Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Minä olen lapseton täti ja käytän paljon aikaa sisarusten lasten hoitamiseen. Olen viikonloppuisin yms. matkustanut maan toiselle puolelle hoitamaan lapsia, kun vanhemmat ovat sellaista apua tarvinneet. Sen lisäksi ostan kahdeksalle lapselle joka vuosi synttärilahjan ja joululahjan sekä tuotteita, joita lapset kaupittelevat harrastuksissa ja koulussa sukulaisille (esim. Herkkutukun karkkeja). Käytän paljon aikaa ja rahaa sisarusten lapsiin.
Harvemmin mistään suunnalta tulee kiitosta. Apua pidetään itsestäänselvänä, vaikka on minulla omakin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsivapaa koska haluan olla lapsista vapaa. Jos haluaisin viettää aikaa lasten kanssa, olisin tehnyt omia. Mielestäni tämä on täysin päivänselvää, ja enemmän ihmettelisin miksi joku lapseton HALUAISI hoitaa lapsia muttei ole tehnyt omia. Miksi et vie lapsia hoitoon jollekulle jolla itsellään on lapsia, ja vastavuoroisesti voit hoitaa heidän lapsiaan? Eikö tämä olisi reiluin ja fiksuin vaihtoehto... Vai etkö itse halua auttaa ketään?
Tämä.
Suomessa ei vaan ole välittämisen kulttuuria. Usein suvussa sattaa olla joku yksi, vastuullinen ihminen, joka kannattelee, vierailee vanhusten luona, auttaa ja hoitaa. Hirveä taakka sille yhdelle. Olen asunut ulkomailla ja nähnyt kuinka koko suku puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen kantaa kortensa kekoon. Kukaan ei läkähdy taakkansa alle, kun kaikki osallistuvat työhön. Olen nähnyt kuinka suku kärsivällisesti ottaa vastuun kuormittavasta omaisestaan, joka saattaa olla kiukkuinen ja rasittava, mutta huolta pidetään koska niin kuuluu tehdä. Ihmisillä on vahva osallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Jokainen myös tietää, turvaverkko ottaa sylilin jos omat voimat loppuu, ja ei tule hylätyksi vaikka joskus olisikin kuormittava. Ei ole sellaista yksinäisyyttä mitä Suomessa. Suomen meno on suorastaan luonnosta vieraantunutta ja vinksahtanutta.
Omasta lapsuudessani ja lapsieni lapsuudesta (nyt jo aikuisia) en muista yhtään kertaa että joku lapseton "täti" olisi lapsia hoitanut tai ollut tukena. Ap on tainnut hieman glorifioida menneisyyttä.
Nro 571. Olen varsin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Tässä on vaan muutama mutka. Tämän päivän kolmekymppiset tulevat pääsemään eläkkeelle vasta aikaisintaan 70-vuotiaina. Miten he yhdistävät työelämän ja omien sekä mahdollisen puolisonsa hoidon omassa kodissaan? Ovatko he edes siinä vaiheessa sellaisessa kunnossa, että kykenisivät tekemään fyysisesti melko raskasta hoitotyötä? Suomessa - ainakin toistaiseksi - lähihoitajilla (joita siis vanhustenhuollossa pääasiassa työskentelee), on sama palkka riippumatta siitä, ovatko he kotoisin Suomesta, Filipppiineiltä, Gambiasta vai mistä ovat. Koulutus ja työtehtävä ratkaiseen. Niin ja tietenkin työnantaja, jonka palveluksessa ovat. Kantis hoiva-avustaja tienaa ihan saman verran gambialainenkin hoiva-avustaja. Lähihoitajissa ihan sama juttu. Kuin myös sairaanhoiitajissa, joita heitäkin näkee nykyisin aika paljon ihan erikoissairaanhoidossakin. Tarkoitan siis sairaanhoitajia, jotka eivät ole kantiksia.
Kokonaisuudessaan Suomessa vanhustenhuolto tulee menemään päin seinää. Vaikka meille nyt yks kaks tupsahtaisi 50 000 suomea puhuvaa lähihoitajaa, ei heitä olisi kuitenkaan varaa palkata. Vaikka nämä 50 000 olisivat tämän päivän työttömiä, jotka koulutettaisiin lähihoitajiksi. Sitten meillä olisi vaan aika paljon työttömiä lähihoitajia.
