Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Lapsenoitoa saa rahalla. Sen ovat monet unohtaneet, kun päivähoito on käyttäjälle halpaa ja vain maksajalle kallista (verot).
Lapsen suhteita sukulaisiin ei saa ostettua rahalla. Meillä tädit, enot ja sedät haluavat hoitaa nimenomaan sukulaislapsia ja me heidän lapsia, koska he ovat SUKUA.
Vai ajattelitko että joskus aikuisuuden kynnyksellä pyydetään se nuori kahvilla ja sen jälkeen ollaan hyvää pataa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi niitä lapsiperheitä pitäisi muiden auttaa. Normaalit ihmiset pystyvät arkensa pyörittää ilman erityisiä apujoukkojakin. Ja kyllä, minulla on lapsi.
Yksi ainoa lapsi onkin helppo hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri lapsettomien pitäisi rientää auttamaan lapsiperheitä? Siksikö, että heidän aikansa ei ole yhtä arvokasta, kuin vanhempien aika? Olen lapsettomana lopen kyllästynyt siihen oletukseen, että elämäni kuviteltua keveyttä on oikein ja kohtuullista jotenkin tasata.
Tuossa voi olla taustalla joku sellainen ajatusmalli, että lapseton ja naimaton nainen on sukulaisten holhottava ja korvaa sitä velkaa palkattomana lapsenvahtina ja seuraneitinä. Naisten mahdollisuus itsenäiseen elämään on hyvin tuore asia, joten on hyvinkin mahdollista että tiedostamattomasti edelleen ajatellaan perheen lapsettomien naisten olevan ilmaisia hoitajia.
Lapselliset ei auta lapsettomia mitenkään vaan aiheuttaa pelkästään ongelmia ajattelemalla että kyllä lapseton joustaa aina että lapsellisen ei tarvi joustaa koskaan niin miksi lapsettomien pitäisi auttaa lapsellisia?
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse pitää yhteyttä eikä hoitaa sukulaislapsia. Eivät hekään tule pitämään teihin yhteyttä, eivätkä tule käymään kun olette vanhoja ja avun tarpeessa. Ne aikuistuneet lapset hoitavat omat vanhempansa ja läheisensä, eivät teitä. Teitä varten ovat ne verorahoilla maksetut hoitajat, jos enää ovat. Tai rakkaat ystävänne(?).
Alapeukuttakaa innolla, itsekkäät velat. Tämä on kuitenkin totuus, se sattuu teihin, yksinäisyys sattuu aina. Siksi te alapeukutattekin vihasta täristen, mutta sisimmässänne asuvat itku ja turvattomuus. Hyvää tulevaisuutta, t: perheellinen.
Olen introvertti, enkä usko että se piirre tulee enää muuttumaan. Mieluiten olen yksin. Lapsia inhosin jo silloin kun olin vielä itsekin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muista ihmisistä pitäisi välittää paskaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenoitoa saa rahalla. Sen ovat monet unohtaneet, kun päivähoito on käyttäjälle halpaa ja vain maksajalle kallista (verot).
Lapsen suhteita sukulaisiin ei saa ostettua rahalla. Meillä tädit, enot ja sedät haluavat hoitaa nimenomaan sukulaislapsia ja me heidän lapsia, koska he ovat SUKUA.
Vai ajattelitko että joskus aikuisuuden kynnyksellä pyydetään se nuori kahvilla ja sen jälkeen ollaan hyvää pataa?
Oletko kuullut sellaisesta jutusta kuin kyläily? Kutsut tätejä, enoja ja setiä teille käymään, mutta et itse häivy paikalta omille asioillesi. Näin toimimalla saatat saada jopa perheellesi kutsun tädin/enon/sedän luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni olivat 70-luvulla alle kouluikäisiä. Asuttiin Hesan keskustassa. Lähellä oli kiva puisto, jossa oli monia äitejä ja perhepäivähoitajia lapsineen. Siellä syntyi ystäväporukoita, jotka asuivat lähekkäin ja aina oli auttavat ihmiset lähellä. Kaikkien suvut olivat jossain kaukana.
Pystyi käymään asioilla ja jos pitempään kului aikaa, niin oli sovittu, kuka vie lapset omaa kotiinsa.
Nykyään ihmiset ovat itsekkäitä ja epäluotettavia, joten mitään tuollaista ei varmaan pysty olemaan.
