päinvastoin, mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ihmisseuraa kaipaan.
Samaa mieltä siitä, että kateutta tuo maukuminen enimmäkseen taitaa olla. Ei keksitä mitään muuta huonoa lapsettomuudessa niin vedetään tuo iänikuinen "jäät sitten vanhana yksin" -kortti, vaikkeivät lapset mikään tae ole siitä, että olisi joku, joka käy sua siellä hoitokodissa katsomassa tai kotona auttamassa. Lapsella ei ole mitään velvoitteita vanhempaansa kohtaan, asia, jonka nämä, jotka tekevät lapsia ilemisesti vain vanhuuden turvaksi, aina unohtavat.