Mitä sitten tulee siihen, että jokaisen pitäisi hoitaa ne omaisensa itse tai vaihtoehtoisesti maksaa omasta pussistaan heidän hoitonsa, niin yhä harvemmalla suomalaisella olisi sitten varaa enää hankkia lapsiakaan. Keskituloinen suomalainen ei pysty kustantamaan sekä omia lapsiaan että omia vanhempiaan. Ja itsensäkin pitäisi vielä elättää. Jos omista vanhemmista pitäisi huolehtia, lapset olisi järkevintä jättää tekemättä. Silloinkin, vaikka niitä lapsia haluaisi.
Vielä yks juttu...samaan aikaan, kun meillä pohditaan syntyvyyden vähenemistä, "kuka hoitaa meidän vanhukset" , miten houkutellaan ulkomaalaisia Suomeen töihin jne, saa myös lukea ilmastopakolaisuudesta. Koko ajan maapallolla muuttuu alueita sellaisiksi, ettei niillä voi enää elää. Eteläiseltä pallonpuoliskolta tulee valumaan kansaa pohjoiselle pallonpuoliskolle. Ei ehkä mun elinaikanani mutta lasteni elinaikana kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin mielenkiintoisen podin syntyvyyden laskusta Euroopassa ja siitä, kuinka se todennäköisesti tullee jossain vaiheessa taas nousemaan. Syntyvyys noussee vasta, kun ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on juurikin sukupolvien ketju ja vanhuuden turva, kuten joku tässä ketjussa hyvin totesi.
Tätä ennen podin mukaan saamme nähdä yksinäisten vanhusten epätoivon, kun vanhustenhoito romahtaa heikon huoltosuhteen vuoksi. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Tulevat sukupolvet alkanevat hankkimaan jälleen lapsia enemmän, kun ovat heitä vanhemman lapsettomien vanhusten heitteille jäämisen nähneet.
Mikäli tämä skenaario pitää paikkansa, kärsijöitä tulee olemaan juurikin tämän päivän velat, joille ei ole muodostunut läheisiä suhteita nuorempaan sukupolveen.
Saapi nähdä miten käy.
Ensin tarvittaisiin kyllä totaalinen kulttuurin
Tämä on tämän päivän lapsista. Mutta kyse on kasvatuksen tuloksesta. Kun lapset kasvatetaan itsekeskeiseksi, heistä tulee suurimmasta osasta itsekeskeisiä. Jos taas heidät kasvatetaan yhteisölliseksi, niin suurimmasta osasta tullee yhteisöllisiä.
Jos ja kun yhteiskunnan apuun ei voi enää luottaa, muuttunevat myös kasvatusmetodit.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin mielenkiintoisen podin syntyvyyden laskusta Euroopassa ja siitä, kuinka se todennäköisesti tullee jossain vaiheessa taas nousemaan. Syntyvyys noussee vasta, kun ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on juurikin sukupolvien ketju ja vanhuuden turva, kuten joku tässä ketjussa hyvin totesi.
Tätä ennen podin mukaan saamme nähdä yksinäisten vanhusten epätoivon, kun vanhustenhoito romahtaa heikon huoltosuhteen vuoksi. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Tulevat sukupolvet alkanevat hankkimaan jälleen lapsia enemmän, kun ovat heitä vanhemman lapsettomien vanhusten heitteille jäämisen nähneet.
Mikäli tämä skenaario pitää paikkansa, kärsijöitä tulee olemaan juurikin tämän päivän velat, joille ei ole muodostunut läheisiä suhteita nuorempaan sukupolveen.
Saapi nähdä miten käy.
Miksi kuvittelet, ettei lapsettomilla muodostuisi läheisiä suhteita nuorempaan sukupolveen, jos he eivät uhraa itseään lapsiperheiden auttamiseen? Läheisiä voi tavata ihan vain tapaamisen merkeissä, ilman että läheinen joutuu vastuuseen lapsista tai tekemään jotain muuta lapsiperheen hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen äidit olivat usein kotiäiteinä. Kun lapset tekivät lapsia, hän hoiti sitten heitäkin. Nykyiset isoäidit käyvät töissä ja kun 60 v ja plus käy viikon töissä, hän on totisesti ansainnut viikonlopun lepoajan ihan omaan toipumiseensa ilman sukulaislasten hoitovelvoitetta.
Sillä 6-kymppisellä on hyvin todennäköisesti vielä jollain lailla huolehdittavana joko omat tai puolison vanhemmat.
