Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Tämä sukupolvi on itsekkäin koskaan elänyt porukka. Minä, minä ja minä.

Elämä ei vaan onnistu yksin. Sitä voi hetken niin luulla.

Nimenomaan. Minäminä ja minun niin kovin erikoiset lapseni ( not )

Onko lapsettomilla joku velvollisuus hoitaa kavereiden lapsia? Mitä apua lapsettomat saavat vastineeksi? Eivät mitään, koska lapselliset ihmiset eivät ehdi auttamaan. Olen itse lapsettomana ihan vittuuntunut niihin vihjailuihin, että pitäisi auttaa. Sanotaan, että "ei meillä ole tukiverkkoa täällä" tai "olen niin väsynyt". Ymmärrän, että väsyttää, mutta kiusallista kuulijalle. Koen, että lapsettomia käytetään hyväksi ja ajatellaan, että he kyllä aina auttavat. Pitääkin varmaan hankkia niitä lapsia siksi, ettei ku sen jälkeen vingu apua.

Ei niissä lapsissa yleensä ole vika, vaan niissä vanhemmissa. Jos homma olisi jollain tapaa vastavuoroista ja välit kunnioittavat, avunanto olisi varmasti hyvä diili kaikille.

No kun se apu pitäisi olla niitä iPhoneja, iPadeja sun muita kalliita vekottimia. Laitteita, joita ei meillekään osteta niiden kalliin hinnan vuoksi. Kyse ei ole rahapulasta, vaan siitä, että kaikkea ei tarvitse hankkia.

Meiltä pyydetty apu on taloudellista. Jatkuvasti kinutaan osallmistumaan ties mihinkä hilavitkuttimen ostoon, että saadaan kerättyä varoja asiaan x ja y. Jos esim. pitäisi ostaa vessapaperia lasten sählyjoukkueen tukemiseksi, niin olen joskus kysynyt, että milloinkas niitä otteluita on, että voisin tulla myös kannustamaan, niin ikinä ei saa vastausta. Olen itse pelannut lapsena pallopelejä eri joukkuessa ja se oli ehdottomasti parasta lapsuudessa. Olisi siis kiva mennä katsomaan, mutta kutsua ei tule. Ollaan vaan rahastusautomaatteja. Muutoin ei kyllä meidän suuntaan olla yhteyksissä, mutta kun pitäisi saada rahaa, niin wa kilahtaa.

Senhän takia tässä on juurikin valittu lapsettomuus ettei tarvitse lapsien kanssa olla missään tekemisissä, vai mitäs muuta oikein kuvittelette. Kuvitellaanko lapsettomat muka ihan riemusta kiljuvan hoivaavan ja paimentavan sitten luppoajallaan toisten lapsia varsinkaan jos ei kiinnosta edes hampaat irvessä. Kauhea vastuukin toisten lapsista.

Lapsiperheiden pitäisi luoda suhteita samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ja sitten autetaan puolin ja toisin lapsien hoidossa. Niinhän se toimii että myös annetaan eikä oteta vain yksipuolisesti. 

Minulla on vähän ikävä tilanne. Minua pyydettiin kummiksi enkä kehdannut kieltäytyä, vaikka en halunnut kummiksi. Kummilapsen vanhemmilla ei ole hirveästi tukiverkkoa. Nyt sitten minulle vihjaillaan, että väsyttää, omaa aikaa ei ole jne. En ole tarjonnut hoitoapua, koska en edes välitä juurikaan lapsista. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ohitanko vain kyseiset vihjailut vai pitääkö tarjoa hoitoapua, vaikka ei huvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana olen ilmainen apu ja lahja-automaatti ilman oikeutta vastavuoroisiin palveluksiin. Vuosien hoitoapu kuitattiin sillä, että pyydettiin bensakuluja kun piti ajaa muutaman kilometrin muuttomatka muistaakseni neljä kertaa edestakaisin. Ja olin sentään normaalin hoitoavun lisäksi kahdesti ollut viikon verran ympärivuorokautisessa hälytysvalmiudessa lähtemään hoitamaan lapsia synnytyksen ajaksi, kun heillä ei ollut muuta turvaverkkoa lähiseudulla.

Tämä! 

Tahallaan lapsettomat elävät muiden tekemien lasten ylläpitämässä yhteiskunnassa hamaan vanhuuteensa. Oikein? Väärin?

Vierailija kirjoitti:

Mä en vois kuvitellakaan antavani lastani hoitoon kellekään lapsettomalle. 

Tämähän se, en varsinkaan lapsettomalle ei perheenjäsenelle. Siskonmieskin on jäänyt useat kerrat kiinni ettei pidä lainkaan lapsistamme ja sisko kulkee kiltisti kuin karja isännän perässä. Ei tulisi mieleenkään antaa lapsiani hoitoon henkilön luo joka avoimesti kertoo vihaavansa lapsia. Mielestäni jokainen lapsia vihaava pitäisi passittaa mielentilatutkimuksiin.