Lapsettomia ihmisiä ei kenellekään tullut mieleenkään pyytää avuksi.
Höps! 70-luvulla 3-4-vuotias jätettiin pihalle isompien tyttöjen vahdittavaksi. 10-11-vuotiaiden siis. Siinä mitään äitirinkejä tarvittu.
Kaverit kävivät sujuvasti toistensa luona, vuoroin vieraissa. Kun pöytään katettiin ruoka, ystävä söi ilman muuta myös.
Hesan keskustan taloissa ei ollut mitään pihoja ja jos joku on,jättänyt lapset heitteille, niin se ei koske kaikkia. Kai mä itse tiedän, miten me teimme, muista en tiedä. T. Eka 70-luvusta kirjoittanut.
Minä myös lopetin ystävän lasten hoitamisen, kun jotenkin oletettiin, että eihän minulla muutakaan ole. Samoin viiden vuoden ajan mm. puhelut ja kuulumisten vaihto keskittyi vain hänen lapsiinsa. Lopulta tuossa tajusin, että hän ei esimerkiksi edes tiedä tai muista missä minä olen töissä (vaihdoin työpaikkaa 4 vuotta sitten) tai mikä nykyisen mieheni nimi on (olemme seurustelleet 2 vuotta).
Ymmärrän, että pikkulapsiarki on hektistä ja raskasta, mutta ärsytti suunnattomasti myös ne kommentit, että helppohan sinun on kun saat koko ajan levätä, nukkua, matkustaa, ym. Kyllä tämä minun lapsetonkin elämäni on kiireistä muulla tapaa ja täynnä velvollsuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla on omat perheet (lapsiperhe on vain yksi perhemuoto), velvoitteet ja huvit hoidettavana. Miksi juuri lapsettomien pitäisi rientää apuun??!
Luonnossa, kun vielä eleltiin heimoissa, oli eri ikäisiä lapsia, jotka puuhailivat keskenään, pieniä vahdittiin, niin äidit, serkut, enot jamummir, yhdessä elettiin. Se että nykyään on yksi tai kaksi ihmistä betonikuutiossa pienen lapsen kanssa on neille biologisesti todella outoa. Sitten kaikki käydään sanallisesti toisamme moittimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin,itselläni ei ole lapsia. Olen silti hoitanut lapsia niin työssä kuin vapaa-ajalla. Annoin eräässä perheessä yhdessä vaiheessa useamman kerran lastenhoitoapua juuri siksi, että vanhemmat voisivat hetken hengähtää ja/ tai pakko päästä johonkin oikeasti tärkeään menoon.
No,en anna enää. Kiitosta en kuullut kertakaan, kumpikaan vanhemmista ei tehnyt elettäkään sen eteen, että olisi edes muistanut jotenkin myöhemmin. Sen ei olisi tarvinnut olla edes mitään ihmeellistä. Kerran sitten itse olisin tarvinnut apua kun olin tullut isosta leikkauksesta kotiin ja vuodepotilaana, niin vastaus oli : "kyl mä muuten, mutta kun mulla on toi perhe". Ja sen jälkeen kehtasi vielä kysyä, että milloin olisin taas siinä kunnossa, että voisin tulla lastenvahdiksi.
Että näin.
Tämä!! Perheelliset mielellä
Eri elämänvaiheissa ehkä. Itse en olisi lasten ollessa ihan pieniä kyennyt varmaan auttamaan melkein ketään missään. Nyt kun lapset ovat isompia, autan tosi mielelläni varsinkin niitä jotka olivat minun tukenani. Lapselliset ei ehkä vaan pysty auttamaan, mutta odotajokunen vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toisten, pojan uusien au-äitien villejä, tottelemattomia, nirsoilevia, ym, ym meille. Haukut saa vaan palkaksi, jos vähänkin ojentaa ja pitkät porut. isoäiti
Myös se lapseton voi tarvita apua, vaikka koiranhoitajaa tai kukkien kastelijaa lomamatkan ajaksi. Autatko silloin lapsetonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään velvollisuutta auttaa
Jo ensimmäisessä kommentissa asennevamma ja aiheen väärinymmärrys.
Monessa perässä olevassa kommentissa empatia- ja sympatiakyvyttömyyttä, narsismia, yleistä ilkyttä ja selkeät todisteet yhteisöllisyyden sekä kyvyn ymmärtää muita ihmisiä kuolemasta.
Tuet pois vain loisilta ja kunnon verot tilalle.
