Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei vaan ole välittämisen kulttuuria. Usein suvussa sattaa olla joku yksi, vastuullinen ihminen, joka kannattelee, vierailee vanhusten luona, auttaa ja hoitaa. Hirveä taakka sille yhdelle. Olen asunut ulkomailla ja nähnyt kuinka koko suku puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen kantaa kortensa kekoon. Kukaan ei läkähdy taakkansa alle, kun kaikki osallistuvat työhön. Olen nähnyt kuinka suku kärsivällisesti ottaa vastuun kuormittavasta omaisestaan, joka saattaa olla kiukkuinen ja rasittava, mutta huolta pidetään koska niin kuuluu tehdä. Ihmisillä on vahva osallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Jokainen myös tietää, turvaverkko ottaa sylilin jos omat voimat loppuu, ja ei tule hylätyksi vaikka joskus olisikin kuormittava. Ei ole sellaista yksinäisyyttä mitä Suomessa. Suomen meno on suorastaan luonnosta vieraantunutta ja vinksahtanutta.
Ei tarvitse muuttaa ulkomaille nähdäkseen vastaavaa huolehtivuutta koko perheen ja suvun kesken.
Tutustukaapa ihan kotimaiseen romanikulttuuriin. Siellä ei ihmistä jätetä koskaan yksin, turvaverkot pelaa joka suuntiin, kaikki huolehtivat toisistaan. Vanhuksista pidetään huolta ihan esimerkillisesti.
Eri asia sitten, haluammeko loppujen lopuksi kuitenkaan tällaista? Täällähän ei haluta anopistakaan näkyvän häivääkään ja omat asiat aina omia ja maailman tärkeimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni olivat 70-luvulla alle kouluikäisiä. Asuttiin Hesan keskustassa. Lähellä oli kiva puisto, jossa oli monia äitejä ja perhepäivähoitajia lapsineen. Siellä syntyi ystäväporukoita, jotka asuivat lähekkäin ja aina oli auttavat ihmiset lähellä. Kaikkien suvut olivat jossain kaukana.
Pystyi käymään asioilla ja jos pitempään kului aikaa, niin oli sovittu, kuka vie lapset omaa kotiinsa.
Nykyään ihmiset ovat itsekkäitä ja epäluotettavia, joten mitään tuollaista ei varmaan pysty olemaan.
Lapsettomia ihmisiä ei kenellekään tullut mieleenkään pyytää avuksi.
Lapsettomilla on omat perheet (lapsiperhe on vain yksi perhemuoto), velvoitteet ja huvit hoidettavana. Miksi juuri lapsettomien pitäisi rientää apuun??!
Mä kyllä auttaisin enemmänkin mutta yleensä niillä on omat jutut ja kiireet joten tapaamme sen takia harvoin. Ei voi olla sitäkään etteivät kehtaisi pyytää koska sieltä pyydetään kyl lastenhoitoapua kun on joku pakollinen meno, mutta harvoin mitään muuta vaikka tarjoutuisi kun tiedän miten stressaantuneita siellä ollaan. Ehkä pelkäävät että jotain sattuu tai äiti kokee olevansa huono äiti jos ei ole lasten kanssa, en tiedä.
Ovat kai mieluummin oman perheen kesken. Sitäkin pitää tietysti kunnioittaa, kaikki eivät halua olla sosiaalisia. Ja jos on sovitut ruoka-ajat ym niin niistä ei haluta välttämättä joustaa ja sotkea päivärytmiä.
Ei lapsettomat ole mitään ilmaisia työntekijöitä, joiden tulee joustaa omasta elämästä ja vapaa-ajasta sinun lastesi eteen, jotka olet itse hankkinut ja joita et jaksa itse hoitaa. Jos kaipaat lastenhoitoapua, sitä voi palkata rahalla. Ehkä tarvitset jotain erityistä yhteiskunnan tukea, kannattaa olla yhteyksissä oman asuinkunnan sosiaalipalveluihin, niin tilanteesi voidaan kartoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta vittuakaan muitten penikat 😂
Tottakai läheisiä autetaan, silloin kun apua tarvitaan. Toivoisin, että itseänikin autetaan tarvittaessa. Koskaan ei voi tietää huomista päivää mitä tapahtuu.
Enimmäkseen olen hoitanut koiria kun läheisillä nyt ei satu olemaan enää tai vielä pieniä lapsia. Tulossa on juuri viikko koiran kanssa kun omistajat lähtevät etelään viikoksi. Ei se aina just ihanaa ole aamulla vaikkapa vesisateeseen nousta lenkille mutta hei, viikko sinne tai tänne pientä epämukavuutta ei minun elämääni kaada mihinkään. On kivaa kun voin auttaa ja saletisti saan apua kun joskus tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en vois kuvitellakaan antavani lastani hoitoon kellekään lapsettomalle.
Enkä minä, että ottaisin semmoisen hoitoon.
t: vela
Miksi ihmeessä minun pitäisi hoitaa lapsia, jota en itse ole halunnut tähän maailmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu ihan höpöjä. Ei edes 90-luvulla ollut mikään automaatio, että lapsettomat toimivat lastenhoitoapuna. Lähtökohta oli silloinkin se, että lapset tehnyt hoitaa heidät ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei vaan ole välittämisen kulttuuria. Usein suvussa sattaa olla joku yksi, vastuullinen ihminen, joka kannattelee, vierailee vanhusten luona, auttaa ja hoitaa. Hirveä taakka sille yhdelle. Olen asunut ulkomailla ja nähnyt kuinka koko suku puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen kantaa kortensa kekoon. Kukaan ei läkähdy taakkansa alle, kun kaikki osallistuvat työhön. Olen nähnyt kuinka suku kärsivällisesti ottaa vastuun kuormittavasta omaisestaan, joka saattaa olla kiukkuinen ja rasittava, mutta huolta pidetään koska niin kuuluu tehdä. Ihmisillä on vahva osallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Jokainen myös tietää, turvaverkko ottaa sylilin jos omat voimat loppuu, ja ei tule hylätyksi vaikka joskus olisikin kuormittava. Ei ole sellaista yksinäisyyttä mitä Suomessa. Suomen meno on suorastaan luonnosta vieraantunutta ja vinksahtanutta.