Se on sinun tehtäväsi hoitaa suhteet sisaruksiisi ja vanhempiisi ja puolisosi perheeseen niin että he haluavat olla sinun ja perheesi lähellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen äidit olivat usein kotiäiteinä. Kun lapset tekivät lapsia, hän hoiti sitten heitäkin. Nykyiset isoäidit käyvät töissä ja kun 60 v ja plus käy viikon töissä, hän on totisesti ansainnut viikonlopun lepoajan ihan omaan toipumiseensa ilman sukulaislasten hoitovelvoitetta.
Sillä 6-kymppisellä on hyvin todennäköisesti vielä jollain lailla huolehdittavana joko omat tai puolison vanhemmat.
Tulevaisuudessa, kun eläkeikä on 70 vuotta, on työelämässä vielä ollessaan hoidettavana niin omat vanhemmat kuin ne lapsenlapsetkin. Koska eikös se niin mennyt, että isovanhempien pitää hoitaa lapsenlapsiaan, koska muuten ei kukaan hoida isovanhempia?
Itse olin lapsi 90-luvulla ja silloin vanhemmillani oli diili kahden tuttava lapsi perheen kanssa jossa oli saman ikäisiä lapsia, että he vuorotellen hoitavat toistensa lapsia. Esim meidän äiti meni tiettyinä päivinä töihin, ja silloin mentiin tuttava perheeseen hoitoon. Ja tuttava perheen äiti meni toisina päivinä töihin ja silloin tuttava perheen lapset tuli meille hoitoon.
Mutta en muista, että ketkään lapsettomat olisivat hoitaneet meitä. Vaan oli juuri tuo vuoro juttu toisten lapsiperheiden kanssa. Miehellä oli lapsena kuulemma myös sama järjestely.
Itsekkin aion tehdä noin kun saadaan lapsia, jos löydetään miehen kanssa luotettavia perheitä joiden kanssa noin voisi tehdä. Tietty jos ei löydy, niin sitten ei voi mitään 🤷🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin mielenkiintoisen podin syntyvyyden laskusta Euroopassa ja siitä, kuinka se todennäköisesti tullee jossain vaiheessa taas nousemaan. Syntyvyys noussee vasta, kun ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on juurikin sukupolvien ketju ja vanhuuden turva, kuten joku tässä ketjussa hyvin totesi.
Tätä ennen podin mukaan saamme nähdä yksinäisten vanhusten epätoivon, kun vanhustenhoito romahtaa heikon huoltosuhteen vuoksi. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Tulevat sukupolvet alkanevat hankkimaan jälleen lapsia enemmän, kun ovat heitä vanhemman lapsettomien vanhusten heitteille jäämisen nähneet.
Mikäli tämä skenaario pitää paikkansa, kärsijöitä tulee olemaan juurikin tämän päivän velat, joille ei ole muodostunut läheisiä suhteita nuorempaan sukupolveen.
Saapi nähdä miten käy.
Miksi kuvittelet, ettei lapsettomilla muodostuisi
Raaka totuus on, että aito ja kestävä suhde lapseen luodaan usein kädet kirjaimellisesti savessa. Muut suhteet ovat usein pinnallisia ja katkeavat tosipaikan tullen. Mutta tätä ei moni ymmärrä, ennen sitä omalle kohdalle osuvaa tosipaikkaa.
Ps. Ja voi olla, että omakin kohtalo on karu, mikäli omassa vanhemman työssäni epäonnistun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin mielenkiintoisen podin syntyvyyden laskusta Euroopassa ja siitä, kuinka se todennäköisesti tullee jossain vaiheessa taas nousemaan. Syntyvyys noussee vasta, kun ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on juurikin sukupolvien ketju ja vanhuuden turva, kuten joku tässä ketjussa hyvin totesi.
Tätä ennen podin mukaan saamme nähdä yksinäisten vanhusten epätoivon, kun vanhustenhoito romahtaa heikon huoltosuhteen vuoksi. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Tulevat sukupolvet alkanevat hankkimaan jälleen lapsia enemmän, kun ovat heitä vanhemman lapsettomien vanhusten heitteille jäämisen nähneet.
Mikäli tämä skenaario pitää paikkansa, kärsijöitä tulee olemaan juurikin tämän päivän velat, joille ei ole muodostunut läheisiä suhteita nuorempaan sukupolveen.
Saapi nähdä miten käy.