Tämä on aivan totta ja todellakin tabuasia. Jos asiasta vähänkään mainitsee, alkaa ulina, että "itepä hankitte" tai "ei ole velvollisuutta auttaa". Ne on sanomattakin selviä faktoja, joiden hokeminen menee ihan sivuun. Ei kai siitä olekaan kyse, että ketään oltaisiin pakottamassa osallistumaan. Käytös on vain hyvin usein tökeröä, kuten juuri ääneen kailottamista siitä, kuinka ei voi sietää lapsia. 

Olin 90 luvulla lapsi eikä meitä kukaan lapseton hoitanut. Mitä oikein ap höpisee? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aivan totta ja todellakin tabuasia. Jos asiasta vähänkään mainitsee, alkaa ulina, että "itepä hankitte" tai "ei ole velvollisuutta auttaa". Ne on sanomattakin selviä faktoja, joiden hokeminen menee ihan sivuun. Ei kai siitä olekaan kyse, että ketään oltaisiin pakottamassa osallistumaan. Käytös on vain hyvin usein tökeröä, kuten juuri ääneen kailottamista siitä, kuinka ei voi sietää lapsia. 

Apua saa, jos kykenee vastavuoroisuuden. Jos ei pysty siihen edes mammakaverien kanssa, niin millä todennäköisyydellä sinkkuystävä tulee kohdelluksi vastavuoroisesti?

Ehkä ap on vain niin perseestä ihmisenä, ettei kukaan halua auttaa. Itse lapsettomana hoidan sisarusteni lapsia ja ystäviäni, ja autan heitä muissakin asioissa kuin lastenhoidossa tarvittaessa. Enkä kyllä tunne ketään, kellä olisi lastenhoitoavusta pulaa. Omilla läheisilläni riittää apua enemmän kuin tarvetta olisi

Vierailija kirjoitti:

Tahallaan lapsettomat elävät muiden tekemien lasten ylläpitämässä yhteiskunnassa hamaan vanhuuteensa. Oikein? Väärin?

Mä kyllä maksan veroja ja omat kuluni.

Miksi hommata lapsia jos ei pysty huolehtimaan heistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vois kuvitellakaan antavani lastani hoitoon kellekään lapsettomalle. 

Tämähän se, en varsinkaan lapsettomalle ei perheenjäsenelle. Siskonmieskin on jäänyt useat kerrat kiinni ettei pidä lainkaan lapsistamme ja sisko kulkee kiltisti kuin karja isännän perässä. Ei tulisi mieleenkään antaa lapsiani hoitoon henkilön luo joka avoimesti kertoo vihaavansa lapsia. Mielestäni jokainen lapsia vihaava pitäisi passittaa mielentilatutkimuksiin.

Mitä siitä tutkimuksesta olisi hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän tarvitse pitää yhteyttä eikä hoitaa sukulaislapsia. Eivät hekään tule pitämään teihin yhteyttä, eivätkä tule käymään kun olette vanhoja ja avun tarpeessa. Ne aikuistuneet lapset hoitavat omat vanhempansa ja läheisensä, eivät teitä. Teitä varten ovat ne verorahoilla maksetut hoitajat, jos enää ovat. Tai rakkaat ystävänne(?).

Alapeukuttakaa innolla, itsekkäät velat. Tämä on kuitenkin totuus, se sattuu teihin, yksinäisyys sattuu aina. Siksi te alapeukutattekin vihasta täristen, mutta sisimmässänne asuvat itku ja turvattomuus. Hyvää tulevaisuutta, t: perheellinen.

Lapsellista tekstiä. Pakotatko lapsesi asumaan lähelläsi ja auttamaan sinua?

Lapsesi ovat toki adoptoituja - ethän olisi niin itsekäs, että monistaisit itseäsi? 

Onpa paljon tylyjä vastauksia! Meidän perheessä kyllä myös lapsettomat tädit rakastamme sisarusten lapsia ja mielellämme heitä välillä hoidamme ja huomioimme. Niin myös perheelliset toinen toisiaan. Vastavuoroista tämäkin on, olen aina saanut apua läheisiltä itsekin, onpa kyse vaikka auton tai pyörän korjaamisesta tai siivous- ja muuttoavusta. Samoin oli edellisen sukupolven laita. Myös minä ja siskot olimme pienenä välillä viikonloppukylässä tätien ym sukulaisten luona (lapsettomien kuin perheellistenkin) ja serkut meillä. Näin on myös tullut kuin luonnostaan läheiset välit sukulaisten kanssa. Peräänkuulutan yhteisöllisyyttä myös nykyaikaan.

mikä velvollisuus heillä edes olisi 'auttaa'... normaalit pikkulahjat synttäri/nimppari/joulu... ei kai kukaan edes kuvittele että mitään elätysvelvollisuutta kenenkään muun kakaroille muilla on.