Ei tarvitse muuttaa ulkomaille nähdäkseen
Ja miehet ovat perheen päitä, joita naisten tulee totella. Ja lapset raahaavat kauppakasseja, jotka ovat melkein isompia kuin he itse. Ja perheväkivalta on hyvinkin yleistä
Juu ei, en kaipaa romanikulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin että ei auteta. Se kun ei ole muiden velvollisuus. Ja monesti avusta ei edes kiitetä ja nykyajan lapsista monet ovat täysin vailla käytöstapoja.
Itse olen 3 lapsen yksinhuoltaja ja ihan itse olen hoitanut lapseni
Ap on aika pihalla todellisuudesta. Ensinnäkään keskustelunaihe ei ole mikään tabu. Toisekseen ei ole mitään perinnettä, että lapsiperheiden auttaminen olisi juuri lapsettomien tehtävä. Kolmannekseen lapsiperheelliset voivat katsoa useissa tapauksissa peiliin, kun miettivät miksi sitä apua ei tule sen enempää lapsettomilta kuin perheellisiltäkään. Neljänneksi lapsiperheelliset voivat miettiä, mitä he tekevät auttaakseen lapsettomia. Auttaminenhan ei toimi niin, että itse on aina saamapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Subjektiivinen päivähoito-oikeus kokopäiväiseen hoitoon rippumatta perheen työtilanteesta. Ja siltikään ei jakseta olla lasten kanssa edes sitä muutamaa tuntia iltasella. Huh-huh!
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta vittuakaan muitten penikat 😂
Ei sun tarvitse. Käyttäytyä sun pitäis osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta vittuakaan muitten penikat 😂
Ei sun tarvitse. Käyttäytyä sun pitäis osata.
Kovastihan tässä ketjussa ollaan vaatimassa apuja. Eli mihin perustat lausuntosi, ettei tarvitse? Entä onko se muka mielestäsi hyvää käytöstä, että haukutaan lapsettomia itsekkäiksi jne. jos he eivät tanssi lapsellisten pillin mukaan?
Minä lopetin naapurustossani lapsiperheiden auttamisen, koska koskaan ei heiltä tullut vastapalveluksia. Ei voinut edes tarjota autokyytiä kauppaan, vaikka itse menivät samaan suuntaan, mutta itse olivat aina kerjäämässä milloin mitäkin ties keneltä. No yhden mammman mies kävi auttelemassa minua seksiasioissa sitten myöhemmin. Ajattelin, että apu se on tämäkin ja pidettiin hauskaa sitten, kun mamma oli laittanut oman huvipuiston kiinni.
Kyllä tämä liittyy varmaan sellaiseen yleisempäänkin ilmiöön kuten kyläilykulttuurin näivettymiseen ja siihen että vapaa-aikana ihmisille on aikaista enemmän kilpailevaa ajanvietettä netin ja muun viihteen myötä. Ei ole enää niin tiivistä yhteydenpitoa ja ystävyyssuhteitten vaalimista. Eikä enää oleteta että apua saa milloin vain ja kuinka usein vain kehtaa pyytää. Sellainen on nykyään hävytöntä ja hyväksikäytön kulttuuria. Nykyään kunnoitetaan yksilöitten vapaa-aikaa eikä kiusata muita ikävillä muka-velvollisuusksilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä liittyy varmaan sellaiseen yleisempäänkin ilmiöön kuten kyläilykulttuurin näivettymiseen ja siihen että vapaa-aikana ihmisille on aikaista enemmän kilpailevaa ajanvietettä netin ja muun viihteen myötä. Ei ole enää niin tiivistä yhteydenpitoa ja ystävyyssuhteitten vaalimista. Eikä enää oleteta että apua saa milloin vain ja kuinka usein vain kehtaa pyytää. Sellainen on nykyään hävytöntä ja hyväksikäytön kulttuuria. Nykyään kunnoitetaan yksilöitten vapaa-aikaa eikä kiusata muita ikävillä muka-velvollisuusksilla.
Olen syntynyt 70-luvulla enkä ole koskaan elämäni varrella törmännyt tilanteeseen, jossa olisi ok vaati nimenomaan lapsettomia vahtimaan lapsia milloin vain ja kuinka usein sattuu huvittamaan. Vasta 2000-luvun puolella olen törmännyt tilanteisiin, joissa niin kuitenkin tehdään. Eikä luonnollisesti koskaan ehdoteta, että itse voisi autta lapsetonta. Turha mielestäni taivastella näistä lähtökohdista, jos joku pitää hyväksikäyttönä sitä, että vaaditan ja vaaditaan, mutta mitään ei anneta.
Voi tsiisus sentään, olipa taas vahva bias, sillä en kommenttia kirjoittaessa edes miettinyt isovanhempia. Sinulla taitaa olla asiasta kyllä todella vahvat traumat (tai jopa syyllisyys...?), mikäli sait kommentistani sen käsityksen.
Kommenttini käsitti ensinnäkin niitä lapsettomia, jotka kokevat että heillä ei ole mitään velvollisuuksia muiden "porsimia pershedelmiä" kohtaan. Toiseksi tarkoitin, että olemalla itsekeskeinen, myös lapsiperheelliset voivat ns. mokata yhteisöllisyyden ja sukupolvien ketjun.