Miksi kuvittelet, ettei lapsettomilla muodostuisi
Jos et ota vastuuta kenestäkään muusta, ei kukaan muu tule ottamaan vastuuta sinusta. Simple as that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sinun tehtäväsi hoitaa suhteet sisaruksiisi ja vanhempiisi ja puolisosi perheeseen niin että he haluavat olla sinun ja perheesi lähellä
Ja tämä pätee ihan joka suuntaan!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton täti ja käytän paljon aikaa sisarusten lasten hoitamiseen. Olen viikonloppuisin yms. matkustanut maan toiselle puolelle hoitamaan lapsia, kun vanhemmat ovat sellaista apua tarvinneet. Sen lisäksi ostan kahdeksalle lapselle joka vuosi synttärilahjan ja joululahjan sekä tuotteita, joita lapset kaupittelevat harrastuksissa ja koulussa sukulaisille (esim. Herkkutukun karkkeja). Käytän paljon aikaa ja rahaa sisarusten lapsiin.
Harvemmin mistään suunnalta tulee kiitosta. Apua pidetään itsestäänselvänä, vaikka on minulla omakin elämä.
Vanhemmat ovat selvästi kiittämättömiä, mutta lasten ei kuulukaan olla kiitollisia. Sinulla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet siihen, että lapset tulevat keski-ikäisinä pitämään sinuun yhteyttä.
Kyllähän kaikki lapsellisen varsinkin äidit olettavat ja odottavat että kaikki lapsettomat palvelee ja auttaa aina kun lapsellinen niin haluaa mutta mitään kiitosta tai vastavuoroisuutta siihen apuun ei koskaan saa. Jos lapsellinen ei saa apua johtuu puhtaasti lapsellisten omasta käytöksestä muita kohtaan jos ei koskaan muita auta, on aivan turha odottaa muilta apua
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 568: "Ketjussa toiset puhuvat konkreettisesta hoitamisesta ja toiset taas huolehtimisesta ja välittämisestä.
Sitä hoitoa saa rahalla. Huolehtimista ja välittämistä rakkaudella."
Olet aivan oikeassa. Kun tässäkin ketjussa on puhuttu vanhuksista, puhutaan nimenomaan sitä konkreettisesta avun tarpeesta. "Kuka sinua sitten hoitaa, kun olet vanha?". "Eihän kukaan sinua hoida, jos sinulla ei ole omia lapsia?" Ei tässä puhuta siitä, että soitellaan silloin tällöin ja käydään jouluna ja äitienpäivänä/isänpäivänä kääntymässä. Ja voin kertoa, ettei edes sen lapsia hankkineen vanhuksen yksinäisyys poistu sillä, että silloin tällöin soitellaan tai käydään katsomassa. Eihän ne lapset ja varsinkaan lapsenlapset edes asu lähelläkään sitä paikkaa, missä vanhus sitten asuu. Ei välttämättä samassa maassa tai edes maanosassa.Niin, oman kokemukseni mukaan yksinäisimpiä ovat ne vanhukset jotka odottavat lapsiaan kerran vuodessa käymään. Yksinäisyys vain korostuu kun tunnin vierailu on ohi.
Siitä taas ei ole puhuttu mitään, että meistä veloista moni on introvertti, ja väkinäiset vierailut ovat meille painajainen. En itse näe ollenkaan mahdollisena skenaariona, että jos en ole eläissäni kaivannut vieraita, alkaisin yhtäkkiä vanhana kaivata niitä niin mahdottomasti. Toki hoitoa kaipaa jokainen, ja totta kai toivon että sitä on vielä olemassa aikanaan. Mutta harvaa omat lapset hoitaa. Jos hoitoa ei yhteiskunta tarjoa niin kyllä se sama kohtalo odottaa lapsellisiakin. Eipä siinä auta kuin kuolla pois.
Moni perheellinen uhraa koko elämänsä perheelleen ja unohtaa ystävät (tai jopa häätää heidät pois vaatimuksillaan avusta ilman vastavuoroisuutta). Olen mielenkiinnolla seurannut laajan ystäväpiirini vanhenemista, ja kyllä ne ovat lapsettomia joilla on eniten sosiaalista elämää. Lapsia tehneet yrittävät välillä päästä mukaan nuoruuden kavereiden toimintaan, mutta vaikeaa se on jos ei ole kymmeniin vuosiin kiinnostanut kysyä edes mitä kuuluu, ja nyt sitten pitäisi olla kavereita kuten ennenkin kun lapset on lähteneet kotoa, eivät käy koskaan ja yksinäisyys vaivaa.
Nro 578: "Niin, oman kokemukseni mukaan yksinäisimpiä ovat ne vanhukset jotka odottavat lapsiaan kerran vuodessa käymään. Yksinäisyys vain korostuu kun tunnin vierailu on ohi.