Lapseton kaveri tai sukulainen voi olla myös tahattomasti lapseton? Lapsettomien suruun ja tuskaan kannattaa tutustua. Tällöin muiden lasten läsnäolo voi tuottaa tuskaa, surua siitä mitä ei itse koe äitinä. Repii auki haavoja. Muiden lasten hoivaaminen ei todellakaan ole avuksi, saattaa vaan entistä enemmän aiheuttaa pahaa oloa jos asia on vielä tuore. Tätä ei kuulemma voi ymmärtää ne joilla on lapsia helposti siunaantunut, mutta voi yrittää ymmärtää.
Lähipiirissäni on muutama joille oma lapsen saanti ei ole toistaiseksi onnistunut. Toisella on tilanne että parisuhde kariutui, kun mies ei tahtonut lapsia ja on nyt kaveri yli 33v. sinkku. Toisella parilla on viiden vuoden aikana tehty paljon lapsettomuushoitoja ja silti niitä lapsia ei olla saatu. En ikinä kehtasi heiltä vaatia että sylittelisi,nukuttaisi ja hoivaisi minun lapsia elleivät itse ilmaise tahtoa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, varsinkin lapsettomat ovat yksiselitteisesti itsekkäitä kyr piä. En luota yhteenkään vastuunpakoilija-velaan. Ovat rikkaruohoja.
Ei ole velojen vika, että sinä olet epäonnistunut elämässäsi.
Sanoo hän, joka ei pysty edes lapsia tekemään, koska ei pystyisi niistä huolehtimaan. Salli mun nauraa!
Onko lapse tekeminen jokin upea,fantastinen suoriutuminen teille jotka edes osaa kasvattaa lapsianne niin että oppisivat peruskäytöstapoja tai eivät muiluttais aikuisia ja pyörittäisi koko perheen taloutta 1000-0?
Mun lapset on jo aikuisia korkeakouluopiskelijoita ja hyvä niin, ettei heidän tarvitse sun laiskan per-set-tä pestä ikinä. Toivo
No ei se sivistys ole ainakaan sinusta kotoisin. Onkohan miehesi teistä se jolla on aivot ja käytöstavat?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pienet lapset 1980- ja 1990-luvulla. Kukaan naapureita, ystävistä tai sukulaisista ei tarjoutunut auttamaan heidän hoidossaan. En sitä kyllä odottanutkaan, saati edellyttänyt.
Aloittajalla on harhainen käsitys että entisinä aikoina olisi saanut helpommin ilmaista apua lastenhoitoon.
Olin itse lapsi silloin, ja isovanhemmat otti lapset kylään vähintään yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Sen lisäksi tuli muuta jeesiä.
Nyt sitten omat vanhemmat ei nosta tikkua ristiin meidän lasten eteen, mutta olettavat kyllä, että olemme heitä auttamassa joka jutussa. No, ei ehkä niinkään sitten. Oma elämä heille tärkeämpi, niin saa olla meillekin. Turha tulla sitten kitisemään, kun ei lapset pidä läheisinä. Nähneet hyvin satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan tajua mikä minut laittaisi talkoovelvolliseksi, jos joku muu haluaa tehdä lapsia.
Tämä helvetin demarisyöpä jo rahat varastaa tuohon muiden porsimiseen, ettei itsellä ole mahdollisuutta omiin kakaroihin, ja pitäisi vielä alkaa talkoilemaan näiden demareiden kakaroiden vuoksi entistä enemmän????!
On sosiaalisyöpä ja sen mukana demarointi harhat jo todellakin mennyt liian pitkälle!
Toipuisit jo. Hallitus vaihtui ja rakastamasi perseet ja kokkareet vallassa.
Suosittelisin psykiatria, jos noin pahasti vieläkin sylettää.
Ei huvita enää auttaa sellaisia joilta ei koskaan löydy aikaa ja / tai halua auttaa minua. Olen perheetön ja varsinkin nuorempana hyvin haluttu lapsenvahti. Tykkäsinkin siitä hommasta, tykkään lapsista edelleen. Jossain vaiheessa alkoi särähtää korvaan lapsenvahtipyyntöön lisätty "... kun eihän sulla ole muutakaan". Ja viimeinen niitti oli ne kerrat, kun minun muutto- tms avuksi ei ehditty milloin mistäkin syystä. Helppo olla kun en toimi itseäni vastaan.