Siitä taas ei ole puhuttu mitään, että meistä veloista moni on introvertti, ja väkinäiset vierailut ovat meille painajainen. En itse näe ollenkaan mahdollisena skenaariona, että jos en ole eläissäni kaivannut vieraita, alkaisin yhtäkkiä vanhana kaivata niitä niin mahdottomasti. Toki hoitoa kaipaa jokainen, ja totta kai toivon että sitä on vielä olemassa aikanaan. Mutta harvaa omat lapset hoitaa. Jos hoitoa ei yhteiskunta tarjoa niin kyllä se sama kohtalo odottaa lapsellisiakin. Eipä siinä auta kuin kuolla pois."
Noin oli jo 1980-luvulla, kun työskentelin sairaanhoitajana kotisairaanhoidossa sekä vuoden verran vanhainkodissa. Muistisairas ei välttämättä ede smuistanut, että ne lapset ja lapsenlapset just vartti sitten olivat täällä, ja ne, jotka taas muistivat, alkoivat ikävöimään heti, kun omaiset olivat lähteneet.
Tuo toinen kappaleesi on myös ihan totta. Mulla on kyllä lapsia, mutta olen aina viihtynyt erinomaisen hyvin yksin. Jo yli 11 vuotta olen tehnyt etätöitäkin. Käyn toimistolla ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Ja silloinkin ärsyttää, kun pitää lähteä. Meillä on lähisuvussa perinteisesti vietetty paljon aikaa yhdessä, mutta pandemia muutti tilannetta. Viime joulu oli mun elämäni ensimmäinen, kun olin joulun kotona yksin. Ja ihan paras jouluni ikinä!!! Jos mun vanhemmat vielä ens jouluna elää, niin on pakko ottaa ne mun luokse jouluaattoona, koska viime joulun olivat siskollani. Tai ehkä teen niin, että laitan jouluruuat ja menen jouluaattona vanhemmilleni. Voin olla siellä vaan sen pari tuntia ja häippästä kotiin heti, kun alkaa kyllästyttää.
Ihmiset ovat monessa suhteessa erilaisia ja se, mikä toiselle olisi kauhistus, onkin toiselle parasta, mitä voi kuvitella. Ja myös me vanhenemme eri tavalla. Yhdestä tulee muistisairas vikkeläjalkainen karkailija ja toinen taas liikkuu huonosti rollaattorilla, mutta pää on edelleen terävä kuin partaveitsi. Ei voi tietää, miten käy. Mä en osaa edes sanoa, kumpi noista olisi parempi vaihtoehto. Kun aikoinaan olin vanhainkodissa töissä, ajattelin, että onnekkaimpia ovat siellä ne, joiden päässä ei ole enää kuin sahajauhoa. Niiden selväjärkisten vanhusten kanssa kun jutteli, niin eivät kyllä kauhean iloisia siellä olostaan olleet.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen äidit olivat usein kotiäiteinä. Kun lapset tekivät lapsia, hän hoiti sitten heitäkin. Nykyiset isoäidit käyvät töissä ja kun 60 v ja plus käy viikon töissä, hän on totisesti ansainnut viikonlopun lepoajan ihan omaan toipumiseensa ilman sukulaislasten hoitovelvoitetta.
Sillä 6-kymppisellä on hyvin todennäköisesti vielä jollain lailla huolehdittavana joko omat tai puolison vanhemmat.
Tulevaisuudessa, kun eläkeikä on 70 vuotta, on työelämässä vielä ollessaan hoidettavana niin omat vanhemmat kuin ne lapsenlapsetkin. Koska eikös se niin mennyt, että isovanhempien pitää hoitaa lapsenlapsiaan, koska muuten ei kukaan hoida isovanhempia?
Ymmärrät ilmeisesti tahallaan väärin? Kyse on vastavuoroisuudesta, välittämisestä ja rakkaudesta. Läheisiä autetaan omasta halusta, koska heitä rakastetaan. Myös niitä välillä rasittavia lapsia, heidän välillä rasittavia vanhempiaan ja sitten myös niitä rasittavia vanhuksia.
Enkä tässä tarkoita auttamisella ympärivuorokautista hoitamista, vaan varmistetaan läheisen hyvinvointi niillä resursseilla jota käytettävissä on.
Ennen äidit olivat usein kotiäiteinä. Kun lapset tekivät lapsia, hän hoiti sitten heitäkin. Nykyiset isoäidit käyvät töissä ja kun 60 v ja plus käy viikon töissä, hän on totisesti ansainnut viikonlopun lepoajan ihan omaan toipumiseensa ilman sukulaislasten hoitovelvoitetta.